5/11/2017

Photo diary: Ireland



Ireland actually wasn’t exactly what I was waiting for. I guess I was waiting for a mix of English places I have visited like London and some small villages I had seen on my way to Brighton. On the other hand the idea of Ireland I had was some sort of rainy Victorian country dream but with a twist of corkiness.

And at times, that was exactly what Ireland was. But I was pleasantly surprised by the metropolis feeling Dublin had. Yet the fact that there were pubs everywhere hinted that England wasn’t geographically that far. At the same time the wide pedestrian zones (and without a doubt the amazing weather we had) reminded me of a holiday in a sunnier place.

As we hopped on a train and took a ride further away from Dublin, we arrived in Howth where the breathtaking beach- and mountain views combined with the 20 celcius (70 degrees) sunny weather felt more like a holiday in Spain.

I had booked accommodation through Airbnb (for the first time!) so I was staying right in the centre of Dublin with a very reasonable price. Literally right by my flat you could find pubs, book stores, malls, grocery stores and even Primark (that Ireland is known as Penneys.)

My accommodation was very modest but it had everything I needed; a bed and a free wi-fi. I even had an electric kettle and some tea right beside my bed to enjoy in the morning. The host also offered a towel and the apartment even had a bath tub which I decided not to use tho, since there were other people staying at the same apartment and I didn’t want to take up the shower for too long.

Besides its location, I decided on the accommodation because of its ridiculously low price. I paid 20 euros (£16/21$) a night which added up to only 100 euros (£84/109$) throughout the trip. It was also a major stress relief when the host hit me up with a message before I even got to Dublin, introducing himself and letting me know he’s available for any questions or tips on the city.

This was only a mere preview of how kind and helpful the people in Ireland would be. Dublin was a destination where I didn’t meet a single person that would give out any bad vibes. The bartenders were playful, the strangers on the streets were helpful, the customer service everywhere was very kind and even the taxi drivers were truly interested and talkative, sharing stories about the city and its urban legends.

On top of the blooming pub culture in Dublin, another thing that is very strongly present at all times are the beautiful old buildings, colorful doors and high windows. The city is also filled with beautiful parks and statues, landmarks and street art as well. There are also a lot of references to Oscar Wilde who was born in Dublin in 1854. Actually the spirit of Oscar Wilde fits the vibe of Dublin quite perfectly. He was a corky guy who enjoyed attention and rebelled against the parochialism og victorian England. He had a lot of debt but also tons of humor and playfulness.

The old buildings and their tiny details had a lot of stories captured in them. One of my taxi drivers pointed at the top floors of the buildings and asked me if I noticed anything different. And I did, the top floor windows were half the size of the other windows. Apparently when rich people owned the buildings and hald a lot of servants in the house, the help lived at the attic and their windows were smaller so they wouldn’t get as much sunlight as the head of the household.

You could also look at the chimneys on top of buildings and deduce by the amount of them where the richest people lived because they had the money to heat more rooms in their apartments and therefore had the most chimneys.

When I asked about the colorful doors, I was told that apparently the story goes that after Queen Victoria died, England ordered Irish citizens to paint the doors black in mourning. The Irish rebelled, said ”fuck it!” and took out the bright paints instead. Yet another tale that circulates in Dublin is that the painting of colorful doors was started by women. Women painted their doors so their drunk husbands wouldn’t mistake other homes for their own and wake up in bed with another woman. You know, by accident.....













In Finnish: Irlanti oli aivan erilainen kun odotin. Koska olen matkaillut aiemmin Englannissa ja körötellyt Lontoon lisäksi myös pienempien maalaiskylien ohi matkallani Brightoniin, odotin ehkä jotakin sen tapaista. Odotin ehkä sateista, mutta kiehtovaa Englantilaisten kylien kaltaista kaupunkia, jossa olisi kuitenkin ripaus enemmän hullunkurisuutta ja maalaismeininkiä.

Paikoittain Irlanti olikin juuri sitä.

Suurilta osin Dublinissa oli kuitenkin enemmän suuren kaupungin tuntua kuin olisin odottanut. Toki kaikki ne lukemattomat pubit jokaisessa kulmassa kielivät siitä ettei Englantikaan ollut maantieteellisesti kaukana. Samalla kuitenkin leveät kävelykadut (ja toki myös meitä hellinyt lämmin sää) muistutti eteläisempää kohdetta. Kun junalla jaksoi körötellä vähän loitommas Dublinista ja suoraan upeisiin ranta- ja vuoristomaisemiin, tuntui yli 20 asteen lämmössä siltä kuin olisin lähtenytkin rantalomalle Espanjaan.

Majoituin itse Airbnb:n kautta (ensimmäistä kertaa!) opiskelijahuoneistossa aivan kaupungin keskustassa. Kirjaimellisesti kivenheiton päästä ovelta löytyi niin pubia ja kirjakauppaa kuin Tescoa ja Primarkiakin, joka Irlannissa tunnetaan nimelle Penneys. Majoitus oli vaatimaton ja hieman kolkko, mutta pienestä huoneestani löytyi kaikki mitä tarvitsin: sänky ja ilmainen wi-fi. Lisäksi yöpöytäni tarjosi sellaisiakin ylellisyyksiä kuin vedenkeitin sekä purkillinen teepusseja! Majoittaja tarjosi myös pyyhkeen ja löytyipä asunnosta kylpyammekin, jota en kuitenkaan hyödyntänyt sillä asunnosta vuokrattiin myös kahta muuta huonetta jonka asukkaat varmasti tahtoisivat suihkuun.

Valitsin kyseisen asunnon sijaintinsa lisäksi siksi, että se oli ihan käsittämättömän halpa. Pari kymppiä yöltä, koko reissulta maksoin majoituksesta satkun. Stressiä helpotti myös kun jo välilaskullani Tukholmassa sain viestin mieheltä, joka päästäisi minut sisään asuntoon ja luovuttaisi avaimet. Tuli niin helpottunut olo kun tämä tuntematon mies tarjosi heti apua esimerkiksi bussien kanssa ja saapumisessa asunnolle lentokentältä. Hän kertoi, että mitä ikinä tulisikaan mieleeni, häneltä voisi kysyä.

Tämä oli vain esimakua siitä, kuinka ystävällisiä ihmisiä tulisin Irlannissa tapaamaan. Dublin oli kaupunki, jossa en tavannut yhtäkään ihmistä josta olisi jäänyt jotenkin huono fiilis. Baarimikot olivat leikkisiä, tuntemattomat kaduilla avuliaita, asiakaspalvelijat aina ystävällisiä ja taksikuskit aidosti kiinnostuneita ja puheliaita, sellaisia että tarinaa kaupungista riitti kysymättäkin.

Pubikulttuurin lisäksi Dublinissa ovat vahvasti läsnä upeat vanhat rakennukset sekä niiden värikkäät ovet ja korkeat ikkunat. Lisäksi kaupunki on täynnä kauniita puistoja ja patsaita, sekä runsaasti muistomerkkejä, maalauksia ja tarinoita Oscar Wildesta joka syntyi ja kasvoi Dublinissa. Tavallaan en ihmettele, sillä Wilden luonne sopii aika mainiosti yks yhteen kaupungin rytmin kanssa. Wilde oli keikari, joka nautti suunnattomati herättämästään huomiosta kyseenalaisti viktoriaanisen Englannin ahdasmielisyyttä sekä miehekkäinä pidettyjä urheilulajeja. Wildessa oli syvyyttä, mutta myös suunnattomasti huumoria ja leikkimielisyyttä.

Myös vanhat rakennukset kätkivät yksityiskohtiinsa paljon mielenkiintoisia tarinoita. Eräs taksikuski osoitti kohti rakennusten kattoa ja kysyi huomasinko mitään eroa ylimmän kerroksen ikkunoissa. Ne olivat totta tosiaan puolet pienemät kuin muiden kerrosten ikkunat. Kuulemma vanhaan aikaan kun rikkaat ihmiset omistivat kokonaisia taloja, asui heidän palvelusväkensä ullakolla ja heidän ikkunansa olivat pienemmät, etteivät he saisi yhtä paljon valoa kuin talon rikkaat. Myös talojen savupiipuista näki missä asuivat rikkaimmat ihmiset sillä heillä oli varaa lämmittää useampi huone ja oli täten enemmän savupiippuja.

Hauska tarina myös ovista! Taksikuski kertoi, että tarinan mukaan kun kuningatar kuoli, Englanti määräsi Irlannin kansalaisia (jotka olivat vielä Britannian vallan alla) maalaamaan kaikki ovensa mustaksi kuningattaren suruajan kunniaksi. Irlantilaiset kapinoivat ja maalasivat ovet kirkkailla väreillä. Toisen tarinan mukaan naiset olivat kyllästyneitä siihen, että miehet "vahingossa" (...) menivät humalassa sisään vääristä ovista, ylös vääriä portaita vääriin makuuhuoneisiin väärien naisten kanssa, joten he maalasivat ovensa tunnistettavimmaksi.





























5/10/2017

Photo diary: Howth



















4/30/2017

Photo Diary: PING Helsinki

"PING Helsinki Business Festival is the leading content and influencer marketing event in Northern Europe uniting marketers and online influencers for better content. You will gain insight on the future of content and influencer marketing, learn from the leading experts in the field and meet online influencers personally." #PINGHELSINKI





Veera Bianca





Follow my blog with Bloglovin

6/01/2016

5 Things I learned when I asked a guy out


You know those things you think you could never ever ever in a billion years do? It could be anything from parachuting to a first date.

For me, one of those things has always been flirting or asking a man out. By no means do I think that a woman could not make the first move or ask a man out. I just know that I personally can not.

Or at least that's what I thought. "I'm just not that typoe of a person who does that." But you know what? The moment you do that, you are that type of a person. It's that simple. We are whoever we are at the moment. There's nothing that is forcing us to follow our old habits and do what we have done in the past. We can re-create ourselves daily if we feel like it.

So, one sunny day I gathered up all my courage and asked someone out. It was exciting and nerve-racking and he said no. But you know what? I survived and learned so much new things about myself and life. So here are five things I learned when I asked a man out.

(I am a straight cis woman who is interested in men, in this post I explain my own experiences and feelings about dating. If you identify as a different gender or sexuality, feel free to reflect on this post as fit for your own dating life.)

1. You can do it

I don't mean this as a pre-encouragement like "you can do it!" I mean this as a post-realization I had. I realized I can actually do this even though it was scary and exciting. Even though he said no, I now know I am a person who can ask another person out. Great! I never knew that. Now I can ask anyone out if I feel like it.

2. You are braver than you crush that says "no"

You have given a piece of yourself available for rejection and that is fucking brave wether you are nervous or not. You have layed your cards on the table. If he says no, he's not even willing to risk checking out the cards and seeing if there might be something there. You are winning even if that person says no.

Have mercy, be proud about your bravery and try to understand that even a "no" might not be that simple. Dating might be a sensitive subject due to past experiences, he might not be interested in dating at all or he just might not be interested in you. It doesn't matter, it isn't anyone's fault. It just is what it is.

In my case, I was happy to notice our conversation stayed the same and we remained as friends. My world didn't collapse and I doubt neither did his.

3. It doesn't really matter how it works out tbh

Do you really thinkg that in 20 years you are still bitter about asking some guy out and him saying no? Do you really think it matters in the grand scheme of things? I highly doubt it. So go for it! It's not that serious.

4. It doesn't need to be awkward

When I started started to unload the thoughts about why I found this situation so completely terrifying I eventually realized that my biggest fear wasn't even him saying no - it was leaving the situation somehow open making it awkward and uncomfortable eventually ruining the friendship we already had.

The idea of not knowing how to react to a rejection felt absolutely insurmountable. It wasn't. We carried on with our conversation exactly like before. It doesn't need to be awkward unless you built it up in your head to be awkward.

5. It makes up GREAT material for your blog



In Finnish: Tiedättekö kun on sellaisia asioita, joita ajattelet ettet koskaan pystyisi tekemään. Tällaisia saattavat olla ihan kaikki aina laskuvarjohypystä ensitreffeihin. Yksi sellainen seikka on ollut minulle aina miehen pyytäminen treffeille. En ole sitä mieltä, etteivätkö naiset voisi olla aloitteellisia ja pyytää miestä treffeille. Tottakai voivat. Minä vain en voi – tai niin ajattelin. En ole sellainen ihminen. Mutta tiedättekö mitä? Olemme juuri sellaisia ihmisiä kuin sillä hetkellä olemme. Mikään ei pakoita meitä toimimaan samoin kuin miten olemme menneisyydessä toimineet. Voimme luoda nahkamme vaikka päivittäin jos siltä tuntuu.

Niinpä minä siis eräs päivä rohkaistuin ja pyysin miestä treffeille. Se oli jännittävääja hermostuttavaa, ja hän sanoi ei. Mutta tiedättekö mitä? Selvisin hengissä ja opin uutta itsestäni ja elämästä. Tässä siis viisi asiaa jotka opin kun pyysin miestä treffeille. Pyytäkää tekin!

(Olen hetero cis-nainen, joka on kiinnostunut miehistä ja kerron omista kokemuksistani. Jos edustat toista sukupuolta tai seksuaalista suuntausta, voit tietenkin rinnastaa postauksen omaan elämääsi sopivaksi.)

1. Sinä pystyt siihen

Enkä tarkoita tätä pelkästään etukäteen kehoitettuna tsemppinä vaan myös jälkikäteen tehtynä toteamuksena. Huomaat, että sinä ihan oikeasti pystyt tekemään asioita jotka ovat pelottavia ja jännittäviä. Ja vaikka toinen sanoisikin ei, huomaat pystyväsi ylipäätään pyytämään toista treffeille. Siis, että tiedät sen ylipäätään olevan mahdollisuus. Minä en koskaan ajatellut olevani ihminen, joka uskaltaisi pyytää toista ihmistä treffeille. Noin vain minusta kuitenkin tuli sellainen.

2. Olet rohkeampi kuin ihastus joka kieltäytyy

Olet antanut palasen itsestäsi jollekin ja asettanut itsesi alttiiksi torjumiselle, se jos mikä on rohkeaa jännittipä sinua etukäteen tai ei. Mikäli toinen osapuoli kieltäytyy, hän ei uskalla edes ottaa mahdollisuutta katsoa olisiko välillänne ehkäpä jotain. Voitat vaikka hän sanoisikin ei. Anna armoa, ole iloinen rohkeudestasi ja yritä ymmärtää, että toisen vastauksen takana voi olla erilaisia kipukohtia menneisyydestä tai ehkä hän ei vain yksinkertaisesti ole kiinnostunut. Kumpikaan ei ole kenenkään vika eikä siitä kannata olla katkera, asia vain yksinkertaisesti on niin.

Normaali keskustelu jatkui täysin tavanomaisesti ja kello jatkoi askeliaan niin kuin aikaisemminkin. Maailmani ei pysähtynyt, tuskin hänenkään.

3. Sillä ei oikeastaan ole väliä kuinka käy

Luuletko, että joskus kahdenkymmenen vuoden päästä muistelet kuinka joskus pyysit kivaa tyttöä/poikaa treffeille ja hän sanoi ei? Luuletko, että sillä on suuresti merkitystä elämääsi pidemmällä kaavalla? Tuskin. Anna siis palaa! Ei elämä ole niin vakavaa.

4. Sen ei tarvitse olla kiusallista

Kun lähdin purkamaan päässäni sitä mikä minua oikeasti koko tilanteessa jännittää, päädyin lopulta siihen ettei suurin pelkoni ole edes se, että toinen osapuoli sanoo ei, vaan se, että tilanne jäisi jotenkin äärimmäisen kiusalliseksi ja epämukavaksi. Se, etten osaisi reagoida ja vastata kielteiseen vastaukseen fiksusti tuntui aivan ylitsepääsemättömän vaikealta. Ei se ollut. Tilanteesta ei tarvitse tulla kiusallista ellet rakenna sitä sellaiseksi itse päässäsi.

5. Tilanteesta saa mainiota materiaalia blogiin