SLIDER

JOANNA HEARTS


Helsinkiläinen musiikkibloggaaja ja internetin supersankari, jonka voi löytää valokuvaamasta festarilavojen kupeesta, fiilistelemästä keikkoja pikkuklubien takanurkasta, tai selailemasta Spotifyn uutuuksia yön pikkutunneilla.

UUTISKIRJE

 

Pikapuheenvuoro ulkonäkökriiseilystä


Jäin aikaisemmin tänään miettimään erästä asiaa sen verran, että nyt on vähän pakko purkaa ajatuksia auki. Twitterissä (jossa olen muuten jälleen aktivoitunut, jipii ja klik!) Eetu totesi aiemmin päivällä näin: "Ärsyttää mimmit jotka valittaa ulkonäöstään vaik ne näyttää jumalattoman hyviltä." "Niinpä", totesin. Sitten tajusin tekeväni sitä paljon itsekin.

Totuushan on, että lähtökohtaisestikaan se valittaminen ei auta mitään. Jos asia on muutettavissa, kannattaa se mielummin muuttaa kuin siitä valittaa. Jos taas asiaan ei voi vaikuttaa, on siitä turha valittaa sillä eihän se auta. Se ei kuitenkaan liene pointeista tärkein, vaan se, että kaikki ihmiset ovat oikeasti kauniita. Eikä tämä nyt ole mitään hippihörhöilyä vaan ihan tosissani uskon niin, jos sydän on puhdasta kultaa, loistaa se sitäkin enemmän ulospäin ja tekee ulkokuoresta vieläkin kauniimman. Kaunista on ihminen, joka hymyilee.

Sen sijaan kaunista ei ole ihminen, joka nipistelee vatsansa liikaihoa itkuräät poskilla, märisee koska on lihonnut rumaksi ja heittää pyyhkeen kehään sillä on nyt ruma ja arvoton ihminen.



Kaikilla on rumaläskityhmä-päiviä. Väittäisin, että naisilla useammin kuin miehillä mutta uskon myös, että naisten ulkonäkökriiseilyä korostetaan liian paljon. Myös pojilla on varmasti usein epävarma olla. Minä tunnen oloni epäviehättäväksi n. neljänä päivänä viikossa, niistä vähintään yhtenä tunnen oloni aivan järkyttävän ällöttäväksi. Se on aivan liian suuri luku. Voin sanoa tämän täällä ääneen, sillä olen aiemminkin kertonut teille rehdisti olevani järkyttävän ujo ja myöntänyt ettei itsetuntonikaan ole huippuluokkaa. Olen vähän raasu ja se on sääli. Itsevarmana olisin ehkä kauniimpi.

Myös Veera kirjoitti aiheesta, joten päätin itsekin miettiä asiaa. Itse en pidä itseäni suoranaisesti rumana. En edes niinä neljänä päivänä viikosta, mutten toisaalta näe olevani tarpeeksi kauniskaan. Siinä se ongelma kai piileekin. Tarpeeksi kaunis... Tarpeeksi kaunis mihin? Olen tarpeeksi kaunis rakastamaan, olen tarpeeksi kaunis elämään, olen tarpeeksi kaunis hengittämään jokainen hetki, olen tarpeeksi kaunis auttamaan ihmisiä, olen tarpeeksi kaunis... no, niin. Olen tarpeeksi kaunis.

Kun koen oloni rumaksi ja sanon sen ääneen, minä oikeasti uskon sen koko sydämestäni. Kyse ei siis ole huomion hakemisesta. Siksi siis toivon ulkopuolisilta ymmärystä, sillä kun joku muu saattaa nähdä kauniin tytön joka valittaa olevansa ruma, minä ihan oikeasti näen itsessäni vain ruman tytön joka myöntää sen ääneen. Toistaiseksi minä lupaan yrittää kääntää omat ajatukseni positiiviseksi, ja nähdä itseni sinä kauniina, arvokkaana olentona, joka saattaisin olla. Yrittäkää tekin.

Kuvissa tänään kampaajalta haettu hetkellinen afro. Se on ihan vitun siisti.



58 kommenttia

  1. Ihana postaus jälleen kerran! :) Pystyn niin samaistumaan pohdintaan ja etenkin tuohon valitettavaan "tarpeeksi kaunis" -kohtaan. Pitäisi aina muistaa, että sellaisissa ajatuksissa märehtiminen on yhtä tyhjän kanssa.



    Tähän samaan syssyyn pitää todeta, että blogisi on kerrassaan ihanaa ja inspiroivaa luettavaa. Ihanaa kevään odotusta! :)

    VastaaPoista
  2. Itsekin olen huomannut, että naiset kovin usein valittavat ulkonäöstään. Joskus se on huomiohakuisuutta, ja muulloin vain sokeutta nähdä oma kauneus ja hyvät puolet itsessään.



    Minullakin oli joskus hyvin huono itsetunto, mutta viime vuosina itsetuntoni ja -luottamukseni on kohonnut aivan uusiin ulottuvuuksiin. Ja kyllä sinäkin sen mahtavan itseluottamuksen löydät - siihen vaaditaan yleensä vain joku tai jokin pieni asia! :) Koska sä Joanna olet uskomattoman kaunis ja suloinen! Ja nimenomaan persoonallisen näköinen, sellainen, joita ei ole kolmeatoista tusinassa! ;)

    VastaaPoista
  3. Tosi hyvä postaus! :) Kaikella rehellisyydellä sanottuna: minusta sinä olet yksi kauneimmista ihmisistä, jotka tunnen. Toki sitä ei vain aina näe itseään samalla tavalla kuin muut näkevät.



    Minullakin kiusaamistausta vaikuttaa aika paljon siihen, miten näen ja koen itseni. En esimerkiksi ikinä voi täysin uskoa sitä, jos joku kehuu ulkonäköäni, sillä jos on vuosien ajan saanut päivittäin kuulla, miten ruma ja lihava on, alkaa siihen uskoa itsekin jollain tasolla. En kyllä usko, että kenelläkään olisi syytä valehdella minulle mielipidettään ulkonäöstäni, mutta silti minun on hyvin vaikeaa suhtautua positiiviseen palautteeseen ja huomaan epäileväni parisuhteessakin jatkuvasti sitä, olenko tarpeeksi viehtättävä. Tiedän, että tämä on typerää, ja koitan kehittyä siinä, mutta se on kyllä hemmetin vaikeaa. Kirjoitin tuosta kiusaamistaustastani joulukuussa postauksen, jossa selitin vähän tuon kiusaamisen vaikutuksia: Nälvintä ja haukkuminen kaivertavat itsetuntoon syvän kolon, jonka paikkaaminen vie aikaa. En tiedä, kuinka kauan, sillä osaltani tämä prosessi on vielä kesken. Kahdeksan vuoden jälkeenkin.



    Mutta äh, tästä ei pitänyt tulla mitään negistelykommenttia, vaan ihan puhdas kehu siitä, miten tärkeä tämä esille nostamasi aihe on, ja miten upea tyyppi sinä olet — niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. :)

    VastaaPoista
  4. Mä en juuri koskaan puhu ääneen niistä asioista, mitkä (milloinkin) omassa ulkonäössäni ovat vikana. Uskon, että vetämällä ihmisten huomio niihin seikkoihin sanomalla ne ääneen vasta saa muut noteeraamaan ne ylipäänsä. Sama toiseen suuntaan - jos joku valittaa jotain epäsymmetrisiä kulmakarvojaan tai suhteettoman läskejä käsivarsiaan tai mitä tahansa, yleensä havahtuu huomaamaan kyseiset "viat" hänessä ensimmäistä kertaa. Sen jälkeen taas ne saattavat pistää silmään jatkossakin.



    Luotan myös siihen, että kun keskityn itse omiin hyviin puoliini ja korostan niitä, säätelee se ympärilleni sellaista itseluottamuksen auraa, joka saa minut näyttämään paremmalta kokonaisuudelta myös muiden silmissä.

    VastaaPoista
  5. Vauuu mikä afro! Näyttää mielettömän hyvälle, mäkin haluun!



    Ja I feel you! Mullakin on ehkä pari kertaa viikossa sellainen hyvännäköinen olo ja muuten tunnen olevani liikaa jotain ja liian vähän jotain muuta. "Silmät on liian pienet, korvat liian isot, nenä hassun mallinen, lyhyet sormet, vääränmalliset sääret...." Mutta hölmöähän se kitinä on, kun voisi mieluummin keskittyä kehumaan itseään niistä asioista, jotka ovat kauniita. Sinä ainakin olet upea noin, ja muista nähdä se myös peilistä! ;) <3

    VastaaPoista
  6. Ihan hirveen nätit noi hiukset! :D Näytät ihan nuorelta versiolta mun enkunopettajasta (joka on Kreikasta kotosin :D)

    VastaaPoista
  7. Ihan hirveen nätit noi hiukset! Näytät ihan nuorelta versiolta mun enkunopettajasta, joka oli kotosin Kreikasta :D

    VastaaPoista
  8. Ihana postaus Joanna!



    Yksi asia mitä olen huomannut, että nakertaa itsetuntoani on kaverini. Jos kämppiksenäsi on ihminen joka on luonnostaan laiha, mutta valittaa kokoa ajan "mun pyllyssä on selluliittiä" ja plääplääplää niin miten tälläinen jenkkakahvainen, pömppömahainen suklaalevy kädessään voi tuntea itseään riittävän kauniiksi? Varsinkin kun keskusteluissa joskus toinen sanoo vähän pahemmin.



    Esimerkki. Kaveri selittää jotain juttua ihmisestä joka ei lihonut sairaalassa maatessaan vaikka söi suklaata.

    Kaveri: "tosi epäreilua"

    Minä: "En mäkään liho, vaikka syön suklaata ja en harrasta kauheesti liikuntaa"

    "No sul on erilainen vartalo. Sitä ei oo niin vaikee ylläpitää kun mun (pömppömaha ja jenkkikset) Jos mä syön suklaata niin mun vatsalihakset katoo heti"



    Meinasin tintata kaveria. Mielestäni on väärin, että ihmiset jotka yrittävät nähdä itseään kauniina ja hyväksyttynä niin toiset ihmiset alkavat "piilovittuilemaan". Laihalle ihmiselle on helppo sanoa "sähän oot jo tosi hyvännäköinen" miksei kukaan tule tätä kertomaan normaaleille, sisältä päin kauniille ihmiselle?



    Tulipas sekava kommentti. Toivottavasti mun pointti nyt välitty:D

    VastaaPoista
  9. Siinä on osittain varmaan myös sitä opittua suomalaista kulttuuria, jossa kehuihin kuuluu vastata "Joo no ihan kiva tää meikki minustakin on mutta rajaukset meni kyllä päin prinkkalaa" eikä "Kiitos!" Lahjan saadessa vastataan "Ei sun ois tarvinnut" eikä "Kiitos!"



    Helposti sellainen, joka on vain normaalin, terveen itsetunnon omaava leimataan jotenkin ylimieliseksi. Tuntuu, että jos on kaunis, sitä ei saisi itse tunnustaa - kauneudestaan ylpeä katsotaan helposti liian itserakkaaksi, liian ylpeäksi, vaikka näin sen juuri ei pitäisi mennä.



    Mun mielestä meillä on kulttuurissa tällainen epäkohta. Mitä mä sitten itse teen asian eteen? No en tietenkään mitään. Haukun itseäni, jopa niinä päivinä kun meikki on omasta mielestänikin onnistunut tai painoni sopivalla tasolla laihdutusurakan jälkeen. Ja tällä tavalla vahvistan sitä kulttuuria, missä pitää vähän haukkua itseään, jottei vaan olisi ylpeä (= terveen itsetunnon omaava!)

    VastaaPoista
  10. Kiitos tästä postauksesta Joanna, sattui juuri oikeaan hetkeen. Oot upee (ja muuten ihan järisyttävän kaunis) <3 Itse olen myös varmaan koko elämäni, mutta etenkin viimeiset viikot vellonut oikein tuossa rumaläskikukaaneikoskaantuurakastamaanmua-olossa, ja siitä on ollut yllättävän vaikea pyristellä eroon. Ärsyttää, miten päässä ei edes liiku mitään muuta, miten ulkonäkö- ja itsekeskeinen sitä voikaan olla. Osasit onneksi sanoittaa mulle just sen lauseen, jolla olo alkoi helpottaa heti: tarpeeksi kaunis mihin? Miksi se onkin niin helppo unohtaa, että loppujen lopuksi ihmisen määrittelee se sisin...? Mitä tai ketä varten mun pitäis olla vähän laihempi tai vähän kauniimpi? Ei ainakaan elämää ja elämistä varten.

    VastaaPoista
  11. Hirmusen ihana tukka! Onko tuo siis ihan permanentti? Miten siitä ei tullu sellanen aivan kikkara pehko, minkä kokosilla rullilla ja miten päin ne asetettiin? kiinnostais itellenikin..(:

    VastaaPoista
  12. Aivan samaa mieltä, nyök ja nyök ja nyök. MUTTA MITEN VIEHÄTTÄVÄ TUKKA. :D

    VastaaPoista
  13. Ai että on ihana afro!<3 Sopii sulle tosi hyvin!



    Ja mahtava kirjoitus. Itsellänikin on useaan kertaan viikossa päiviä kun näkee itsensä vain rumanaläskinä jne jne.. Ja se kun valittaa niistä (tiedän tekeväni sitä) niin ei se auta kun kaverit kieltää viat minusta ja alkavat kommentoida omia vikojaan niin timmeissä kropissaan ku olla ja voi.



    Mutta olet aivan oikeassa, että hymy tekee ihmisestä kauniin! :)

    VastaaPoista
  14. Aivan ihana teksti, pystyn samaistumaan hyvin paljonkin tuntemuksiisi. Naisten (ja miksei miestenkin) pitäisi todellakin lopettaa turha valittaminen omasta ulkonäöstä, mutta onhan se helpommin sanottu kuin tehty. Juuri se ympäristössä kuultu ulkonäöstä valittaminen luo median luomien ulkonäköpaineiden ohella ulkonäköpaneita. Ja totta, hyvä itsevarmuus luo kauneutta - on ihana nähdä kun ihminen hehkuu sinut itsensä kanssa -olemusta.



    Ja wau noi sun hiukset! Tosi suloset!! Tämän blogin kautta välittyy sellanen kuvat et oot ihan älyttömän kaunis - niin sisältä kuin ulkoakin <3

    VastaaPoista
  15. Ihana kasaritukka! ♥



    Miesten paineiden vähättely alkaa olemaan mun mielestä jo ongelma! Se on jotenkin niin kieroutuneen väärää, että jos miehellä on epävarma olo tai mies on "herkkä/tunteellinen", yhteiskunnan yleinen normi on, että mies ei saisi näyttää sitä, koska miehen pitää olla vahvamachoMIES. Mut joka ikinen mies, jonka kanssa mä oon elämäni aikana ollut läheinen, on ollut epävarma jostain. Milloin piti itteään lihavana, milloin piti itteään liian tikkuna ja häpes lihaksettomuuttaan, millon oli vaan yleisesti epävarma siitä, riittääkö ihmisenä mihinkään. Niitä tunteita ne vaan ei koskaan ollut näyttänyt kellekään, eikä näytä edelleenkään kuin elämänsä läheisimmille naisille, koska vielä nolompaa ne tunteet olis julkaista. En tiedä miksei miehet edes toisilleen voi osoittaa niitä epävarmuuksia, vaikka kaikilla niitä on. Miehetkin haluaa välillä olla pikkulusikoita! ♥

    VastaaPoista
  16. kolme juttua:

    -sun hiukset on niin ihanat näissä kuvissa

    -tykkään super paljon sun youtube-kanavasta

    -susta tulee mieleen Greyn Anatomian Callie, oot yhtä kaunis!



    :>

    VastaaPoista
  17. AAAHH mitkä hiukset!! Mulle kans!

    VastaaPoista
  18. Olet mielettömän kaunis ihminen ja voin täysin samaistua tunteeseesi(; ruudun takana istuu tyttö jolla on hyvin vaalea iho vaaleat harmaa siniset silmät ja värjätty tummemmaksi hiuksia pois mantienharmaasta eli todella suomalaisen näköinen. Sä taas olet tumma ihoinen tumma silmäinen ihana nainen ja ole ylpeä itsestäsi!!! Olen aina halunnut olla latino mutta on se vähän mahdotonta:D olkaamme siis ylpeitä itsestämme sellaisina kuin olemme ja kuinka kliseeltä tämä kuulostaakin mutta kaikki me olemme kauniita omalla tavallamme(:

    VastaaPoista
  19. Mulla on yksi miespuolinen kaveri, jota on kiusattu vuosikausia koulussa. On kyllä muakin, mutta se ei ole nyt asian pointti. Tämä kundi on kerennyt lyhyen ystävyytemme aikana arvostelemaan nenäni, käsivarteni, kalloni muodon, lantioni, ihoni, hampaani ja mitä muuta. Kaveri on pohjimmiltaan ihan kiva ja näen siitä miten huono olo sillä itsellään on. Vaikka nuo sen kommentit korpeavatkin ja vaikka pidän niitä osittain vähän naurettavina kykenen asettamaan ne oikeaan perspektiiviin. Kaveri on nimittäin itse reilusti ylipainoinen (painaa noin 150 kiloa, josta iso osa on tosin lihasta) ja luonteeltaan hieman estynyt ja nörtähtävä tyyppi, jolla on pakonomainen tarve arvostella muiden vikoja.



    Nämä kommentit ovat kaverin mielestä huumoria ja kaveri ihmettelee kun naisia ei kiinnosta tämän seura. Olen sanonut, että sen pitäisi negatiivisen sijasta keskittyä ihmisten positiivisiin puoliin. Itse en mene ainakaan peilin eteen tuijottamaan nenääni vaan iloitsemaan kuinka pitkäksi hiukseni ovat kasvaneet, kuinka siistiltä ihoni näyttää kuorinnan jälkeen ja kuinka kauniit poskipäät minulla on. Ei kiinnosta onko se omahyväistä vai ei, sillä minulla on kyllä lommoja itsetunnossa jos oikein kaivellaan. Olen pian 27 ja aivan liian vanha jo märehtimään 17-vuotiaan ongelmia. Tiedän kyllä ilman kenenkään avustusta omat ongelmakohtani ja välillä tunnen näyttäväni suohirviöltä. Nämä tunteet liittyvät silti enemmän sellaisiin masennuspäiviin, joina mielihyvää ei vain oikein tunne mistään.



    Pyrin urheilemaan ja syömään hyvin sekä leikittelen meikeillä, vaatteilla, kampauksilla ja hiusväreillä välttääkseni kyllästymisen peilikuvaani. Toivoisin, että kaverini pääsisi omasta pahan olon kierteestään ja negatiivisuudestaan, jotta näkisi hyvää myös muissa. Jostain syystä nimittäin kaikkein kauneimmat eivät kommentoi toisten olemusta mitenkään siinä missä rumimmilla se on pakonomaista. Kaverikin voisi päästä parempaan suuntaan selkeällä elämäntapa- ja asennemuutoksella.

    VastaaPoista
  20. mitä sul lukee nois kämmentatuoinneissa? (;

    VastaaPoista
  21. En tajua miksen oo löytänyt blogias jo aikaisemmin...:) Tai tarkemmin sanottuna alkanut lukijaksi. Ihan totta, kiitos ihanasta tekstistä. :) Sä oot kaunis!

    VastaaPoista
  22. Olet kyllä käsittämättömän hyvä kirjoittaja sekä ajattelija! ps. Mulla on luonnostaan tollanen afro, en vaan osaa laittaa sitä niin että olisi nätin näköinen :D

    VastaaPoista
  23. Sulle sopii älyttömän hyvin noi hiukset! Aivan ihanat! :)

    VastaaPoista
  24. Menin melkein sanattomaksi tätä lukiessa.. Pystyin niin samaistumaan tuohon ruma-oloon, että rupesin oikein syvään pohdiskelemaan, että mistä sitä niinä huonoina päivinä ajatteleekaan..

    Totta tuo. En itsekään hae mitään hyväksyntää sellaisena päivänä, vaan totean vain, että tunnen oloni rumaksi. Saatan sanoa sen ääneen yksinäni kotona ollessanikin, niin miksi en sitten työkaverille tokaisisi. =D Huono tapa, tiedän, mutta siitä on vaikea päästä irti..

    Tarpeeksi kaunis mihin? No itselleen.. Itse on se pahin vastustaja, se joka huutelee päässä niitä ikäviä asioita.

    VastaaPoista
  25. Tosi ihana teksti, oot kyllä hyvä kirjottaja. Itse taas kuulun niihin henkilöihin, jotka kuvittelee vähän turhan liikoja itsestään :D Tiedän kyllä että en todellakaan ole mikään supermalli vaan ihan tavallinen tyttönen ja rumapäiviä on muutama viikossa, mutta joinain päivinä, erityisesti kun laittaudun vaikka illanistujaisiin, kun katson itseäni peilistä näytän ihan superhyvälle ;D. Saatan hetken vessassa ihan vaan katsella itseäni peilistä kun näytän kerrankin kauniille ja ihmettelen miksi en baarissa saa seuraa vaikka kaikki kaverit saavat...(tähän väliin pakko sanoa että en siis ajattele ylimielisesti että olenpa kauniimpi kuin kaikki muut vaan että enpäs olekkaan niin ruma kuin kuvittelen)Sitten joku ottaa minusta valokuvan ja voi sitä kamaluutta mikä ihmishirviö siellä kuvassa onkaan. Sitten tulee paha mieli että tuollaiselle Quasimodolle näytänkin oikeasti. Näen siis jostain syystä itseni kauniimpana kuin oikeasti olenkaan ja saan siitä itsevarmuutta joten siksi en katsele itsetäni otettuja kuvia, jotta hyvä mieli säilyisi :D Taitaa olla vähän erilainen ongelma kuin muilla naisilla..:)

    VastaaPoista
  26. Voih apua, kiitos!! :) ♥ Olet kaunis!

    VastaaPoista
  27. Toivon, että löydän. :) Kyllä se välillä jo pilkahtelee! Kiitos paljon ihana!! ♥

    VastaaPoista
  28. Kiusaaminen tekee kyllä kamalia sisimmälle! :( Kiitos Katri.♥

    VastaaPoista
  29. Tuo on kylä totta. Monet asiat, joitai tsessään kritisoi ovat varmasti sellaisia joita muille ei tulisi mieleenkään! Miksi siis eritoten korostaa niitä ja tuoda esille valittamalla niistä?

    VastaaPoista
  30. Kohta pesen sen pois :'( Kiitos ♥

    VastaaPoista
  31. Ymmärrän täysin :) Itseäni isokokoisena myös harmittaa kun omiin silmiini normaalipainoiset ihmiset valittavat vaikkapa "läskimakkaroistaan" tyyliin, että ei helvetti näytän kamalalta ja en kehtaa kyllä mennä ulos ja kukaan ei koskaan tule rakastamaan tätä läskipalluraa jne. Tulee vähän sellainen olo, että okei, sä olet ton kokoinen ja "läski" ja minä olen n. kolme kertaa sinun kokoisesi? Kiitti sikana ja menenkin tästä kuolemaan yksin. :D

    VastaaPoista
  32. Kel onni on se onnen kätkekööt jne. :D Suomalainen nöyryys on kieltämättä lähtenyt todella pahasti käsistä turhaksi itsensävähättelyksi, kumpa me osaisimme olla ylpeitä itsestämme ja iloisia siitä kun joku muu osaa arvostaa itseään.

    VastaaPoista
  33. Ihanaa, että sattui sopivaan hetkeen! Tiedän tuon olotilan, se on kamala ja sieltä on vaikea nousta. Olet tarpeeksi kaunis moneen asiaan, muista se! :) ♥

    VastaaPoista
  34. Hehe, ei ihan! Kiharrettu vain. :)

    VastaaPoista
  35. Kyllä vain, keskitytään oleelliseen eli afroon! EIKÖS OLEKIN!! ♥

    VastaaPoista
  36. Kiitos paljon! :) Hymyt ovat kauneinta ikinä!

    VastaaPoista
  37. Kääks kiitos paljon ♥ Rakastetaan itsejämme ja toisiamme!

    VastaaPoista
  38. Siinä se kaikki oleellinen kai sitten olikin :D

    VastaaPoista
  39. Kääks kääks, oli kyllä prosessi! Ei kun kihartelemaan! :D

    VastaaPoista
  40. Sitähän yleensä aina tahtoo sitä mitä ei saa, esimerkiksi pisamattomat tahtoisivat pisamia ja toisinpäin. :) Nimenomaan, olemme kaikki kauniita omalla tavallamme ja se tekeekin kaikesta niin parasta. Olemme kaikki erilaisia!♥

    VastaaPoista
  41. Tatuoinneista on tulossa omaa postausta kun minulla on kuukauden päästä uusi tatuointi-aika. :)

    VastaaPoista
  42. Toivottavasti nyt jäät matkaan mukaan! :) Kiitos ♥

    VastaaPoista
  43. Jes, olen hyvä ajattelemaan! :D Ai on!! Kuvista ei ikinä uskoisi!

    VastaaPoista
  44. Se on kyllä totta, itse sitä on usein itsensä pahin vihollinen. Tsemppiä, olet kaunis! ♥

    VastaaPoista
  45. Olispa mullakin noin päin :D ♥

    VastaaPoista
  46. Ihanan aurinkoinen postaus! Ja aivan upeat hiukset!! Kiitos blogistasi, se tuo aina iloa ja ajattelemisen aihetta...

    VastaaPoista
  47. mulle tulee kans Callie mieleen susta! Ja oot ihana ja Callie on kans! Ja niin noi hiukset, oi voi ja vau.



    Mun vinkki läskirumatyhmäpäiviin: katso itseäsi peilistä, ja sano ääneen: rakastan minua.



    sitten katso yhtä kohtaa, josta itsessäsi pidät. ja sitte ovesta ulos!

    VastaaPoista

© Joanna Hearts • Theme by Maira G.