Don't be f*cking rude

12/12/2012


Don't be f*cking rude


Luettuani lähiaikoina muista blogeista negatiivisista, töykeistä, nykyään suorastaan itkettävän ärsyttävistä ja arkea rasittavista ihmisistä huomasin nyökytteleväni vimmatusti päätäni sillä olen lähiaikoina miettinyt aivan samoja asioita. Suomalaisten sulkeutunut jurous nyt on aina ollut kaikkien tietoisuudessa, mutta kuvittelenko vain vai onko ihmisistä tullut täällä oikeasti hiljattain paljon negatiivisempia, röyhkeämpiä ja pessimistisempiä?

Huomasin tämän Suomen eroavaisuuden kaikkein merkittävimmin palatessani Tukholman reissulta takaisin Helsinkiin. Tukholmassa en vielä asiaa juurikaan huomannut, sillä siellä en edes kiinnittänyt siihen huomiota tai ajatellut asiaa. Koin oleskelevani aivan normaalisti aivan normaalien ihmisten ympäröimänä niin kuin Suomessakin kunnes palasin Helsigin satamaan sekä astuin sieltä sporan kyytiin ja se iski taas päin kasvoja millaisia ihmiset täällä ovat. Täpötäydessä sporassa ihmiset tuhahtelevat ja luovat toisiinsa nyrpiintyneitä katseita, kukaan kuitenkaan ilmaisemalla ääneen mitä tahtovat. Kenties jonkun väistävän? Jonkun siirtyvän? Auttavan? Onko oikeasti helpompi tuhahdella ja ärsyyntyä kuin pyytää ketään kohteliaasti tekemään mitään mitä he todellisuudessa varmasti pyydettäessä mielellään tekisivät.

Sporan kaartaessa kauppatorille vanhempi mies jää sporasta pois sellaisella tarmolla, että meinaan pudota portaat alas. Siis kirjaimellisesti, tämä harmaantunut "herrasmies" nimittäin tönäisee minut kaksin käsin sivuun pyytämättä anteeksi tai edes yrittämättä käyttää ensin sanojaan. (Lienee sanomattakin selvää, että jos minua pyydettäisiin väistämään, sen tekisin.) Tarratessani pikaisesti kaiteesta kiinni palauttaen tasapainoni holding on for dear life, huudan sisäisesti, että "HEI HUOMASITKO, ETTÄ TÄSSÄ ON MUUTEN IHMINEN", mutta pysyn kuitenkin hiljaa sillä tahdon todistaa, että meillä nuorilla on käytöstapoja. Olisi kiva nähdä niitä joskus vanhemmiltakin.

Yhä täydempi spora kaartaa Aleksille, jossa ihmisten ulospääsyä hidastavat nyt lastenvaunut, joita ollaan varovasti nostamassa pois raitiovaunun keskiovilta. Tällä kertaa ihmiset kohteliaasti odottavat, väistävät ja auttavat vaunujen haltijaa... lukuunottamatta erästä keski-ikäistä naista, joka anteeksipyytämättä tönien survoo itsensä lähemmäs kohti ovea kunnes hänet blokkaavat ihmiset jotka odottavat lastenvaunujen jäävän pois tai yrittävät auttaa niiden siirtämisessä. Odotettuaan noin, öö, kaksi sekuntia, nainen alkaa tuhahdella. Viiden sekunnin kohdalla hän murahtaa. Seitsämännellä sekunnilla hän jo huutaa "Pääsisikö täältä joskus ulos!!" johon Aino vastaa kirjaimellisesti juuri näinkin kohteliaasti, että valitettavasti edessä ovat lastenvaunut joiden odotetaan poistuvan ja vasta sitten ihmiset mahtuvat liikkumaan pois tieltä. Nainen tuhahtaa jälleen ja huokaisee sitten kovaan ääneen n. viisitoista sekuntia odotettuaan "Tää on ihan naurettavaa, MINÄ myöhästyn TÖISTÄ!" Sitten puskee kahden ihmisten välistä kohti lastenrattaita, survoo itsensä niiden ja ovensuun välistä ulos ja lähtee kipittelemään kohti työpaikkaansa.

Pöyristyneenä ja hitusen vihaisena jään pohtimaan sen lisäksi, että oliko naisen päivä oikeasti siitä puolesta minuutista kiinni myös sitä, että kuvitteliko tämä nainen oikeasti olevansa a) ainoa ihminen maailmassa, b) ainoa ihminen, joka oli matkalla töihin c) olevansa ainoa ihminen, jolla oli kiire, d) olevansa jonkinlainen ruhtinatar.


En halua valittaa, mutta voisin vaikka vannoa, että käytöstavat Suomessa ovat tuntuneet hiljattain katoavan tuhkana tuuleen! Baareissa ihmiset tönivät ja saattavat kaataa samalla juomasi syliisi sitten kaikoten edes pyytämättä anteeksi, kaupan kassalla myyjä tuskin hymyilee vaikka se käytännössä hyvään asiakaspalveluun kuuluisikin, puhumattakaan niistä tutun kärttyisistä virastotädeistä joiden asiakaspalvelu on sitä luokkaa, että sen seuraava muoto olisi varmaan fyysinen väkivalta. Miehet käyvät yhä törkeämmiksi kaduilla (missä herrasmiehet?), naiset käyvät yhä pahantahtoisimmiksi internetissä (miksei vedetä yhdestä köydestä?) ja ulkomaalaiset miehet käyvät yhä ahdistavimmiksi (ei, sun ei tarvitse ahdistaa minua nurkkaan tai tarjoutua seuraamaan minua päätepysäkille jossa voisit kirjoittaa minulle numerosi).

En tahdo yleistää, sillä nämä kaikki ihmiset ovat tietenkin olleet vain yksilöitä, mutta se fakta että näiden yksilöiden määrä on tuntunut nousevan - huolestuttaa. Kaikkein suurimmaksi ärsykkeeksi ovat nousseet minun silmissäni huonokäytöksiset mummot ja vaarit, jotka tönivät nuorempiaan ja käyttäytyvät törkeästi aivan miten tykkäävät, vedoten sitten siihen, että vanhempia pitää kunnioittaa. Niin käsittääkseni nuorempiakin?

Negatiivisuus


Tämä mustan negatiivisuuden aukko on tuntunut imaissen sisäänsä jokaisen sosiaalisen kanssakäymisen tyyssijan mukaanlukien tietenkin myös Facebookin, jossa asioihin reagointi on nykyään niin vaivatonta, nopeaa ja välitöntä. Kommunikointi muiden ihmisten statuksiin tulee siellä siksi helposti ilman minkäänlaista suodatinta ja tahto päteä muuttuu lauseeksi näytöllä ennen kuin sen luonnetta tai ärsyyttävyysastetta ehtii edes pohtimaan loppuun asti. Tyypilliset reaktiot statuspäivitykseen saattavat olla tällaisia:

Jos linkität uutislinkin mielestäsi järkyttävään asiaan josta et ole aiemmin kuullut, on siihen reaktio: "No onpas uusi juttu, tässä linkissä [linkittää uutisen] uutisoitiin samankaltaisesta ilmiöstä jo kolme vuotta sitten."

Jos jaat mielestäsi mielettömän uuden musiikkilöydön tai vanhan suosikin, on siihen reaktio: "Täähän on täyttä paskaa!" tai "Wanha!"

Tai jos vaikkapa kerrot miten innoissasi on järjestämässä juhlia baarin X tiloissa, on reaktio siihen: "No on kyllä ihan paska baari!"

Erääseen ylläolevaa kaavaa noudattaneeseen status vs. negatiivinen kommentti -ketjuun yksi Facebook-toverini kommentoikin kerran varsin kiteyttävästi: "se tunne kun jonkun on aina päästävä sanomaan jotain paskaa." Hän jatkoi asiaansa vielä toteamalla miten naurettavaa on, että kun joku kertoo olevansa innoissansa jostain, heti ensimmäinen kommentti pyrkii asettautuu usein tätä intoa vastaan. Hänkin oli sitä mieltä, että ihmisten tarpeeton negatiivisuus ilmenee nykyään joka helvetin asiassa turhaan vaikka voisi olla kommentoimattakin. "Minua ainakin kiinnostaa se että ihmisillä on jotain kivaa mitä odottaa ja niiden kyky pitää hauskaa" hän totesi. Totta. Hemmetti, miksi pitää levittää turhaa negatiivista energiaa?

Ihan oikeasti, kertokaa minulle; olenko vain törmännyt lähiaikoina vääriin ihmisiin, asunko väärässä kaupungissa, vai onko ihmisistä vain ihan oikeasti tullut törkeämpiä, nyrpeämpiä ja ilkeämpiä? Jos koette viiltävän piston sydämessänne ja tunnette, että tämä postaus koskee teitä, niin olisin onnellinen jos seuraavalla kerralla miettisitte, että kuinka paljon negatiivista energiaa kannattaa tuottaa ulospäin, ja ketä se ihan oikeasti hyödyttää?

EDIT: Tämän tekstin kirjoittamisen jälkeen pöyristyin vieläkin enemmän kun tallustelin VIATTOMANA IHMISENÄ Kampin kauppakeskuksessa, ja käännyin kirjakauppaan. Ohitseni samanaikaisesti kävelevä pappa oli vielä suhteellisen kaukana ja hymyilin hänelle ohittaessani, muutta hän kuitenkin tarrasi minua molemmista käsivarsista kiinni, ja kirjaimellisesti HEITTI minut syrjään huutaen (karjuen) "oikealle kaistalle!!!!" Mille helvetin kaistalle tämä on kauppakeskus!! Ei kukaan voi vaan viskoa ja siirrellä ihmisiä!!!

Latest Instagrams

© Joanna Hearts. Design by FCD.