Irtisanoudu draamasta

4/02/2014


Sanotaan, että ihmisen elämässä alkaa uusi luku n. seitsemän vuoden välein ja olen itse viimeisten seitsemän vuoden syklien aikana todennut tämän olevan ehdottomasti totta! Noin nelisen vuotta sitten tuntui siltä, että minun elämässäni alkoi uusi sellainen ja samalla ystäväpiirinikin muuttui täysin. Monet ihmiset jäivät sille tielle, mutta samalla syvensin ystävyyttäni moneen uuteen ihmiseen, ja vaikka ystäväpiirini onkin nykyään reilusti pienempi en vaihtaisi sitä mihinkään muuhun! Nyt ystäväni ovat kannustavia, positiivisia ja fiksuja ihmisiä ja yhdessä puskemme kaikki toisiamme eteenpäin.

Katsoessani nyt taaksepäin edesmenneitä ystävyyssuhteitani, en ymmärrä niistä välttämättä kovinkaan montaa. Toki ikävöin muutamaa ihmistä takaisin elämääni, mutta näin jälkikäteen katsottuna huomaan, että hyvin monet menneet ystävyyssuhteeni ovat olleet hyvin epätasapainoisia jo alusta alkaen. Toinen meistä on ollut aina niskan päällä ja toinen alistunut sille henkilöitä. Asioita ei ole sanottu suoraan ja ne ovat kasaantuneet kunnes on pakko vain lähteä eri suuntiin sillä välit ovat jo niin myrkyttyneet. 

Monista ystävyyssuhteistani on puuttunut jotakin syvällisempää, vaikka hauskaa olisikin ollut. Onhan hauskanpidollakin toki painoarvoa, mutta väitän, että kultainen keskitie löytyy kuitenkin jostain syvällisyyden ja hauskanpidon välistä.

Jos kuitenkin olen jotakin huomannut ympäristössäni ihmisten vaihtuessa, on se ehdottomasti se kuinka paljon positiivisemmaksi yleisfiilis onkaan muuttunut! Olen ennenkin blogissani puhunut negatiivisten ihmisten karsimisesta omasta elämästä, mutta mitä enemmän aikaa kuluu sitä enemmän huomaan kuinka suunnaton vaikutus sillä todella on ollut. 

Negatiivinen ympäristö myrkyttää sielun ja silloin on helppo itsekin muuttua tosi negatiiviseksi. Itse tiedän ainakin olleeni usein todella vaikea, minkä lisäksi hormonit muuttavat minut kerran kuussa täydeksi hirviöksi. Nykyään, positiivisemmassa ympäristössä (ja sopivalla hormonaalisella lääkityksellä) on minun ja muiden helpompi olla. 

Negatiivisessa ympäristössä lannistuu helpommin ja on vaikea uskoa itseensä, mutta kun ympäristö on positiivinen ja kannustava, tuntuu siltä, että pystyy mihin tahansa! Silloin neljä vuotta sitten tuntui siltä, että vuoden polttava sana oli draama. Nyt tuntuu siltä, että en ole saanut kärsiä kyseisen sanan läsnäolosta, tai sen tuomasta turhasta painolastista enää vuosiin ja olen siitä tosi onnellinen. 

"Entiseen elämääni" kuului paljon tuttuja, sitäkin enemmän juoruja ja suunnattomasti pahan puhumista ja kuulopuheita. En muista itse koskaan olleeni kova juoruilija, mutta aivan varmasti olen siihen itsekin silloin syyllistynyt useaan otteeseen tai vähintäänkin ollut tilanteissa jotenkin läsnä. 

Se, kuinka paljon ihmiset kuitenkin todella puhuvat pahaa toisistaan tuli minulle aivan yllätyksenä vasta muutama vuosi sitten. Siihen asti olin naiivisti kuvitellut pahan puhumisen olevan vain jonkinlainen urbaanilegenda, jota ehkä tapahtuu jossain muualla, suuressa maailmassa ja TV-sarjoissa mutta täällä Suomessa ajattelin ihmisten olevan täysin tavallisia ja hyväntahtoisia.

Valitettavasti se ei kuitenkaan mene niin ja tuolla jossakin Helsingissä joku varmasti puhuu minusta pahaa juuri nytkin. Nyt se ei tunnu enää absurdilta käsitteeltä vaan olen menettänyt omaa naiiviuttani sen verran, että nykyään tiedostan sen. Sen verran naiivi kuitenkin olen edelleen, että uskon pahan puhumisen toisten selän takana kolahtavan aina jossakin vaiheessa omaan nilkkaan. Sen on vain yksinkertaisesti mentävä niin.

Uskon, että suuri osa siitä miksi nykyinen elämäni on niin draamatonta, johtuu myös siitä että olen myös itse tietoisesti pyrkinyt irtisanoutumaan draamasta ja juoruilusta. En voi sietää juoruilua tai selän takana muiden arvostelua ja olen kehitellyt sille aika tiukan nollatoleranssin. Olen opetellut usein kävelemään pois tilanteista, jossa aletaan puhua muiden asioista tai pyytämään toista lopettamaan ja kertonut etten halua kuulla sillä ne asiat eivät kuulu minulle eikä ole minun tehtäväni arvostella niitä. Toivon, että joskus nämä kieltäytymiseni herättäisivät myös toisen osapuolen pohdiskelemaan sitä onko myöskään heidän tehtävänsä puhua muiden asioista.

Draaman keskellä eläminen on mielestäni tosi raskasta ja siihen on joskus vaikea suhtautua - kuten siihenkin, että joku puhuu itsestä pahaa. Siitä tulee surulliseksi ja tekee mieli puolustautua. Silti pitäisi olla sortumatta mollaamaan toista osapuolta mikä voi siinä mielentilassa olla vaikeaa. Siinäkin voi onneksi kehittyä ja kasvaa! Vaikka en nykyään tiedäkään muiden asioista yhtä paljon kuin ennen, olen paljon onnellisempi näin. On vapauttavaa olla tunkematta nenäänsä muiden asioihin ja on paljon palkitsevampaa kun ystävä kääntyy itse juuri minun puoleeni kertomaan asioistaan. Lisäksi aivoistani on vapautunut ihanasti tilaa turhan paskan sijasta tärkeälle paskalle. 

Olen myös tosi iloinen, että minulla on itselläni elämässäni ihmisiä joiden puoleen voin kääntyä asioideni kanssa ja joille voi sanoa suoraan jos jokin mättää. Todellinen ystävyys antaa myös tilaa varoituksille ja itsensä kehittämiselle. Mielestäni asioista pitää sanoa suoraan ennen kuin katkaisee välit ja lähtee toiseen suuntaan.

Olen siis kaiken kaikkiaan tosi iloinen, etten enää pysty nimeämään elämässäni yhtään sellaista ihmistä, joka toisi siihen ylimääräistä draamaa. Oikeastaan minusta tuntuu, että ainoa draama jota elämässäni koskaan koen puskee läpi menneisyydestä, ei nykyhetkestä. Jo se kai kertoo siitä, että asiat ovat nyt niin paljon paremmin kuin ennen! Draamailijat ja pahan puhujat on elämän oppituntien jälkeen tullut helpommaksi tunnistaa. Tärkeintä on, että itse nousee asian yläpuolelle eikä lähde samaan leikkiin mukaan. Miettikää millaisia ihmisiä tahdotte olla, ette varmaan pahansuopia? Tahtoisin siis myös kannustaa teitä hyväntahtoisisuuteen ja irtisanoutumaan kaikesta draamasta ja pahanpuhumisesta. Elämä on siihen ja muuhun negatiivisuuteen aivan liian lyhyt!

(Sitä en valitettavasti ole vielä oppinut kuinka lakata välittämästä muiden mielipiteistä. Jos joku on sen koodin ratkaissut, jakakaa toki kanssani!)


People will love you. People will hate you. And none of it will have anything to do with you.”— Abraham Hicks



EN: They say that a human life moves forward in 7 year cycles and in the past years I've discovered this to be very true. Seven years ago I felt like my life was rebooting and my group of friends changed as well. Many people were cast aside but at the time I was also deepening my friendship with other people. Even though my close circle is now so much smaller than before I can count on all of them. I know them to be supportive, positive and smart people and together we have an amazing power to push each other forward.

As I look back on my past friendships some if them leave me stunned. I can't understand the dynamics in them. Sure, I miss some of those people a lot but in retrospective so many of those relationships were imbalanced to begin with. One or the other always had the stranglehold and the other remained the submissive one, things built up resulting in in heartbreak sperate directions as the friendship had become too poisonous to continue.

The main thing I have noticed as my circle has changed is how the general vibes are so much more positive than before, and that is something you can not fake. It is so important to cut out the toxic people in your life but the more time passes the more I realize how truly important it is. I can't stress this enough; if someone is giving you more bad feelings than good ones - cut them off. A negative environment poisons your soul and easily makes your vibe negative too. I have definitely been a very difficult person to others and today it makes me sad. However, I have learned to navigate through those feelings so that I am a much more enjoyable friend today.

My past life had a lot acquaintances, even more gossip and a tremendous amount of evil rumours. It still was a shock to me when I actually realized how much people talk about others behind their back. Until I actually saw it I had naively thought that that evil gossiping was just a thing that happened somewhere out there in the big world and some TV-shows but not here in Finland where people are ordinary and kind.

I call BS.

Unfortunately, rumours are everywhere. Somewhere out there someone is possible saying horrible things about myself as we speak and I am fully aware of that. Luckily I have learned to deal with it.

My belief is that a big part of why my life is currently so drama-free is because I have also made a conscious effort to weed out the gossip from myself too and evolve as a person. I can't stand talking behind someone's back and these days I have a pretty strict zero tolerance about it now. I have learned to resign from situations like that or gathered up the courage to say "Please stop, I don't want to hear about it because it is none of my business." I hope that some day my refusal will make that other person think about their actions as well and ponder wether it is their place to discuss other people's lives.

From you, I'd like to ask this:

What kind of a person would you like to be? Do you want to be catty and malicious? I would like to encourage you to think about these moments in your life and whether or not in these discussions you are on the righteous side. Resign from the drama and stop the gossiping!

(Unfortunately I have yet to learn how to stop caring about what other people think. Tips are welcomed.)

Lähetä kommentti

Latest Instagrams

© Joanna Hearts. Design by FCD.