Rantakunto ja vedessä tanssimisen sietämätön keveys

7/11/2013


Jo lapsena meri oli yksi lempiasioistani, polskuttelin vedessä tuntikausia ja yksi lempiolennoistani maan päällä oli delfiini. Kreikassa suuren turkoosin vesistön äärellä mereen oli helppo rakastua ja olen siksi tietyllä tapaa kasvanut siihen kiinni pienestä lapsesta saakka. Silloin temmelsin tietysti vielä innoissani tavallisten lasten uikkareiden voimin ilman tietoakaan ulkonäköpaineista (ahh, ignorance is bliss...), mutta pitkälti koko teini-ikäni varmaan aina ihan aikuisuuteen asti muistan uineeni lähinnä t-paidoissa.

Kerran kävin ottamassa aurinkoa 2010 ja samalla saatoin hieman pulahtaa vedessäkin, silloinkin kävelin varmuuden vuoksi ihan niemen nokkaan missä ei varmasti ollut yhtään ketään muuta. Se oli viimeisin kerta kun olen käynyt uimassa. Tänä kesänä havahduin ajatukseen siitä, etten ole tainut muutamaan vuoteen käydä rannalla ollenkaan. Kun kolmisen vuotta sitten ostin itselleni suunnattoman suloiset uikkarit oli mielessäni asennemuutos ja suuntana ranta. Rantakäyttöön asti uudet uikkarit eivät koskaan kuitenkaan päässeet; en vain pystynyt siihen.

Syy siihen, etten ole käynyt vuosiin rannalla on se, että olen yksinkertaisesti kokenut sen liian ahdistavaksi muiden silmäparien alla. Kyse ei siis oikeastaan ole siitä, että paheksuisin itse vartaloani uimapuvussa vaan siitä, että pelkään muiden tekevän niin. Olen jo vuosia sanonut pahimman pelkoni olevan Helsingin Hietaniemen uimaranta, jossa kaikki vain tuntuvat olevan täydellisiä. Siksi olen suosinut harvoilla rantakäynneilläni pienempiä rantoja, salaisia poukamia, ystävien mökkejä tai yöuinteja - silloin ei kukaan näe.

Onko rannallakäyminen siis tosiaan minusta pelkästään timmikroppaisten yksinoikeus? Ei todellakaan, mutta silti minua on ahdistanut suunnattomasti astua alueelle, jonne suurin osa ihmisistä on tuntunut saapuvan vain esittelemään täydellisen ruskettunutta, selluliititonta vartaloaan siinä missä minä olen vain... no, minä.

Vai onko sittenkään? Ehkä kyse onkin vain siitä, miten itse suhtaudun itseeni ja, että vertaan itseäni muihin rannalla makoileviin ihmisiin. Jälleen siis palataan siihen miten näen itse itseni; kyse ei oikeastaan ole siitä minkälaisia muut ovat vaan siitä minkälainen minä olen. Enkä nyt puhu "lantioni" ympärysmitasta vaan siitä mitä tapahtuu pääni sisällä; kun on kävellyt puistossa, jossa tuntematon tyttö on huutanut "läskit reidet", pitänyt rouvalle ovea auki ja saanut kiitokseksi "kiitos, läski" ja ala-asteella kuullut söpöltä pojalta "haluisin muuten alkaa olee, mut kun sä oot niin lihava" alkaa itsekin helposti uskoa siihen, että itseään pitäisi jotenkin hävetä.

Ei kuitenkaan pitäisi; Veera näytti omassa uimapuvussaan yhtä upealta kuin Beyonce kerrostalonkokoisissa mainoskuvissaan, mutta vain täysin eri tavalla ja se meistä ihmisistä tekeekin niin kauniita - me ollaan kaikki erilaisia!

Kesken muutaman viikon takaisten festareiden, intouduin riisumaan vaatteeni uimapukuni päältä ja juoksemaan kylmään meriveteen. Kaikenlisäksi polskuttelin Hietaniemen rannalla kymmenien tuhansien ihmisen edessä, eikä se tuntunut painajaismaiselta laisinkaan. Festarimusiikin tahtiin tanssiaskel tuntui vedessä paljon kevyemmältä ja vasta noustessani vedestä rantaan, ymmärsin ylittäneeni itseni. Noin vain, aivan vahingossa. Ja se tuntui niiiiin hyvältä. Siitä tiedänkin sen olevan todellista - en miettinyt asiaa laisinkaan niin kuin ei rannalla olemista pitäisikään.

Kuva: Marilyn Monroe on Tobey Beach 1949, André de Dienes

34 kommenttia

  1. Ihana teksti, aivan ihana. Mun viimeisimmästä uinnista on pian 10 vuotta, viimeisintä kertaa oikeassa uimapuvussa en edes muista. Kyllä mäkin vielä.

    VastaaPoista
  2. kyllä se vaan niin on, että jotenkin sen oman häpeänsä haluaa heijastaa niihin muihin: katsooko nuo nyt minua pitkään, naureskeleeko ne minulle, onko niiden mielestä hyväksyttävää minun olla täällä puolialasti? myönnän, että itse varmasti katsoisin itseäni isompia rannalla - en toki halveksuen, mutta ainakin miettien, mitä he ajattelevat tilanteesta, ts. miettivätkö samoja asioita kuin minä.



    tän kesän talviturkit on vielä toistaiseksi niskassa hyvien rantojen puutteessa, mutta viime kesänä yllätin itseni uimalla bikineissä peräti kolmesti! en toki kovin yleisillä rannoilla, mutta lieneekö tuolla väliäkään - seuraa oli kuitenkin ja sekin on minulle jo iso juttu :)

    VastaaPoista
  3. Painiskelen tän asian kanssa, joka kesä. Hoen muille ja itselleni,että rantakunto on sitä,että panee uikkarit päälle ja vaan menee.Kaikilla on oikeus uida ja olla rannalla. Silti, en muista milloin ole viimeksi näyttäytynyt uima-asussa saati uinut muiden nähden. Tunnen itseni typeräksi, koska mitä väliä sillä on mitä muut ajattelee.. Eihän?

    Itsekkin nautin uimisesta, se oli lapsena parhaita asioita kesässä. Minusta olisi ihanaa uida, silti nykyään uitan varpaita vedessä ja uskottelen sen riittävän minulle.. En voi syyttää muita ihmisiä, koska annan asian itse vaikuttaa itseeni. Olen oppinut ajattelmaan itsestäni niin, en näe muuta.. Sääli, tahtoisin olla yhtä rohkea tässä asiassa kuin osa on. Välitön arvostus ja peukku ihmisille, jotka koostaan, ulkonäöstään tai muiden mielipiteistä huolimatta ovat rohkeasti itseään rannalla. Koska siihen on oikeus kaikilla.

    VastaaPoista
  4. Olipas ihana postaus :) Eiköhän noi läski-kommentit kerro enemmän kommentoijasta kuin kohteesta...

    VastaaPoista
  5. Pakko tulla sanomaan että kun näin sen postauksen missä oot uimapuku päällä, katoin että vähänkö oot upea! En yhtään ajatellut että sulla olisi ongelmia rannalla olemisen kanssa, ja näytätkin siinä kuvassa niin tyytyväiseltä :) Mutta ymmärrän kyllä sun tunteet, itse olen kuitenkin aika pienikokoinen, mutta silti arastelen rannalla olemista, koska kyllä näistäkin jaloista/pepusta löytyy selluliittia... Se harmittaa tosi paljon kun ei tunne oloaan mukavaksi ja tuntuu että muut tuijottavat, vaikka en kommentteja olekaan saanut. Toisaalta se on myös hassua, että kun itse on niin arka omasta kropastaan, mutta en koskaan kuitenkaan ajattele kenestäkään muusta että mitä tuo täällä rannalla tekee uimapuvussa. Kaikki ovat kauniita omalla tavallaan, eikä kenenkään vartalo ole samanlainen.



    Mutta sinä näytit UPEALTA siinä kuvassa, ja Veera myös! :)

    VastaaPoista
  6. Aina kun mulla on läskipäivä ja oon sopinut samalle päivälle meneväni rannalle (tai on muuten vaan niin kuuma että ei pysty olemaan vaatteet päällä), ajattelen "rantakunnossa ne hylkeetkin on!". Helpottaa heti. :D

    VastaaPoista
  7. Aijai rakastun sun blogiis vaan postaus postaukselta enempi ja enempi. You go girl!

    Itselleni on päässyt kerääntymään vähän liikakiloja lanteille parin viime vuoden aikana ja tänä keväänä yritin ottaa itseäni niskasta kiinni, mutta eihän siitä sitten mitään tullut ja nyt rannalle mennessä hävettää jenkkakahvat ihan vaan siksi, että ne muistuttaa siitä, ettei multa löytynyt tarpeeksi itsekuria päästä niistä eroon. Mutta jos sitä sitten ensi kesäksi koittais tsempata.

    VastaaPoista
  8. Vihaan sanaa rantakunto, miksei voisi olla aina hyvässä kunnossa! Urheilen ja syön terveellisesti viihtyäkseni kropassani aina, en vain rannalla.

    VastaaPoista
  9. Ulkomailla vielä viimekesänä pystyin rennoin ottein ottamaan bikinit päällä aurinkoa, mutta täällä kotiSuomessa se tuntuu jotenkin ihan ylitsepääsemättömältä. Kun kaverit on ruskeita ja kertoo tehneensä vaikka mitä kesällä, mä haaveilen siitä kuinka paljon mä haluaisin mennä rannalle ja ottaa sitä aurinkoa. Tuntuu vaan ettei kehtaa ja välillä tuntuu ettei kehtaa liikkua edes ulkona tavallisissa vaatteissa muiden katseiden alaisena. Ehkä vielä joskus. :)

    Oot ihana!

    VastaaPoista
  10. Mua surettaa niin paljon se että olin koko teini-iän poissa rannalta koska häpesin vartaloani. En nytkään ole kylläkään sen kypsempi, paino on pudonnut ja olen ""rantakunnossa"" ja vain siksi kehtaan olla rannalla. Masentunut olo nyt kun ajattelee.



    Nykyään tosin kaverit eivät lähde mukaani koska ovat omasta mielestään pyöristyneet liikaa sitten teinivuosien :( Ja mikäs mä oon niille hokemaan että älkää nyt olko typeriä, vaikka mielestäni tytyt upeilta näyttävätkin?



    Ja mä voin käsi sydämmellä sanoa että itse en kyylää enkä koskaan ole kyylännytkään yhtään läskiä tai laihaa rannalla. Lähtöoletus on se että kaikki siellä on kuitenkin enemmän tai vähemmän rumia, koska aurinkorasva, hiki ja punertava hipiä. Allekirjoittanut ainakin. Joten miksi se kroppa on niin kriittinen asia ettei sitä kehtaa näyttää?

    VastaaPoista
  11. Itsekin uskallan ulkomailla ottaa arskaa, mutta Suomessa harvemmin. Olen oikeasti tosi pieni, mutta krooninen sairauteni on jättänyt jälkensä, kun aiemmin imeytymishäiriöiden vuoksi näytin kehitysmaan lapselta pullottavan mahan ja paistavien kylkiluiden takia. Jos ylipaino ei ole kaunista, niin voin kertoa ettei alipainokaan, jos voi laskea selkärangasta jokaisen nikaman. Olen onneksi saanut painoa ylöspäin, mutta edelleen kroppani on mielestäni todella ällöttävä ja kuljenkin kesällä mieluiten löysissä yläosissa.



    Ihailen kaikkia naisia, joilla on itsevarmuutta olla uikkareissa rannalla. Esimerkiksi kämppikselläni on muutama ylimääräinen kilo, mutta hän kantaa ne ylpeydellä ja näyttää upealta. Olisipa itselläni samanlaista rohkeutta...

    VastaaPoista
  12. How to get a beachbody? Do yo have a human shaped body? Do you know where the beach is? Take your body to the beach. That's how you get beachbody. Mun asenteeni rantakuntoon on juurikin tämä :D Omakaan kroppani ei täysin mieleeni ole, mutta teen hurjasti töitä sen eteen, että pääsen siihen suuntaan mihin haluan. Liikunnan ja oikean syömisen myötä tietysti lähtenyt hieman senttejä, mutta se isoin muutos on omassa itsevarmuudessa ja suhtautumisessa itseensä. Jokaisella on oikeus pukea itsensä ja viedä itsensä minne ikinä haluaa. Jos haluaa rannalle bikineissä, niin siitä vaan. (Eri asia on sitten ehkä nämä pikkuhousujakin pienemmissä shortseissa ja superminitopeissa tai ilman paitaa keskustoissa huitelevat ihmiset, se on jo vähän mautonta :D). Ei rannalla tietääkseni kielletä kuin lemmikkieläimet, eikä niitäkään kaikkialla ;)

    VastaaPoista
  13. <3 Ole ylpeä itsestäsi, että voitit pelkosi! Täytyy sanoa, että harvoin itse kiinnitän pyöreämpiin ihmisiin huomiota rannalla. Meitä kun on niin monenlaisia, onneksi. :)

    VastaaPoista
  14. Mullakaan ei muuten olisi mitään ongelmaa (täysin normaalikokoisen) vartaloni kanssa, paitsi että rintani ovat E-F kokoiset, roikkuvat ja kamalat. Tämän takia jätän kans rannalle menon väliin, vielä muutama vuosi kunnes täytän 18 ja pääsen niistä toivottavasti eroon.. :-(

    Tsemppiä kaikille vartalonsa kanssa kamppaileville!

    VastaaPoista
  15. Kovin perinteinen: en ole kotikaupungissani käynyt vuosikausiin rannalla. Ainoat kerrat kun minut näkee julkisesti bikineissä on joko mökillä tai ulkomailla (jossa tuttuja ei varmasti tule vastaan). Onhan se tyhmää kieltäytyä kavereiden seurasta rannalla, mutta itsetuntoni ei sitä anna periksi. Olen vain lievästi ylipainoinen, mutta en halua näyttäytyä timmimpien kavereiden kanssa puolialastomana.

    VastaaPoista
  16. Uiminen on maailman parasta! Mäkin tein tuota kahlaamista paljon. En vieläkään menisi "tavallisena" päivänä julkiselle uimarannalle, mutta jonnekin rauhallisemmalle voisin mennä vaikka sielä olisikin vähän ihmisiä.

    VastaaPoista
  17. Hahah, mä olin kyllä tyytyväinen siellä polskimassa! :D Niinhän se on, että eihän sitä osaa olla yhtä ankara koskaan muille kuin itselleen!

    VastaaPoista
  18. ♥ Ei mitään "ensi kesiä" tai aikarajoja! Vaan fiilispohjalta just niinku tuntuu! Jos et oo tyytyväinen niin mitä sitä odottelemaan ensi kesää kun se hyvä olo voi tulla aikaisemminkin! :)

    VastaaPoista
  19. Niinhän se on, että kun ulkomailla niitä ihmisiä ei tarvitse välttämättä koskaan enää nähdä :D

    VastaaPoista
  20. Joo eihän sitä muita tule itse kyyläiltyä koska keskittyy siihen polskimiseen ja omiin kavereihin, silti sitä jotenkin ajattelee, että muilla olisi aikaa tuijotella?

    VastaaPoista
  21. Tämä aihe koskee ehdottomasti kaikkia, jotka ovat epätyytyväisiä kehoonsa olipa syy sitten pieni tai suuri koko! Minäkin ihailen itsevarmoja naisia, kumpa minäkin olisin joskus sellainen oli kokoni sitten mikä tahansa. :)

    VastaaPoista
  22. Wau, kiitos pitkästä kommentista! :D Word!

    VastaaPoista
  23. Hei hyvät, tukevat uikkarit vaan kehiin!! :)

    VastaaPoista
  24. Voi Joanna, näitä julkaisuja on vaan niin helpottava lukea, kun muistaa ettei ole ainoa maailmassa jota ahdistaa mennä tiettyihin paikkoihin ja isokokoisuus miltein estää tekemästä joitakin asioita.. Mulla todellakin estää ja kärsin siitä jatkuvasti.

    Uimaranta on just yks paikka niistä, sinne en mene, paitsi jos ranta on joku pieni ranta jossain syrjässä landella missä ei täydelliset mallitytöt iloitse biksuissa kauniista päivästä, kun siellä mä en voi olla, ku ahdistunut ja hävetä itteeni.

    Ihan huippua, et oot uskaltanu ylittää pelot ja ahdistukset ja pulahtanu sinne veteen ajattelematta mitä muut ajattelee! :) <3

    Jospa mäki pystyisin siihen joku päivä, mut vielä kaikuu liian suurella äänellä päässä esim. "hei kattokaa, norsu ajaa autoa" ja "vittu toi läskimuija ei varmaan jaksa tehä mitään"..ja mulla on todella vaalea iho ja lihotessa mulla on iho repeillyt raskausarville, joten uimapuvussakin pitäis olla vähintään lahkeet :D Sori tästä hirmu pitkästä masentavasta avautumisesta, mut sä taidat ymmärtää mitä sanon!

    <3

    VastaaPoista
  25. Kyllä on länsimaisessa kulttuurissa jotain todella pahasti vialla, jos ei saa tavallinen ihminen uimassa käydä. Vaikka itsekin kyllä varsin hyvin tiedän tunteen, kun en mikään supertimmi ole. Mutta onnekseni ainakin täällä maalla ihmiset käyvät rannalla ihan tavallisen näköisinä, omia itsenään, ovat sitten laihoja, pyöreämpiä, tikkuja tahi mahan omaavia eli millaisia ruumiinrakenteiltaan hyvänsä.



    Ihmisten erilaisuus on kaunista. On niin surullista, että ihmiset ajattelevat, että voivat tehdä asioita vasta sitten kun ovat tietynlaisia tai näköisiä. Yleensä kun pitäisi olla sellainen kuin juuri kaikki muutkin. Eih. Kaipaan ulkonäköanarkismia!

    VastaaPoista
  26. ah, rantakunto-ongelmat.. itseäni piti rannoilta poissa lähinnä se, ettei kaupoista vaan löytynyt sopivia biksu-yläosia, enkä _kehdannut mennä uimapuvussa_, koska hieman pehmoisenmallisena nuorena ajattelin, että muut ajattelevat että minä ajattelen olevani liian lihava bikineihin. tervettä.



    suurimpana ongelmana oli/on edelleen, että tutussa ja turvallisessa kolmiomallissa (kaarituellisista "rintsikkabiksuista" en tykkää vieläkään) laput tuntuvat olemaan samaa kokoa sekä ässässä että äksällässä, ainoastaan naru pitenee metrillä.. sovituskopissa turhautuu toinen toistaan pornompiin peilikuviin, kun xxxxl-laput ei riitä omasta mielestä normaaleille tisseille, ja narun päät roikkuu polvissa. ei minkään vaatteen kanssa ole kiva fiilis, ettet mahdu edes suurimpiin kokoihin vaikka itsestä sitä näyttääkin ihan tavalliselta, ja epäonnistuneiden kokeilujen jälkeen en mitään uskaltanut kokojen takia tilatakaan.

    tähän väliin todettakoon, että olen parikymppinen ja about kokoa 40 ja 70G, eivätkä rintani ihan oikeasti ole kovinkaan huget (en ole saanut niistä koskaan hurjasti huomiota tai edes päivitteleviä kommentteja).



    Ja kyllähän minua jännitti kun viimein löysin sopivaa kokoa niistä samanlaisista rantavaatteista joita muutkin ikäiseni käyttivät, ja ne päällä uskalsin ekaa kertaa naiseksi kasvamisen jälkeen (ignorance is bliss, indeed!) mennä muotoineni rannalle makoilemaan. kuitenkin siinä nauttiessani auringosta ja merituulesta paljaalla, pehmeällä vatsalla, tajusin, että stressi oli ollut turhaa. ei siinä ollut mitään ihmeellistä, rauhassa sai naatiskella ja ruskettua.

    ja itse pidän isommista rannoista (vaikka hietsu on tainnut vuosien varrella muuttua enemmän näyttäytymispaikaksi), ne tuntuvat minusta paremmalta kuin pienemmät rannat. väessä hukkuu sekaan, eikä ainakaan oma katseeni kiinnity kehenkään niin tarkasti, kuin hiljaisemmalla biitsillä. aurinkolasit on myös hyvä suojakeino maailmaa vastaan ;)



    Sitten kun vielä löytäisi bandeaut, joihin on käytetty tarpeeksi kangasta :( pääsisi vihdoin näistä raidoista..



    kilometrikommentin lopuksi vielä ihanaa loppukesää upealle Joannalle, muistin sut yhdestä MCR-miitistä vuoooooosien takaa heti kun blogiisi törmäsin ! oot kyllä just niin hurjan kaunis nuori nainen :)

    VastaaPoista

Latest Instagrams

© Joanna Hearts. Design by FCD.