Itsetunnosta, teistä, sekä siitä että minä pystyn

11/25/2012



Törmään nykyään yhä useammin tämän kaltaisiin kysymyksiin ja toteamuksiin: "Miten sulla voi olla noin ihanan paljon itseluottamusta vaikka oot vähän isokokoisempi?"

Olen kuullut tämän lukuisaan otteeseen vaihdellen sekä kadehtivaan, että puhtaan ihmettelevään äänensävyyn joko täällä blogini kommenttiboksin puolella, tai sitten ihan livenä hihasta nykimään tulleiden lukijoiden (❤) suusta. Hiljattain sain virtuaalipostia eräältä ihanalta lukijalta, joka kertoi ihailevansa minua suunnattomasti esimerkiksi siksi, että vaikken olekaan XS-kokoa minulla on niin paljon itseluottamusta. Kerroin viestistä parhaalle ystävälleni, joka nauroi mahansa pohjasta sille, että minulla muka olisi jotenkin hirveän paljon itseluottamusta.

Niinpä, karumpi totuus on nimittäin se, että itsetuntoni ei ole mitenkään erityisen korkealla, en pidä suurimpana osana ajasta itseäni mitenkään erityisen kauniina, enkä uskalla tehdä monia asioita itsetuntoni vuoksi. Kärsin siis oikeasti aika laajasti elämääni vaikuttavasta itsetunnon puutteesta. Kaveri oli siis oikeassa. Tämä ei suoranaisesti johdu painostani vaan on monien asioiden summa. Siitä mitä olen kuitenkin tahtonut alunperinkin tässä blogissa näyttää olen pitänyt tiukasti kiinni; isokokoisuus, huono itsetunto tai ujous eivät mitenkään poislue sitä että voit näyttää upealta, säteillä onnea ja jakaa sitä myös muille vaikka itsestä ei siltä tuntuisikaan. Se on vain ajatus. Toivon, että se on myös se mitä te saisitte blogistani irti.

Samainen ystäväni kuitenkin kertoi, että vaikka itsetuntoni ei olekaan vielä mitenkään korkealla, hän on suunnattoman ylpeä ja iloinen siitä miten paljon se on noussut tämän blogin perustamisen myötä. Kuulemma kannan itseni paremmin, uskallan tehdä joitakin juttuja edes hieman rohkeammin ja uskallan pukeutua uskaliaasti. Itse olen näistä huomannut lähinnä jälkimmäisen, sillä nykyään välttelen isokokoisille suunnattujen säkkien ostamista ja jopa nautin shoppailusta, jonka ihanuudesta en ennen ollut edes tietoinen sillä "ei missään kuitenkaan olisi mitään minun koossani." Nykyään saatan kesäisin ottaa aurinkoa pelkän hameen ja bikinien yläosan kanssa ja olenpa tainnut yli kymmenen vuoden tauon jälkeen hankkia vaatekaappiini jopa shortsit. Edellämainittuja olen ennen vältellyt mm. siksi, että "enhän minä voi pitää vaatteita jotka eivät yltä edes polviin". Väärin, kyllä minä voin. Laitan ne vain päälle.

Elämme myös maassa, jossa kehuja ei osata ottaa vastaan ja kel onni on se onnen kätkeköön, itsestään ei oikein osata olla ylpeitä ja jos joku joskus harvoin osaa niin, no, se on aika ylimielinen. Jos joku tulee kehumaan huulipunaa, asennetta tai ihan vain naamaa, on sillä oltava jokin taka-ajatus. Se haluaa jotain, se on ihan hullu, tai sitten jos se on mies niin se ainakin tahtoo vain pokailla. Ja mitä kamalinta, mitä jos se onkin nainen! Eihän sillä ole silloin mitään painoarvoa jos nainen kehuu toista naista kauniiksi. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, miehiltä niitä kehuja halutaan! Sitten olo tunnetaan epäviehättäväksi koska "kukaan" (=miehet) eivät anna huomiota. Missä vaiheessa meidän, älykkäiden naisten itsetunto alkoi olla miehistä kiinni?



Suosikkikohtani aluksi mainitsemastani kysymyksestä on "miten sulla voi olla --- vaikka olet isokokoisempi", tuon ajatusmallin naiivisuus ei ikinä lakkaa hämmästyttämästä minua! Elämmekö tosiaan maapallolla, jossa yleinen usko on ettei isokokoisempikin ihminen mitenkään voisi olla onnellinen tai omata hyvää itsetuntoa? Ilmeisesti. Ehkä voisimme suoraan taantua rehdisti läskitotuuksiin?

Pointtini kai tässä kaikessa oli, että jo aloittaessani tätä blogia tiesin kyllä mitä olen. Tiesin jo silloin olevani isokokoisempi kuin muut bloggaajat, omaavani kehnommat sosiaaliset taidot, eläväni tiukemmalla budjetilla ja olevani hirveän, hirveän ujo. Tärkein sanomani siis kaiken tämän välistä onkin, että näiden asioiden ei pitäisi estää ketään tekemästä asioita. Ongelmat ovat omia ongelmiansa ja ne tuntuvat raskaalta, mutta sinä olet silti itsesi kuningatar ja hallitset tekojasi täysin. Päätä joskus olla onnellinen, tai päätä joskus hokevasi koko päivän itsellesi, että olet hurjan kaunis. Joskus se nimittäin vaan yksinkertaisesti toimii.

Saan ihan suunnattomasti voimaa positiivisista kommenteistanne ja kannustuksestanne. Tämä on varmasti myös osasyy siihen miksi itsetuntoni on noussut tämän blogin aloittamisen jälkeen. Mieletön kiitos siis teille, sillä teidän avullanne minunkin olemiseni on helpottunut kun tuntuu, että on ihan okei olla erilainen kuin muut. Koen erilaisuuteni voimavarana enkä jarruna. Minussa on paljon vialla ja minulla on silti blogi - mieletöntä!


42 kommenttia

  1. Todella hyvä kirjoitus, Joanna! Oot aivan upea ja kaunis nainen, joten on ihanaa kuulla, että itseluottamuksesi on noussut edes vähän blogin myötä. Samoin on käynyt myös itselleni. Olen myös bloggaamisen aloitettuani ymmärtänyt, että itse pääsee paljon helpommalla, kun ei ota niitä ilkeitä anokommentteja vakavasti. Miksi mun pitäisi uskoa jotakuta, joka ei edes uskalla omalla nimellään ja naamallaan tulla sanomaan mulle jotain negatiivista ulkonäöstäni, tyylistäni tai taidoistani? Niinpä, siihen ei oo mitään syytä. :)



    On myös ihanaa kuulla, että olet löytänyt shoppailun ilon. Elämä olisi tosi kuivaa ilman sitä iloa! :D

    VastaaPoista
  2. Mahtavaa! Kiitos tästä hienosta postauksesta Joanna.

    VastaaPoista
  3. Aivan upea teksti ♥ Ja jotenkin pystyin samaistumaan tähän tekstin sanomaan. :)Mutta häntä pystöön ja kuono kohti tuulta!

    VastaaPoista
  4. Hyvä teksti! Just tän takia oot mun lempparibloggaaja. :>

    VastaaPoista
  5. oot aivan upea noissa kuvissa! :)

    VastaaPoista
  6. Tää postaus sai mut taas huomaamaan, että mulla on turhankin hyvä itsetunto. Oon varmaan kymmeniä kiloja sua painavampi ja mun silmissä oot himuisen pieni! Mua on aina häirinnyt se, että taidan pitää itseäni pienempänä kun olen. En siis kuitenkaan kulje bikineissä ryhävalaana, mutta silti en ymmärrä vaa'an näyttämää numeroa kun olo on hyvä. Tosin viime kesänä huomaan kiloja tulleen, koska kaksoisleuka alkaa näkyä all the time ja asialle pitäis kiireesti tehdä jotain, sillä mulla on aina ollut sirot kasvot. En myöskään koskaan tahtois olla ihan laiha, maksimissaan vähän sinusta pienempi, tosin mun vartalon mallikin on ihan eri. Ja tiedän, että "normaalipainoisena" mun tapauksessani about 65-70kg näyttäisin anorektikolta luideni takia.
    Ja no, mulla on käynyt elämässäni se tuuri, että oon onnistunut jotenkin itsetunnollani rohkeudellani ja sosiaalisuudellani välttään kiusaamisen, joten tänäkin päivänä kannan vartaloni ylpeenä, vaikka vaatteita saa välillä metsästää. Takkeja varsinkin! mur.

    VastaaPoista
  7. Ihana teksti, sai minut ajattelemaan, samaistumaan sekä näin loppujen lopuksi pistämään kommenttia :) yksi asia mua on tosin sun kirjoituksissa vähän häirinnyt - tuntuu että pyytelisit tavallaan lukijoilta anteeksi sitä, että et ole kokoa 34/36 tms. Oon huomannut blogimaailmassa yleisestikin sen, että kun on bloggaaja, jolla on muotoja niin niistä pitää aina itse vähintäänkin mainita/kirjoittaa. On hassua, että kun pienemmän vaatekoonkaan bloggaajat eivät kirjoittele kummempia omasta kropastaan ja koostaan, niin isompien tavallaan täytyy, vaikka se olisikin tyyliin "fat and proud" tms. Toooosi sekavasti selitetty, pyydän anteeksi, mutta toivottavasti pointti tuli selväksi :D Anyways, mä toivon, että vielä joskus voitais elää semmosessa blogimaailmassa jossa ihmisen koko olis sivuseikka, ja isommatkin voisivat bloggailla muitten tapaan, tarvitsematta sen kummemmin puida sitä omaa vaatekokoaan/painoaan.

    VastaaPoista
  8. Sinuna en provosoituisi kommenteista, jotka koskevat lihavan itseluottamusta, koska itse en ainakaan usko, että ihmiset yhdistävät lihavuuden ja huonon itseluottamuksen aina toisiinsa. Moni muukin on ehkä huomannut sen, että "me lihavat" joudumme yhteiskunnassa ehkä enemmän oikeuttamaan ja puolustelemaan ulkonäköämme ja sen vuoksi on ymmärrettävää, että joku voi ihmetellä, kuinka joku voi pitää itsestään ja uskaltaa näyttää sen muillekin senkin jälkeen vaikka tietää, että yhteiskunta karsastaa.
    Itse ainakin yhdistän paljon helpommin itsensä ylimeikkaavat ja "hoikat nätit tytöt" itseluottamuksen puutteeseen.
    Nämäkin ovat asioita, joita voisi analysoida vaikka maailman tappiin asti... :)

    VastaaPoista
  9. Voi mikä kirjoitus, hyvänen aika sussa on kyllä ainesta luomaan aiheesta ku aiheesta jos jonkin sorttisen tekstipläjäyksen. Oot kirjoittanu tunteisiin vetoavaisesti ja yleisiin ajatusmalleihin ja faktoihin perustaen, hyvä sinä! ♥ Ole ylpeä sun eksoottisuudestasi.

    Mä uskon että moni on löytäny tiensä pysyvästi sun blogiin esteettisen kauniiden kuvien, monipuolisten postausten ja mielenkiintoisten aiheiden lisäksi myös siksi, että suhun on helppo samaistua. Sun elämä ei vaikuta liian ''täydelliseltä'', vaan uskallat tuoda ihmisyyden inhimilliset poikkeavuudet ja heikkoudetkin esille. Siksi myös minä luen blogiasi. Kiitos valloittavasta blogistasi ja halauksia sinne♥

    VastaaPoista
  10. Sä olet Joanna ihana! Sun tekstejä on aina mahdottoman mukava lukea, koska osaat kirjoittaa ja puhua täyttä asiaa.

    Yhteen kohtaan haluan vielä lisätä oman kantani: ''Missä vaiheessa meidän, älykkäiden naisten itsetunto alkoi olla miehistä kiinni?''
    Minun itsetuntoni on nykyään huiman hyvä. Ja se on kaikki kiitosta ensirakkaudelleni, ex-poikaystävälleni. Hänen ansiostaan osaan arvostaa itseäni, pitää itseäni kauniina ja olla ylpeä siitä, että olen keskivertoa pidempi nainen. Kyllä se miesten hyväksyntä vaan osaa olla iso asia naiselle. Hyvässä ja pahassa, aivan kuten kirjoitit.

    VastaaPoista
  11. Tosi hyvä teksti!!!:) mä joskus silloin kun laihdutin, luulin että tuun olemaan sitten onnellisempi. No, sitten kun olin tosi pieni olin onnettomampi ja mulla oli paljon ongelmia. Nyt kun oon taas vähän isompi kun silloin, oon paljon onnellisempi :)

    VastaaPoista
  12. Kiitos tästä kirjoituksesta! Onhan se ihan hullua, että naisten itsetunto ja -kunnioitus korreloi niin vahvasti painon kanssa.

    VastaaPoista
  13. Tosi hyvä postaus! Sulla on aivan huippu suhtautuminen elämään ja itseesi joten pidä siitä kiinni äläkä ikinä anna kenenkään vaikuttaa siihen negatiivisesti! :) Mulla ainakin olis paljon opittavaa sulta. Sun blogias on niin kiva lukee, oot tollanen ilopilleri! :)

    VastaaPoista
  14. Niin no, itse näen asian niin, että tuot blogissasi itsestäsi sellaisen vaikutelman, että sinulla on erityisen hyvä itsetunto. Koska kuinka sellaisella jolla on huono itsetunto, voisi olla pokkaa perustaa oma blogi, lisätä sinne itsestään kuvia, videoita joissa höpöttää ei-kenellekään (kameralle) ja jopa laittaa meikittömistä kasvoista kuvia nettiin, josta niitä ei luultavasti koskaan saa pois? Siis älä käsitä väärin, on upeaa että rohkenet tehdä näin vaikka itsetuntosi ei omien sanojesi mukaan ole kovin hyvä!



    Tarkoitan sitä, että esimerkiksi minulla, huonon itsetunnon omaavalla ihmisellä, ei ikimaailmassa olisi pokkaa tehdä ylläolevia juttuja. Haluaisin toki tehdä sellaisia asioita, mutta huono itsetunto ja arkuus estävät moisen. Minun pitää esimerkiksi harkita monta kertaa jokaista Facebookiin lisäämäni kuvaa itsestäni ja varmistaa että siinä on "kaikki kohdallaan" eli en näytä tyhmältä, hiukset on hyvin ja meikki on hyvin.



    Tämän takia ainakin minun on vaikea uskoa että ihminen, joka on saanut kunnian haastatella lukuisten hyvien bändien jäseniä henkilökohtaisesti, uskaltaa esitellä läheltä omia kasvojaan internetissä, rakastaa meikkaamista mutta myös meikittä oloa, omistaa paljon ystäviä ja ainakin päällisin puolin näyttää nauttivan elämästään erityisen paljon, voi omistaa huonon itsetunnon.



    Mutta hyvä postaus joka tapauksessa! Harmi, jos sulla on huono itsetunto, koska tiedän todella hyvin miltä se tuntuu. Sulla on mahtava blogi ja vaikutat ihanalta tytöltä, olen varma että se itsetuntokin kertyy ajan kanssa. :) Tsemppiä!

    VastaaPoista
  15. On noussut ihan suunnattoman paljon, saan tästä blogista paljon voimaa! Itsensä luova ilmaiseminen nostattaa virettä aivan käsittämättömillä mittasuhteilla ja muiden kannustaminen. :)

    VastaaPoista
  16. Kiitos että sait siitä jotain irti Marianne. :)

    VastaaPoista
  17. Kiitos, mäkin fiilistelen! Toi kamera on niin helppo!! :)

    VastaaPoista
  18. Turhan hyvä itsetunto?! Heheheeeeii!! Missään nimessä et rupea häpeämään itseäsi jos viihdyt omassa itsessäsi! Minusta kaikenlaiset ja -kokoiset naiset ovat kauniita, olen pitänyt itsestäni paljonkin välillä tämän kokoisena mutta nyt en ole tyytyväinen ja tahdon siksi tehdä muutoksen. En minäkään tahtoisi laihaksi. :)



    Itsetunto ei välttämättä aina ole sidoksissa painoon tai kokoon sillä olen tavannut monia minua isompia tyttöjä, jotka ovat paljon rohkeampia kuin minä ja kantavat itsensä paremmin sekä ovat sosiaalisesti luontevampia, olen myös tavannyt mallivartaloisia tsirbuloita huonolla itsetunnolla ja nämä kaikki toistepäin, itsetunto on monien asioiden summa! :)

    VastaaPoista
  19. Jesjes aina kommenttia vaan! :) En tiedä olet saanut kuvan että pyytelisin lukijoiltani anteeksi sillä asia ei ole näin? Siis olisi oikeasti kiva kuulla miksi, etten antaisi jatkossa väärää kuvaa! Ei ole mitään pahaa olla kokoiseni, olen omastanikin mielestä ihan mukiinmenevän näköinen välillä ja joskus rakastan vartaloani. Lähiaikoina en kuitenkaan ole ollut tyytyväinen ja siksi tarvitsen muutoksen. :)



    Minusta paino/terveys -asioista puhutaan kaikenpainoisten bloggaajien blogeissa ihan yhtä paljon, en tiedä miksi mielestäsi senaiheiset postaukset painottuvat vain isompikokoisten tyttöjen blogeihin... Mielestäni kaikenkokoisilla on oikeus puhua aiheesta tai vain mainita siitä ohimennen ilman, että koettaisiin että "nyt tuo taas tuo esille tuota kokoaan", oli se koko sitten pieni tai suuri. Ovathan terveys ja itsetunto tärkeitä asioita!



    Bloggaaja kirjoittaa siitä mikä mielessä on, olisi hölmöä asetella itsellensä turhan paljon aiherajoja. Vaatekoko/paino ovat aihealueita siinä missä päivän asu tai musiikkikin, miksi niistä ei tarvitsisi mielestäsi puhua blogeissa? Mielestäni asioista tarkoituksenomainen vaikeneminen on aina ensimmäinen ongelma. Voihan sen aiheluokan postaukset sitten itse skipata jos ne eivät kiinnosta. :)

    VastaaPoista
  20. Siis en koe provosoituvani per cé, se vaan jaksaa ihmetyttää! Ymmärrän kyllä että moinen ihmetys johtuu juurikin tuosta mitä itse kerroit. :) On vain hämmentävää että se herättää oikeasti niiiiin paljon ihmetystä että joku uskaltaa vähän pitää itsestään!



    Totta tuokin, överiys siihenkin suuntaan kielii itseluottamuksen puutteesta jos näyttää siltä että kaikkiea "virheitä" on yritetty peittää, korjata tai korvata...



    Niin ovat!! Mielenkiintoista keskustelua herättänyt. :)

    VastaaPoista
  21. Iiih kiitos ihana.♥ Kiitos kiitos kiitos! Juuri näin olen pyrkinyt tekemään, siis tuomaan niitä heikkouksiani esiin niin paljon kuin inhimilliseltä haavoittuvaisuudeltani kerkeän. Ihanaa, että se on iskenyt lukijoihin! :)

    VastaaPoista
  22. Ihanaa! Tottakai sillä on mieletön merkitys! Itsellänikin on kokemusta niin sellaisista miehistä, jotka osavat romuttaa itsetunnon täysin kuin sellaisistakin, jotka saavat tuntemaan olonsa prinsessaksi. :)



    Se ero on ihan mieletön, ja tottakai vastakkaisen sukupuolen hyväksyntä saa itsetunnon aina nousemaan! On vain harmillista, että itsetunto on siitä joskus niin paljon kiinni! Kiss & Curse tyyppinen juttu kuten totesit!

    VastaaPoista
  23. Joo, tämä on asia minkä kanssa pitää olla kyllä varovainen! Juuri se, että itsetunto rakentuu monista osasista joista oma keho on vain yksi. :) Mä tykkään muuten itsestäni ihan kohtuullisesti, mutta tällä hetkellä en viihdy kehossani.



    Olen ennen laihtunut pikaisesti roimasti ja se ero vireystilaan oli mieletön! Tiedän siis, että minun tapauksessani todella voisin paremmin jo vain pudottaessani painoani hieman. :)

    VastaaPoista
  24. Nimenomaan hullua! Ja sanon siis tämän vaikka siihen itsekin sorrun!

    VastaaPoista
  25. Voisi olla positiivisempikin. :) Mutta se, että tiedostan sen, että se voisi olla positiivisempi on jo hyvä! Kiitos ♥

    VastaaPoista
  26. Huomaan että moni meidän baarikeskusteluistakin on saanut sulle pohdiskelua aikaan :) Hih. Meinasin just tuohon asiaan viitaten silloin fbssäkin kommentoida et hei "muistatko Joanna, - Miksi miehet ei näe sitä" - kun se mummeli siellä pyykkituvassa kehui mua. Sepä se. Mutta, piti sanoa, että hyvä postaus <3

    VastaaPoista
  27. mainio postaus (kuten aina), oot kyllä ihan loistotyttö! :>>

    VastaaPoista
  28. Mä voin vaan niin samaistua tähän. Mun itsetunto on todella surkea ja pelkään sen takia tehdä asioita. Aina nuorempana olin tosi tosi sosiaalinen ihminen ja uskalsin tehdä kaikkea mitä en uskaltaisi tehdä enään. Esim. tutustua uusiin ihmisiin tosta noin vaan, nykyään vaan ootan sitä että toiset ottaa kontaktia muhun. Oon aina ollut vähän pyöreempi ku muut ja ajan mittaan kun ikää on tullut lisää niin mun itsekriittisyys on vaan kasvanut ja kasvanut... Kiitos tästä tekstistä! <3

    VastaaPoista
  29. Ehdottomasti on saaneet ja siis oikeastaan kaikki tässä elämässä saa mun pohdiskelijarattaat liikkeelle! :D Kiitos♥

    VastaaPoista
  30. Kiitos paljon, kiva että tykkäät! :)

    VastaaPoista
  31. Mäkin olin nuorempana rohkeampi ja nyt, kuten sinäkin, odotan muiden ottavan sen ensimmäisen askeleen. Itse olen enemmän tarkkailija. :) Terve itsekriittisyys on ihan fine, mutta toivon että pyrit olemaan rohkeampi vaikka itsetuntosi olisikin kolhiintunut! :) Venytä rajojasi vaikka aivan vähän kerrallaan, tee pieniä juttuja mitä epäröit vain vähän! Niin kasvat, opit ja rohkaistut pikkuhiljaa ja muutut rohkeammaksi!



    Rohkeutta!♥

    VastaaPoista
  32. Hei Joanna. Itse pidän paljon blogistasi juuri rehellisyytesi takia.On myös hassua, että olet viime aikoina käsitellyt näitä aiheita, sillä itse sain mahdollisuuden sivuta vähän samaa aihepiiriä joulukuun Ellessä, ja siellä myös mainitsin blogisi. Tää oli miusta mahtava pointti: "Elämmekö tosiaan maapallolla, jossa yleinen usko on ettei isokokoisempikin ihminen mitenkään voisi olla onnellinen tai omata hyvää itsetuntoa?" Ja miusta on tässä kaikkein hienointa se, että uskallat myös myöntää olevasi epävarma, mitä varmaan kuitenkin ehkä 80% ihmisistä on.



    Viime aikoina on jotenkin ollut kotimaisissa blogeissa (tai siis lähinnä kommenteissa) ihmeen paljon yläastetasoista läyhäämistä, toivon että jaksat jatkaa silti.

    VastaaPoista
  33. Heippa Joanna,



    tästä voisin kirjoittaa tosi pitkästi.

    Laitan kuitenkin kivan linkin, josta joku tarvittaessa voi vähän katsella asiasta lisää, jos ei ole nuo psykologiset systeemit tuttuja. :)



    täältä voi katsoa lisää:

    https://www.nyyti.fi/tietoa/itsetunto/mita-on-hyva-itsetunto/

    VastaaPoista
  34. Aivan IHANA kirjoitus, mahtavaa! :) Löysin jostakin syystä sun blogisi vasta ihan muutama päivä sitten enkä tajua, miten en oo alkanut lukemaan tätä jo kauan, kauan sitten. Hyppäsit mun ykkösblogien joukkoon välittömästi! ;)



    Munkin täytyisi alkaa sisäistämään asiat samalla tavalla kuin sun - vaikka itsetunto on huono ja "vaikka olen isokokoinen", voin silti tehdä oikeastaan ihan mitä ikinä vaan tahdon!

    VastaaPoista
  35. Ihanaa, kun joku muukin uskaltaa kirjoittaa huonosta itsentunnosta blogiinsa, mulla on ollut jo monta vuotta huono itsetunto. Kirjoitin myös itsekin siitä omaan blogiini. Mietin, että olenko ihan uuno, kun kirjoitan tommoisista asioista, on kiva lukea etten ole yksin =). Tsemppiä, mulla on auttanut oman itsentunnon kohotuksen kanssa töissä käyminen =).

    VastaaPoista
  36. Ohhoh! Hyvin natsasi sitten! On totta, että olen hyvinkin arka, ujo ja epävarma, mutta niin on moni muukin eikä se ole siksi mitenkään epätavallista ja siitä pitäisi puhua enemmän. :)



    Niin on, en varmasti lannistu iskuista sillä pohdiskeluni ovat herättäneet myös kannustusta!

    VastaaPoista
  37. Ihana linkki! :) Kiitos siitä. Monet varmasti sekoittavat esimerkiksi itsevarmuuden ja itsetunnon.



    Nämä kohdat ovat mielestäni ehkä tärkeimpiä:



    "Sinulla on hyvä itsetunto, jos

    - minäkuvasi on totuudenmukainen – tunnistat ja tiedät vahvuutesi ja heikkoutesi

    - luotat itseesi ja arvostat itseäsi ihmisenä – et esimerkiksi anna loukata itseäsi ja uskallat ottaa vastaan haastavia tehtäviä

    - pidät elämääsi arvokkaana ja ainutkertaisena

    - olet itsenäinen oman elämäsi ratkaisuissa ja riippumaton muiden mielipiteistä

    - et koe tarvetta loukata muita, mutta elät omaa elämääsi niin kuin haluat – et sen mukaan, mitä ympäristö kulloinkin arvostaa

    - siedät pettymyksiä ja epäonnistumisia.



    Hyvä itsetunto ei ole

    - samaa kuin itsevarma esiintyminen tai ulkoinen menestyminen

    - pelkkää itsevarmuutta ja itsensä näkemistä ainoastaan myönteisessä valossa

    - sosiaalista rohkeutta, sillä myös ujolla tai syrjäänvetäytyvällä voi olla hyvä itsetunto ja vastaavasti - äänekäs ja sosiaalinenkin ihminen voi kärsiä huonosta itsetunnosta

    - itsekkyyttä, itsensä toteuttamista toisen kustannuksella."

    VastaaPoista
  38. Ihanaa, että olet viihtynyt!! :) Minunkin pitäisi alkaa sisäistämään asiat niin kuin uskon. :D On helppo kannustaa muita mutta itseensä uskominen onkin sitten vaikeampaa.

    VastaaPoista
  39. Et todellakaan ole yksin, ihan uskomattoman moni täällä on epävarma!

    VastaaPoista
  40. se on hyvä, etten ole yksin :), nytkin on jo paljon helpompi olo =)

    VastaaPoista

Latest Instagrams

© Joanna Hearts. Design by FCD.