4 asiaa jotka muuttuvat kun alat rakastaa itseäsi

9/26/2013




Kun minulla onkin mielipide: Yksi suurimmista muutoksista itseluottamukseni kasvussa on ollut itsevarmuus omiin mielipiteisiin, periaatteisiin ja ideoihin. Olen koko elämäni ajan tottunut luovuttamaan helposti, perääntymään keskustelusta kun joku on toista mieltä, antamaan periksi kun vahvaluontoisella ihmisellä on luja ja vankkumaton mielipide jostain tai pysymään hiljaa kun joku on todellisuudessa loukannut minua teoillaan tai sanoillaan.

Niihin aikoihin kun aloin pitää puoliani, sanomaan vastaan ja puolustamaan omaa ajatusmaailmaani, syntyi lähipiirissäni selkeä vastareaktio sillä se oli luonteelleni niin epätavallista. Tuntui ikään kuin siltä kuin olisin koko elämäni ajan sanonut kaikille poikkeuksetta "kyllä" ja nyt olin oppinut sanomaan "ei". 

Kun minä kasvoin tällaiseksi ihmiseksi – siis sellaiseksi joka uskaltaa sanoa omat mielipiteensä ja tulla kuulluksi – alkoi lähipiirini muovautua melkein kertaheitolla uudenlaiseksi sillä en ollutkaan enää se porukan tai jokaisen kaksinkeskisen ystävyyssuhteen myötäilevä osapuoli. Minusta oli tullut oikea ihminen, jolla olikin oikeat, omat mielipiteet, ja joka uskaltaa sanoa ne ääneen ja olla eri mieltä.

Ihmiset oppivat kohtelemaan sinua sen mukaisesti miten annat heidän kohdella itseäsi. Ihmetellessäni nykyiselle parhaalle ystävälleni (joka hyväksyy minut sellaisena kun olen) sitä miten tämän myötä en enää ollutkaan ihmisistä niin kiva tyyppi ja miten moni kaikkosi ympäriltäni, hän naurahti ja huudahti "Tottakai!" aivan kuin se olisi jotenkin täysin ilmiselvä juttu (ilmeisesti se onkin). 

"Tottakai valtaosa kyllästyy kun ne ei enää saakaan retuuttaa sua tahtonsa mukaan niinku jotain sätkynukkea!" 

Mulla on harvinaisen fiksu ystävä. Ja minä en ole enää kynnysmatto.

Kun asioiden vaikeus onkin hyvästä: Osasin aiemmin arvostaa sitä miten teknologia on rakentanut siltoja erilaisten ihmisten välille, mutta sittemmin on minua alkanut ärsyttää se miten se on vaikuttanut tosielämän ihmisten sosiaaliseen käyttäytymiseen; kuulumisia on turha kysellä, koska ne on jo luettu Facebookista, leffateattereissa ei enää tarvitse käydä koska pätkät saa imutettua koneellekin ja kirjoistakaan ei enää tarvitse käännellä sivuja sillä ne saa kuunneltua äänikirjoina verkossa. 

Jos olen jotakin lähivuosina oppinut niin sen, että helppo ei ole aina hyvä. "Helppo" on väliaikainen ratkaisu joka alkaa pitkällä tähtäimellä turruttaa sillä se ei haasta mihinkään. Sen avulla on mahdotonta liikkua eteenpäin. Kun asiat muuttuvat vaikeiksi, se vasta meitä kehittääkin! Se mittaa meidän vahvuutemme, saa meidät ylittämään itsemme ja kehittymään paremmiksi ihmisiksi.

Juuri siksi olen nykyään pyrkinyt välttämään hieman joskus edes vähän niitä asioita, jotka ovat helposti saatavilla tai helpottavat arkea. Voi olla inspiroivampaa viedä läppäri lähikuppilaan ja kirjoitella siellä postauksia vaikka helpompaa olisikin vain plugata kone seinään kotona ja antaa mennä. Samaan tyyliin myös kotona tehty kaakao on helppo ja heti saatavilla suoraan telkkarin eteen, mutta piristävämmän seikkailun saankin aikaiseksi jos nappaankin kaakaon mukaan ja kävelen lähirantaan istumaan. 

Aina ei kannata valita sitä mitä on ensimmäisenä tarjolla, olivatpa vastakkain sitten nopea metro ja hitaasti kaupungin halki köröttelevä raitiovaunu tai komea, flirttaileva mies ja hiljainen runopoika. Asiat, jotka pitää kaivaa esiin tai ovat kovan työn takana, ovat usein kaiken sen työn arvoisia ja antavat paljon enemmän. Kun näkee vaivaa, on tyytyväisempi itsestään saatuaan homman hoidettua.

Kun minä kerrankin uskallan olla onnellinen: Tämä maa on niin pirun ahdasmielinen onnellisuuden ja ilon suhteen, että herkempääkin hirvittää. Puhumattakaan onnellisista. Kel onni on sen onnen kätketöön, täällä sanotaan, mutta minä en tahdo enää kätkeä sitä! Haluan olla onnellinen ja haluan, että kaikki näkevät ja voisivat tuntea sen myös. 

Monet etsivät sitä täydellistä kumppania – enkä itse ole välttämättä tämän asian suhteen yhtään erilainen – mutta mitä jos se täydellinen kumppanini voisinkin olla minä itse? Se voisi olla alku elämänpituiselle romanssille!

Sinkkunaisena tunnen itseni usein turhautuneeksi koska minusta tuntuu siltä, että sydämessäni olisi niin paljon rakkautta annettavana eikä ketään kelle se antaa. Mutta mitä jos olenkin käsittänyt kaiken ihan väärin enkä tarvitse ketään muuta kuin itseni? Mitä jos minä voisinkin olla itseni luotettavin kumppani? Mitä jos uskaltaisinkin vain rohkeasti olla onnellinen, ja kaiken sen onnihäpeän rakentaman muurin takaa, voisinkin antaa kaiken sen rakkauden itselleni! 

Koskaan ikinä ei tule sellaista päivää, että aivan kaikki ihmiset ymmärtäisivät sinun elämäntarinaasi, sinun valintojasi ja sinun matkaasi ainakaan yhtä hyvin kuin sinä itse, mutta se ei olekaan tarina, jota heidän tulisi ymmärtää. Kunhan siinä on sinulle järkeä.

Kun minä tiedän oman arvoni: Tämä on ollut ehkä haastavinta itseluottamuksen ”opettelemisessa”, etenkin kun meille opetetaan aina elämässä ensisijaisesti nöyryyttä ja sitä, että jalat tulisi pitää maan pinnalla. Totta, nämä molemmat asiat ovat hyvin tärkeitä, mutta ne eivät sulje pois sitä etteikö voisi arvostaa itseään rohkeasti. 

Miksen taistelisi oman onneni puolesta? Miksi jäisin ystävyyssuhteeseen joka kuluttaa molempia osapuolia? Miksi jäisin taistelemaan miehestä, joka on kiinnostunut jostakin toisesta? Haluan olla jonkun ensimmäinen vaihtoehto! Jokaisena sellaisena hetkenä kun murehdimme aikaa, jota olemme tuhlanneet murehtimiseen, tuhlaamme vain lisää aikaa.

Elämä on yksinkertaisesti liian lyhyt muiden miellyttämiseen! Luoja, kuulostan ihan sairaspotilaalta joka kirjoittaa jälkeläisilleen viimeisiä elämänohjeitaan, mutta yksinkertaisesti tiedän, että vaikka olen vasta 22-vuotias, olen jo tuhlannut aivan liikaa aikaa muiden ihmisten miellyttämiseen. Se on aina ollut suurin ongelmani ja vaikeuteni, vaikkei pitkällä tähtäimellä kenenkään muun mielipiteillä ole mitään merkitystä. 

Jos miellytän ensisijaisesti toista ihmistä, joka ainoastaan sen vuoksi pitää minusta ja vain se saa minut tuntemaan itseni arvokkaaksi on se maailman suurin paradoksi koska he eivät silloinkaan pidä minusta vaan luomuksesta jonka olen keksinyt miellyttääkseni heitä. Nämä asiat kertovat enemmän siitä toisesta ihmisestä kuin koskaan sinusta. Nämä asiat kertovat heidän tuntemuksistaan ja siitä miten he suhtautuvat ympäristöönsä. Mielipiteet ovat kirjaimellisesti henkilökohtaisia, eikä niistä kannata ottaa nokkiinsa. Onhan sinullakin omasi!





4 things that will change when you start to love yourself



Have an opinion: One of the biggest changes in my road to self confidence and growth have been my growing sense of confidence in my opinions, principles and ideas. Throughout my entire life I've been used to giving in, backing off of conversations if someone disagrees, and keeping quiet when someone is hurting me with something they are doing or saying.

When I started to stand my ground, stating my opinions out loud and defending myself there was an apparent backlash in my (old) group of friends because it was so unusual for my character. It almost felt as if my entire life I had said "yes" to everyone, and now for the first time I had learnt to say "no."

When I grew up to be that person, my circle of friends started to reform. I stopped being the person who was only there to support your ideas. I became a person, a real person who had her own opinions and didn't back off saying them out loud. I found a completely new group of friends who accepted me for who I was and were interested in my opinions and ideas.

People often learn to treat you the way you let them.

When I told all this to my current best friend, about all of my past friends disappearing after I stopped being the nice and neutral friend I was before, she laughed and said "obviously!" as if it was a completely obvious thing to happen (apparently it was). "Obviously the people you attracted as a friend back then got annoyed when they couldn't just drag you along wherever and however they wanted like they had done before!"

She's smart. And so am I.

Do things the hard way: I used to appreciate the crap out of technology building bridges between people of all sorts. However, I've started to get a bit annoyed after noticing how it has started to affect personal relationships in real life. It's pointless to ask how a friend is doing because you're supposed to have read it on Facebook already. It's pointless to go to the movies since you can download anything free and illegaly to your laptop from the comfort of your own bedroom and you don't even have to turn the pages from a book anymore since you can listen to them as an audio version online.

If I have learned anything in the past few years, it's that easy isn't always good. Easy is a temporary solution that in long term will numb you because it doesn't challenge you to do anything. It makes it impossible to move forward and evolve. When things become difficult and we need to move out of our comfort zone, that's what improves us. It measures us in strength, makes us go past our limits and develop ourselves as human beings.

This is why I have made an conscious effort to sometimes try and avoid those things that are easily accessible. It may be more inspiring to grap your laptop to go and go sit on the corner coffee to write there even though it's easier to stay at home and just plug in your computer. It's also easier to just make a cup of hot chocolate at home and drink it while watching TV but isn't it so much more adventurous to grab it to go and take a walk around the neighbourhood!

You may not actually want to pick the option that is offered first whether it comes to a selection between a fast subway ride and a slow tram ride or a handsome athlete and a quiet guy who writes poems. Sometimes (or actually quite often) the things that are hidden behind a massive amount of work are the best ones and you'll feel so happy about yourself after managing all that trouble.

I'm finally brave enough to be happy: I live in a country that is so fucking narrow minded about happiness and joy it makes me nauseous. We have a saying here (originally from one of our national poets) that goes "Kell' onni on, se onnen kätkeköön." Roughly translated it says that if you have happiness, you should hide it. But I don't want to hide it anymore!I want to be happy and I want everybody around me to feel it too! I want to be so happy that it makes other people happy too.

So many people are looking for the perfect partner (I am too) but what if I could be the perfect partner for myself? It could be the beginning of a life long romance! As a single lady (insert Beyonce reference here) I often feel frustrated because I feel like in my heart I have so much love to give and no one to give it to. Why can't I just give it all to myself?

I understood my value: This may have been the biggest struggle when learning to love myself. Learning to value myself. Especially here in Finland, we value humility and keeping your feet on the ground. And it's true, both of these things are very important.But they do not exclude being bravely and openly happy about who you are and what you've gone through.

Why shouldn't I fight for my happiness? Why should I stay in a friendship that's draining the both of us? Why should I stay with a man that is interested in someone else? I want to be worthy to people around me as well and I don't want to spend time on people when it's a waste. Every fleeting moment we use to worry is a waste too and then we worry about the time we have spent on worrying and we are wasting more time. As quickly as possible, we should move on.

Life is simply too short to please other people. Even though I am only 22 years old I have already spent a tremendous amount of time pleasing others. It has always been my biggest issue and struggle even though I do realize that others opinions do not matter at all. Other's opinions about you say so much more about what they are feeling and how they observe their surroundings. Opinions are personal and there's no need to feel hurt about them, you have your own, don't you?

Lähetä kommentti

Latest Instagrams

© Joanna Hearts. Design by FCD.