Slider

A surprising turn of events

2/18/2018



Juuri kun kirjoitin teille kuukausi sitten hiusten kasvamisesta sekä kärsivällisyydestä sitä odotellessa, niin itselläni loppui kärsivällisyys nyt kesken. Haikailen toki edelleen pitkien hiusten perään sillä se on se mikä itselläni tuntuu eniten "omalta." Latvani olivat kuitenkin niin huonossa kunnossa, että halusin vielä enemmän kuitenkin terveet hiukset. Kun vielä tiesin, että huonolaatuisten latvojen leikkaaminen tarkottaisi myös sitä, että hiuksissani olisi vihdoin vain ja ainoastaan täysin oma väri, oli päätös jo aika selkeä. 

Olin jo makustellut asiaa jonkin aikaa, ja fiilistellyt Pinterestissäkin kaikkia ihania lob-kuvia. Hiljalleen sitten rohkaistuin marssimaan kampaajalle ja kyselemään josko heillä olisi ehkä mahdollisesti aikoja lähikuukausina hiusten leikkuuseen, kävikin sillä lailla hassusti, että kampaajalla oli siltä istumalta tunti aikaa ja muutos päätettiin toteuttaa heti!

Siinä en kauheasti sitten ehtinytkään stressata kun nips ja naps, hiukset olikin jo leikattu. Kun katselin lähes olematonta karvakasaa kampaamon lattialla, päädyin siihen tulokseen ettei niitä kyllä tule ikävä. Vaikka hiukset ovatkin nyt huomattavasti lyhyemmät, olivat latvat niin huonossa kunnossa, että ei niistä kyllä kauheasti iloa ollut!

Muutos on myös sinänsä jännittävä, sillä se tuo uusia haasteita omaan hiustenlaittooni. Minulla ei nimittäin ole aavistustakaan minkälaisia kampauksia tällaisiin hiuksiin sitten voi tehdä, en osaa tällä hetkellä laittaa edes ponnaria!

Nyt tässä sitten elelen elämääni muina muijina lyhythiuksisena. Se tuntuu äärimmäisen oudolta, sillä minulla ei koskaan ole ollut näin lyhyitä hiuksia! (Tai no, on varmaan joskus koska en syntynyt ihan tällaisella pehkolla kuitenkaan, mutta siitä on jo niin paljon aikaa, että melkein sama kuin ei olisi koskaan ollut.) Tuntuu omituiselta kun ei itse näe omia hiuksiaan katsoessaan alas, ja kun hiukset eivät jääkään jumiin olkalaukun hihnan alle tai sotkeudu kaulahuiviin. 

Olen muuten saanut ihan hirveästi kehuja uusista hiuksistani, joten muutos ei ollut ollenkaan huono! Vaikka lyhyt tukka tuntuukin vielä vieraalta, on ihanaa tietää että se voi hyvin ja, että nyt on kasvamassa paksu, omanvärinen tukka - kunhan muistan pitää siitä hyvää huolta. 

Joanna 2.0

2/11/2018

 
Mulla on ollut tässä elämässä nyt vähän kaikenlaista. Sellasta ihmeellistä kipuilua ja paniikkia asiasta jos toisesta, sellaista mitä ihan mielellään voisi olla vähän vähemmänkin. Toisaalta juuri sellainen kipuilu kasvattaa ja opettaa itsestä paljon. Kaiken tämän kriiseilyn keskiössä on tuntunut olevan kuitenkin yksi ja sama teema: kuka helvetti minä olen ja mitä ihmettä minä oikein haluan?

Tämä kriiseily ei toki ole ehkä kovinkaan poikkeuksellista, etenkään tässä iässä. Täytin perjantaina 27-vuotta mikä tarkoittaa sitä, että kolmekymppiset lähestyvät uhkaavasti. Tässä kohdassa elämää onkin viimeistään ehkä ihan normaalia vähän pysähtyä ja miettiä, että mitä minä oikein elämäsäni haluan tehdä ja saavuttaa ja millainen minä ihmisenä olen tai millaiseksi haluan tulla.

Onneksi olen oppinut sentään jotain itsestäni, nimittäin sen että tällaiset kipuilun aikakaudet etenevät itselläni aina samalla kaavalla; ensin tulee säikähdys (ai niin mites mun elämä!) ja paniikki (en ole saanut mitään aikaan!) ja sitä seuraavat ajatustason toimenpiteet (mitä minun pitäisi saada aikaan?) jota seuraavat ensin yhteiskunnan paineet (mitä minun pitäisi haluta saada aikaan?) ja sitä taas seuraa syvä identiteettikriisi (kuka minä olen ja mitä minunlaiseni ihminen haluaa saada aikaan?) ja siitä taas seuraa loputon syöksykierre, jossa käyn läpi näitä kysymyksiä uudestaan ja uudestaan kunnes ne ylikuormittavat minut kokonaan ja tiedän kaikesta jotenkin vähemmän kun tiesin alunperinkään.

Tuttua? Minulle ainakin.
 

Onneksi olen kuitenkin lähivuosina myös löytänyt itsestäni uuden ominaisuuden tähän kuluttavaan ajatuskierteeseen, ja se on ratkaisukeskeisyys, uusi ominaisuus joka jostakin nykyää hyppää mukaan ja pistää stopin tälle kaikelle hulluudelle. Se on se tyyppi, joka käskee hengittämään syvään, lopettamaan psykoilun ja ottamaan minua itseäni niskasta kiinni ja ryhtymään tuumasta toimeen. 

Miten se sitten tapahtuu? Käytännössä ihan vaan vastaamalla niihin kysymyksiin, joita olen päässäni pyöritellyt. Mitä konkreettisemmin sen voi tehdä (esimerkiksi kirjoittamalla) niin sen parempi. On tärkeää, että omat tavoitteet ovat jotenkin mitattavia ja, että osaa olla itselleen armollinen ja iloita myös niistä pienistä onnistumisista. Samaan aikaan voi olla hankalaa päästä töissä kaikkiin tavotteisiin, pitää kotia Dekon sivujen mukaisella siisteystasolla, käydä sunnuntaisin kirkossa, toteuttaa luovuuttaan, juoda tarpeeksi vettä, liikkua aktiivisesti, seurustella tai tinderöidä, nauttia auringosta, vastata kaikkien viesteihin, pysyä täysissä järjissään, syödä kaikki vitamiinit, selviytyä ja noin niin kuin yleisesti olla onnellinen. On tärkeää muistaa, että pienetkin teot kohti omia haaveita tai tavotteita ovat aina askel oikeaan suuntaan.

Olen esimerkiksi sitten kuukausi kirjoitetun vuositavoite-listaukseni jälkeen kokenut monia pieniä onnistumisia sosiaalisuuden saralla, heittäytyessäni enemmän sosiaalisiin tilanteisiin yksin ja olenkin ehtinyt jo tutustumaan muutamaan uuteen ihmiseen! Siis miettikää, minä olen todella mennyt useampiinkin pippaloihin ihan yksin, jutellut siellä ihan (tai lähes) tuntemattomille ja vieläpä selviytynyt ulos hengissä! Olen näistä saavutuksista (lähes naurettavan) ylpeä sillä tiedän miten haastavaa se minulle on ollut. Taputtelen siitä itseäni selkään, mutta samalla tiedän myös ettei työ ole vielä ohi ja petrattavaa on paljon, on edelleen ihmisiä joihin haluaisin tutustua mielelläni vielä paremmin, mutta rohkeus tehdä aloitetta ei ole vielä kasvanut tarpeeksi suureksi.

No, sosiaalisuuden lisäksi, millainen on tämä Joanna 2.0 jota oikein tässä rakennan? Millaiseksi haluan tulla (tässä on toki tärkeää muistaa pysyä myös omana itsenään eikä tehdä itsestään jotain mitä ei ole, mutta aktiivinen itsensä kehittäminen on tietenkin suotavaa ja puhun tässä lähinnä siitä) ja millaiseksi haluan elämäni rakentaa? Mitä kaikkea olen tässä pyöritellyt mielessäni? 
 

Moni niistä seikoista heijastuu juuri tuohon sosiaalisuuteen, ja siksi olen käsitellyt sitä nyt niin paljon. Tällaisia seikkoja ovat mm. rohkeus, spontaanius sekä kyky olla oikeasti läsnä toiselle. Tiedättekö kun tapaa jonkun henkilön joka on aidosti todella läsnä ja kiinnostunut sinusta ja kanssasi keskustelusta? Sellaiseksi haluaisin kasvaa, ja minusta tuntuu että olen ollut lähiaikoina niin omissa maailmoissani etten ole kyennyt siihen. Se on harmittanut tosi paljon.

Blogissani olen paljon myös miettinyt sitä millaista blogia haluan kirjoittaa ja muutenkin millaista sisältöä haluan tuottaa, kuinka pysyä aitona tässä kaikessa blogiruljanssissa ja kuinka pystyisin kuitenkin samalla myös tuottamaan sellaista sisältöä josta lukijani nauttisivat. Omaa elämää ja ajatuksia (kuten tämä postaus) on jotenkin vaikeampi jakaa, tulee sellainen olo että "eihän tämä ketään kiinnosta" vaikka toisaalta tuntuu, että juuri sellaista aitoa, päiväkirjamaista sisältöä kaikki lukijat tällä hetkellä janoavat. Lopulta olen yksinkertaisesti päätynyt uudestaan ja uudestaan siihen lopputulokseen, että omaa blogiani minun kuuluu tehdä juuri siten kuin haluan, ne tyypit jotka siitä ovat kiinnostuneita löytävät sen kyllä ja ne jotka eivät, löytävät itselleen jotain muuta. Tätä mentaliteettia yritän muutenkin soveltaa elämääni olipa kyse sitten blogista tai jostain muusta.

Tuo aiemmin mainitsemani rohkeus näkyy myös varmuutena omassa tekemisessä, ja siinä olen onneksi huomannut viime vuosina paljon kasvua elämäni eri osa-alueilla. Esimerkiksi työssä varmuus näkyy voi näkyä vaikkapa siinä, että uskaltaa oma-aloitteisesti esittää omat mielipiteensä tai oman näkemyksensä. Elämässä varmuus voi näkyä mielestäni myös vaikkapa siinä, että asettaa itsellensä tavotteita joita kohti pyrkii ja siinä, että uskaltaa rohkeasti näyttää olevansa eri mieltä asioista, jos sitä on. Varmuus ja luotto itseen on oikeastaan elintärkeää. Ehkä siksi olenkin vähän kipuillut eri asioissa koska varmuuteni on ollut vähän hukassa, eihän sekään ole tunteena täysin vankkumaton.

Isosti ajatuskuplassani on lähiaikoina ollut läsnä myös omien unelmien tavoittelu, eli ihan arki ja myös oma työskentely arjessa. Olen tällä hetkellä töissä viisi päivää viikosta myymäläesimiehenä, se on jotain mihin en koskaan olisi ajatellut päätyväni, mutta päädyimpä kuitenkin ja olen siinä vieläpä ihan hyvä. Se ei kuitenkaan ole intohimoni, enkä nauti siitä samalla lailla kuin monen muun luovan asian tekemisestä. Takaraivossa onkin lähiaikoina paukuttanut erityisen lujaa ajatus siitä, että pitäisi ottaa askel oikeaan toiseen suuntaan ja jahdata jotain mitä oikeasti haluan eikä toteuttaa sitä mikä on turvallista ja hyväksyttävää. 

Liian usein näinkin isoissa päätöksissä kuitenkin lopulta se mukavuusalue voittaa, ja siksi tämä on tuottanut erityisen paljon päänvaivaa viime aikoina. Joskus on pelottavaa edes sanoa ääneen mitä oikeasti haluaa etenkin jos se tuntuu jotenkin tosi hullulta ja typerältä!

Tuosta varmuudesta vielä; yleisesti elämässä(ni) tuo varmuus näkyy myös usein siinä, että uskaltaa oikeasti pyytää mitä haluaa. Se on äärimmäisen tärkeä taito, mutta ei todellakaan mikään itsestäänselvyys. On pelottavaa pyytää mitä haluaa! Itse olen ainakin maailman huonoin pyytämään palveluksia tai myymään itseäni mihinkään oma-aloitteisesti. En halua olle kenellekään vaivaksi ja kai se myös juontaa juurensa jonnekin perisuomalaiseen ajatusmaailmaan siitä, ettei itsestään kuulu tehdä mitään numeroa. Mutta miksei kuuluisi? Ei kukaan tule hakemaan kotiovelta toteuttamaan sun unelmia jos et itse tee niitä koko maailmalle selväksi ja lähde niitä jahtaamaan. Sitä olen itselleni yrittänyt hokea myös. 

En tiedä saako kukaan näistä ajatuksista kiinni tai onko joki kipuillut samanlaisten ajatusten kanssa? Teki vain mieli purkautua johonkin ja tekipä hyvää! 




Lisää konkreettisia tavoitteita itselleni: 

  • Tutustu lisää uusiin ihmisiin, ja ylläpidä näitä suhteita
  • Säästä rahaa uuteen kameraan ja osta sellainen vielä tänä keväänä
  • Valokuvaa enemmän, myös ihan arkena ja ihan "turhaan"
  • Ole oma-aloitteisesti läsnä ystävillesi ja läheisillesi päivittäin
  • Käytä salikorttiasi viikottain ja syö säännöllisesti ja hyvin ( = pidä huolta terveydestäsi)
  • Säästä rahaa Kreikan matkaan sukulaisten luo, ja matkusta sinne heinäkuussa
  • Ota askel oikeaan suuntaan työrintamalla, pienikin askel riittää
  • Kiitä ja kehu ääneen niitä ihmisiä jotka inspiroivat
  • Säästä rahaa kampaajaan ja käy leikkauttamassa long bob
  • Vie kaikki kirpputorille varatut vaatteet tänä vuonna kirpputorille ja luovu niistäkin jotka eivät siellä mene kaupaksi
  • Lue edes yksi kirja ennen kesää



Täydellisen luonnollinen

1/27/2018


Olen aina (siis siitä saakka kun olen sellaisia osannut ottaa) muokannut kuviani, niin itsestäni ottamia kuin ympäristöstänikin. Olen aina pitänyt siitä, se on ollut sekä tapani tuoda kuvan parhaat puolet esiin, että luoda niihin jonkinlaista sielunmaisemaa esimerkiksi väreillä tai muokkaamalla erilaisia pintoja.

Tämä on pätenyt tietenkin kaikenlaisiin henkilökuviin, myös sellaisiin joita olen ottanut itsestäni. Kuviin, joita vapaaehtoisesti itsestään julkaisee, tahtoo tietysti tuoda usein esiin itsensä parhaat puolet, poseerata parempi puoli kasvoista kameraan päin, etsiä sellaista valaistusta joka kumoaisi tummat silmänaluset sekä halutessaan vielä puskea kuva sellaisten kuvanmuokkausfilttereiden läpi, joiden kanssa se pääsisi täysiin oikeuksiinsa.

Oma epävarmuuskohtani ovat aina olleet silmänaluset, sillä minulla on ns. hollowed eyes, joista olen aina ollut epävarma ja siksi etsinyt aina tuotteita, tekniikoita ja valaistuksia, joilla ne häivyttyisivät, tai vaihtoehtoisesti myöhemmin häivytellyt niitä kuvanmuokkausohjelmilla. En ole koskaan oikeastaan salannut sitä tai tuntenut siitä häpeää koska kuvat ovat omiani ja saan niillä mielestäni tehdä mitä haluan.

Tämä on oikeastaan tosi yleistä ja siksi medialukutaito on tärkeää. Sosiaalisessa mediassa jokainen näyttää itsestään (yleensä) parhaat puolensa. Vähän kuten oikeassakaan elämässä vaikkapa edustusjuhliin ei lähetä ehkä niissä kaikkein kuluneimmissa yökkäreissä.

Löysin kerran itsestäni internetistä keskustelun, jossa kritisoitiin toisten ihmisen minusta julkaisemaa kuvaa ja verrattiin sitä omiin julkaisemiini kuviin. Tulin sitä lukiessani tosi surulliseksi. Minut tuomittiin todella feikiksi ja keskusteltiin avoimesti siitä kuinka minun toisaalta pitäisi hävetä röyhkeästi käsiteltyjä kuviani, mutta toisaalta myös hävetä niihin verrattuna olevaa kuvaa, jota ei oltu käsitelty samojen filttereiden läpi ja pidettiin samasta syystä kammottavana.

(Hauska juttu oli, että tässä tapauksessa tämä muiden julkaisema kuva oli se, jossa en oikeastaan näyttänyt itseltäni. Se oli myös aika epäedustava, mutta en tietenkään olisi pyytänyt ystäviäni ottamaan sitä kuvaa alas, sillä se muistutti kuitenkin yhteisestä kivasta hetkestä.)

Olen aina välittänyt liikaa siitä mitä muut minusta ajattelevat. En ollut aiemmin tietoisesti siloitellut kuviani vaan hakenut niihin tietynlaista esteettisyyttä, mutta tuona hetkenä rakensin itselleni suojamuurin. Aloin käsittelemään kuviani yhä enemmän ja enemmän sekä jätin julkaisematta omasta mielestäni kivoja kuvia, joihin pelkäsin saavani kritiikkiä ulkonäöstäni. Lukemani keskustelu ikään kuin loi/vahvisti sisältönsä ongelman.

Selailin surumielisenä vanhoja kuviani, sellaisia jotka olivat aiemmin tuottaneet minulle hyvää mieltä, poistellen niitä yksi kerrallaan. Samalla pohdin sitä miten en koskaan ollut oikeastaan väittänytkään ettäkö en muokkaisi kuviani, ja silti yhtäkkiä siitä olikin tullut filttereidensä vuoksi suuri häpeän aihe. Samalla myös into blogista ja taakka sen luomista paineista alkoi painaa, enkä lopulta päässyt irti kiillotetusta kuplastani kuin vasta kun hautasin blogini kokonaan vuoden 2016 lopussa.

Mielestäni on todella ihanaa, että nykyään peräänkuulutetaan niin paljon luonnollisuutta. Huolestuttavaa on sen sijaan se, miten samalla peräänkuulutetaan nimenomaan tiettyihin raameihin sopivaa täydellisyyttä, sillä todellisuudessa kukaan ei voi olla sillä tavalla luonnollisesti täydellinen, jos ollenkaan.

Rehellisesti, vuonna 2017 on vaikeaa olla edes täydellisesti luonnollinen.

Kuljin pitkän matkan ennen kuin ymmärsin etten ole täydellinen, eikä minun tarvitsekaan olla. Usein puhutaan paljon siitä, kuinka mikään sosiaalisessa mediassa ei ole aitoa eikä mihinkään kannata uskoa. Sisällöntuottajat tekevät paljastuksia itsestään ja toisistaan sekä siitä kuinka kaikki on pelkää suurta valhetta tai kuinka ahdistavaa on ylläpitää epäaitoa kuvaa itsestään sosiaalisessa mediassa. Ja joskus se voikin olla niin. Itse asiassa tosi usein voi, ja siksi kaikkea kuluttamaansa mediaa kannattaa tarkastella kriittisin silmin.

Ja toisaalta, mielestäni edelleen jokaisella on oikeus käsitellä kuviaan juuri niin vähän tai paljon kuin haluaa, tai yleisesti muutenkin tehdä kasvoilleen tai keholleen mitä itse kokee parhaaksi. Se on meidän oma valintamme, ja samalla tavalla me teemme itse myös valinnan siitä, minkälaisen kuvan itsestämme päätämme rakentaa sosiaaliseen mediaan, tai ihan mihin tahansa. Jos meitä ahdistaa se, että "brändimme" sosiaalisessa mediassa on niin feikki, olemme itse valinneet sen tien ja voimme itse sen myös muuttaa.

Ja kiitos kysymästä (oikeasti kukaan ei missään vaiheessa ole kysynyt); epävarmuuteni ovat edelleen tallella ja muokkaan kuviani edelleen, mutta en enää yhtä rankalla kädellä kuin ennen. En myöskään lue itsestäni keskusteluja internetistä.



Kuinka luoda oma tyyli?

1/21/2018

Olen ollut aika hukassa tyylini kanssa oikeastaan useamman vuoden, enkä oikein tiedä enää mikä on se mun juttu. Kun muutin aikoinaan omaan asuntooni Kallioon ja aloin elää itsenäisempää elämää omillani, aloin tietenkin myös itse ostaa itselleni enemmän vaatteita ja ohessa sain jonkinlaisen kopin mieltymyksistäni ja tyylistäni, joka vielä tuolloin oli aika pop. Silloin pidin paljon väreistä, graafisista linjoista, vähän omituisistakin ratkaisuista sekä näyttävistä koruista ja asusteista. Myös ällösöpöt rusetit ja muut härpäkkeet oli tosi minua.

Nyt nämä asiat eivät enää visuaalisesti puhuttele, ainakaan itseni päällä. Korut ovat vaihtuneet suurimman osan ajasta minimalistisempiin ratkaisuihin, värisuosikit muuttuneet vähän murretummiksi ja vaatemieltymykset muutenkin ehkä vähän tylsemmiksi tavallisimmiksi. Joku voisi sanoa, että ehkä olen vain kasvanut aikuiseksi, ja onhan se varmasti niinkin. 20-vuotias nuori nainen luonnollisestikin voi pukeutua hyvinkin eri tavalla kuin pian 27-vuotias (edelleen nuori!!) nainen. 

Iän sivutuotteena tulee kuitenkin (ainakin minun kohdallani) myös se muutos, että arkeni ja elämäni muutenkin on hyvin erilaista kuin nuorempana. Enää ei tarvitse ostaa uutta mekkoa viikottain jokaiseen lauantaidiskoon ja arkisin suosin muutenkin enemmän mukavuutta kuin mitä kummallisempia härpäkkeitä. Ja jos elämäni on rauhottunut, niin niin on makuni noin niin kuin muutenkin! Visuaalisesti minua miellyttävät nykyään maanläheiset värit, murretut sävyt ja hillityt tekstuurit. Ainoa pysyvä mieltymys on värinä oikeastaan ollut vaaleanpunainen, tokin siinäkin suosin ennen kirkasta pinkkiä ja nyt enemmän hempeää vaaleanpunaista.

Osa vaatteistani oli myös väärän kokoisia. Yksi huono tapa josta onneksi opin luopumaan jo viime vuonna oli se, etten ikinä palauttanut netistä tilaamiani vaatteita jos ne olivat väärän kokoisia! Se tuntui jotenkin liian vaivalloiselta (typerä syy) ja ajattelin, että kyllä niille väärän kokoisille vaatteille jotain käyttöä keksii (vielä typerämpi syy) tai, että kyllä ne myöhemmin ovat sopivia (maailman yleisin, mutta silti typerä syy) ja näin vaatteet jäivät jonnekin kaapin perälle. Onneksi nyt olen ahkerampi vaatteiden palauttaja. Silti osa vaatteista on jäänyt väärän kokoisiksi sillä painoni putosi huomattavasti viime vuonna ja siksi osa vaatteista on jäänyt isoiksi. Siksi en myöskään ole "matkalla" uskaltanut ostaa uusia vaatteita, etteivät nekin jäisi liian isoksi,

Kaiken kaikkiaan olen siis karsinut viimeisen vuoden tai kahden aikana ihan hirveän määrän tavaraa vaatekaapistani, sillä olen huomannut, että on jotenkin helpompi luopua vaatteista kun mikään ei miellytä ihan kympillä. Osasyynä tähän karsimiseen on toki myös ollut laajempi luopumisprosessi tavarasta ylipäätään sekä yritys ottaa jonkinlainen kontrolli omasta kuluttamisesta. Tähän luopumiseen on kulunut jo vuosi jos toinenkin, sillä tietenkin pyrin myös pistämään nämä tavarat eteenpäin jotenkin eettisesti ja se vie aikaa.


Toimintasuunnitelma


Voitte kuvitella miten suuri on ollut tämä turhautumisen määrä aina välillä, kun vaatekaapissa ei ihan oikeasti tunnu olevan mitään päällepantavaa. Tämän hetkinen vaatekaappini sisältö rajoittuu muutamaan hassuun laatikkoon, sekä urheiluvaatteisiin. Koitapa siitä sitten raapia jotain kasaan vaikka vähän juhlavempiin menoihin.

Eräs päivä sain kuitenkin mitä mainioimman ajatuksen ja päätin ryhtyä tuumasta toimeen! Minun pitäisi joka tapauksessa jotenkin rakentaa ajan mittaan oma tyylini sekä vaatekaappini sisältö jotenkin uudestaan - miksi en siis suunnittelisi sitä jo etukäteen tarkoin niin, että minulla olisi toimiva ja helposti sovellettava vaatekaappi, joka oikeasti vastaisi mieltymyksiäni?

Ensin aioin selailla internetin ja sosiaalisen median puhki erilaisia kuvia ja pohdiskella sitä minkälaiset vaatteet tuntuvat omanlaiselta ja mikä miellyttää silmää. Niiden pohdintojen perusteella päätin suuntaa antavasti vähän värimaailmaa ja arvoja joille haluaisin vaatekaappini sisällön rakentaa. Lopuksi vielä kokosin Pinterestistä kollaaseja, jotta voisin kunnolla visualisoida kaiken mitä olin prosessin aikana pohdiskellut.

Kokosin kollaasit itseäni varten, eikä minun ollut tarkoitut jakaa niitä missään. Nyt kuitenkin intouduin kirjoittamaan aiheesta tänne joten päätin iskeä kollaasit tekstin kaveriksi. Kokosin myös ihan listan vaatekappaleista, jotka "kuuluvat" toimivaan ja monipuoliseen vaatekaappiin (kuten se klassinen little black dress) mutten nyt liittänyt sitä tähän jo valmiiksi pitkään postaukseen, koska se nyt olisi ollut jo tosi tylsää luettavaa!


Kuten alkupuheestani voikin päätellä, värikarttani lopulta sisälsi  lähinnä murrettuja sävyjä. Pääsävynä pidin aina turvallisen mustan ja lisäksi tummanharmaa on miellyttänyt silmääni paljon viime aikoina. Poikkeuksena näihin nousivat värikartalle vaaleanpunainen, sekä denim erilaisissa väreissään ja tekstuureissaan, sillä tietynlainen denim on lähiaikoina myös kiinnittänyt huomioni positiivisesti.

Kun mietin minkälaisia periaatteita tahdon miettiä vaatteissani tai kuluttaessani niihin rahaa, tietyt teemat nousivat toistuvasti esiin. Yksi tärkeimmistä oli se laatu eikä määrä sekä muutenkin edes jollain tasolla järkevä kulutus. Olen aina shoppaillut paljon esimerkiksi H&M:llä ja tulen sieltä varmasti tekemään löytöjä myös jatkossa, mutta en halua enää ostaa heräteostoksena vaikkapa heikkolaatuista t-paitaa, joka on "ihan kiva" ja jää lopulta vain muutamalle käytölle koska ei se ollutkaan niin kiva eikä sittenkään sovi oikein yhteen minkään muun omistamani vaatteen kanssa. Mielummin ostan vaikka t-paidan, joka on laadukkaampi ja kestävämpää materiaalia, vaikka se kirpaisikin lompakkoa vähän enemmän.

Tahtoisin muutenkin oppia enemmän materiaaleista ja niiden kestävyydestä, sillä en koskaan ole ollut kovin hyvä niiden kanssa. En oikeastaan tiedä mitkä materiaalit ovat niitä hyviä ja mitkä huonoja, mitkä kestävät aikaa ja mitkä konepesua. Sama pätee vaatteiden eettisyyteen (joka oli myös yksi arvoistani). En usko, että ehkä kukaan voi tehdä elämässään pelkästään täysin eettisiä valintoja, mutta haluaisin oppia enemmän vaatteiden eettisyydestä ja tehdä edes jotain valintoja sen perusteella.

Nämä ovat kuitenkin asioita jotka ovat itselleni melko uusia ja vasta opettelen niitä, joten toivon että minulle oltaisiin niistä armollisia vaikka nyt ilmaisinkin nämä tavoitteet täällä ääneen!

Yllä vielä värikarttani näin visuaalisessa muodossa, sillä se kertoo usein paljon enemmän. Musta on mielestäni väri, jonka päälle asua on helppo lähteä rakentamaan. Vaaleanpunaiset, nudet ja harmaat tulevat varman muutoin olemaan valitsemistani väreistä ne johon aion panostaa uusia vaatehankintoja tehdessäni. Ne miellyttävät itseäni kaikkein eniten ja lisäksi sopivat mielestäni hyvin tummiin piirteisiini.

(Mietin muuten kollaaseja tehdessäni vähän myös meikki- ja hiusjuttuja, minkä vuoksi myös niitä vilahtelee näissä, mutta tämä postaus on ihan tarpeeksi pitkä jo ilman niitäkin!)
Arkeen: Olen aina ollut neuleiden suuri ystävä ja tälläkin hetkellä vähintään kolmasosa vaatelipastostani on nimenomaan neuleita. Viihdyn niissä ja tuntuvat juuri niin rennoilta kuin mitä arkeeni kaipaankin. Niiden kaveriksi tahtoisin oppia käyttämään farkkuja, sillä valehtelematta kuljen vuodesta vähintään 360 päivää legginseissä - jotka muuten nekin ovat myös hyvin oleellinen osa mukavuusaluettani joten niitä olisi kiva saada ehkä eri kuoseissa ja parempilaatuisena! Neuleiden kaveriksi haluaisin laadukkaan neuletakin sekä muutaman ehkä hieman laadukkaan, ajattomamman paidan.

Arkeen & kaupungille: Tietyt vaatteet ovat mielestäni sellaisia, että ne vain yksinkertaisesti näyttävät ja tulevat näyttämään hyvältä aina ja ikuisesti. Ne ovat klassisen ajattomia ja tyylikkäitä, oikwastaan nämä ovat ehkä eniten juuri niitä "aikuisten vaatteita"! Näihin kuuluvat mielestäni esimerkiksi pooloneuleet ja -mekot, sekä nudet sävyt, sekä on kaikkein helpoin ehkä soveltaa aiemmin mainitsemiani arvoja. Erityisessä etsinnässä tulee tän jälkeen olemaan laadukas musta poolomekko, joka istuu täydellisesti ja jossa on kunnon korkea ja tiukka kaulus.


Iltarientoihin, kaupungille & arkeen: Tämä tyyli on ehkä inspiroinut minua eniten jo lapsesta lähtien, eikä varmaan vähiten siksi, että äitini on aina ollut äärimmäisen rock-henkinen. "Rokkityyli" on terminä ehkä kamalinta mitä tiedän, mutta tyylikkäästi toteutettu vähän klassisempi rock-henkinen tyyli on oikeasti ehkä parasta mitä tiedän. Kun rosoiseen rock'n'rolliin tuodaan jotain tyylikästä ja feminiinistä mukaan, aletaan olla jo aika vahvasti meikän alueella! Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi revittyjä farkkuja, mutta siistiä t-paitaa, tai sotkuista tukkaa ja nahkarotsia, mutta hempeää mekkoa ja vaaleanpunaisen sävyjä.
Rentoon illanviettoon & kesäöihin: Boho-tyyli on kiehtonut minua jo muutaman vuoden ajan, mutten ole oikein osannut lähteä omimaan sitä itselleni sillä olen niin purn nirso sen henkisten vaatteiden suhteen. Jotenkin toisaalta haluaisin näyttää huolettomalta ja vapaalta, mutta toisaalta en halua näyttää miltään halvalta Indiska-mainokselta. Olen huomannut, että jo maanläheisillä sävyillä ja tietyillä materiaaleilla pääsee aika pitkälle, ja lisäksi kesäisin tämä tyyli tuntuu tulevan enemmän luonnostaan - en osaa tarkalleen sanoa miksi.




Sellaisia ovat siis omat mietteeni ja suunnitelmani sen suhteen minkälaisiin vaatteisiin ajattelin lähitulevaisuudessa panostaa! Siis lähtökohtaisesti ensin sellaisiin ajattomiin perusjuttuihin, joita on helppo asustaa ja soveltaa erilaisiin tilaisuuksiin. Siitä sitten kuvittelisin, että olisi luontevaa ehkä lisätä vaatekaappiin pikkuhiljaa hieman erilaisiakin vaatekappaleita, jotka rakentavat tyyliä sitten entisestään. Toistaiseksi shoppaillessani olen ajatustyössäni muistellut eniten luomaani värikarttaa sekä tavoittelemiani arvoja. Sillä pääsee kaupassa jo tosi pitkälle!

PS. Tämä postaus on kirjoitettu tyylistä kiinnostuneen, mutta oman tyylinsä suhteen eksyneen näkökulmasta, ei asiantuntijan näkökulmasta. ☺

Kuvat: Pinterest

Miten saan hiukset kasvamaan?

1/15/2018


Tein n. vuosi sitten päätöksen kasvattaa hiuksiini oma väri takaisin. Tai oma väri kuulostaa ehkä hassulta sillä olen aina ollut tumma brunette, ehkä lähinnä tavoitteenani on ollut kasvattaa takaisin tervettä, käsittelemätöntä hiusta.

Koska olen aina ollut tumma brunette, on tosiaan ollut välillä hyvin usein aika hölmöä, että olen ylipäätään värjäillyt hiuksiani. Välillä olen värjännyt niitä ihan tylsyyttäni esimerkiksi tummemmaksi tai mustemmaksi, ero on ollut niin hiuksen hieno (literally) ettei eroa ole varmaan huomannut kukaan muu kuin minä itse. Ainoat isommat muutokset olen tehnyt leikkiessäni latvojeni kanssa, välillä olen käynyt vaalentamassa niitä kampaajalla ja välillä olen värjännyt jo vaalennetut latvani esimerkiksi violetiksi.

Kuitenkin aina lopulta kaipaan takaisin ihan tavalliseen ruskeaan, ja nyt ehkä enemmän kuin koskaan aiemmin. Oma värini on mielestäni todella hyvä; sellainen täyteläinen tummanruskea johon tarvittaessa saa vaikka lämpöä ihan vain värillisillä hiusnaamioillakin. Siksi olen päättänyt luopua niiden satunnaisesta värjäilystä ja palata takaisin luonnoliseen kuontalooni.

Omaa kasvatusprosessiani helpottaa se, ettei tyvikasvuni juurikaan erotu muista hiuksista vaan tummanruskea häivyttyy huomaamattomasti jo värjättyyn hiukseen. Latvoista napsaisin itse lähes kaikki värjätyt osiot jo viime vuonna kun kyllästyin huonokuntoiseen latvaan tuhottuani ne moninkertaisella kotiblondauksella (ei, Ei, EI!) ja vaaleanpunaisella värillä helmikuussa. Sittemmin kävin leikkauttamassa latvat vielä uudestaan kampaajalla sillä huonoon kuntoonhan ne menivät kun niitä kotona tylsillä saksilla tuli leikeltyä.

Nyt olen siis kärsivällisesti odotellut hiusten kasvavan ja odotellessa tehnyt kaikkeni edistääkseni niiden kasvua sekä muutenkin pitääkseni hiuksista extra hyvää huolta. Tänään listaankin keinot jolla olen itse saanut hiukseni kasvun pysymään aktiivisena tai vähintäänkin tehnyt odotuksesta siedettävää.


Hellävarainen pesu 


Opin jo muutama vuosi sitten, muistaakseni Iinan blogista, että shampoon voi yksinkertaisesti levittää hiusten tyveen, ja sieltä latvoihin valuvana se kyllä huuhtelee sitten latvatkin paljon hellävaraisemmin. Tämä on säästänyt minulta ensinnäkin todella paljon shampoota kun sitä kuluu puolet vähemmän, mutta säästellyt myös aina jo valmiiksi tyveä kuivempia latvojani liian rankalta shampoopesulta. Nyt tuntuu kamalalta ajatella kaikkia niitä vuosia joina olen väkivaltaisesti pessyt shampoolla myös latvani - turhaan.

Olen myös alkanut välttämään hiusten "hankaamista" kuivaksi pyyhkeellä pesun jälkeen, sillä myös se voi ilmeisesti aiheuttaa katkeilevia hiuksia. Nykyään taputtelen ja hellästi puristelen hiukset kuivaksi pyyhkeellä.

Olen myös lukenut, että hiusten kiepauttaminen pyyhkeen sisään kuivumaan tekisi niille hallaa, joten olen lopettanut sen tyystin. Sen sijaan on olemassa juuri tätä varten kehitettyjä hiuspyyhkeitä/-turbaaneja, jotka ovat hiuksille hellempää kangasta. Itse tilasin omani esimerkiksi eBaysta alle eurolla. Se on tosi mukava päässä ja siinä on nappikin, joka pitää turbaanin paikallaan!

Tärkeää on muuten myös ettei hiuksia pese liian usein! Oma rutiinini on ollut aina pestä hiukset joka kolmas päivä, mutta jos esimerkiksi peset hiukset päivittäin, kannattaa harkita pesuvälin pidentämistä sillä jatkuva pesu ei tee hiuksille hyvää sekä kuivattaa päänahkaa. Hiuksilla saattaa mennä hetki tottua uuteen pesuväliin, mutta ne tottuvat siihen kyllä!



Paremmat tuotteet


Tämä oli ensimmäinen asia, johon päätin panostaa aloittaessani kasvatusprosessin tai ylipäätään hiusten kunnosta aktiivisesti huolehtimisen. Hiusten pesu tuntuu olevan niin iso osa niiden hyvinvointia, että on mielestäni tärkeää käyttää laadukasta ja juuri omalle hiuslaadulle räätälöityä shampoota ja hoitoainetta.

Itselläni on vielä tutkimustyö kesken, että mitkä voisivat olla ne omille hiuksilleni kaikkein parhaimmat tuotteet, mutta päätin aloittaa sellaisilla jotka olen aiemmin jo testannut ja kokenut todella laadukkaiksi; tilasin Macadamia Professionalin Ultra Rich Moisture -sarjan shampoon, hoitoaineen, sekä hiusnaamion. Ne sopivat parhaiten pörröisille, kuiville ja hankalasti käsiteltäville hiuksille, jotka tarvitsevat erityistä hoitavuutta - eli minun kreikkalainen, karhea hiukseni on juuri sellainen joka oikein huutaa näitä itselleen. Tuotteet ovat hieman arvokkaampia kuin "tavalliset" shampoot ja hoitsikat, mutta kuitenkin suhteellisen lempeitä kukkarolle.

Se mikä näissä omissa suosikeissani on poikkeuksellisen hyvää, ja mitä muutenkin kannattaa etsiä shampoossa ja hoitoaineessa vaikka käyttäisitkin jotain muuta sarjaa, on se, että ne ovat täysin sulfaatittomia ja parebeenittomia. Niissä on kuitenkin valitettavasti silikonia, mitä tulisi myös välttää ja siksi etsinnässä olisi sellainen tuotesarja, joka olisi vielä niistäkin puhdas! Toki Macadamia käyttää korkealaatuisia silikoneja tuotteissaan, mutta haluaisin olla tästä vielä tarkempi ja siksi silmäilen vielä muita tuotteita.

Olen alkanut käyttää myös aktiivisesti sellaisia hoitavia tuotteita, jotka voi jättää hiuksiin niin, että myös suihkun ulkopuolella vietettynä aikana hiukset saisivat jonkinlaista hoitoa. Suurin suosikkini (jota olen myös suuresti hehkuttanut perheelleni ja ystävilleni) on tällä hetkellä Biozellin AINA Hoito- ja selvityssuihke! Se ei todellakaan ole hinnalla pilattu, ja tekee hiuksistani joka kerta ihan äärimmäisen pehmeän tuntuiset - mikä ei todellakaan ole helppoa ottaen huomioon karhean hiuslaatuni. Suihkutan itse tätä suihketta kosteisiin hiuksiini pesun jälkeen.


Harja


Myös hyvän harjan valitseminen on todella tärkeää jos hiuksista haluaa pitää hyvää huolta. Nykyään ihan sydämeen sattuu kun kuulee jonkun harjaavan hiuksiaan repien - hiusten katkeilun voi ihan oikeasti kuulla ja se on muuten sydäntäsärkevä ääni se.

Olen ehkä basic bitch, mutta oma suosikkini on niiden läpimurrosta saakka ollut Tangle Teezer. Olen käyttänyt niitä jo vuosia ja niitä on tälläkin hetkellä viljelty ympäri asuntoani. Se on harja, joka tuntuu sopivan juuri minun hiuksilleni parhaiten ja selvittävän takutkin hellävaraisimmin. Tosin tähän väliin todettakoon, ettei minun hiukseni onneksi ole mitenkään ihan hirveän takkuuntuvaa tyyppiä!

En siis väitä, että Tangle Teezer olisi juuri sinun hiuksillesi paras MUTTA väitän, että on tärkeää, että valitset sellaisen harjan joka on. Itselläni on vielä erikseen vähän erilaista harjaa ja kampaa, jota käytän sitten erikseen hiusten muotoiluun tarvittaessa.


Biotiini


Jos tavoitteena on oikeasti nimenomaan hiusten kasvatus, kannattaa harkita jonkinlaista lisäravinnetta siihen tarkoitukseen. Itse suosittelen "kauneusvitamiinia" nimeltä biotiini, joka onkin jo varmasti entuudestaan monelle tuttu. Hiusten lisäksi biotiini vaikuttaa myös kynsiin, sekä ihon terveyteen!


Tässä vielä tieteellisempi ote vitamiinit.info -sivulta:
"Biotiini vaikuttaa luustossa samaan tapaan kuin K-vitamiini ja välttämättömät rasvahapot muuttaen luuston verkostoproteiineja muotoon, jossa kalkki kiinnittyy niihin paremmin. [...] Biotiini aktivoi keratiinien tuotantoa. Keratiinit eli sarveisaineet ovat kuitumaisia, säiemäisiä sekä veteen liukenemattomia proteiineja, joita esiintyy erityisesti hiuksissa ja kynsissä. Syyt biotiinin aiheuttamaan keratiinituotannon aktivointiin eivät ole vielä täysin tunnettuja, mutta tutkijat uskovat tämän liittyvän kynsien ja hiusten vilkastuneeseen aineenvaihduntaan. Tästä johtuen lisääntynyt biotiinin saanti vahvistaa kynsien ja hiusten kasvua ja terveyttä. [...] Hiusten kasvun ja kynsien hyvinvoinnin edistämisen tueksi biotiinin lisäksi suositellaan sinkkiä ravintolisänä, sillä myös sinkki edistää hiusten terveyttä. Yhdessä sinkki ja biotiini vaikuttavat myös ihon ja limakalvojen terveyteen ylläpitämällä näiden normaalia toimintaa."

Biotiinia tulisi syödä kuuriluontoisesti esimerkiksi muutaman kuukauden ajan (ei liian pitkään yhtäjaksoisesti) eikä se ole tuhottoman kallista joten se on suhteellisen helppo lisähoito hiusten kasvamisen nopeuttamiseen tai jopa ennenaikaisen hiustenlähdön hoitamiseen. Tulokset biotiinin käytössä alkavat näkyä 1-3 kuukaudessa riippuen biotiinin määrästä, biotiiniakin löytyy nimittäin kapseleissa eri määriä riippuen valmistajasta.

Itse söin edellisen kuurini viime vuonna ja huomasin ehdottomasti eron kuurin aikana. Ensimmäisenä biotiini vaikutti kynsiini, jotka kasvoivat huomattavasti nopeammin ja vahvempina. Hiuksissani biotiinin käyttö näkyi ensisijaisesti siinä, että baby hairini kasvoivat ihan tajutonta vauhtia. Varmaan muutkin hiukset kasvoivat, mutta pikkukiehkuroissani ero näkyi kaikkein suurimpana. Villiintyneet baby hairini voi bongata mm. tämän postauksen kuvissa...

It's the inside what counts


Tärkeitä ovat biotiinin lisäksi toki myös muut vitamiinit ja siitä päästäänkin siihen tärkeimpään, eli siihen mitä sisällä tapahtuu. Kuivia latvoja voi leikellä niin paljon kuin haluaa, mutta uusi hius kasvaa kuitenkin päästä joten siihen kuten muuhunkin kehoon vaikuttavat hyvät elintavat ja ravinteikas ruokavalio. On tärkeää saada tarpeeksi hyviä rasvoja, nukkua hyvin, huolehtia siitä, että keho saa tarpeeksi proteiinia sekä tietenkin vettä, jotta koko keho pysyy hyvin kosteutettuna. Myös liikunta buustaa verenkiertoa mikä taas edesauttaa hiusten kasvamista. Negatiivisesti mm. hiusten kasvuun vaikuttaa myös stressi, johon liikunta ennen kaikkea voi olla myös oiva apu!

Takaisin kuitenkin siihen ruokavalioon; monipuolinen ruokavalio täynnä vitamiineja ja mineraaleja voi ennaltaehkäistä hiusten lähtöä ja edesauttaa niiden kasvua. On hyvä myös muistaa, että hius on proteiinia joten siksi on tärkeää huolehtia, että keho saa tarpeeksi proteiinia. On kuitenkin hyvä muistaa, että kaikki vitamiinit ja mineraalit ovat parhaimmillaan luonnollisimmassa muodossaan joten siksi on parempi huolehtia monipuolisesta ruokavaliosta sen sijaan, että popsii kaiken pillereinä (vaikka se onkin oiva lisä).


Lisävinkit


+ Hiusten kasvu hidastuu jos talvella viettää liikaa aikaa kylmässä ilman pipoa.

+ Saunassa taas pitäisi olla päässä myssy tai pyyhe sillä hiuksessa oleva vesi haihtuu kuumuudessa, jolloin hiuksen paksuus vähenee.

+ Päähieronta voi edistää hiustenkasvua, sillä se edistää ääreisverenkiertoa hiuspohjassa. Siitä on apua hiusten kasvussa, sillä hius saa paremmin ravintoa.



Omat hiukseni ovat kasvaneet ihan kivasti vuoden aikana, vaikka aina ei siltä tunnukaan. Kärsimättömimpinä hetkinä tekisi mieli leikata koko tukka lyhyeksi. Niinä hetkinä olen kuitenkin kokenut parhaaksi tehdä jotain muuta hyvää hiuksieni eteen (esimerkiksi hiusnaamio) ja hetken päästä turhautuminen hiuksiin onkin huomattavasti lievempi.

Hiukset kasvavat keskimäärin n. sentin verran kuussa, joten pitkien hiuksien kasvattaminen ei ole mikään nopea prosessi. Se vaatii kärsivällisyyttä (ja kärsivällisyys vaatii välillä kaikenlaisia poppaskonsteja) mutta lopussa seisoo kuitenkin kiitos ja terveempi kuontalo.

Onko jollain muulla käynnissä samanlainen aktiivinen kasvatusprosessi? Kuinka olette siitä selviytyneet? Onko jokin näistä vinkeistä auttanut myös teitä tai olisiko teillä tarjota lisävinkkejä? 

Latest Instagrams

© Joanna Hearts. Design by FCD.