SLIDER

JOANNA HEARTS


Helsinkiläinen musiikkibloggaaja ja internetin supersankari, jonka voi löytää valokuvaamasta festarilavojen kupeesta, fiilistelemästä keikkoja pikkuklubien takanurkasta, tai selailemasta Spotifyn uutuuksia yön pikkutunneilla.

UUTISKIRJE

 

Alkoholista, sen juomisesta ja asennevammoista

On muutama aihe, joita blogissa on riskialtis käsitellä. Näitä aiheita ovat esimerkiksi uskonto, politiikka ja seksi. Hienovaraisesti tassutellen on bloggaajien tullut kuitenkin kuljeskella myös aihepiirin alkoholi ja päihteet ympärillä. Nyt lähenevän viikonlopun edessä se on kuitenkin mielestäni aihe, jota tahtoisin meidän jokaisen hetken aikaa tunnustelevan!

Kenellekään tuskin on jäänyt pimentoon, että suomalaiset ala-ikäiset juovat eikä siinä ole enää mitään erikoista. Alkoholi tähdittää etenkin nuorten viikonloppuja ja viihdyn omatkin loppuviikkoni mieluusti ulkona ystävieni kanssa. Muutaman vuoden sisällä olen kuitenkin päätynyt siihen lopputulokseen, että minun elämässäni alkoholi tulee jatkossa olemaan enemmänkin poikkeus kuin sääntö. Tulevaisuudessa tunne saattaa olla toinen, mutta tällä hetkellä koen olevani mukavimmillani näin. Ajattelin nyt hieman valottaa syitä miksi ja miten ympärilläni olevat ihmiset ovat siihen suhtautuneet.


Minulle on ollut helppoa ajautua tällaiseksi alkoholinkäyttäjäksi sillä en ole koskaan kokenut alkoholilla olevan vahvaa fyysistä vaikutusta minuun. Lyhyt nousuhumalani muistuttaa yleensä lähinnä laskuhumalaa ja kun se menee ohi olen jälleen normaali, ellen sitten juo niin paljoa että juoma tulee väkisinkin takaisin ylös. Alkoholia baareissa juodessani olen siis joka tapauksessa lähes selvin päin, yleisin vaikutus on, että minua alkaa vain väsyttää ja vaikutan varmasti tympääntyneeltä, selvinpäin taas olen sananmukaisesti enemmän selvänä; skarpimpana ja avoimempi. Muuta välivaihetta selväpäisyyden ja oksennuksen välillä ei minulla juurikaan ole ja siksi näen jo lähtökohtaisesti rahan haaskauksena sekä muutenkin turhana käyttää muutenkin vähäisiä rahojani alkoholiin.

Alkoholinkäytöstä hiljalleen luopuessani en kuitenkaan missään nimessä ole luopunut juhlimisesta, baareista, anniskelualueista, puistokaljoitteluista tai mistään samankaltaisesta. En myöskään kieltäydy alkoholista täysin eli voin drinksutella jos siltä tuntuu, ottaa skumpat hienommissa tilaisuudessa tai ihan suoranaisesti dokata siellä baarissakin jos tekee mieli. Usein ei vain tee mieli. Kyse on siis lähinnä siitä, että en kirjaimellisesti saa alkoholista mitään iloa, se ei vaikuta minuun juuri mitenkään ja silti se maksaa. Olen nähnyt siksi helpommaksi vain kertoa muille etten juo koska ihmiset ovat sellaisia, tiedättehän, että kaikille pitää olla jokin syy? Niin kuin se olisi jotenkin todella järjetöntä olla tuhlaamatta rahojansa johonkin, joka katoaa hetkessä eikä juuri jätä omaan fiilikseen minkäänlaista eroa muuta kuin muille sen onnen tunteen, että "Jes, Joannakin juo!" Minulla ei ole mitään ongelmaa olla juomatta ilman mitään pätevää syytä, mutta muille se tuntuu olevan täysin käsittämätöntä, oli kyse sitten tutuista tai tuntemattomista.

Valintani ei oikeastaan siis heijastu mihinkään muuhun kuin siihen mitä ainetta kulautan kurkustani alas. Se, mikä minut on kuitenkin yllättänyt ovat olleet muiden ihmisten reaktiot. Illanviettoihin ei enää kutsuta kun eihän se Joanna juo ja viikonloput saa muutenkin viettää aika hyvin omassa seurassa ellei kutsu itse itseään johonkin. Tarkennuksena; kyse ei siis ole siitä, että ystäväni olisivat kaikonneet ympäriltäni koska olen lopettanut juhlimisen. Ei tosiaankaan, sillä en ole saanut ystäviäni juhlimisen kautta eikä se muutenkaan ole yleisin yhdessä tekemämme aktiviteetti! Kyse on ennemminkin siitä että minut jätetään usein kutsumatta sen vuoksi etten juurikaan juo, vaikka todellisuudessa olen aivan sama - mahdollisesti jopa parempi - ihminen myös selvinpäin. Kaikki on siis oikeastaan ennallaan.

Vähäinen juomiseni ei siis lainkaan vaikuta siihen, ettenkö haluaisi lähteä baariin, käydä tanssimassa tai laittautua ulos ystävieni kanssa. Tahtoisin edelleen käydä ulkona. Tahtoisin edelleen käydä baareissa. Tahtoisin edelleen viettää aikaa ystävieni kanssa. Tahtoisin edelleen jopa tanssia jos sattuu olemaan sellainen fiilis. (Vaikka useimmat tietävätkin ettei tanssiminen oikein ole minun juttuni.) Sellainen fiilis ei kuitenkaan tule siitä, että muut nihkeilevät koko illan minun suhteeni koska itse nihkeilen lasini sisällön suhteen. Tarkoitan siis sitä, että kaikki on hyvin niin kauan kuin kukaan ei tiedä lasissani olevan omenamehua, ilta saattaa jatkua hauskana aina pikkutunneille asti! Nyrpeäksi se muuttuu vasta kun muut saavat tietää, ettei juomani olekaan alkoholipitoista!

Tässä on kyse siis vain yleisestä asenteesta päätökseni ympärillä, ei yksittäisistä henkilöistä. Minusta on kuitenkin harmillista, surullista, ja jopa hieman masentavaa ettei kanssani tahdota viettää aikaa juhlien muuta kuin jos kädessäni on tuoppi - olkoonkin sitten vain näön vuoksi. Ihan kun en riittäisi itsekseni ilman alkoholia. Liian usein olen viime vuosina joutunut vastaamaan kysymykseen "miksei sulla oo juomaa?", masistellut itsekseni kun kutsu juhlimaan onkin peruttu tai muuten vain pohtinut miksen kelpaa muille selvinpäin?

Olen jo pienestä pitäen pohtinut tätä; suomalaisten glorifoivaa suhdetta alkoholiin. Jos joku juo 20 pulloa olutta on se supersiisti jätkä, mutta jos joku juo 20 pulloa vettä on se omituinen idiootti. Miksi? Onneksi olen saanut elää kodissa, jossa ei ole ollut ongelmaa alkoholinkäytön kanssa. Lähipiiristäni ongelmia on kuitenkin löytynyt ja jo ala-asteellani parhaan ystäväni perheessä taisteltiin järkyttävää, aggressiivista, väkivaltaista alkoholismia vastaan. Nähdessäni alkoholin vaikutukset pahimmillaan ja niin läheltä ajattelin jo silloin, että ei ikinä.

Ylä-asteella järkkäilin välillä bileitä, mutta itse en juonut. En edes tykännyt siitä miltä olut maistuu. Myöhemmin teininä julistin itseni streittariksi enkä juonut laisinkaan silloin kun muut 15-18 -vuotiaat ystäväni kävivät vielä läpi kovinta biletysikäänsä. Näin jälkikäteen se tuntuu tosi huvittavalta, eihän sen ikäisenä kuuluisikaan juoda! Sittemmin en enää tähänkään päivään mennessä tahdo julistaa itseäni yhtään miksikään koska miksi luokittelisin itseni vain muiden ihmisten tähden?

Täysi-ikäisenä aloin hiljalleen totutella alkoholiin ja tähän päivään mennessä minullakin on tarinoita kerrottavaksi. En luopuisi niistä muistoista ja juonhan vieläkin alkoholia, vaikka vain poikkeuksellisen vähän. En siis tuomitse tai paheksu ketään joka juo, se tuntuu minullekin ihan tavalliselta. Ja vielä nytkin, tämänlaisena alkoholinkäyttäjänä tykkään välillä päästää kunnolla irti ja juoda perseet. Mihinkään muuhun aineisiin kuin alkoholiin ja tupakkaan en ole koskaan elämässäni koskenut ja vaikka se usein onkin muista nössöä, minä olen siitä ylpeä!

En siis väitä ettenkö nykyään joisi. En edes väitä, että tarkoitukseni olisi luopua alkoholista kokonaan. En oikeastaan tiedä enää mitä minä väitän. Kai vain, että kaiken kaikkiaan suhteeni alkoholiin on nykyään hyvin välinpitämätön ja minulla on siihen oikeus. Sekä yksipuolinen - alkoholi ei nimittäin anna mitään takaisin.


Minkälainen suhde teillä on alkoholiin? Minkä ikäisinä aloitte juoda? Kuinka usein vedätte perseet? Onko siellä muita, jotka pitävät usein mielummin korkin kiinni kuin auki?



108 kommenttia

  1. Olen myös huomannut muiden ihmisten reaktion kun ei itse juo. Olen käynyt pahimmat perseilyni läpi silloin 17-18 ikäisenä ja se saa riittää. Niinkuin sanoit, alkoholi ei anna mitään takaisin (muutakuin krapulan..) joten miksi joisin sitä? Juon nykyisin todella harvion ja silloinkin yhden tai kaksi, joskus enemmänkin jos siltä tuntuu, mutta en humalanhakuisesti. Eniten ärsyttää kun ruvetaan tuputtamaan "no ota nyt!", "kyllä vielä yhen otat" yms... Eikö vain voida kunnioittaa toisen omaa päätöstä? en minäkään puutu muiden juomisiin.

    VastaaPoista
  2. En ole oikein varma, kuinka suhtaudun alkoholiin. Ennen join monesti ns. överit, mutta en koskaan tahallani. Alkoholi vain humahti päähäni ihan huomaamatta, ja aamulla hävetti. En siis osaa juoda, kai sen voi niinkin sanoa. Parina viime vuotena olen vähentänyt juomista tasaiseen tahtiin, yksinkertaisesti siksi, etten kestä krapuoita. Se järkyttävä olo iskee minulle AINA, ihan sama paljonko juon. Olen pari kertaa juonut pari lasia viiniä illalla (ja ihan oikeasi vain pari), ja aamulla olen ollut kuoleman kielissä. Minusta nousuhumalan tunne on välillä ihan hauska, mutta siihen liittyy nykyään pelko siitä, että taas humahtaisi päähän ja tekisin jotain hölmöä. Olen siis mieluummin juomatta, tai sitten otan vain ihan pari. En enää kaipaa mitään perseiden vetoa. Ehkä olen itsekin siis nössö. Semmoinen on mukava olla, kun muut valittavat krapuloitaan :)

    VastaaPoista
  3. Mahtava juttu! Mä oon itse viime aikoina tehnyt vähän samanlaisen päätöksen, mutta ystävien reaktio pelottaa. Tai oikeammin, haluaisin opetella juomaan fiksusti ja vain vähän, sillä noin vuosi sitten join vahingossa liikaa ja sammuttuani minua käytettiin hyväksi. Koska poikaystäväni tietää tästä, hän hyväksyy että en halua tai uskalla enää juoda niin paljon, mutta kavereille, jotka juuri SYYTÄ eivät tiedä, asia tuntuu olevan ongelma! On rasittavaa valehdella että en jaksa lähteä baariin koska läksyjä/flunssa/rankka päivä, koska "haluisin mieluummin jäädä kotiiin leipomaan" ei 20-vuotiaalle ole selvästikään hyväksyttävä syy. Erityisesti pelottaa paluu yliopistoon, missä minut kuitenkin tunnetaan melko menevänä tyyppinä joka tykkää kerran viikossa suunnata baariin ja tanssia kavereiden kanssa. Nyt haluaisin sinun tavoin käydä ulkona ja tanssia, mutta selvänä tai vain parin juoman kanssa, mutta jos tutuille sanoo että "tänään en juo nin paljon" tulee yleensä vastaukseksi "miksi?" ja SÄÄLIVÄ tai HARMITTELEVA ilme -_- totuus on että aloitin juomisen liian aikaisin ja nyt 4 vuoden juomisen (vaikka suurin osa siitä onkin fiksua, kohtuullista) jälkeen minua ei yksinkertaisesti houkuttele ajatus darrasta lauantaiaamuna. Välillä toivon että voi kun olin 27 ja minulla olisi avomies niin ketään ei kiinnostaisi jos en lähtisi joka viikko/useammin ryyppäämään, olisin aivan normaali. Itse aion toki käydä vielä ulkona, mutta mielestäni ei pitäisi tämän ikäisiltäkään oletttaa että se on jokaviikkoista, ja aion juoda esim. alkoholitonta viiniä, siihen asti että uskallan napauttaa muille että minun juomattomuuteni/se että juon vähemmän kuin he, eivät ole kenenkän muun asia kuin minun itse! (Sori tästä kilometrikommentista!! :D)

    VastaaPoista
  4. Tämä teksti olisi voinut hyvinkin kirjoittamani! Löysin itseni niin monesta kohdasta! c:



    Itse maistoin alkoholia vasta täysi-ikäisenä, eli kun olin kypsä arvioimaan sen vaikutukset ja haitat. Surullisen moni silloisesta kaveriporukasta painosti alkoholin suhteen, koska se oli jotenkin tosi epäcool olla VAIN pienessä sievässä tai saatika selvinpäin. Ei varmaan jäänyt epäselväksi, miksi tiemme tämän porukan kanssa sittemmin erosivat.. Nykyisin tuleekin enää harvoin juotua alkoholia. Ehkäpä 1-2 kertaa kuukaudessa. Ja määrällisesti tuolloinkaan ei tule juotua muutamaa enempää. Tässä iässä "kännit" ovatkin muuttuneet enemmän mukaviksi illanistujaisiksi hyvällä kaveriporukalla. Hyvää ruokaa, seuraa ja siinä sivussa voi jotkut sitten juoda alkoholijuomiaan, tai ihan vaikka sitä kahvia. Kukaan ei enää painosta tai kysele. Ehkäpä tässä iässä alkaa olla elämän tärkeät painopisteet hieman muualla (:



    Nimimerkillä: 24v, enkä koskaan ole maistanut tupakkaa. Ei kaikkien tarvitse mennä ryhmäpainostuksen mukana. Rohkeaa olla oma itsensä, ja tehdä päätökset ihan omilla aivoillaan. (: Silloin minua katsottiin kieroon ja pidettiin omituisena, mutta nykyisin olen erityisen ylpeä tuosta päätöksestä.



    Kaveriporukalla on totta tosiaan suuri merkitys sille, että millaisille teille sitä ajautuukaan. En nimittäin tiedä surullisempaa näkyä, kuin humalaiset teinit..

    VastaaPoista
  5. ehkä siihen selväpäiseen tyyppiin suhtaudutaan sillälailla varauksella että jos on tarkoitus itellä irrotella niin tää selväpäinen saattaa sitten katsella vähän vieroksuen sitä kännistä kaveriaan. ja parhaimmat (ja pahimmta) päähänpistot tulevat kun känniläiset lyövät viisaat päänsä yhteen, ehkäpä sitä selväpäisät pidetään sitten liian järkevänä siihen seuraan.



    en tiiä, vaikea selittää. itselleni ihan sama jos joku ei juo, mutta en kyllä ehkä kahdestaan sellaisen kanssa lähtisi ulkoilemaan koska siinä vaiheessa tuntuisi olo lähinnä typerältä. "en mä nyt varmaan uskalla mitään kännejä vetää, mähän paljastan sitten todellisen känniluonteeni ja toi vielä muistaa kaiken!"

    VastaaPoista
  6. Oi voi, tämä postaus herättää niin paljon ajatuksia! Uskon, että riippuu vähän ihmisistä/porukasta miten asiaan suhtaudutaan. Itse siis en kauheasti juo alkoholia, silloin tällöin viinilasillisen tai pari, mutta joillakin ihmisillä asiaa on vaikea käsittää.



    Minulle on mm. väkisin tuotu alkoholijuomaa nokan eteen ja täytetty lasi vaikken ole sitä pyytänyt. Joku myös joskus tokaisi, että "rentoutuisit nyt" kun olen kieltäytynyt juomasta. Öh anteeksi, osaan olla rento ilman sitä kaljatölkkiä kädessä? On minua pidetty myös hienostelevana kermaperseenä kun en ole juonut.



    Minua suorastaan ärsyttää ihmisten humalahakuisuus tai se, ettei edes yhtä viikonloppua voida olla ilman alkoholia. Itse olen missannut useita sosiaalisia tapahtumia asian vuoksi, esim. veljen häitä en voinut jäädä viettämään loppuun asti koska osa vieraista oli kuvottavassa humalatilassa. Siinä ei minun mielestä ole mitään siistiä ja coolia, että oksennus poskissa haetaan seiniä pitkin vessanovea.

    VastaaPoista
  7. Mä en juonut ollenkaan, en tipan tippaa, ennen kuin täytin 18. Se oli tietoinen päätös (eihän alle 18-vuotiaana kuulu juoda!), ja olen erittäin ylpeä itsestäni, että se piti. Ensimmäisen kerran join kuoharia heinäkuussa 18-vuotissynttäreilläni, ja ensimmäisen kerran olin kännissä seuraavana syksynä.



    Mua ei oikeastaan haittaa paljonko kukin juo, tosin suoranaista alkoholismia en katso hyvällä. Mulla on kavereita, jotka juo kerran-pari vuodessa (silloinkin sen max. kaksi) ja kavereita, jotka voi juoda joka ilta yhden kaljan jos niin tahtoo. Molemmat on mun mielestä ihan yhtä ookoo. Oma juomiseni on "vaihtelevaa". :D



    Oon huomannut, että juon enemmän ja useammin sellaisina aikoina, kun menee huonosti, olen onneton ja masentaa. Esimerkiksi lukion loppumisen jälkeisenä syksynä olin about joka viikonloppu perseet olalla, oli tosi yksinäinen olo kun kaikki kaverit oli muuttaneet pois ja mä olin ainoana jäänyt porukoiden luo asumaan (en saanut opiskelupaikkaa). Seuraava kevät taas oli erittäin onnellista aikaa, ja juomiseni vähentyi huomattavasti. Viime vuosi meni ns. perus-opiskelijavuotena, pari siideriä silloin tällöin, mutta kännissä olin aika harvoin. Nyt vaihtuu opiskelukaupunki (toivottavasti myös asuinkaupunki..), stressaa ja oon vähän vähemmän onnellinen kuin viime vuonna tähän aikaan, joten juominenkin alkaa taas lisääntyä. Ei mihinkään "aloitan aamuni lorauttamalla vodkaa kahviin" -mittoihin, eikä edes "joka viikonloppu änkyräkännit" -mittoihin, mutta silti. Rahaa menee alkoholiin pikkuhiljaa enemmän.



    Joskus tää taipumukseni juoda surullisena pelottaa mua, koska mun suvussa on (ollut) alkoholismia, ja tiedän olevani helposti addiktoituva persoona. Lohdutan kuitenkin itteäni sillä, että jos viimeksikin onnellisuudenpuuskan iskiessä alkoholinkäyttö loppui melkein-kuin-seinään, niin miksei niin kävisi toistekin. Ja jos ei käy, niin kerron jollekin kaverille että luulen että mulla on ongelma.



    Sitä paitsi hauskaa voi pitää myös ilman viinaa - ja totta puhuen mieluummin niin, koska viinasta tulee kauhea krapula.



    Näiden sanojen jälkeen onkin hyvä lähteä käymään ruokakaupan kautta Alkossa ostamassa viiniä. :DD

    VastaaPoista
  8. Kaikki on aina kauheen ällistyneitä ku sanon etten juo. En vaan koskaan ole oppinut juomaan alkoholia, nuorempana ku muut selitti koulussa dokailujaan, niin minusta ne kuulosti kauheen tyhmiltä. ja tietenkin siihen vielä vaikutti se et serkulla ku on alkoholiongelma, ja se oli just mun teinivuosina pahimmallaan ja se oli suvulle hyvin vaikeaa aikaa.



    En tiedä sitte onko ongelman mun korvien välissä vai miksi aina tunnen itseni hieman ulkopuoliseksi ku muut juo sivistyneesti viiniä ku mie vieressä litkin vettä.

    VastaaPoista
  9. Hyvä kirjoitus! Olen itsekkin huomannut saman asenteen ihmisiltä, kun sanoo ettei juo. Lopetin alkoholin käytön kokonaan tuossa vuodenvaihteessa elämäntapamuutoksen vuoksi. Alkoholi ei koskaan olekkaan ollut mulle mikään ongelma, helposti mennyt vuosi tai kaksikin ilman humalaa. Mutta nyt kun on päättänyt ettei juo, on se yhtäkkiä kaikille hirveä ongelma. Mä en juurikaan käy baareissa tällä hetkellä, sillä en jaksa katsoa sitä kun kaikki vetää hirveät perseet ja tyrkyttää mulle sitten sitä juomaa. Niin ja sitten suututaan kun kieltäydyn. Huoh. Ei ole helppoa, mutta itse olen valintani tehnyt.

    VastaaPoista
  10. Itselläni aika sama homma. Harvat alkoholijuomat maistuu ja olinkin tuossa melkein vuoden juomatta ihan vaan siksi, ettei huvittanut. Silloin myös huomasin tämän, että samalla tavalla ei kutsuja sadellut juhlimaan, koska olin kai niin tylsä kun en juonut mtn. Kaverini eivät ole ikinä juomiseen panostaneet, mutta on sen silti huomannut, että sitä muutamaa drinkkiä odotetaan ottavan, kun porukalla mennään.



    Teininä tuli viikonloppuisin juotua, mutta silloinkaan en ikinä ollut missään konttauskunnossa. Alkoholi ei vaan ole meikäläisen juttu.

    VastaaPoista
  11. Mä join ekoja kertoja 12-vuotiaana, mut varsinainen "dokaluikä" oli varmaan se 14-20, siis se ikä jolloin oli ihan normia käydä juomassa aika usein, joka toinen tai joka viikonloppu. Kovin biletyskausi oli 19-vuotiaana sinkkuna, sillon pääs jo baariin ja siellä kurvailtiinkin usein. Mun perhe huolestui että mulla olis alkoholiongelma, mutta silloin ja nyt jälkiviisaanakin tiedän, että ei ollut. Musta oli hauskaa juoda usein, juoda paljon, olla tosi sekaisin ja riehua ja juhlia, mutta se ei ollut ongelmallista. Alkoholi ei ollut pakollista, en dokannut yksin, enkä tasottanut darraani korkkaamalla aamusiideriä. Aina useinkaan juominen ei meinaa alkoholiongelmaa. Meidän perheessä vain minä ja pikkusysteri ollaan ns. "normidokailtu", mun vanhemmat juo alkoholia vaan ruokajuomana ja isosiskot on sellasia "Hih, join jo kolme, nyt heikottaa."



    Nyt kun mulla on pieni vauva, dokaaminen on tietenkin ihan spessujuttu jota pääsee harrastamaan vaan erikoistilaisuuksissa, jolloin Shiri on yötä pois. Saunasiiderin saatan vetää (en tykkää juoda alkoholia ruoan kanssa, mun mielestä se pilaa ruoan makua) mut siihen se jääkin. Ei oo tehnyt tiukkaa, mut mäkin oon huomannut, että jengi reagoi muhun eri tavalla. Kutsuja ei oikeen tule, ja tää alkoi siis jo raskaana. Kun kirjotin sen mun "Äiti on nyt vähän hiprakassa"-postauksen, iso osa mun kavereistani otti verisesti itteensä ja loukkaantui eikä puhunu mulle pitkään aikaan. No, "if the shoe fits..."

    VastaaPoista
  12. Mä olen aina ollut se kiltti tyttö. En ole bilettänyt ja ryypännyt alaikäisenä, ekaa kertaa vedin perseet viime keväänä 20-vuotiaana. Meillä kotona on aina ollut aika rento meininki alkoholin suhteen, minkä takia kukaan meistä sisaruksista ei ole kapinoinut mitään vastaan ryyppäämällä. Suurin piirtein viisitoistavuotiaana mummi iski saunan jälkeen siideritölkin käteen ja sanoi että juo. Jos nätisti pyysi, äiti osti siiderin tai kaksi. Viime juhannuksena vedin perseet kummitädin kanssa. Suoraan sanottuna noi kännäilyt on aika harvinaisia tapauksia. Koska asun pienellä paikkakunnalla ja lähimpään kunnon bailumestaan on tunnin ajomatka, niin harvoin tulee lähdettyä. Mieluummin kavereitten kanssa jonkun mökillä, sivistyneesti muun toiminnan ohella. Sitä paitsi kaveripiirin ainoana autonomistajana olen useimmiten kuskina, joten alkoholia tulee nautittua vielä vähemmän. Mä osaan pitää hauskaa ilman alkoholiakin, ja yleensä noissa tilanteissa saatan vaikuttaa ihan känniääliöltä vaikka oisin ihan vesiselvä. Ja seuraavana päivänä muistaa kaiken! Joten kohtuudella silloin tällöin. Ja jos tuntuu, niin ne perseet.

    VastaaPoista
  13. En vetänyt teinikännejä koskaan, en nähnyt siinä mitään hohtoa. Onneksi kaveriporukkani oli samanhenkistä, joten ei tullut paineita ja alemmuuden tunnetta. Ensimmäiset kännini join 18.vuotissynttäripäivänä, kun olin ekan kerran baarissa jo muiden täyttäneiden kavereiden kanssa. Niihin känneihin vaadittiin huimat 2 siideriä ja kaksi pientä drinkkiä. :D



    Pahin biletyskausi oli varmasti juuri 18.-19.vuotiaana, sitten alkoi jo kyllästyä. Tykkään edelleen käydä harvakseltaan baarissa ja aloitteluksi siemailen yleensä valkkaria. Kotibileet, puistokaljat ja muut illanistujaiset on parasta, kun ei oo pakko lähtee sinne baariin. Mua ainakin rupee siellä kyllästyttämään nykyään, vaikka välillä on kiva tanssiakin.



    Mä tykkään hiprakasta ja hyvän alkoholijuoman siemailusta, mut ei sitä usein jaksa, EIKÄ sitä varsinaisesti mihinkään tarvitse. En katso kieroon jos joku ei juo, eikä kukaan ole kaiketi muakaan katsonut, jos joskus oon kieltäytynyt. Ehkä mulla on sitten vaan niin kiva kaveriporukka? Mutta kuitenkin, omasta mielestäni mulla on hyvä suhde alkoholiin, vaikka suvussa on ollut alkoholisima ja sivusta seuraaminen on tehnyt pahaa. Kai sekin omalla osallaan on vaikuttanut omaan käyttäytymiseeni alkoholin kanssa. Toisaalta onhan mullekin pari ylilyöntiä tapahtunut, mut varmasti kaikille käy joskus. Nekin ylilyönnit tapahtui juuri siinä pahimmassa biletysiässä, kun ei aina oikein tajunnut, että miten paljon sitä kannattaa juoda ja miten nopeasti.



    Hyvä kirjoitus kuitenkin ja onhan suomalaisilla valitettavan paljon asennevikoja niitä kohtaan, jotka aina ei juo tai ei juo koskaan. Alkoholia ei missään nimessä pitäisi tarvita siihen, että on hauskaa.

    VastaaPoista
  14. oma alkoholipiikkini oli varmaan siinä 19-21v huitteilla. alaikäisenä en juonut koskaan, kaveritkaan ei juuri juoneet enkä kokenut siihen sen kummempaa kiinnostusta. tietenkin sitten kun sitä laillisesti sai ja seuraa löytyi, tuli juotua enemmänkin, ja olihan se hauskaa. nyt pari vuotta vanhenneena humalakerrat on vähentyneet ihan muutamiin vuodessa - olen kärsinyt pari niin kauheaa krapulaa, että ei oikein enää nappaa :D



    kaveripiirissäni on myös pari absolutistia, ja vaikka muut juovatkin joskus reippaammallakin kädellä, kutsutaan heidät totta kai aina mukaan. enemmänkin ongelma on päinvastainen, esimerkiksi joihinkin alkoholillisiin "tyttöjen iltoihin" ei absolutistiystävä tunne kutsumusta, vaikka häntä kovasti mukaan toivotaankin.



    oma kantani on, että kukin miten tykkää. hassua, etteivät kaverisi kutsu sinua mukaan!

    VastaaPoista
  15. Unohdit listalta pahimman: lapset.

    VastaaPoista
  16. Itselläni menee juominen hieman kausissa. Esim. viime kesänä taisin juoda vain kahdesti, mutta sitten viime syksynä lähes joka viikko ja kevääksi juominen taas väheni paljon. Huomaan myös, että opiskelujen perässä muuttaminen on vaikuttanut juomiseen paljon. Kotikaupungissani pystyn menemään aina jos haluan selvänä baariin, mutta opiskelukaupungissa tämä ei onnistu.. Lisäksi täällä asiaa ei ihmetellä niin paljon ja olen saanut olla rauhassa selvinpäin. Lisäksi eräs kaverini ei juo ollenkaan, koska ei halua ja 18-vuotiaina riekuttiin aina kahdestaan baarissa ja itse saatoin kyllä juoda. Minulle on aivan sama juoko joku vai ei, se on oma päätös, jota kunnioitan :) Mutta valitettavasti tuota tuputtamista olen välillä aina nähnyt..

    VastaaPoista
  17. LOISTAVA KIRJOITUS!! :)

    VastaaPoista
  18. Yläaste ikäisenä koulukiusattuna sain "loistavan" idean ruveta ryyppäämään vain sen takia, että minut hyväksyttäisiin. No pahimmat perseilyt tuli sitten koettua siinä 8-9lk ja koulu meni päin helvettiä.



    Sitten kun 9lk päätin lopettaa juomisen alkoivat kaverit ympäriltä pikkuhiljaa katoamaan. Kohta mua ei enään pyydetty minnekkään olin taas se joka "ei osaa pitää hauskaa".



    Lukioon lähdettyä en ole enään juonut ollenkaan (en ole silti absolutisti), eikä minua edes huvita, koska en näe siinä mitään järkeä olla järjetön. 3viikon päästä täytän 18 enkä aijo edes ensimmäisenä suunnata baariin, vaikka se oli yksi pääsuunnitelmista vielä pari vuotta sitten.



    Tajusin, että alkoholilla saa aikaan enemmän pahaa kuin hyvää. Ei känniset ystävät ole oikeita. Olin onnekas kun tapasin lukiossa nykyisen poikaystäväni, joka tuki minua päätöksessäni ja oli lukion bileissä kanssani selvinpäin.



    Hyvin olen osannut ottaa ilon festareista, tupareista ja juhlista ilman alkoholiaki ja kovasti olen suositellut alkoholittomuutta muillekkin. :)



    Kiitos Joanna taas hyvästä postauksesta!! :3 lööv u!

    VastaaPoista
  19. Kyse on pelkästään humaltumisesta ja sen aiheuttamasta vapaudesta. Ihmiset haluvat humaltua rauhassa, ilman että kukaan olisi selvinpäin arvostelemassa heitä ja kieltäytymässä pööpöistä ideoista, joita kännipäissään usein saadaan.Monet ihmiset myös kokevat vaikutuksen erilaisena ja muutuvat todella "vapautuneiksi", joten toisten päätös olla juomatta on tylsää. Itsekkin myönnän, että juodessani, on mukavampaa kyllä kun muutkin juo.Eihän se yksin kännääminen hauskaa ole.Mieti siis jos olisit joukossa ainoa, joka joisi, kun muut olisivat juomatta?Olisiko paineita olla juomatta myös? Idea tässä siis se, että jos itse päätät olla juomatta voidaan se kokea painostuksena siihen ettei heidänkään tulisi juoda.Vaikkei tämä olisi tottakaan.Mutta ykkössyy lienee juuri se että ihmiset eivät halua selväpäistä ojentamaan tai järjekeilemään.Alkoholi ja alkoholinvaikutuksen alaisena oleminen yhdistää ihmisiä, ikävä kyllä monesti hieman väärällä tapaa.Mutta kyllähän se auttaa toki "vapautumaan" omasta itsestään.Miksi yleensä ihmiset niin paljon juovatkin.

    VastaaPoista
  20. Alkoholin käyttöni on vaan lisääntynyt iän karttuessa. Silloin 18-20 vuotiaana join vaan joskus.. ihan muutamia kertoja vuodessa mut nyt, reippaasti yli 20 vuotiaana juon lähes joka viikko. Kun on löytänyt omat rajansa, juominen on sairaan hauskaa! Välillä se raja on ylittynytkin, mutta onneksi mitään vakavampaa ei ole sattunut. Sitten lopetan juomisen, jos omalla dokaamisellani satutan jotain muita tai itseäni.

    VastaaPoista
  21. Tykkään juoda silloin tällöin pari lasia viiniä tai siideriä. Mutta 3 annosta on mulle aivan maksimi ja sen jälkeen ilta saattaa olla jo pilalla, kun on niin huono olo ja väsy, että on pakko lähteä kotiin, ja seuraavana päivänä saattaa olla hirvee krapula, ahdistus ja morkkis en-edes-tiedä-mistä. Taidan olla jotenkin herkkä alkoholille.. Jotkut sanoo, että "kyllä se toleranssi nousee kun alat vaan juoda enemmän", mutta miks hemmetissä alkaisin? :D Miks pitäis pystyä juomaan enemmän? Tykkään siitä lämpimästä, rennosta olosta mikä lasillisesta viiniä tulee, mutta kunnon humala on vaan pelottava kokemus. Rakastan silti ulkona käymistä ja juhlimista :) eikä mua yhtään haittaa jos seurassa juodaan enemmänkin! Itse en vaan pysty pitämään hauskaa jos juon kauheesti.

    VastaaPoista
  22. Et olisi yhtään parempaan aikaan voinut aiheesta kirjoittaa. Parin päivän ajan kun olen itse miettinyt, jos mä voisin nähdä itseni muunakin kuin sellaisena ihmisenä, joka ei varmasti sano ei, jos jossain on etkot/jatkot/etkojenjatkot/jatkojenetkot/joku muu syy ottaa keittoa.



    Ja mä en ikinä voisi kirjoittaa aiheesta blogiini. Hienoa, että sä pystyit. :) Rispektit!

    VastaaPoista
  23. En juonut alkoholia ennen kuin täytin 18. Sen jälkeen olen ollut vain muutaman kerran humalassa - olen 22.

    En juurikaan pidä alkoholin mausta ja minulla on itselleni parempia rahankäyttökohteita kuin juoma, josta en edes tykkää.

    Yleensä en sano muille, että en juo, koska usein silloin saa ruveta selittelemään omaa juomattomuuttaan.

    Vaikka eiköhän se, että juoko vai ei, ole jokaisen oma päätös. Osaan (ja tykkään!) tanssia selvinpäinkin ja pitää muutenkin hauskaa.

    Niin ja se etten juo, ei tarkoita, että minua häiritsisi muiden alkoholin käyttö. :)

    VastaaPoista
  24. Loistava kirjoitus!! Meidän kaveriporukassa täysin sama tilanne. En voi ymmärtää miksei ihmiset osaa arvostaa toisten päätöstä jokaviikkoisen ryyppäyksen väliinjättämisestä. Kyse ei ole kuitenkaan siitä ettenkö haluisi mennä ulos ystävieni kanssa, sillä se on selvinpäinkin hemmetin hauskaa. Itse juon, jos siihen on jokin hyvä 'syy', kuten syntymäpäivät tai festarit, mutta miksi pilaisin terveellisesti eletyn viikon ja hyvän olon kuluttamalla rahaa ja potemalla seuraavana päivänä pahaaoloa.



    Kiitos tästä asian esilleotosta! :)

    VastaaPoista
  25. Lempikoomikkoni Groucho Marxín sanoin: Minulla on alkoholiongelma. En suuremmin pidä koko litkusta

    VastaaPoista
  26. Mulla on vähän samanlaisia kokemuksia kavereiden suhtautumisesta... Mä olen yleensä aina autolla liikenteessä, koska mulla nousee alkoholi niin helposti päähän, enkä tykkää humalaisesta olotilasta, joten olen suosiolla juomatta. Aina ihmetellään, et miks mä en juo ja välillä erikseen sanotaan, että "Sit ku tuut niin jätät kyllä auton kotiin". Mä en ihan ymmärrä... Jos mulla on silti kivaa, tanssin yhtälailla ku muutkin ja mulla on illan päätyttyä sellainen olo, et takana on superhauska ilta, enkö mä saa olla juomatta? Tai siis, hmm, musta on outoa et asiaan suhtaudutaan noin. En mäkään vaadi kavereitani olemaan ilman alkoholia. Miks ne sit "mieluummin" ottais mut siideriälipittävänä ku omana ittenäni? Ehkä ne kuvittelee, et ilman alkoholia ei voi olla hauskaa. :D En tiedä, en ymmärrä! Välillä kuitenkin pännii.

    VastaaPoista
  27. TOSI HYVÄ TEKSTI! Oon huomannut välillä samanlaista suhtautumista juomiseen. Ekan kerran join jo 12-vuotiaana, mutta se oli sellaista satunnaista yhdellä siiderillä tissuttelua (ja ei, en todellakaan ole ylpeä siitä että jo sen ikäisenä join!). Täysi-ikäistymisen jälkeiset kaks vuotta menikin sitten baareissa juostua. Mulla ei nouse kovin helposti päähän ja siinä missä monet aloittelee siidereillä niin mulla oli aina joku viinapullo mukana ja siitä sekoittelin itselleni shotteja. Viime syksynä meni pari kertaa niin överiksi, muisti meni joka kerta ja seuraavana päivänä hävetti. Sillon mulle tuli semmonen stoppi ja tänäkin vuonna oon juonut ehkä neljästi ja ollut vain kerran oikeasti kännissä.

    Kyllähän sitä on saanut ihmettelyä osakseen, kun on totuttu että mä oon aina varma bilettämään lähtevä ja kännissä olinkin aina tosi sosiaalinen ja kuulemma hauskaa seuraa. Oon tosin ihan selvinpäinkin aika menevää tyyppiä :-D Oon tän vuoden puolella ollut tosi monesti baarissa kuskina tai muuten vaan selvinpäin ja on mulla ollu kivaa! Varsinki muutama viikko sitten vaikka kaikki muut oli ihan tillintallin nii ihan yhtälailla pystyin heittämään niiden kans läppää ja "sekoilemaan". Ei vaan seuraavana päivänä a) hävettäny b) ollu krapulaa c) ja muistikin oli tallessa! Siitä taas viikon päästä lähdin kaverin kans baariin ja sillä kertaa joinkin muutaman siiderin ja baarissa muutamia shotteja, mutta se alkoholi ei vaan jotenki tuntunu missään paitsi että mua alko väsyttää hirveesti ja olin varmaan tosi ärsyttävää seuraa :D

    En aio miksikään absolutistiksi alkaa ja mulla on aina halutessani vapaus juoda jos niin haluan. Viime aikoina oon vaan todennut, että selvinpäin on oikeesti ihan kivaa ja nyt kun kaveritki on nähny että osaan selvänäkin ollessa olla semmonen rento ja hauska niin eipä niiltä ole mitään sanomista tullut :)

    Tää Suomen alkoholikulttuuri on muutenkin vähän kyseenalainen. Olin vaihtarina Saksassa ja vaikka siellä pääsi baariin jo 16-vuotiaana, niin ei semmonen känniörveltäminen ollut kenenkään mielestä siistiä. Yleensä otettiinkin vaan muutamat ja that's it! Suomessa taas aina pitää "vetää perseet" ja bailata nii että muisti lähtee ja sit on kiva muistella myöhemmin miten siistiä olikaan ja oltiin niin kännissä ettei mitään rajaa.

    Nojaa, kaikkien oma asia ja mun mielestä on yhtälailla vapaus sekä juoda että olla juomatta :)

    VastaaPoista
  28. Itse olen ehdottomasti enemmän korkki kiinni kuin auki -ihminen. Täytin juuri 19 ja en ole koskaan ollut humalassa, polttanut tupakkaa tms. ja olen vieläpä ylpeä siitä, koska hei, mulla on oikeus siihen!

    En ole oikeastaan koskaan pitänyt alkoholin mausta ja minusta on naurettavaa, kun ihmiset sanoo, ettei jokin juoma maistu yhtään alkoholilta - jos siinä juomassa on alkoholia niin kyllä se siinä maistuu, joskus enemmän, joskus vähemmän. Viina, kalja tai mikään muukaan ei vain jotenkin iske ja olen ollut siinä mielessä onnekas, että se on ollut ihan ok useimmiten kaikille muillekin. Oon ollut aina vähän semmoinen kiltti tyttö, enkä oikeastaan ole edes liikkunut sellaisissa poruikoissa, missä oltaisiin alaikäisinä kännätty perseet olalla. Huvittavaa sinänsä, siinä missä jotkut muut marmattaa et vanhemmat ei anna juoda, mun vanhemmat on välillä ihan rohkaissutkin siihen. Ei silleen yllyttänyt, mutta et jos joskus haluisin enemmän juoda, niin olis parempi ku tekisin sen sitten vaikka kotona, kun ei oo mitään vaaraa sitten siitä, et sattuis jotain, no, vakavaa.

    En pidä edelleenkään alkoholia mitenkään kovin ihmeellisenä juomana ja kauan on ollut lähemmässä kaveriporukassa vitsinä, et absolutistikerho kokoontuu, ku käytiin just 18 täyttäneinä baarissa tanssimassa ja pitämässä hauskaa. Eipä se vieläkään ole mennyt mihinkään himokännäämiseen, mutta pari saatetaan juoda ja se siitä. Paljon hauskempaa olla selvinpäin, kun joka tapauksessa on ihan yhtä hauskaa, ellei hauskempaakin, ei ole krapulaa aamulla ja muistaakin, mitä on tullut illan mittaan tehtyä. Totta kai välillä tulee sellaisia hetkiä, ettei millään kiinnostaisi kattella, kun muut örveltää menemään ihan tuuliajolla, mut no, sitte ei tarvii mennä sinne baariin tai olla pilkkuun asti, jos alkaa ärsyttää.

    Mutta on sekin kyllä tullut koettua, että porukka ihmettelee kovaan ääneen miksen juo, tai jos juon jotain niin se on sitten jo joku guinnessin ennätyskirjaan soveltuva suurtapahtuma. Mitä väliä sillä oikeasti on juonko vai enkö ja kuuluuko se pätkän vertaa kellekään muulle? Totta kai jos kyse olisi jostain alkoholiongelmasta, niin sitten, mutta kun on nimenomaan kyseessä pikemminkin juomattomuus. Eräs kaverini tuo esiin usein kysymyksen siitä, millainen olisin kännissä. Olisi kuulemma todella hienoa tietää. No oikeastaan en halua itse tietää, koska saattaisin olla aivan täysi känniääliö.

    Jotenkin juomisesta ja baareissa käymisestä tulee joskus pelkkää suorittamista ja siinä sitten unohtuu loppujen lopuksi, miksi edes juodaan. Eikö se kuitenkin ole pääpointtina, että vietetään aikaa ja pidetään hauskaa ystävien kesken? Sen pitäisi mielestäni luonnistua ilman, että ollaan aina perseet - jos ei, niin mun mielestä pitäisi vähän miettiä, onko ne "kännikaverit" oikeita kavereita ollenkaan. Jos baariin on joka viikonloppu vain pakko päästä, ei siinä mielestäni ole enää mitään järkeä.

    Tuleehan taas kilometrikommentti, mut no, tää on vaan tällainen puhuttava aihe. Mahtavaa et otit asian puitavaksi! Tästä voisi kai jauhaa hamaan tappiin asti, eikä siltikään päästäisi sellaiseen lopputulokseen, mikä ei jotakuta ärsyttäisi. Mutta olen täysin samaa mieltä sun kanssa ja mustakin on inhottavaa tuntea, ettei omana itsenään ja selvinpäin kelpaisi ystävilleen. Mut mä en ainakaan tarvitse alkoholia siihen, että mulla on hauskaa. Jos haluan juoda, niin sitten juon ja jos taas en, niin sitten en!

    VastaaPoista
  29. olen lukenut blogiasi vasta vähän aikaan mutta tämä kirjoitus sai minut lopullisesti vakuttuneeksi että olen osunut blogi-helmeen ja jään varmasti pysyväksi lukijaksi!

    itse aloitin juomisen todella nuorena, 13-vuotiaana. mutta en pitänyt sitä silloinkaan coolina, mulla oli juomakaverit ja muut kaverit ja pidin juomista salassa muilta kavereilta. se oli vähän niin kuin pakokeino koulukiusaamisesta ja masennuksesta. lopetin sitten juomisen kokonaan joidenkin vuosien kuluttua.

    nyt aikuisena suhde alkoholiin on aika terveellä pohjalla. rakastan olutta ja valkoviiniä ja sangriaa mutta en pidä humalasta. olen vähän niin kuin sinä, alkoholi ei jotenkin vaikuta muhun niin kuin se tuntuu vaikuttavan moniin muihin. en tiedä onko se jokin itsevarmuusjuttu että alkoholi ei tee musta vapautuneempaa tai puheliaampaa koska olen jo valmiiksi nykyään aika varma itsestäni ja puhelias. alkoholi vaikuttaa kyllä fyysiseen oloon, tulee se sellainen epäskarppi olo ja en pidä siitä olosta yhtään.

    nykyään tiedän jo hyvin omat rajani ja se on n. 1-3 olutta tms. ja sen jälkeen vettä. mutta olen todellakin huomannut ihmisten asenteet. tuntuu että jos en juo ihmiset luulevat että istun arvostelemassa heitä vaikkei niin todellakaan ole. en kyllä tykkää olla aikuisten ihmisten lapsen vahtina jos he juovat liikaa (ei sillä että jättäisin kaverin pulaan). joten tietyssä seurassa saatan olla eka joka lähtee kotiin mutta toisessa seurassa taas jaksan pidempään kun muut kun ei ole alkoholi unettamassa. ja yksi sääntö mulla on, en juo keikoilla/festareilla kuin ehkä yhden, koska en halua olla humalassa, haluan muistaa kaiken ja olla skarppina. mutta en arvostele muiden juomista, en sitten tiedä miksi ihmiset arvostelemat mun melkein juomattomuuttani. no, onneksi monet ystävät ovat samoilla linjoilla. olen tosin nyt muuttamassa uuteen kaupunkiin ja aloittamassa yliopisto-opinnot ja vähän kammoan että muilla menee lujaa ja en löydä sellaisia ihmisiä joiden joukkoon sopeisin juomattomana. mutta ehkä se on turhaa murehtimista :).

    xx Stu

    VastaaPoista
  30. Olipa kiva postaus. :) Mulla ei oo omassa alkoholin käytössä mitään ongelmaa. Ekan kerran join itseni humalaan täytettyäni 18 ja puolisen vuotta kävin baarissa 2-3kertaa kuussa. Se oli se mun nuoruusvaihe, jonka koen nyt menneen ohi ja hyvä niin. On kuitenkin toisaalta hyvä, että kävin sen vaiheen läpi, ettei myöhemmin tarvi miettiä että jäinkö jostain paitsi.

    Nykyään juon todella harvoin, viimeksi kesäkuun alussa. Mielestäni on paljon hauskempaa mennä viihteelle harvoin, sillä silloin se on taas "uutta" ja hauskaa. Kun kävin lähes joka vknloppu baarissa, hommaan turtui eikä enää edes paljoa humaltunut. Ei ollut enää edes hauskaa. Mutta sillon harvoin kun nykyään juon, en ota siitä huonoa omatuntoa sillä mielestäni se on aivan hyväksyttävää, koska en tee sitä niin usein. Humalassa on usein hauskaa, mutta usein humalattomuus hauskempaa. Miksi siis tuhlaisin rahojani, jos voisin baari-illan rahoilla esimerkiksi mennä kaverin kanssa syömään kunnolla tai ostaa sen takin jota olen jo pitkään katsellut.

    Yleensäkin baari-illoissa hauskinta on se, kun keräännytään kavereiden kanssa "aloittelemaan" ja laittautumaan. Usein homma tyssää siihen kun astutaan baariin sisään. Itse olen perinteisten kotibileiden kannalla ainakin jos mukana on isompi porukka. Baariin on kiva mennä kahdestaan jos haluaa bongailla lisää kavereita.

    On siis kiva mennä joskus humputtelemaan kavereiden kanssa, mutta on tärkeää osata nauttia elämästä myös ilman alkoholia. IKINÄ en juo pahaan mieleen tai ahdistuneisuuteen, sen periaatteen olen ottanut. Alkoholilla voi joskus juhlia tai juhlistaa arkea ja omaa jo entuudestaan hyvää oloa kun siltä tuntuu.



    P.s. Sori hirveen pitkä kommentti! Sullon ihana blogi :)

    VastaaPoista
  31. Meidän ystäväpiirissä on sillä tavalla, että kaikki paitsi yks juovat. Juuri tämän takia tämä yksi jättää aina välistä kaikki yhteiset baarireissut, koska ei ilmeisesti halua katsella meitä muita juomassa. Tämän takia olemme tietoisesti jättäneet häntä kutsumatta enää minnekkään, kieltävä vastaus tulisi kuiteskin. Kuitenkin välillä tulee sanomista "miksette mua kutsuneet", joka on mun mielestä melko tekopyhää. Jos ihminen kieltäytyy tulemasta jatkuvasti, hän ei voi odottaa että kinuisimme häntä aina mukaan. :/



    Eri asia on tietysti sun tilanteessa. :/ Jos olet itse tehnyt kavereille selväks, että sulla on kiinnostusta osallistua mukaan, niin silloin sut pitäs ottaa mukaan (varsinkin jos kyseessä on tiivis kaveriporukka). En ymmärrä, mitä syytä on jättää selvä henkilö kotiin. Hänhän on tavallaan myös plussaa baari-iltoina, selvänä pystyy myös huolehtimaan, ettei mitään kamaluuksia pääse sattumaan. :) Tämä ei tietenkään ole mikään "selvän henkilön velvollisuus", mutta silti.



    Tähän viel lisään yhen jutun, joka ei ehkä kuulu tähän. Mun mielestä on aika typerää, että tätä asiaa puidaan pelkästään alkoholin ympärillä. TUPAKKA, siinä missä alkoholi, on myös PÄIHDE. Jos on parempi pitää joskus illanistujaisia ilman alkoholia/perseitä, niin sama koskee mielestäni myös tupakkaa. Miksi on ok polttaa tupakkaa kavereiden seurassa aina kun näkee heidät, muttei ole ok juoda alkoholia joka kerta? Ymmärrän täysin, että näiden päihteiden vaikutukset on tosi erilaisia (tupakasta ei sillä tavalla "sekoa"), mutta silti, periaatekysymyksenä tämäkin tulisi ottaa huomioon.

    VastaaPoista
  32. Hieno postaus, ja hyvästä aiheesta! Mua ärsyttää aivan suunnattomasti, että nyt kun oon raskaana mua ei kutsuta enää mihinkään illanistujaisiin/bileisiin yms. vaikka ihan samalla tavalla haluisin tanssia ja juhlia ja nähdä kavereita kun ennenkin, mutta ilman sitä alkoholia. Mua ei siis haittaa muiden juominen yhtään, ja oon sanonut että jaksaisin ja haluisin vielä touhuta, mutta viikonloppu toisensa jälkeen kaverit jättää mut kutsumatta, kun enhän mä enää juo=juhli. Ei huvita väkisin tunkea mukaan, joten hengaan vaan kotona kaikki illat, vaikka nykyään vapaa-aikaa löytyis vaikka muille jakaa.

    VastaaPoista
  33. Teini-ikä ystäväporukkani kanssa oli äärettömän hauskaa aikaa, ilman alkoholia. Kun latasi IRC-Galleriaan kuvia meidän toilailuista niin kaikki muut ihan oikeasti luuli, että me juodaan ja käytetään jotain muitakin aineita. Oltiin vissiin siis aika sekopäisen oloisia.

    Aloin juomaan muistaakseni 17-vuotiaana, eikä se silloinkaan ollut mitenkään suureellista. Kun tulin täysi-ikäiseksi, niin pari seuraavaa vuotta meni baareissa juosten. Nyt kun ystävien kanssa muistellaan niitä aikoja niin ollaan järkyttyneitä, et kuinka paljon tulikin juotua. Toleranssi oli melkoisen korkealla. 20-vuotiaasta lähtien tuli vähän rauhoituttua, kävin bailaamassa, mutta ilta saattoi hyvinkin mennä limsa-linjalla. (Eikä minulla ole edes ajokorttia, eli en toimi ikinä kännikuskina. ;D)Silti kutsuja bileisiin ja baari-iltoihin tuli ja tulee edelleen.

    Nyt 22-vuotiaana en pahemmin juo. Tämän vuoden humalakerrat voi laskea yhden käden sormilla. Sille on ihan pätevä syy, mutta ei kukaan oikeastaan ihmettele vaikka olen bileissa vesilasi kädessä. Monet ovat sanoneet, että on ihailtavaa, että pyörin humalaisen kaakattavan kanalauman seurassa (Sorry girls! ;D) ihan selvin päin.

    Olen elämäni aikana törmännyt niin monesti alkoholin liikakäyttöön, valitettavasti ihan läheltäkin, että en siedä umpihumalassa olevia ihmisiä. Muutun kylmäksi ämmäksi kun toisen puhe alkaa sammaltaa ja kävely menee seiniä pitkin.

    VastaaPoista
  34. Mulla on ihan sama tuo että alkoholilla ei oo muhun oikeen mitään vaikutusta ennen kuin oon juonut sitä ämpäritolkulla ja tuolloinkin ilta menee luultavasti istuen tukevasti sohvalla kun päässä pyörii niin ettei kävely tuu edes kysymykseen. Kai se on tää normaalia suurempi elopaino joka tekee ryyppäyksestä niin "työlästä" ja kallista hommaa omalla kohdalla. Tästä johtuen siitä on myös mennyt maku täysin, ja monesti baarissa otan mielelläni kokista drinkkien tai lonkeron sijaan.



    Mä vieroksun sitä asennetta ihmisillä että vähintään kerran viikossa pitää päästä viihteelle ja vetämään kännit. Suoraan sanottuna myös vtuttaa ihan helvetisti samaiset henkilöt, jotka isoon ääneen jaksavat valittaa että ei ole rahaa. Kun sitten kyselee että onko tuo nyt ihmekään kun joka viikonloppu juodaan vähintään 50 euron edestä ja maksetaan taksi kotiin ja tuloja on tasan viime kesätyön palkan verran niin kuulemman eihän sitä nyt voi olla bilettämättä, mitä mun päässä oikeen liikkuu. Ihan kuin ei muita aktiviteetteja olisi olemassa kuin rahan juominen kurkusta alas.



    Ja toi on niin totta että sitten kun on tätä mieltä niin päätellään että 'Henna ei juo ollenkaan, Henna ei hyväksy alkoholinkäyttöä ollenkaan' eikä kukaan kysy mukaan minnekään ellei sitten kuskiksi. Kyllä mä juon, välillä liikaa, välillä vähemmän, välillä vahvempia ja välillä miedompia mutta mulle se että viikonloppu lähestyy ei tarkoita automaattisesti kaatokännejä lähikaupungin teinien suosimassa baarissa jossa tanssilattiaa kohti ei voi edes vilkaista tuntematta myötähäpeää kavereiden ja tuntemattomien puolesta jotka ei meinaa pysyä pystyssä.



    Onneksi mulla on sentään muutama kaveri joka on samalla aaltopituudella mun kanssa mitä alkoholinkäyttöön tulee :)

    VastaaPoista
  35. täytin alkuvuodesta kahdekseantoista ja en vaan "osaa" juoda alkoholia. Tai siis en saa siitä mitään, niin kun ei mitään vastinetta. Ja ei mun ryyppäämisestä tullut mitään kun alkoholi ei vaikuta sillä tapaa, vähän niin kuin sulla.



    siis ennemmin korkki kiinni :)

    VastaaPoista
  36. Olen havainnut saman. Minä tosin en ole ikinä "vetänyt perseitä", enkä juonut alaikäisenä lainkaan. En pidä humalaisesta olotilasta, sillä hutera olotila on harvoin erityisen hauska. Aivoni toimivat suutani nopeammin selvänäkin, joten lisää hidastusta ei kaivata. Juon kyllä alkoholia, mutta osaan lopettaa parin kolmen annoksen jälkeen. En ole ikinä juonut samana iltana yli neljää annosta, ja silloinkin monen tunnin aikana. Minulle ei myöskään ole mikään ongelma juoda pelkkää kokista baarissa tai bileissa, jos ei tunnu siltä, että haluaisin juoda mitään vahvempaa.



    Tässä maassa kuitenkin humalahakuinen juominen on normi, ja juomattomuus on poikkeus. Useimmat kaverini eivät onneksi kiinnitä asiaan mitään huomiota, eikä kaveripiirissäni ylipäätään ole tapana käydä baarissa joka viikonloppu tai välttämättä edes joka kuukausi. Olen kuitenkin törmännyt myös tyyppeihin, joille vähäinen juomiseni on niin suuri ongelma, että he keskittyvät hauskanpidon sijaan seuraamaan minun lasiani. Minua myös hyvin usein luullaan absolutistiksi, vaikka se ei pidä paikkaansa. Jostain syystä ihmiset tuntuvat jopa ymmärtävän paremmin sen, jos joku ei juo lainkaan, kuin sen jos, juomisen tarkoituksena ei ole humaltuminen.

    VastaaPoista
  37. Mä en ole oikeastaan koskaan juonut alkoholia. Muutaman kerran olen maistanut enemmän tai vähemmän ja mulla on vähän sama kuin sulla - alkaa vain väsyttää tai masentaa. Mulla tosin alkoholi alkaa vaikuttaa samantien ja pienestä annoksesta eli pää on vähän sekaisin ekan Baileys shotin jälkeen. En oo koskaan tykännyt alkoholin aiheuttamasta sekavuudesta. Oikeastaan alkoholia juodessa olen lähinnä väsynyt ja kärttyinen. Jos olen vain väsynyt, on jopa mahdollisuus siihen, että oon perhanan hyvää seuraa. :D

    Oon törmännyt siihen, että kun ei juo, sulta kysellään syytä ja ihmiset tyrkyttää juomiaan tyylillä "ota nyt, yks huikka" ja viimein alkavat ihmetellä miksi pitää olla raivoraitis. Mun olo on parempi ilman alkoholia, koen olevani parempaa seuraa selvänä eikä mun raittiuteen liity lainkaan raivoa. Suomalainen alkoholi-kulttuuri on mun mielestä ollut aina outo ja tarpeettoman epäterveellinen. Täälläkin saisi vallita sellainen ranskalainen "lasi viiniä päivällisellä" -ajattelu. Viime vuosina on myös näkynyt otsikoita siitä, kuinka Suomi ei ole alkoholinkulutukseltaan maailman kärkimaita. Meillä ongelma mun mielestä onkin se tapa, millä juodaan: suoraan tyhjään vatsaan kunnes sammutaan. Ei sillä lailla ihan hirveästi sitä alkoholia tarvi edes käyttää, kun sitä vaan käyttää oikein (tai siis väärin). Tämä blogeissa näkyvä trendi lasillisesta skumppaa tai viiniä saisi mun puolestani kasvaa. Alkoholi on ihan ok, kun sitä ei vedä kaksi käsin. Ainakin monille muille, ei niinkään mulle.

    VastaaPoista
  38. Kun tilaa baarissa vaivihkaa tuopillisia Ginger Alea, kukaan ei huomaa, ettei se tuoppi olekkaan alkoholipitoista. Olen alkanut kiskoa baarissa usein salalimuja välissä, en vaan jaksa sitä kohua jonka paikoittainenkin juomattomuus aikaansaa. Parempi, kun kukaan ei tiedä, ei ainakaan tarvi kenenkään sit tehdä numeroa. Tyhmää sinänsä, mutta samapa tuo.



    Juon punaviiniä aika usein, mutta vahvoja alkoholeja en juo enää ollenkaan. Viinasta tulee liian humalaan, muuttuu tarpeettoman avoimeksi ja selkeän tyhmäksi. Ihan joitakin kertoja vuodessa voin juoda jonkun yksittäisen drinkin, mutta muuten olen pitänyt tämän linjan jo vuosia.

    VastaaPoista
  39. mulla tuli tuossa juuri vuosi täyteen ku ollu selvinpäin. syyt juomisen lopettamiseen hyvinkin henkilökohtaiset, en pitänyt ihmisestä joksi muutuin humalassa, suvussa alkoholismia ja uuden rakkaan ihmisen kanssa halusin aloittaa puhtaalta pöydältä ja varmistaa sen etten mokaa juttua. oli kyllä paras päätös koskaan.

    en todellakaan halua olla "absolutisti" tai tulla muuten luokitelluksi, en vaan käytä päihteitä. ja yllätyin siitä kuinka helppo vuosi ollut opiskelijabileidenkin suhteen. luultavasti osasyynä se, että jo koulun aloittaessani olin juomatta niin kaverit tottu siihen samantien.

    VastaaPoista
  40. Hyvä sinä!

    Mielestäni teet paremmin kuin hyvin herättäessäsi keskustelua juomiskulttuurista - koska näkeehän sen jo tilastoistakin, kuin merkittävä kansanterveydellinen ongelma on kyseessä. Tsemppaan siis, että jatka valitsemallasi linjalla. 'vain kuolleet kalat menevät virran mukana'. Ja niin kuin ehkä jo arvasit, täälläkin korkki mielummin kiinni kuin auki, vaikken absolutisti väitä olevanikaan.

    VastaaPoista
  41. Kirjoitus on hyvä, mutta en sano niin siksi, että et dokaa paljoa. Kirjoitus on hyvä sen vuoksi, että teet kuten itse haluat. En ole dokaamista vastaan enkä puolesta, sillä mielestäni ihmisten pitää aina saada tehdä oman mielensä mukaan, kunhan se ei aiheuta vahinkoa muille, eli lakien ja asetusten sekä yleisesti hyväksyttyjen normien puitteissa - vaikkakin ne normit ovat usein henkilökohtaisen kulttuuriympäristön mukaisia.



    Itsehän olen osa-aika-alkoholisti, mutta se on erittäin kausittaista sekä hallitsen itseni. Juon, kun se tuntuu kivalta, ja jos tuntuu, ettei nyt hotsita, niin en ole mitenkään koukussa, voin jäädä kotiin. Olen myös usein selvistellyt keikoilla tms. ympäristöissä, missä niin usein alkoholi liittyy asiaan. Tosin vastapainoksi joskus se tuntuu kivalta monta päivää putkeen, mutta tuolloin olen lomalla, eikä se alkoholinkäyttöni häiritse arkea tai työtä.



    Taidanpa olla ainoa miespuolinen vastaaja tässä ketjussa, mutta eipä tuo minua häiritse. Taidan olla myös ainoa vastaaja, joka tykkää vetää päänsä täyteen säännöllisesti. Sekään ei minua haittaa. Antaa kaikkien kukkien kukkia jne.

    VastaaPoista
  42. Loistavasti kirjoitettu!



    Meidän perheessä (äiti) on suhtauduttu aina todella tiukasti alkoholiin. Alkaikäisenä jos olisin jäänyt äidille kiinni dokailuista, olisin saanut arestia varmaan loppuiäkseni ja ympäri korvia. Salaahan sitä tuli alotettua seiskalla muutamalla siiderillä, mentiin kaverille yöksi bileiden loputtua klo22 (hyvät ajat kun bileet loppui aikasin) ja naurettiin kikattelevaa olemusta. Yläasteella oli muutamia bileitä vuodessa, mutta kaveripiiristä käytin vähiten alkoholia. Lähinnä koska minulla kotona oltiin aina valppaana ja kotiintuloaikani olivat tiukimmat. Lukiossa sitten meni koko eka vuosi todella läträten. Viinapääni on aina ollut huono, eikä onneksi tarvittu suuria määriä alkoholia, jotta ilta oli "hauska" Muilla oli vapaata, keksin keinoni aina huijata ja olin öitä kavereilla. Tietysti tiesin jossain määrin, etten voi oikeasti huijata äitiä. Sekin taisi vain sulkea silmänsä oikealta totuudelta. 6kk ennen maagista 18-vuotispäivääni, äiti alkoi olemaan löysempi ja muistan tulleeni humalassa kotiin ja äiti tajusi heti. Silloin naureskeltiin yhdessä, taisi se kuvata videonkin kun liukastelin eteisen lattialle. Aamulla se tuli kuitenkin ilkkumaan krapulaa ja sanoi, että vaikka eilen nauratti niin mä en kyllä hyväksy. Mutta lukioajan läträilyt olivat ihan selvää kapinointia sitä perheen tiukkuutta vastaan, jos olisi otettu rennompi suhtautuminen en tiedä miten oma käyttäytyminen olisi muuttunut. Kun täytin 18 niin mentiin ekat kuukaudet (abi-syksy) aika tukkaputkella baarien ihmeellisessä maailmassa. Alaikäisenä kävin papereilla baarissa ehkä muutamaan otteeseen, taaskin kuitenkin vähiten kaveripiiristä.



    Mä olen ikävä kyllä kaveripiiristä se kuuluisa, joka on usein ottanut muutaman liikaa. Koskaan en kuitenkaan tahallisesti, yht'äkkiä vaan humahtaa päähän ja sit kiroan, että pitikin ottaa vielä se yksi. Muutin vuosi sitten Saksaan, jossa suhtautuminen alkoholiin on ihan erilainen kuin täällä Suomessa. Oma suhtautuminen ja käyttäytyminen on muuttunut myös hurjasti. Muutama kalja (tai radler eli limu-kalja-sekoitus) on ihan normaalia lämpimänä arki-iltana, koko perhe viettää päivää biergartenissa (terassilla) ja vanhemmat ottavat kaljaa lasten leikkiessä vieressä. Ilmeisesti tätä paheksuttaisiin Suomessa? Kaljaa saa ostaa jo 16-vuotiaana, mutta kukaan ei ördäile samalla tavalla kuin täällä. Övereitten vetäminen on itsellänikin vähentynyt, vaikka alkoholi on hurjasti halvempaa kuin täällä. Kuitenkin aina, kun tulen Suomeen lomalle, silloin ekana iltana ulos mennessä, olen taas se surullisen kuuluisa "otin muutaman liikaa"-Henje. Se on saanut taas omat tavat mietintään.. Onneksi elämäni jatkuu vielä Saksassa ja voin imeä lisää itseeni tätä eteläeurooppalaista juomakulttuuria, jossa muutama kalja ei tapa maailmaa, baareissa kaikilla on hauskaa yhdessä. En ole nähnyt esim. yhtäkään humalaista yhteenottoa kadulla baarin edessä.

    VastaaPoista
  43. Jälleen kerran tekstisi voisi olla omaa käsialaani! Suhtaudun alkoholiin samalla tavalla. Enkä ymmärrä miksi se muiden peppuja niin kutittaa juoko toiset alkoholia vai ei! Ylä-asteella vieroksuin ja vähän paheksuinkin kavereiden humalan ihannointia ja juopottelua. On tullut itse kyllä myös kokeiltua omia rajojakin, enkä ole tekosistani tuolloin ylpeä. Hetkellinen huuma nousuhumalassa ei mielestäni ole sen arvoista että usein joisin. Lisäksi paljon juominen aiheuttaa itselleni inhan olon fyysisesti, närästää ja on sellainen turpea olo.

    VastaaPoista
  44. Heippa!



    Oli pakko itsekin tulla kommentoimaan kun tämä aihe on minullekin aika ajankohtainen. Minä taas oikeastaan pidän juhlimisesta alkoholin kanssa melko paljon ja keväisten opiskelubileiden seurauksena pitkään poissa ollut psoriasikseni alkoi taas oireilla. (psoriasis on siis ihosairaus joka pahenee alkoholin vaikutuksesta) Keskivartalooni ja jalkoihin ilmestyi ikäviä pieniä punaisia täpliä ja muistutan hieman dalmatialaista punaisilla pilkuilla. Koska iho-ongelmat ovat ikäviä, halusin todellakin saada hyvkuntoisen ihoni takaisin, joten jätin nyt alkoholin käytön sikseen. Jotenkin kuvittelin, että tällainen terveydellinen syy rajoittaa/lopettaa alkoholin käyttö on tarpeeksi "pätevä" kavereillenikin, mutta taisin olla väärässä... Ikäväksi yllätyksekseni huomasin joidenkin ystävieni suhtautuvan tähän päätökseeni ja sairauden hoitooni kummallisesti. Muutamilta sain jopa tylyjä kommentteja tyyliin: "Mitä ne näppylät muka haittaavat kun eivät edes näy vaatteiden alta, ihan hyvin voit juoda!" Olen niin kyllästynyt ylipäätään puhumaan tästä taudistani, saati sitten yrittää saada täydellisen ihon omaavia ihmisiä ymmärtämään minun tilannettani. Muutenkin tuntuu turhauttavalta että alkoholittoman linjan valitessaan sitä täytyy selitellä aivan hullun lailla! Muistan kyllä etten tosiaankaan itse osannut vielä keväällä arvostaa tervettä ihoani, mutta tällä hetkellä tekisin mitä vain saadakseni itseni kuntoon.



    Tulipas selitettyä ja mun tilanteeni tosiaan on aivan erilainen kuin sinun, mutta halusin silti jakaa oman kertomukseni myös. Tavallaan tämä alkoholin puhkaisema tauti sai mut tosiaan arvostamaan terveyttä ja kunhan saan ihoni kuntoon, en todellakaan halua pilata sitä heti uudestaan. Voi olla että itsekin olen melko pitkään ilman alkoholia, sillä elämä ilman jokaviikkoisia krapuloita on aikas mukavaa :)

    VastaaPoista
  45. Lueskelen blogiasi satunnaisesti ja usein tulee tunne, että ompas kypsää tekstiä nuorelta naiselta. Ja juuri sellainen tunne tuli taas. Tämä aihe pitäis mun mielestä nostaa enemmän esille. On se kumma kun Suomessa pitää selittää miksi ei juo, kun juominen taas on täysin normaalia ja hyväksyttävää käytöstä. Itse juon alkoholia sen maun takia (seikka jota useimmat ihmiset eivät voi käsittää), esimerkiksi viiniä ruuan kanssa ja olutta saunan jälkeen. Ja voi sitä päivittelyn määrää, kun vaikkapa juhannuksena haluaakin olla ihan selvinpäin...

    VastaaPoista
  46. Tosi mielenkiintoinen aihe! Musta alkoholiin suhtaudutaan Suomessa vahan liian usein joko kaikki tai ei mitaan-periaatteella. Asuin ennen Ranskassa ja siella saattoi tavata kavereita kahviloissa tai baareissa, joissa sitten joskus join kaljaa tai viinia ja joskus vaan kahvia/teeta tai muuta alkoholitonta. Tallei illallakin saattoi juoda vaan limsaa eika kukaan ihmetellyt. Suomessa lahdetaan usein "oikein kunnolla bilettamaan" ja siihen sisaltyy olennaisena monien shottien vetaminen, vaikka munkin mielesta voi bilettaa ihan selvinpainkin (vaikken sita itse usein teekaan).

    Itse olen viinialalla toissa joten sita tulee maisteltua enemman tai vahemman melkein paivittain. Joskus ei millaan jaksaisi taas kerran kilistella asiakkaiden kanssa. Mun juominen tosin rajoittuu aika tiukasti olueen ja viiniin, en musita koska olisin ottanut vakevaa viimeksi (tai no harvoin konjakkia kun sekin kuuluu tyohon). Nykyaan olen Hong Kongissa ja taalla (jotkut)kiinalaiset sulattaa aika huonosti alkoholia joten alkoholittomuus ei tuota hirveesti ongelmaa. Mulla on myos yksi kaveri joka ei juo yhtaan ja hanelle aina hommataan sitten alkoholitonta kaljaa esim eika sita pahemmin ihmetella (no joo makin aluksi kylla kummastelin mutten uskaltanut kysya:).

    Maailmalla olen tosin huomannut huumeiden tosi yleisen kayton! Tahan ma saan kylla olla joka biletyskerta vastailemassa etta ei kiitos, ei tosiaankaan kiitos vaan. Joskus ihmetellaan kuinka jaksan hillua aamuun asti "vaan" alkoholin voimalla. "Mennaan vessaan" tarkoittaa taalla usein jotain muuta kuin pissalle menoa kuten olen huomannut. Mutta mulle on Suomen huumevalistus mennyt tosi hyvin perille:). Suomen alkoholipolitiikasta sen sijaan voisin kirjoittaa romaanin joten lopetan nyt tahan! Pida hyva oma meininkisi, kylla ne muut siihen viela tokenee!

    VastaaPoista
  47. Sepä siinä onkin! Ei minua kiinnosta mitä muiden lasissa on, joten mitä väliä minun lasini sisällöllä on! :D

    VastaaPoista
  48. Tai sitten olet vain oppinut kontrolloimaan alkoholin käyttöäsi. :) Sehän on hyvä! Mä en ole koskaan kärsinyt krapuloista, johtunee elopainosta.

    VastaaPoista
  49. Tuo on jo todella hyvä syy! Kyllähän sitä voi "käydä ulkona ja tanssia, mutta selvänä tai vain parin juoman kanssa" niin kauan kun muut ei huomaa, että jarruttelee omaa juomista, mutta miksi?! Miksi muille on niin tärkeää, että joisi enemmän?! :D

    VastaaPoista
  50. Ahhh "illanistujaiset" on kyllä jotain parasta!!

    VastaaPoista
  51. Mutta kun tosiaan olen itse ihan samanlainen humalassa kuin selvin päin :D

    VastaaPoista
  52. "Joku myös joskus tokaisi, että “rentoutuisit nyt” kun olen kieltäytynyt juomasta. Öh anteeksi, osaan olla rento ilman sitä kaljatölkkiä kädessä?"



    TÄMÄ!!!!!!!!!!!!!!!!!!

    VastaaPoista
  53. Täällä yksi juomaton. En oo koskaan juomalla juonut, mutta on maistanut ja todennut että ei ole mun juttu. (Oon muutenkin nirso siitä mitä laitan suuhuni, joten...) Multa on läheisimmät ystävyyssuhteet kaatunut mun juomattomuuteeni. Ollaan oltu tiivis ystäväporukka päiväkodista asti ja olen vuosien mittaan tuonut mielipiteeni alkoholista esille (en paasaamalla, lähinnä toteamalla esim että mun mielestä alkoholiveroa voisi nostaa yms) joten suhteeni alkoholiin tuskin on tullut kellekkään yllätyksenä. Silti, heti kun ylitin sen maagisen kahdeksantoista vuoden iän enkä ollutkaan sitä juhlimassa margaritojen ja tequilan kanssa ystäväni ikäänkuin sulkivat minut ulos kaveriporukasta. Minua ei kutsuttu (eikä kutsuta edelleenkään) bileisiin, ei illanistujaisiin, ei piknikeille, ei oikeastaan mihinkään. Uudet vuodet, vaput, juhannukset - oon aina yksin. Minua kysytään lähinnä mukaan jos tarvitaan maksajaa johonkin ("hei lähetääks shoppailee ja laitetaan bensarahat puoliks"). Nyt tämän vuoden aikana oon tajunnut että en mä tarvi tollasia kapeakatseisia ihmisiä mun elämääni. Onneks mulla on ihania ystäviä toisalla, mutta ei ne tietystikkään korvaa niitä kotikaupungin kavereita. Täällä mä oon aina yksin - läheisimpien ystävien luo on tuntien ajomatka. Mutta mielummin mä olen yksin oma itseni kun keskellä "kaveriporukkaa" jossa en tunnistaisi itseäni edes peilistä.

    VastaaPoista
  54. Hei ihan sika hyvä juttu et kirjotit tästä! Alkoholi on asia joka risoo mua yleensä aika lailla kaikin puolin. Itse kun en juo kuin sen yhden tai kaksi kaljaa _kuukaudessa_. Mua ei myöskään koskaan kutsuta minnekkään koska en juo ja harvemmin mua kyllä kiinnostaakaan mennä ( koska muut juo enkä jaksa kattella sellasta överimeininkiä :-D) Yläasteella olin just se nolo, nössö, lälläri koska EN JUONUT enkä polttanut mikä on niin käsittämätöntä paskaa et huhhuh. Baarissa kaikki katsoo mua silmät kierossa jos sanon, etten ota mitään, tai otan vain kokista... se on niin AARRAGGAHH ihan ku oisin jostain toiselta planeetalta :-D Oon nähnyt alkoholismin myös läheltä, en onneks omassa perheessäni vaikka sielläkin alkoholia on käytetty. Luulen, että se on just se syy mikä on eniten vaikuttanu muhun.

    VastaaPoista
  55. Wautsi! Indiedaysin kautta eksyin blogiisi ja kirjoituksesi vaikuttavat hyvin järkeviltä:) Kaikkia tämän postauksen kommentteja en viitisnyt lukea, mutta asiaa! Olen täysin samaa mieltä kanssasi alkoholin käytöstä. Se on liian päivänselvä juttu nuorten (ja vanhempienkin) keskuudessa. Itse täytän muutaman kuukauden päästä 18, ja monelta sukulaiselta sekä kaverilta on tullut pyyntöjä lähteä samana viikonloppuna baariin. En tiedä miten voisin kieltäytyä vaikuttamatta liian kiltiltä tytöltä, joka ei koskaan juo. Muutamissa juhlissa olen ollut, missä alkoholi on todella isossa osassa. Se on todella harmillista kun pidetään ilonpilaajana, koska en ota alkoholia. Tyypit, jotka enemmän ottavat ovat mielestäni noloja hilluessaan ja huutaessaan. En kaipaa pahaa oloa seuraavana aamua, ja inhoan oksentamista yli kaiken! Et todellakaan ole yksin asian kanssa:)

    VastaaPoista
  56. Olen alkoholistin tytär ja joskus yläasteikäisenä vannoin etten koskaan juo. Noh, 16-vuotiaana päädyin useinkin kotibileisiin vuotta vanhempien kavereideni kanssa ja 17-vuotiaana lainasin kavereiltani papereita ja viihdyin baarissa turhankin usein. Tarkemmin ajateltuna olin hyvin alakuloinen ja sekaisin, ja täytin tätä tyhjiötä alkoholilla. Onneksi sain apua, löysin nykyisen poikaystäväni ja nykyisellään käyn korkeintaan kerran kuussa baarissa, useimmiten olen selvinpäin tai otan pari.



    Monesti olen kuitenkin joutunut selittelemään miksi kaljan kittaaminen ei kiinnosta. Olen kroonisesti sairas ja usein vetoan lääkkeiden ja alkoholin yhteisvaikutuksiin, pääsee vähän vähemmällä vääntämisellä. Siitä huolimatta moni on, että voihan sitä pari ottaa. Minusta on kauhean surullista, että lääkkeiden ja viinan sekakäyttöäkin vähätellään.



    Olen puhunut monien kanssa avoimesti lapsuudestani alkoholistin kanssa ja olen huomannut, että monilla on samoja kokemuksia. Suomessa alkoholismi on niiiiin yleistä, että lapsuuden turvattomuutta yleisesti turrutetaan alkoholilla ja kas, oravanpyörä on valmis. Kaikilla ei ole halua tai uskallusta käydä selvittelemässä oman päänsä sisäisiä asioita, joten sitten tartutaan siihen pulloon. Vaikka kotona ei olisikaan alkoholismia, niin silti Suomessa on yleisesti hyväksytympää tarttua pulloon alakuloisena kuin puhua ja kohdata tunteensa.



    Kommentti vähän rönsyili kun pääsin lempiaiheeseeni alkoholiin. Mutta onneksi nuorissa on vielä toivoakin! Olen niin ylpeä pikkuveljestäni, joka ei ottanu isosiskostaan mallia ja säästää baareilun 18-vuotissynttäreilleen. Niihin on muutama kuukausi, joten jaksan uskoa veljeni pitävän aikeensa.

    VastaaPoista
  57. Joanna, miten osuva teksti, kiitos! en ole aikaisemmin lukenut blogiasi, mutta nyt otsikko sai klikkaamaan linkin auki ja hyvä että klikkasin. Lähdin Suomesta 18-vuotiaana ja olin pitkään ulkomailla, joten minulle jäi kuvitelma, että aivan tolkuton alkoholinkäyttö liittyy Suomessa - kuten muuallakin - teini-ikään ja rauhoittuu ihmisten aikuistuessa. Olin muutaman kuukauden Suomessa keväällä ja huomasin kauhukseni, ettei näin ollut asian laita laisinkaan. Siinä missä muualla en ikinä ollut sen suuremmin ajatellut asiaa kieltäytyessäni alkoholista jos sitä ei tehnyt mieli, yhtäkkiä Suomessa huomasin joutuvani selittelemään miksi en halunnut juuri sillä hetkellä alkoholia, tai löytäväni itseni shottilasin edestä (btw, mistä ihmeestä nämä shotti-kamaluudet ovat ilmestyneet??), jonka joku oli "ystävällisyyttään" kiikuttanut.



    Minusta juomattomuuteen, enkä siis puhu absolutismista, vaan ihan perus "ei kiitos" - vastauksesta, suhtaudutaan kahdella eri tavalla:

    1. Joko alkoholiin tunnutaan suhtautuvan samoin kuin jälkiruokaan tyttödinnerillä: koska se on "pahe", sen käyttö on OK jos muutkin ovat paheessa mukana. Mutta jos yksi rikkoo pelisäännöt, silloin kaikille muillekin tulee huono omatunto. Älä riko ryhmän sääntöjä ja pilaa ryhmän iloa - on siis teema.

    2. Alkoholin juominen ja hauskuus ovat kaksi väkisinkin toisiinsa liittyvää tekijää. Se, joka on eniten katollaan kesteissä on kaikista hauskin. Ja loput ränkkäytyvät promilleasteen mukaan perässä. Jos et juo, olet pyramidin hännillä, koska et osaa pitää hauskaa, etkä siis ole hauska.



    Minä olen päätynyt muutamaan aivan järjettömään (ja järkyttävään) kikkaan alkoholin välttelyssäni, kun en enää ole jaksanut selittää miksi en halua juoda:

    1. Otan vastaan tarjotun lasin ja juon siitä aivan tolkuttoman hitaasti. Näin minulla on koko ajan lasi ja olen bileissä messissä. Tarvittaessa olen myös baarissa kaadellut juomaa siellä täällä oleviin tyhjiin laseihin. I know, todella aikuismaista. En edes viitsi kertoa ikääni, sillä joutuisit epätoivoon. :)

    2. Otan pienen karpalomehun ja pyydän siihen limen. Menee vodka-karpalosta any day. Toinen vaihtoehto on iso karpalosooda jäillä --> Karpalosiideri wannabe. Molemmat myös maistuvat mielestäni hyviltä.

    3. Tarjottaessa tilaan vodka-soodan. Se on niin hirveää, etten mitenkään päin edes pysty juomaan sitä kovin nopeasti, vaikka haluaisin.



    Että tsemppiä vaan. :)

    VastaaPoista
  58. Kiitos ihanasta kirjoituksestasi!! Pystyin samaistumaan melkeinpä jokaiseen mielipiteeseesi. Itse en myöskään juurikaan juo, ehkä yhden tai kaksi tai en yhtään tai sitten ne "perseet" kerran vuodessa. Opiskelijana tätä juomisen vähyyttä pitää toooodella usein selitellä. Kaikkein mielenkiintoisinta on se, kun sanoo ettei juo niin silloin sitä juotavaa tyrkytetään puoliväkisin kurkusta alas. Ihan sama minkä sanoisin juomattomuuteni syyksi niin silti "aina sä voit yhdet ottaa!". Vaikka olisi kuskina niin aina voi silti yhdet ottaa... Minuakin suuresti harmittaa tuo, että en saa juurikaan kutsuja baariin tai tanssimaan juomattomuuden vuoksi. Minä rakastan tanssimista pikkutunneille asti. Se jopa joskus suututtaa parempienkin kaverien kohdalla, että minut jätetään kutsumatta koska en juo.

    VastaaPoista
  59. Mä en ole koskaan juonut alkoholia, tai no oonhan mä maistanut, mutta kokonaista pullollista tai edes lasillista en ole juonut. En vaan tykkää alkoholin mausta! Olen monia kymmeniä kertoja saanut selittää ihmisille minkä takia en juo. Kun vastaan etten pidä alkoholin mausta on yleinen vastaus takaisin että kuka siitä muka tykkääkään, kännissä on vaan kiva olla! Minun pitäisi kuulemma edes kerran elämässäni kokea kunnon kännit, en ymmärrä miksi? Ei minun juomattomuuteni ole keneltäkään muulta pois. En tuomitse muiden juomista, miksi heidän pitää tuomita juomattomuuteni? Kaikista loukkaavinta on se kun omat läheiset ystävät on, että kyllä me vielä sut juotetaan känniin!! Minkä takia se on heille niin helvetin tärkeää??!! Kaiken lisäksi minä olen usein baarissa ja illanvietoissa se tyyppi joka tanssii ja nauraa eniten. Minulla on aina ihan super hauskaa ilman alkoholia, mihin siis tarvitsisin sitä. Ja vielä viimeiseksi se, että miten paljon rahaa minäkin (köyhä opiskelija) säästän kun en juo rahojani. Se on vain kallista nestettä mikä on kohta poissa, materia ja selväpäiset muistot voi olla ikuisia :)

    VastaaPoista
  60. Hyvä teksti! Mäkään en ole mikään alkoholin suurkuluttaja, enkä jaksa joka kerta juoda juuri mitään tai ollenkaan. Mutta tämä asenne on yhden ystäväni mielestä väärä, ja hän alkaa joka kerta valittamaan ja pyörittelemään silmiään jos joku porukasta ei aio juoda... siinä menee fiilis jokaiselta, kun yksi halveksii selvin päin olevia. Juhlimiskutsuihinkin kyseinen tyyppi muistaa aina laittaa, että "tällä kertaa kaikki juovat, eikä mitään 'tuun autolla' -juttuja!", mikä latistaa innon jo ennen kuin sellaista ehtii syntyäkään. Miksei saa pitää hauskaa ilman alkoholia? :(

    VastaaPoista
  61. Ihana postaus! Tosi ihanaa, että kirjoitit tästä, sillä mä voin samaistua suhun täysin ja niin näköjään monet muutkin voi. Tai no okei, ei mua sen pahemmin kiinnosta rellestää baareissakaan (mikä myös aiheuttaa hämmästystä), mutta kuitenkin! Todella rasittavaa on monien ihmisten asenne juomattomuutta kohtaan. Mikä siinä on niin ihmeellistä? Mäkin toki juon viinilasillisen silloin tällöin, mutta muuten tuo alkoholi ei pahemmin vaan kiinnosta. Minkäs teet! Ei kaikki voi tykkätä kaikesta - myöskään alkoholin nauttimisesta niin, että syntyy humala. Muutenkin tuosta alkoholista ja humalasta vouhotetaan aivan liikaa. Mulle on ookoo, jos muut rellestää ja nauttii alkoholia useamminkin ja suuria määriä, mutta mä en tee niin ja sen pitäisi riittää muille. Ihmisten asenteissa ärsyttää se, että he luulevat meidän juomattomien ajattelevan, että ollaan jotenkin alkoholia nauttivia parempia, vaikka mun kohdalla näin ei asian laita todellakaan ole! :)

    VastaaPoista
  62. Mulla vähän sama homma ja se pelottaa muakin vaikkei suvussa oo ollut alkoholismia. Siinäkin hyvä syy itselle rajoittaa alkoholin käyttöä. :) Mulla on tosi harvoin hauskempaa alkoholin kanssa kuin ilman. :)

    VastaaPoista
  63. Hahah, joo yläasteella mä kuuntelin kanssa muiden juttuja vähän silleen et okei, miks toi on siistiä... :D Nykyään mulla on onneks sen verran fiksuja kavereita et niiden hauskat kännijutut on oikeesti superhauskoja :D Kyllä mulla siis riittää huumori niihin selvin päinkin enkä oo mikään tiukkis! Kyllä mäkin juon vinkkua ja muuta jos tuntuu siltä, vesi on myös ihan ok. Fiilispohjalta :)

    VastaaPoista
  64. Mä oon jotenkin hassusti siinä rajalla, että en normaalistikaan juo mut sit jos päätän, että "nyt voisin vaan lopettaa kokonaan" esim. dieetin tai muun vuoksi, niin HUPS yhtäkkiä oonkin skumppalasi kädessä jossain kissanristiäisissä! :D



    Mut jep, just tuo suhtautuminen! Jos sen onnistuu tekemään jotenkin huomaamatta niin, että muut ei tajua mitä siinä lasissa on niin kaikki on ihan ok, ei ne huomaa sitä edes sun käytöksestä. :D Mut sit AUTA ARMIAS kun ne tajuaa, että sä vedätkin limpparii etkä drinksuu! Kaikki on pilalla! PILALLA!!

    VastaaPoista
  65. Pitäisköhän joskus teeskennellä olevansa ns. V*TUN SEKASIN!!!!1 vaik oikeesti juo vettä, oliskohan ihmiset sit tyytyväisiä :D Olisinko sit jotain muuta kuin tylsä...

    VastaaPoista
  66. Määän en tykkää alkoholista ruuan kanssa! Tai no viinistä voisin oppia varmaan tykkäämään kun "ruokaa vartenhan se on" mut vielä en oo oppinut sitä tarpeeksi kunnolla lipittämään. :)



    Onhan se teininä normaalia rellestää, ei se kieli mistään alkoholiongelmasta. :) Homman juju onkin siinä, että jossain vaiheessa sitä ns. aikuistuu ja keksii, että on siistimpiäkin juttuja ja siitä tavallaan kasvaa yli - en tarkoita juomisesta - mutta siitä rellestämisestä. Ongelmasta voidaan puhua siinä vaiheessa, jos siitä ei oikein kasveta yli vaan ongelmakäyttö jatkuu teini-iän jälkeenkin tai pahimmillaan vain pahenee...

    VastaaPoista
  67. Mua kyllä nimenomaan huvittaa "katsoa muiden känniurpoilua" eikä mulla oo koskaan ollut ongelmaa esimerkiksi pitää muista huolta kun ne on ottaneet tai päinvastoin antaa tilaa, mutta "vähän katsoa perään" eli en siksi itse jätä koskaan mihinkään menemättä sen vuoksi, että muiden käyttäytyminen ärsyttäis, ite ei vaan huvita kittaa. Ei mua kiinnosta mitä muut juo niin miks muita kiinnostaa mitä mä juon? :D

    VastaaPoista
  68. Meilläkin oli kotona tosi rento meininki! Äiti sano aina et dokaa mielummin kotona kuin jossain katuojassa. :)

    VastaaPoista
  69. Kyllä mäkin tykkään esimerkiksi drinksuilla tyttöjen kanssa, se on musta ihanaa! Luulen, että iso merkitys on myös sillä etten tykkää kauheasti alkoholista. :) Drinksut on hyviä koska niissä on jotain spessua, et ne voi olla esimekriksi tosi makeita, ja rakastan esimerkiksi roseviiniä, mut en voi sietää kaljaa (tai oikeastaan en juo sitä ollenkaan) ja lonkerot/karpalolonkerot/sidukatkin vaan "menettelee." Mut jos esim. "rakastaisin kaljan makua puistossa kesäisin" niin tilanne vois olla hyvin eri. :)

    VastaaPoista
  70. Kiitos pitkästä kommentista! :) Ihana puhelu!!♥



    Kyllä mullekin siis ihmiset on usein ihan ok, mutta liian usein sitten myöhemmin illasta jutut menee siihen "älä oo tylsä - ota nyt! -osastolle, tyrkyttämiseen ja muuhun vastaavaan. Ensinnäkin; älä oo tylsä - ota nyt. ÄLÄ OO TYLSÄ - OTA NYT. REALLY? Eli jos oon selvinpäin en voi olla mitään muuta kuin tylsä? Suoranaisesti siis haukut minua tylsäksi selvinpäin ja tahdot kaataa kurkustani alkoholia sen vuoksi ettet kestä seuraani selvinpäin? Oletko tosissani? Ihmiset on niin röyhkeitä välillä. :D Jokaisen pitäisi saada tehdä itse omat valintansa, olivatpa ne valinnat sitten mihin suuntaan tahansa!



    Mulle myös yksi HYVIN SUURI syy on se miten järkyttävästi baareissa saa kulumaan rahaa. En oo koskaan tajunnut sitä miten muilla on varaa pistää satanen tai jopa pari satasta viikonloppuna kurkusta alas ilman, että käteen jää mitään konkreettista - joo, ehkä parhaimmillaan hauskoja muistoja ja minä jos kuka kulttuurin ystävänä ymmärrän sen - mutta voihan niitä kokemuksia saada muutenkn kuin perseet olalla niin että lompakko jää tyhjäksi, pahimmillaan sitäpaitsi ei jää niitä muistojakaan jos muisti on tyhjä.



    Mulla ei olis ikinä varaa pistää sellasia summia baariin (tai siis pitkälti mihinkään muuhunkaan ei-harkittuun) kerralla kuin mitä tiedän monien muiden tuhlaavan. Mulla ei oo koskaan raha kasvanut puissa ja uskon, että se on myöskin pitkästi vaikuttanut alkoholinkulutukseeni. 20e baarireissua varten on mulle ollut jo luksusta, se sisältää sisäänpääsyn ja narikan sekä usein yötaksankin. Tosin se nyt onneksi poistui.



    Nyt kun palkkaa alkaa uuden työn myötä aktiivisemmin virtaamaan voi tilanne siis olla toki joskus eri, mutta ainakaan lähtökohtaisesti minua ei edelleenkään kiinnosta tuhlata satasta viikossa baariin, mielummin vaikka säästän kuukauden ja ostan tyyliin television. :D Tai otan tatuoinnin.

    VastaaPoista
  71. Kyllä mä ton ymmärrän, että on vaikka helppo olettaa että joku joka ei juo ei tietenkään haluaisi tulla baariin mukaan, musta olisi kuitenkin kiva, että sen ihmisen annettaisiin tehdä se päätös itse - oli se päätös sitten kumpaan suuntaan tahansa. :D



    Ja mun mielestä se on myös niiltä kavereilta oman seuransa aliarvioimista jos olettaa automaattisesti, ettei kukaan kestäisi niiden seuraa selvin päin!

    VastaaPoista
  72. Onneksi mulla on kavereita jotka usein myös tahtoo pitää selviä iltoja mikä on aina kivaa. :) Siinä sitten taas harmittaa vaan aina se, että jos heillä käy joku kiva kutsu jonnekin dokaamaan niin se on aina täysin ok vaan feidata ja rientää bariin. Ikään kuin se olisi jotenkin erittäin ok feidata sen alkoholin vuoksi viikonloppuisin kuin vaikkapa kivemman kaverin vuoksi arkisin.

    VastaaPoista
  73. Mä vietin omat 18-synttärini isossa lukioporukassa selvin päin kotona vaikka olisi kyllä vaikuttanut siltä, että oltaisiin oltu perseet olalla. :D 19-vuotis synttärit vietin pelaillen lautapelejä kotona, tosin silloin vietin vielä erilliset synttärit baarissa.

    VastaaPoista
  74. En arvostele ystäviäni baarissa yhtään sen enempää kuin muutenkaan enkä myöskään heidän känni-ideoitaan vaan olen niissä yhtä mukana kuin olisin muutaman drinksun jälkeenkin. Ja he kyllä tietävät ettei juominen vaikuta minulle millään tavalla, eli olen aivan samanlainen jos joisin koko illan bisseä kuin jos joisin vettä. En ojenna heitä tai järkeile yhtään enempää kuin alkoholin viakutuksen alaisenakaan. En siis ole mikään "tiukkis" selväpäinen vaan aivan normaali ihminen ja vaikka olisinkin ottanut olen aivan samanlainen sillä alkoholilla ei ole juuri vaikutusta minuun.

    VastaaPoista
  75. Mä tiedän jo omat rajani, mutta ei juomisessa oo musta siltikään mitään erityisen "sairaan hauskaa." :D Musta se hauska tulee kaikesta siitä mitä tehdään muiden kanssa humalassa, mutta koen voivani olla osallisena niissä jutuissa selvinpäinkin. :D

    VastaaPoista
  76. Hahahah hyvä pointti. :D Mun "maksimirajat" on aika korkeella ja harvoin kärsin krapulasta tai kummemmasta morkkiksesta. Ite alkoholi ei vaan maistu...

    VastaaPoista
  77. Voihan sitä silti sanoa KYLLÄ! Mä rakastan etkoja, jatkoja, etkojenjatkoja, jatkojenjatkoja, puistoiluja, juhlia, baareilua, kaikkea tätä mutta myös selvinpän tai yhden drinksun voimin! :)

    VastaaPoista
  78. Niinpä, näin juuri! :) En mäkään yleensä erikseen totea jos en juo, yleensä se tulee ilmi esim. siinä vaiheessa kun joku huikkaa "mitä sä otat?" tai "haluuks sä jotain?" ja vastaa, että en, sitten tulee oudoksuva katse ja "häh, miksi." :D



    Sen myönnän, että mä en yleensä tykkää oikeastaan tanssia ollenkaan, mutta se ei muutu miksikään alkoholin myötä, vain joskus fiiliksen myötä. Mutta se fiilis ei nouse koskaan alkoholin tai sen tykryttämisen myötä. :)

    VastaaPoista
  79. Se on hyvä pointti! Vaikka itse en jälkioloista kummemmin kärsikään. :)

    VastaaPoista
  80. Yes, yes, I have a problem with alcohol too. :D

    VastaaPoista
  81. En mäkään ymmärrä!!! :D Ihanaa, että täällä on muitakin jotka ymmärtää mistä suunnasta mun ajatukset tuulee. ♥ Olispa mullakin auto, jota käyttää tekosyynä niin ehkä tää olis helpompaa! :D

    VastaaPoista
  82. "Sillä kertaa joinkin muutaman siiderin ja baarissa muutamia shotteja, mutta se alkoholi ei vaan jotenki tuntunu missään paitsi että mua alko väsyttää hirveesti ja olin varmaan tosi ärsyttävää seuraa :D" - MY LIFE



    Joo mä oon kanssa miettinyt, että tää dorkailu on kyllä todella vahvoilla Suomessa. Miksi se on täällä niin siistiä olla känniääliö? :D Tämä nyt ei mitenkään liity enää tuohon omaan dokausbailaus-ajatukseeni josta tässä olen pääasiassa puhunut, mutta silti!

    VastaaPoista
  83. "Mutta on sekin kyllä tullut koettua, että porukka ihmettelee kovaan ääneen miksen juo, tai jos juon jotain niin se on sitten jo joku guinnessin ennätyskirjaan soveltuva suurtapahtuma." :'D KYLLÄ!



    "Jotenkin juomisesta ja baareissa käymisestä tulee joskus pelkkää suorittamista ja siinä sitten unohtuu loppujen lopuksi, miksi edes juodaan. Eikö se kuitenkin ole pääpointtina, että vietetään aikaa ja pidetään hauskaa ystävien kesken? Sen pitäisi mielestäni luonnistua ilman, että ollaan aina perseet – jos ei, niin mun mielestä pitäisi vähän miettiä, onko ne “kännikaverit” oikeita kavereita ollenkaan." KYLLÄ!

    VastaaPoista
  84. Sepä siinä on, että kun ei itse nimenomaan ole mikään tiukkis joka arvostelisi muiden juomisia, miksi muiden pitäisi arvostella omaa juomattomuutta tai melkein juomattomuutta. :)

    VastaaPoista
  85. Mäkin tykkään tosta etkoilusta ja laittautumisesta enemmän!! :D Samoin jatkoista! Baarissa musta on kanssa kivointa tutustua uusiin ihmisiin tai tavata muita kavereita/tuttuja, ei lipittää mitä ikinä kukin lipittääkin - vettä tai bisseä. :) Kiitos!

    VastaaPoista
  86. Ymmärrän toki tuon. :) On vain ymmärrettävää, että jos joku jatkuvasti kieltäytyy niin on helppo olettaa ettei se tahtoisi mukaan. Kehoitan silti teitä kutsumaan kaverianne edelleen mukaan sillä kyllähän se joskus saattaa halutakin lähteä, jos siis todella haluatte sen mukaan! :)



    Itse kyllä harvemmin kieltäydyn, yleensä vain jos on jokin hyvä syy; esim. erityisen raskas päivä ja väsymys tai aikainen herätys seuraavana aamuna. Sellanen perus, mitä nyt muillakin on. Yleensä jos tiedossa on hauskat häppeningit niin aika rohkeasti lähden silti mukaan noistakin huolimatta.



    Tässä postauksessa ei puhuttu päihteistä vaan alkoholista. :)

    VastaaPoista
  87. Musta on hassua, että ihmiset olettaa etteivät kaverit osaa tehdä omia päätöksiään. :D Etköhän sinä ja minä kuten kaikki muutkin, osaa sanoa "ei" sitten jos ei huvita tai voi.

    VastaaPoista
  88. Hah, ymmärrän kyllä ton, onhan se rasittavaa joskus jos toinen on ihan sekaisin ja itse on selvänä. :D Itsellä on onneksi aika korkea toleranssi sille ja yleensä vaan naureskelen ja pidän huolta. :)

    VastaaPoista
  89. Sama, hirveen työlästä tulla itselle humalaan kun tätä painoa on. :D Ja mulla se naksahtaa sit yleensä yhtäkkiä suoraan sinne liian humalan puolelle, et siinä välissä ei oikeen oo mitään sellasta "kivaa humalaa." Joskus kaverit ovat nähneet mut siinä tilassa, että varmaan aattelevat, että oon ollut juuri sellaisessa kivassa humalassa ja hakevat sitä, mutta todellisuudessa mulla on ollut muuten vain hyvä fiilis eikä se ole ollut suoranaisesti sidoksissa siihen alkoholiin. :)



    "Suoraan sanottuna myös vtuttaa ihan helvetisti samaiset henkilöt, jotka isoon ääneen jaksavat valittaa että ei ole rahaa. Kun sitten kyselee että onko tuo nyt ihmekään kun joka viikonloppu juodaan vähintään 50 euron edestä ja maksetaan taksi kotiin ja tuloja on tasan viime kesätyön palkan verran niin kuulemman eihän sitä nyt voi olla bilettämättä, mitä mun päässä oikeen liikkuu." !!!

    VastaaPoista
  90. Se on jännä! Miksi siitä on tullut normi?

    VastaaPoista
  91. "Oon törmännyt siihen, että kun ei juo, sulta kysellään syytä ja ihmiset tyrkyttää juomiaan tyylillä “ota nyt, yks huikka” ja viimein alkavat ihmetellä miksi pitää olla raivoraitis. Mun olo on parempi ilman alkoholia, koen olevani parempaa seuraa selvänä eikä mun raittiuteen liity lainkaan raivoa. " NIINPÄ!



    Ja oot oikeassa tossa, että kyse on ennemminkin tavasta millä juodaan. :) Vaikka kyllähän täällä juodaan paljonkin, vaikka tutkimukset sanoo mitä sanoon. Ehkä ne on ne samat ihmiset jotka juo kaikki tän maan viinat. :D

    VastaaPoista
  92. Mut eiks Ginger Ale maistu bisseltä? Kun mä en voi sietää bissen makua. :D Mä vetäisin muuten vaan limpparii kaikki illat mutku ne näyttää niin limpparilta! :D

    VastaaPoista
  93. En mäkään halua luokitella itseäni miksikään, sitäpaitsi mielipiteet, periaatteet ja politiikat muuttuu. :) Ja tuo on jo tosi hyvä syy pistää korkki kiinni!

    VastaaPoista
  94. Olen tosi yllättynyt, että tämä herätti näinkin paljon positiivista keskustelua! :)

    VastaaPoista
  95. Niinpä. ihmisten pitäisi mielestäni tehdä juurikin niin kuin näkevät itselleen sopivaksi kunhan eivät vahingoita muita. Toivon, ettei tämäkään vaikuttanut alkoholinvastaiselta paasaukselta koska sitä sen ei tosiaan ollut tarkoitus olla. :)



    Mää ymmärrän biletyskulttuurin, se on kivaa! Niin myös puistokaljoittelut, illanistujaiset ja ruokavinkut - se on kaikki ihan fine, mut kaikilla tulisi musta olla oikeus toteuttaa se valitsemallaan tavalla ilman, että suljetaan porukan ulkopuolelle!



    Keikat, festarit yms. on myös mulle kovin tuttuja selvin päin! :)

    VastaaPoista
  96. MÄ MUISTAN KUN KERRAN tulin vähän hiprakassa kikattelevana kotiin, olin varttia vaille täysi-ikäinen ja selitin äidille vauhkoten Norsupäästäisistä. :D Se nauroi mulle niin paljon, vielä seuraavana päivänäkin! Paras sunnuntai ikinä on ollut kun heräsin siihen, että äiti oli ostanut Batterya ja tehnyt munakokkelia. ♥



    Meillä on kotona ollut aina kasvatuksessa tosi fiksu ote alkoholiin, sopivan rento, muttei kuitenkaan liian löysä. Ei oo ollu tarvetta kapinoida mitään vastaan. :)

    VastaaPoista
  97. Mäkin myönnän kyllä nuorempana paheksuneeni muiden juomisia. :) Mutta se ei johtunut juomisesta itsestään vaan siitä alkoholin käyttötavasta jo niin nuorena. Mun mielestä alkoholi ei kuulu varhaisteini-ikään vaikka VALITETTAVASTI se nykyään usien kuuluukin. :( Mun mielestä täysi-ikäisenä saa sekoilla vapaasti. :D 13-vuotiaat vois pitää sen korkin vielä kiinni.

    VastaaPoista
  98. Toi on kyllä myös tosi hyvä syy pistää korkki kiinni myös!! :) Pienet jutut usein herättää, hyvä että oot löytänyt itsellesi sopivan tien!

    VastaaPoista
  99. Mä oon välillä vähän ärsyttävän pikkuvanha kai. :D Niin pitäisikin nostaa useammin esille! Musta jokainen saa sekoilla rauhassa, mutta musta tuntuu että kovin monet eivät oikeasti ajattele näitä asioita!

    VastaaPoista
  100. Joo muut huumeet on kyllä maailmalla käsittääkseni tosi populaarisessa käytössä, tosin onhan kevyempien huumeiden (esim. pilven) käyttö kasvanut huomattavasti Suomessakin nyt lähivuosien aikana ja löytyy Helsingistäkin kyllä ne tietyt baarit, joissa snortataan pöydistä ja "käydään vähän vessassa." En tiiä oonko vaan aiemmin sulkenut siltä silmäni vai onko se oikeasti yleistynyt lähiaikoina. :/

    VastaaPoista
  101. Toi on kyllä surullista, ja harmillisen yleistä. :( Mullakin on täysi-iän kynnyksellä ystävyyssuhteet rakoilleet kun en ollutkaan aina viikonloppuisin riennoissa mukana (tosin eipä mua kutsuttukaan). On aina parempi olla itsekseen kuin väärien ihmisten kanssa. :) Porukassa voi kuitenkin olla enemmän yksinäinen kuin yksinään.

    VastaaPoista
  102. Kerranki tekstiä, joka kertoo hyvin siitä miten asiat nykyään on! Mulla on vähän samanlainen mielipide juomisen suhteen ku sulla. Kun täytin kahdeksantoista ei vaa ollu semmone fiilis et on pakko mennä baariin. En vaa jotenkaan koe sitä itselleni millään tapaa tarpeelliseksi. Alkoholia ostan silloin tällöin, mutta yleensä vähän :)

    VastaaPoista
  103. Baareilu voi olla tosisuperkivaa, mutta musta olisi huolestuttavaa jos sen oikeasti kokisi nimenomaan "tarpeelliseksi" eli tarvitsevansa. :)

    VastaaPoista
  104. Vaikka onkin vanha teksti, niin sitä oli mukava lukea. Päädyin lopettamaan alkoholin käytön kokonaan hieman yli vuosi sitten ylilyöntien takia. Päätöksessä minua tuki nykyinen poikaystäväni, joka myöskin luopui alkoholista samaan aikaan. Vanhempanikaan eivät juo. En ole katunut päätöstä. Niin paljon haittapuolia sen käytössä on näin jälkeenpäin ajatellen. Rahaa palaa, seuraavan aamun olot, ihmissuhteet voi kärsiä jne. Minun alkoholin käyttö rajoittui keikoilla juomiseen ja niiden etkoihin ja jatkoihin. Voidaan sanoa, että "vedin perseet" noin pari kertaa kuukaudessa. En tiennyt rajojani ja muutaman kerran olen ollut todella huonossa kunnossa. Päätökseen lopettaa kokonaan on ollut helppoa. Baareissa käyn edelleen, mutta ainoastaan keikoilla.

    VastaaPoista
  105. Ei herranjestas, kuinka voi olla mahollista että tää teksti on noin 110% accurate mun oman elämäni suhteen .__. Siis tarkotan ihan kaikkea tässä tekstissä

    VastaaPoista

© Joanna Hearts • Theme by Maira G.