Slider

2018 | 01.

4/17/2018

Tämä vuosi on lähtenyt liikkeelle jotenkin todella vauhdikkaasti. Elän vieläkin ihan vuodenvaihteessa, vaikka laskiaiset sekä pääsiäiset on jo juhlittu ja nyt eletään jo huhtikuuta. Hirveä kiire olisi myös eteenpäin. Päivittäin käyn selailemassa eri festareiden artistikattausta koska hinku olisi niin kova päästä jo viettämän kesää festareiden merkeissä. Lisäksi heinäkuun lopussa häämöttää parin viikon loma perheeni luona Kreikassa, mitä odotan kuin kuuta nousevaa.


Fiksu meikkikokoelma

3/28/2018


Minun meikkikokoelmani on ollut aivan järjetön. Olen aina ollut kiinnostunut kauneudesta ja kosmetiikasta ja siksi olen jo teinistä saakka omistanut normaalia enemmän kauneustuotteita. Aloittaessani kirjoittamaan kauneusblogia vuosia sitten, kasvoi omistamieni purnukoiden määrä kuitenkin eksponentiaalisesti sellaisiin lukemiin, että ne vaativat itselleen kokonaisen kuusilaatikkoisen lipaston.

Koin sen kuitenkin olevan sisältöni kannalta tärkeää, että pääsin kokeilemaan ajankohtaisia julkaisuja, pystyin jakamaan niistä oman mielipiteeni ja vertailemaan niitä muihin tuotteisiin. Samalla välillä tuntui siltä, että pian hautaudun miljoonan ripsivärin ja purnukan alle. Esimerkiksi keväisin lanseerataan aina uudet tuotteet ihon suojaamiseen auringolta, saatoin saada sitä varten useammalta brändiltä kymmenen purkkia testattavaksi ja nuo samat purkit olisivat edelleen vasta puolillaan kun seuraavana keväänä kilahtaisi postista jo sama satsi.

Sittemmin ymmärsin, että kaiken ostamani ja saamani keskiöön olisi luotava jonkinlainen tapa toimia, joka järkevöittäisi sitä kokonaisuutta, joka itse ostamistani tuotteista ja saaduista tuotteista muodostui. Oman kokemukseni mukaan ihmisellä ei nimittäin tarvitse olla jättimäistä kosmetiikkavarastoa ollakseseen luova meikin kanssa. Olen kuitenkin itsekin teininä aloittanut pelkästään ripsivärin ja huulikiillon voimin. 

Jaankin tänään omat ajatukset ja vinkkini siitä, kuinka oman meikkikokoelman voisi optimoida itselleen sopivaksi ja mahdollisimman monikäyttöiseksi, sekä mitä seikkoja kannattaa ehkä miettiä täydentäessään omaa kokoelmaansa. Otan tekstissäni huomioon kokemukseni sekä kuluttajana, että kauneusbloggaajana.

Keräily vs. käyttökosmetiikka


Se, mikä vaikuttaa mielestäni ehkäpä eniten oman meikkikokoelman muodostumiseen on se, minkälainen kauneustuotteiden käyttäjä ylipäätään olet tai haluat olla? Ovatko omistamasi kosmetiikkatuotteet tarkoitettu nimenomaan käyttöön; ihan arkimeikkiin tai erilaisten lookkien luomiseen? Vai oletko kenties sellainen hifistelevä kosmetiikkakeräilijä, joka päämäärätietoisesti kerää talteen kosmetiikkamaailman erikoisuuksia kuin postimerkkejä? 

On mielestäni hyvä realisoida itselleen mitä omistamillaan meikeillä kokonaisuutena oikein tavoittelee. Onko tarkoitus kerätä kaunista kokoelmaa vai omia tarpeita vastaavaa käyttötavaraa. 

Jos ei tarkoitus ole olla tai ryhtyä keräilijäksi, on meikkikokoelma paljon järkevämpää minimoida ja räätälöidä itselleen sopivaksi, eikä kaikkea kaunista kosmetiikan saralla tarvitse silloin omistaa. Tällöin kannattaa panostaa itselle sopiviin tuotteisiin ja sävyihin, sekä keskittää tuotteiden ominaisuudet ja sävyt sen mukaisesti. 

Keräilijänä taas kannattaa panostaa erikoisiin pakkauksiin, tärkeisiin julkaisuihin, Special Edition -julkaisuihin sekä muihin erikoisuuksiin vaikka ne poikkeaisivatkin radikaalisti omasta mausta.

Mikäli taas työskentelee kauneuden parissa esimerkiksi blogin, videoiden tai sosiaalisen median parissa (käsittelen tätä laajemmin seuraavassa kappaleessa) on tärkeämpää pitää yllä jatkuvasti tietotaitoa ajankohtaisista trendeistä ja tuotteista.

Nudet huulipunat ovat hyvä esimerkki sellaisista tuotteista, joita kannattaa vertailla paljon. Omat nudet sävyni olen huulipunissa saanut tiivistettyä järkeviin mittasuhteisiin. Pitämäni punat ovat sellaisia, jotka ovat sävyltään sopineet itselleni parhaiten, ovat tarpeeksi eroavia toisistaan, mutta kuitenkin kaikki niin laadukkaita, että käytän niitä säännöllisesti!

PR-kosmetiikka


Itselläni on kokemusta PR-kosmetiikasta bloggaajan näkökulmasta, sillä sain sitä paljon kirjoittaessani kauneuspainotteista blogia monta vuotta. Kosmetiikkaa ja muita kauneustuotteita lähetetään markkinontimielessä jatkuvasti, ja itse sain ihania kauneusaiheisia paketteja monta kertaa viikossakin ihan varoittamatta. Siinä on välillä vaikea pysyä perässä, kun putellit valtaavat kotoa salakavalasti huoneen toisensa jälkeen.

Kun kosmetiikkaa saa testiin bloggaamisen tai muun työn puolesta, olen itse kokenut parhaaksi reagoida tuotteisiin jo niiden saapuessa ja tehdä jonkinlaisen päätöksen siitä, mitä tuotteelle kannattaa tehdä välittömästi. Jo avatut tuotteet kannattaa antaa eteenpäin (viimeisessä kappaleessa palaan erilaisiin tapoihin) nopeasti jos ei niitä tahdo pitää itse, sillä tuote alkaa ikääntyä heti kun se on korkattu. 

Itsellä kannattaa tietysti pitää sellaiset tuotteet, jotka on kokenut itselleen toimiviksi ja haluaa pitää käytössä jatkossakin. Niin saa helposti laajennettua omaa kokoelmaansa, ja itse koin parhaaksi olla ostamatta enempää kosmetiikkaa "turhaan" koska oma kokoelmani tuntui jo niin valtavalta. 

Kannattaa pitää myös oma tuleva sisältö mielessä tuotteen kohtaloa puntaroidessa; vaikka tuotteelle ei olisikaan juuri nyt käyttöä, voisiko näitä samoja kauneustuotteita hyödyntää esimerkiksi erikoislookeissa tai sesonkeina? Huomioon kannattaa tietysti myös ottaa tuotteen vanhentumisaika sekä se, kuinka paljon itse kuluttaa vastaavanlaista tuotetta (esimerkiksi päivittäin erilaisia lookkeja julkaiseva kauneusbloggaaja saattaa kuluttaa huomattavasti enemmän peitevoidetta kuin tavallinen tallaaja) tuossa ajassa.


Kokoelman rakentaminen ja optimoiminen


Kun aloin itse innostumaan kauneudesta, meikkaamisesta, sekä erilaisista tekniikoista ja niiden kokeilemista, katselin läjäpäin opastusvideoita ja kokeilin itsekseni kotona niiden tarjoamia vinkkejä. On kuitenkin hyvä muistaa, että et välttämättä tarvitse minkään kokeilemiseen täysin samaa tuotetta. Kannattaa kokeilla uusia juttuja ihan sillä mitä itseltä jo löytyy! Sitten jos asiasta innostuukin, voi tuotteen vaihtaa sopivampaan ja laadukkaampaan. 

Esimerkiksi varjostamista ensimmäistä kertaa kokeillessa voi ihan hyvin vähän kokeilla ruskealla luomivärillä tai aurinkopuuterilla ja sitten vaihtaa laadukkaampaan varjostuspalettiin jos varjostaminen tuntuu omalta.

Kokoelmaa saa hyvin optimoitua jo siten, että löytää ne itselleen sopivimmat ihonhoidon sekä meikkipohjan tuotteet. Esimerkiksi meikkivoiteiden suhteen se yksikin täydellinen suosikkivoide vie jo pitkälle. Ja vaikka meikkipohjan tuotteisiin haluaisi vaihteluakin, ei meikkivoiteita tarvitse olla loputtomasti; omasta kokoelmastani löytyy vaihtoehtoina mattaa, kuulasta, todella peittävää ja vain kevyesti peittävää meikkivoidetta erilaisiin fiiliksiin. Jokaista finishiä löytyy yksi putelli. Sitä ykköslempparia taas voi olla ihan hyvä olla kaksikin putellia eri sävyissä, sillä jos esimerkiksi kesällä ruskettuu niin voi oikean sävyn loihtia sekoittamalla eri sävyjä. 

Enemmän vaihtoehtoja sen sijaan kannattaa varata itselleen luomiväreissä ja huulipunissa kuin muissa tuotteissa. Jos haluaa itselleen tiiviin kokoelman joka venyy monipuolisesti erilaisiin lookkeihin, on hyvä hoitaa meikkipohjan tuotteet kuntoon suoraviivaisesti ja hankkia laajempi värikosmetiikkavalikoima sillä on helpompi leikitellä silmä- ja huulimeikillä.

Yritin vuosia piristää meikkikokoelmaani lisäämällä joukkoon värikkäitä luomiväripaletteja, kunnes ymmärsin ja hyväksyin, että räiskyvät värit silmämeikissä eivät yksinkertaisesti vain ole minun juttuni. Nyt omistan rajatun määrän luomiväripaletteja, jotka ovat täynnä itseni näköisiä ihania murrettuja sävyjä.

Panosta ja pihistä


Pienemmälläkin budjetilla saa ihan hyvää, mutta kannattaa silti tähdätä laadukkaisiin tuotteisiin olipa oma budjetti sitten mikä tahansa! Etenkin meikkikokoelmaa ihan nollasta rakentaessa kannattaa muistaa, että halvallakin voi saada ihan hyvää ja myös edullisilla brändeillä saattaa olla valikoimassaan useampikin hyvä tuote, tai jopa kulttituote! 

Suomessa huokeista hinnoistaan huolimatta on paljon suosiota kerännyt Essence, eikä myöskään esimerkiksi Wet'n'Wild ole hinnalla pilattu. Myös NYX tarjoaa monipuolisen valikoiman ja on nykyään jo erittäin laajasti saatavilla. Mikäli on valmis tilaamaan internetistä, aukeavat apajat vieläkin suuremmille markkinoille pienelläkin budjetilla. Maltillisista hinnoistaan ovat tunnettuja mm. Elf, Thebos sekä oma suuri suosikkini Colourpop, joka tuotteet ovat huippuluokkaa, mutta hämmentävän halpoja.  

Halpoja meikkejä metsästäessä kannattaa kuitenkin pitää mielessä, ettei epämääräisiä verkkokauppoja kuten "kiinakauppoja" kannata tukea vaikka hinta tuotteissa miellyttäisikin. Esimerkiksi "kiinakaupat" kuten eBay, AliExpress ja Wish tarjoavat kosmetiikkaa pienellä rahalla, mutta millä hinnalla? Euroopan ulkopuolelta tulevan kosmetiikan kun ei tarvitse täyttää täällä pätevien lainsäädäntöjen kriteerejä. Tuotteet voivat siksi olla täysin testaamattomia ja/tai sisältää myrkyllisiä ainesosioita joita ostaja ei tuotteesta päälle päin voi nähdä ja joiden vaikutuksia ei välttämättä heti edes itse huomaa. 

Haitalliset ainesosat voivat heti näkyvien ulkoisten oireiden (ihottuma, rakkulat, turpoaminen) lisäksi esimerkiksi vaikeuttaa hedelmöittymistä tai vahingoittaa raskaana olevan sikiötä, nostaa verenpainetta tai aiheuttaa jopa pysyviä elinvaurioita. Oman kehon lisäksi piraattituotteet vaikuttavat myös yhteiskuntaan laajemmin, vaikkakin "vain" siellä jossain kaukana mistä tuotteet tilataan. Piraattituotteet saattavat nimittäin esimerkiksi tukea prostituutiota, ihmiskauppaa, huumekauppaa tai jopa terrorismia. Eikä se ole edes mitenkään harvinaista.

Laajemmin halpojen meikkien vaaroista ovat kirjoittaneet esimerkiksi Virve Vee sekä Daily Mail!

Pihistellä siis kannattaa, mutta ei kuitenkaan oman terveyden kustannuksella! Esimerkiksi värikosmetiikasta on helppo halutessaan pihistää, sillä passeleita vaihtoehtoja löytyy nykyään edullisinakin vaihtoehtoina pilvin pimein ilman, että niitä tarvitsisi tilata turvattomasti. 

Sen sijaan panostaa kannattaa niiden aiemmin mainitsemieni meikkipohjan sekä ihonhoitotuotteiden lisäksi ns. pitkäaikaisiin meikkipussukan asukkeihin, kuten siveltimien tai ripsentaivuttajan kaltaisiin välineisiin. Omat suositukseni näiden osalta ovat itselläni käytössä olevat Zoevan siveltimet sekä Cailapin ripsentaivutin!

Myös sellaisten meikkituotteiden laatuun ja kestävyyteen kannattaa panostaa, joiden tietää olevan käytössä jatkuvassa syötöllä. Esimerkiksi itselläni kulmiin käyttämäni Anastasia Beverly Hillsin Dipbrow Pomade tuntui aluksi kalliilta ostokselta, mutta onkin niin riittoisaa, että on lopulta kestänyt ihan tolkuttoman pitkään ja on siten säästänyt minulta monet uudet kulmakynähankinnat!

Kosmetiikkatuotteesta voi tsekata käyttöiän tästä purkki-ikonista. Esimerkiksi tämä ripsiväri säilyy avattuna 6M eli kuusi kuukautta.

Kokoelman ylläpito


Olipa oma meikkikokoelma sitten kuinka suuri tahansa, tulee ikä kaikessa kosmetiikassa jossain vaiheessa vastaan. Siksi omat meikit on hyvä käydä läpi tasaisin väliajoin ja heittää pois ne meikit joiden suositeltu käyttöaika on jo kulunut. Ripsivärit tulisi vaihtaa 3-6 kk välein eikä silmiin käytettäviä tuotteita tulisi jakaa kenenkään kanssa (silmätulehduksen riski). Huuli- ja silmäkynät, huulipunat ja -kiillot, luomivärit, poskipunat, puuterit ja kynsilakat taas saattavat kestää kyllä useammankin vuoden. Jos tuote kuitenkin alkaa näyttää, haista tai käyttäytyä erilaiselle, tai esimerkiksi murenee käsiin, on se aika heittää roskiin.

Purkeista, tuubeista ja pulloista löytyy aina merkki (ylläolevassa kuvassa), joka esittää sitä aikaa, jona tuote säilyy hyvänä avaamisen jälkeen. Siihen kannattaa kiinnittää huomiota! Tuotteen vanheneminen alkaa aina kun tuote on avattu ja altistettu ilmalle minkä vuoksi kaikki purkit ja purnukat kannattaa myös pitää visusti kiinni kunnes ne ottaa käyttöön.

Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että meikkejä ei saisi koskaan säilyttää kylpyhuoneessa tai vessassa! Tästä nyrkkisäännöstä huolimatta pelottavan moni nimittäin säilyttää kosmetiikkaa juuri siellä. Kosteus kuitenkin vääristää meikkien luontaista laatua, lyhentää välittömästi niiden ikää, sekä luo kutsuvan kodin bakteereille. Jos siis haluat meikeistäsi hyvän hygienian lisäksi irti myös täyden laadun, kannattaa ne siirtää pois kylpyhuoneesta. Meikkien säilyttäminen viileässä, kuivassa paikassa varmistaa sen, että meikit kestävät pidempään. Eli meikkejä ei myöskään kannata altistaa jatkuvalle auringonpaisteelle esimerkiksi ikkunalaudalla!


Luopuminen


Olen käsitellyt tavarasta luopumista jo laajemmin täällä. Kannattaa kuitenkin miettiä luopuessa niitä ihan perusasioita kuten sitä, että käyttääkö tuotetta oikeasti koskaan. Aloita huulipunien, luomivärien sekä kynsilakkojen karsiminen kartoittamalla löytyykö samankaltaisia sävyjä useampi kappale. Esimerkiksi huulituotteita voi kokeilla kämmenselkään ja tarkkailla tuleeko vastaan esimerkiksi punia, jotka ovat sävyltään, koostumukseltaan ja ihan jokaisella muullakin tavalla täysin identtiset.

Jos samanlaisia tuotteita löytyy, pohdi mikä niistä on paras tai käytössä eniten? Onko jokin samansävyisistä luomiväreistä esimerkiksi pigmenttisempi kuin toinen? Kuivuuko toinen sininen kynsilakka nopeammin kuin toinen sininen kynsilakka? Onko toinen huulipuna selkeästi laadukkaampi kuin toinen? Valitse kokoelmaasi vain the best of the best.

Vaikka tuote olisi ihan mielettömän ihana, ei se välttämättä pääse käyttöön omistajallaan. Itse esimerkiksi olen aiemmin lisäillyt kokoelmaani silloin tällöin värikkäitä luomiväripaletteja kunnes tulin lopullisesti siihen lopputulokseen etten yksinkertaisesti tykkää käyttää värejä silmämeikeissäni joten turha minun on niitä omistaa. Luovutin nuo värikkäät palettini eteenpäin ja nykyään olen onnellinen murrettujen sävyjen omistaja.

Kannattaa myös miettiä onko tuote jo antanut sinulle jo sen mitä se voi antaa? Ehkä sitä on käytetty tiettyyn tilaisuuteen tai tapahtumaan joka on mennyt jo aikapäiviä sitten, mutta sittemmin tuote on jäänyt tyhjänpantiksi? Ehkä se on tuntunut hyvältä idealta ostaessa, mutta ei niinkään enää kotona? Tai ehkä se on saatu lahjaksi, ja siitä luopuminen tuntuu röyhkeältä? Tuo tavara on kuitenkin silloin jo täyttänyt tarkoituksensa, se on tuonut iloa siinä hetkessä kun sitä on tarvittu ja nyt se ei enää sitä tuo, vaan pölyttyy laatikossa. Siitä on ihan okei luopua.

Itse olen lahjoittanut sekä käytettyä ja käyttämätöntä kosmetiikkaa ystävilleni ja sukulaisilleni aina kyllästymiseen asti. Myös kotonani olen pitänyt sellaista tuotelaatikkoa jota kyläilijät ovat saaneet tonkia ja ottaa halutessaan mukaansa mitä haluavat, tällainen laatikko on tietääkseni myös monella muulla sisällöntuottajalla, joka saa kauneustuotteita testiin valtavalla volyymilla. 

Minulle testiin lähetettyjä tuotteita olen myös lahjoittanut välillä muille sisällöntuottajille mikäli ne ovat olleet itselleni epäsopivia, mutta ovat kelvanneet jollekin muulle. Näin tein esimerkiksi testiin saamieni uusien ripsivärien kohdalla sinä aikana kun itselläni oli ripsenpidennykset. Koen, että näin myös yritykset, jotka lähettävät bloggaajille tuotteita markkinointimielessä voivat edelleen mahdollisesti saada lähettämistään tuotteista toivomansa hyödyn.

Lisäksi käyttämättömiä meikkejä voi esimerkiksi arpoa seuraajien kesken, myydä nettikirppiksillä tai vaikkapa Zadaassa tai tietenkin lahjoittaa niitä tarvitsevalle taholle kuten naistentaloille. Itse, sekä monet tuntemani muut bloggaajat ja jopa PR-toimistot lahjoittavat nykyään käyttämättömäksi jääneen kosmetiikan esimerkiksi Espoon Tyttöjen talolle.



Maailman ihanin ja kamalin asia

3/15/2018


Wien, 2014
Nimittäin ympäri maailmaa matkustaminen. Kun olin vielä teini-iässä, oli minulla hirveästi ystäviä jotka olivat kiinnostuneet matkustamisesta ja tekivätkin sitä paljon, he unelmoivat kielimatkoista tai vaihtovuosista ulkomailla ja itse en koskaan nähnyt viehätystä matkustamisessa. (Toisaalta olin itse jo pienenä lapsena matkustellut niin paljon, että ehkä juuri se oli vienyt minulta matkustamisesta sen jännittävyyden.) Vasta aikuisiällä huomasin itsekin kiinnostuneeni eri maista ja kulttuureista. Silloin myös oma intoni matkustamista kohtaan heräsi. Samalla heräsi myös huoli lentomatkailun päästöistä, joista kirjoitan tänään.

Tänä päivänä, vaikka olen todella kiinnostunut matkustamisesta, en vieläkään matkusta maapalloa ristiin ja rastiin kuukausittain. En myöskään ole lentänyt koskaan kotimaan sisäisesti tai naapurimaihimme Viroon tai Ruotsiin, enkä muista milloin olisin matkustanut jonnekin "ilman syytä." Jos katson matkustushistoriaani vaikkapa viimeisen kymmenen vuoden ajalta, olen niiden aikana matkustanut tapaamaan sukulaisiani tai ystäviäni, sekä juhlimaan äitini häitä. Sen sijaan niitä vähemmän hyviä tekosyitä ovat olleet esimerkiksi extempore-matka Hampuriin sekä työmatkat blogini puolesta Itävaltoihin sekä Tanskaan. 

Toisaalta kaikki nämä matkat ja valinnat niiden suhteen on tehty oman budjetin ja arjen puitteissa ja jos lompakkoni olisi pohjaton sekä kalenterini tyhjä, olisin saattanut matkustaa ympäri maailmaa tuhoten maapalloamme huomattavasti enemmän. Voin myöntää, että kun rakastuin matkustamiseen, ei kyllä käynyt kertaakaan mielessä millaista tuhoa se pallollemme tekee. Sinänsä en voi siis sanoa tehneeni hienoja ekologisia valintoja matkustaessani niin niin harvoin, vaan voin vain olla iloinen siitä, että tekoni ovat pysyneet päästöjen suhteen maltillisissa mittasuhteissa.

Nata esitti blogissaan hyvän näkökulman siitä, että entä jos joku jota rakastaa onkin kaukana. Se sai minut miettimään paljon omaa matkustamistani, sillä esimerkiksi iso osa suvustani asuu toisessa maassa sekä kaipaavat minua ja minä heitä. Onko silloin itsekästä lähteä, vai jäädä? Vaikka lentopäästöt ja maapallon väistämötön tuhoutuminen ahdistavatkin, niin myönnän olevani sen verran itsekäs, että tuntuisi ihan hirveältä olla näkemättä heitä enää koskaan himmaillakseni päästöjä.

Ihminen tässä elämässä nimittäin sitten kuitenkin haluaa ajatella sen verran itsekkäästi, että haluasi kokea ja nähdä mahdollisimman paljon, vaikka sitä ei tahtoisikaan tehdä maapallon kustannuksella. Se on kai se kultainen keskitie, jota tulisi tavoitella ja löytää kohtuus siinä minkälaisia valintoja tekee. Loppujen lopuksi nimittäin kaikkein ekologisinta tälle maapallolle olisi varmaan vain kuolla pois, mutta kun ihmisenä sitä haluaa kuitenkin elää ja tehdä kaikenlaista. Siksi tärkeää olisikin, että edes pyrkisi eläessään tekemään edes jotenkin päin fiksuja valintoja.


Vaikka jokaisen meidän henkilökohtaiset vainnat ovat tosi tärkeitä, peräänkuuluttaisin myös tosi paljon yrityksien vastuuta ekologisissa valinnoissa, sillä heillä on mahdollisuus vaikuttaa niin laajaan toimintaan, etenkin jos on kyseessä iso yritys. Sara kertoi omassa postauksessaan aiheesta maksavansa nykyään päästöjen kompensointia ja alkavansa vaatimaan tätä myös asiakkailtaan. Se on mielestäni tosi hienoa!

Esimerkiksi (tämä poikkeaa nyt aika sivuraiteille tuosta lentämisestä, mutta koskee ekologisuutta kuitenkin) omassa päivätyössäni asiakkaat halusivat ennen aina ostoksilleen kassin. Vuoden vaihteessa yritys jolle työskentelen teki päätöksen, että järkevöittäksemme ostoskassien tuhlaamista, kaikista ostoiskasseistamme tulisi maksullisia. Ostoskassien menekki on pysähtynyt lähes kokonaan, sillä yhtäkkiä jokaiselta asiakkaalta löytyykin laukun pohjalta oma kestokassi tai itseltään kaksi tervettä kättä jolla he saavat ostokset kannettua ilman kassiakin.

Lisäksi moni asiakas on ollut jopa iloinen siitä, että kassit ovat muuttuneet maksullisiksi ja se on herättänyt paljon hyviä keskusteluja kestävästä kehityksestä. Keskivertokuluttaja tuntuu olevan vuosi vuodelta tietoisempi, ja on oikeastaan mielestäni tosi hienoa, että kuluttajat nykyään vaativat yritykseltä (ja yrittäjiltä) ekologisempia valintoja. Siksi ymmärrän myös lukijoiden suuttumuksen sekä painostuksen saada bloggaajat ottamaan tähänkin asiaan enemmän kantaa.

Kyllähän se ajatus minuakin suututtaa. Etenkin kun itseäni on lähivuosina alkanut kiinnostaa erilaiset upeat luontokohteet ulkomailla - tuntuu niin surulliselta ajatella, että päästäkseni niiden luo minun pitäisi mahdollisesti satuttaa juuri tätä rakasta palloamme niin radikaalisti. Ymmärrättekö mitä tarkoitan? Tuntuu niin äärimmäisen itsekkäältä ja nurinkuriselta ajatukselta ihailla jotain niin paljon, että on valmis tuhoamaan sen vain jotta voisi "saada sen itselleen."

Kuten edellisessä postauksessani mainitsinkin, ei kukaan voi olla kaikessa täydellinen. Silti voi aina kuitenkin pyrkiä edes kohti vähän parempia valintoja ihan omassa arjessa. Vaikkei lihasta luopuisikaan kokonaan, olisiko mahdollista syödä suurin osa viikosta kasvispainotteisesti? Olisiko muovipussin sijaan mahdollista kantaa arjessa mukana kestokassia? Vaikka matkustaminen olisi suurin intohimo, olisiko siinä mahdollista suosia muita siirtymäkeinoja kuin lentämistä tai edes pyrkiä lentämään vähän vähemmän kuin kymmenen kertaa vuodessa? Tai voisiko vaikkapa tehdä yhden hieman pidemmän reissun sen sijaan, että tekisi jatkuvasti pieniä viikonloppureissuja? Jos ei pysty tinkimään lentämisestä, pystyisikö luopumaan autosta? Jos tuotat sisältöä matkustamisesta, olisiko sitä mahdollista tuottaa toisella kulmalla? Olisiko mahdollista tuoda esiin enemmän kotimaan matkailua tai erilaisia vaihtoehtoja siirtymän toteuttamiseen esimerkiksi juna- tai vesireittejä hyödyntäen? Tai vaikkapa kirjoittaa road trippailusta ihan vain autolla?


Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kerran tai kaksi vuodessa jos matkustaa (lentäenkin) niin se on vielä kohtuullista vaikka epätoivottuja päästöjä siitä seuraakin. Toisaalta tämä on silti aika helppo mielipide laukaista omassa blogissa kun itse matkustaa muutenkin juuri sen 0-2 kertaa vuodessa, eikä samaistumispintaa ole esimerkiksi niihin ihmisiin joiden työssä matkustaminen tuntuu olevan elinehto.

Jos jaksoit lukea tänne asti, haluaisinkin kuulla sinun ajatuksiasi aiheesta ekologisuus ja matkustaminen! Mikä on mielestäsi kohtuullista? Mitkä ovat sinun vinkkisi oman hiilijalanjäljen pienentämiseen? Somessa voi käyttää Henriikan keksimää häsää #kestäväreissu!


Lue aiheesta myös täältä:



Latest Instagrams

© Joanna Hearts. Design by FCD.