SLIDER

JOANNA HEARTS


Helsinkiläinen musiikkibloggaaja ja internetin supersankari, jonka voi löytää valokuvaamasta festarilavojen kupeesta, fiilistelemästä keikkoja pikkuklubien takanurkasta, tai selailemasta Spotifyn uutuuksia yön pikkutunneilla.

UUTISKIRJE

 

"Onkohan bloggaajilla...paineita?"

Pelkoja, alemmuuskomplekseja ja valaistumisia 


Ei ole varmaankaan mennyt monelta blogien aktiivilukijalta ohi, että tämä viikonloppu on kulunut monella bloggaajalla perjantaisten Aussie Blog Awardsien sekä sitä seuranneen Indiedays Inspiration Awardsien merkeissä. Nappaan itse erilaisiin kissanristiäisiin mukaani aina lähes poikkeuksetta parhaan ystäväni sillä sen lisäksi, että hän on tietysti hyvää seuraa, on hän myös korvaamaton tuki hektisessä ympäristössä, jollaiseksi tämän viikonlopun kaltaiset juhlat koen. Koska kärsin itse sosiaalisten tilanteiden pelosta, on minulle todella stressaavaa vierailla ns. edustustilaisuuksissa ja siksi monet kissanristiäiset vaativat minulta ylimääräistä ponnistelua. Asiaa tietysti helpottaa se, että blogitapahtumissa harvat ovat onneksi pelkkiä tuntemattomia vaan tilaisuuksissa tapaa myös paljon ihania ystäviä samalla kertaa ja nauruja sekä haleja jaetaan paljon. 

Silti myönnän, etten koe olevani kauhean omimmillani liian hienostuneessa juhlaympäristössä, myös siksi on ihanaa ottaa juuri ystävä mukaan sillä hänkään ei sellaisessa ympäristössä välttämättä erityisesti viihdy. Ei siis sillä, että minusta olisi jotenkin kivaa kiduttaa ystävääni... mutta on helpottavaa kun vierellä on joku joka ymmärtää miltä minusta tuntuu, joku joka ei ota kaikkea liian vakavasti ja joku joka ehkä itsekin istuisi mielummin tennareissa rokkibaarissa kuin seisoisi korkokengissä punaisella matolla. Ystäväni on myös tietyllä tapaa ihanan "ulkona" blogipiireistä, minkä vuoksi minun on helpompi pitää jalat maan pinnalla. Jestas, tunnen itsekin olevani jollakin tapaa ihan ulkona kaikesta siitä loistosta, vaikka minä ilmeisesti olenkin siinä sisällä! Joskus minusta tuntuu, että puen hienoja tilaisuuksia varten päälleni vain jonkinlaisen edustuskelpoisen kuoren, sellaisen joka sopii ja sulautuu kaiken sen loiston keskelle. Oman elämäni Rose Dawson, vaikka laiva ei ole edes uppoamassa. 

Seisoimme Aussie Blog Awardsien alkuhumussa Riitan kanssa täydessä hiljaisuudessa hörppimässä aloittelujuomiamme samalla katsellen ihan käsittämättömän kauniiden ja persoonallisen näköisten bloggaajien lipuvan ohitsemme sinne sun tänne säkenöivissä mekoissaan, Sini Sabotagen poseeratessa vieressä kuvaajille ja vieressä seisovan bloggaajan korjaillessa varovaisesti jo täydellistä meikkiään. Siinä tulee helposti todella tietoiseksi itsestään ja omasta olemisestaan. "Onkohan bloggaajilla paineita samalla lailla kun vaikka malleilla", ystäväni miettii ääneen. "Olla laihoja ja sellaisia, tiiätkö, täydellisiä?" On, mietin, ja korjailen hieman mekkoani. Korkokengät puristavat.

Aloin panikoimaan tämän viikonlopun asujani jo kuukausia sitten, halusin näyttää mahdollisimman kauniilta ja säkenöivältä. Nyt kun mietin, niin en ole varma halusinko siksi, että halusin tuntea itseni ja oloni hyvkäsi vai siksi, että jotenkin "yltäisin muiden tasolle." Kuulostaapa kamalalta ajatukselta heti nyt kun sen näkee mustana valkoisella! Löysin kuitenkin ihanan mekon, sellaisen johon ihan itse rakastuin ja tämän viikonlopun asu alkoi hiljalleen muodostua.

Kun vihdoin puin tämän asun perjantaina päälleni, ehdin nauttia siitä ehkä kaksi tuntia kun korkokengät alkoivat jo puristaa, eivätkä vain kirjaimellisesti. Yhtäkkiä minut valtasi suunnattoman päälleliimattu olo, ja lähes häpeä siitä, että tunsin oloni jotenkin kamalan... feikiksi. Nappasin reppuni narikasta ja juoksin vessaan vaihtamaan vaatteita. Vaikka muut olivat saapuneet paikalle soveliaasti juhlaleningeissään ja korkokengissään, seisoin yhtäkkiä juhlakansan keskellä sopimattomasti pelkissä tennareissa ja naurettavan arkisessa vaaleanpunaisessa harsoteepparissa. Ja jollakin omituisella tavalla, minulla oli siinä paljon parempi olo kuin suunnattoman kauniissa pitsimekossa. Tunsin oloni jälleen hieman enemmän omaksi itsekseni.

Kaikki se kauneus ympärillä voi sokaista helposti, tosin tässäkin on varmasti kyse myös itsetunnosta ja siitä kuinka vahva ihminen on. Itselläni alemmuuskompleksit hyökkäävät esiin aika helposti, mikä kai tarkoittaa sitä, että vielä on paljon työtä tehtävänä. Saan itse kuitenkin voimaa aitoudesta, sillä se on luonnenpiirre jota arvostan itsessäni eniten ja siksi voin nojata aina siihen. Niin kauan kun on aito, voi aina seistä itsensä takana ja on helpompi hymyillä rohkeasti. Ja hymy tekeekin naisesta kauniimman kuin kuinka korkeat korkokengät tahansa.

Eilen heräsin iltaa varten himpun verran edellistä iltaa fiksumpana. Tällä kertaa minulla ei ollut asua, jonka suunnittelun olisin aloittanut kuukausia aikaisemmin, vaan sellainen piti keksiä kaapista muutamassa tunnissa. Olin kuitenkin oppinut perjantailta paljon, ja tällä kertaa aioin panostaa vain yhteen asiaan; omaan itseeni, siihen, että minulla on hyvä olla. Valitsin asun, joka ei ehkä ollut turhan juhlava, mutta kuitenkin sellainen, että se kunnioittaisi juhlan tunnelmaa ja siinä sopeutuisi muiden vieraiden joukkoon. Kuinka hyvältä tuntuikaan olla oma itsensä! Eilinen olikin aivan suunnattoman ihana ilta; löydettiin hyvä porukka sekä hyvä yhteinen sävel, ja lipiteltiin viiniä keskustellen mm. rasismista, koulukiusaamisesta, narsismista ja tisseistä.

Olen aivan tavallinen ihminen, koen epävarmuutta ulkonäköni vuoksi, mietin jatkuvasti mitä muut ajattelevat, välttelen valokuvia ja stressaan mitä laittaisin päälleni hienoihin tilaisuuksiin, joissa kaikki muut bloggaajat ovat niin kauniita. Välillä mielestäni unohtuu, että muutkin bloggaajat ovat aivan tavallisia ihmisiä, eikä minulla ole hajuakaan kuinka paljon tai vähän epävarmuutta he tuntevat asettaessaan itsensä esille samoin kuten minäkin. Bloggaajat ovat ihan mielettömän kaunis ja mielenkiintoinen ammattiryhmä, mutta eivät vain ulkoisesti. Kauniita bloggaajista tekee se, kuinka mielettömiä persoonia meidän joukostamme löytyy, niin suunnattoman erilaisia, ihanan aitoja ja rohkean kärkkäitäkin persoonia, jotka nauravat kovaa ja kannustavat toisiaan eteenpäin.

Välillä on todella tärkeää pysähtyä hetkeksi ja muistaa, että kompleksit ovat vain pään sisällä, heittää peili romukoppaan ja iloita elämän ihanista asioista. Kuten siitä, miten mielettömän monta blogia vei kotiinsa ansaitusti palkintopystejä tänä viikonloppuna. Kiitos bloggaajat, kun asetatte palan itsestänne esille. Kiitos, kun olette aitoja, erilaisia itsejänne ja kiitos, kun olette rohkeita!

32 kommenttia

  1. Sinulla ei kyllä tarvitse olla minkäänlaisia alemmuuskomplekseja, olet täydellinen juuri tuollaisena. :)

    VastaaPoista
  2. Niin hyvin kirjotettu! Uskon, että vähintään melkein kaikki bloggaajat (ellei ihan kaikki) kokee asukriisin kun miettii mitä laittaa päälle blogigaaloihin joissa on toinen toistaan upeampaa bloggaajaa. :D

    VastaaPoista
  3. Voi Joanna, olet ihana!

    Tähän vain samaistui niin vahvasti, ihan kuin olisi lukenut selkeytettyä versiota omista ajatuksistani.



    Olen kommentoinut tästä asiasta ennenkin, mutta taas on sanottava että olet ehdottomasti idolejani. Esikuva, oikeasti. Kuulun seuraajiisi myöa ig:n puolella ja valehtelematta miltei jokaisen julkaisemasi selfien kohdalla jään vaan tuijottamaan suu auki kauneuttasi.

    Jollain tasolla sinuun on helppo samaistua, vaikka itse olen kaukana kauniista, seksikkäästä bloggaajasta. Ihailen aitouttasi ja blogistasi välittyvää valtavaa sydäntäsi, muuta en osaa sanoa.



    halaus,



    xoxo

    VastaaPoista
  4. Jumaliste mikä teksti! Susta saa tän kautta jo erittäin aidon ja rehellisen ihmisen kuvan. Ja osasit pistää sanoiksi sen, minkä itse tunsin jo Blogger's Inspiration Dayn aikana lauantaina - en jotenkin kuulunut joukkoon ja oli hirveän outo fiilis muutenkin koko päivän ajan kun ei ollut parasta kaveria vierellä niinkuin syksyllä... Olin koko ajan hiukan varpaillani ja vaikka tykkäsinkin tutustua uutuuksiin ja kuunnella luentoja, tunsin itseni koko ajan hiukan ylimääräiseksi. Sain silti vietettyä yksikseni kivan päivän ja en stressannut asiasta liikoja, en ottanut turhia "paineita" enkä jäänyt iltajuhlaankaan. :) Jos et pahastu niin linkitän tämän tekstin ja siteeraan hiukan tulevassa postauksessani tuosta päivästä...?



    hannamaria

    www.hannamariav.com

    VastaaPoista
  5. Taas kerran ihan huippuloistava ja aito teksti sulta, isot pisteet sinne! Aivot on tällä hetkellä jäässä kahden tunnin yöunien jälkeen, joten en saa sanottua oikein muuta, vaikka on sellainen fiilis, että haluaisin kirjoittaa pitkän kommentin aiheeseen liittyen. Haluan kuitenkin sanoa sulle yhden lauseen, joka mulle susta tulee mieleen ja se on tämä: "Butterflies can't see their wings. They can't see how truly beautiful they are, but everyone else can. People are like that as well."

    VastaaPoista
  6. Hyvä teksti!

    Arvostettavan aito, ja varmasti itse kukin löytää tuohon aiheeseen kosketuspinnan.

    VastaaPoista
  7. Ainoa oikeasti HYVÄ /paras postaus tästä gaala-viikonlopusta mitä olen blogeissa nyt nähnyt !

    VastaaPoista
  8. Ihana sinä! Voin NIIN samaistua tähän tekstiin. Itse en kyllä päässyt näihin keväisiin Indiedays Blog Awardseihin osallistumaan, mutta olin viime marraskuussa mukana ja oli kyllä jotenki vähän ulkopuolinen fiilis siellä kaikkien upeiden ja tunnettujen bloggaajien keskellä :D Varsinaisesti ei haitannu viettää tätä viikonloppua gaalailun sijaan poikaystävän kainalossa, mutta toisaalta on kyllä hyvä tietää ettei ole ainoa joka ajatteli näin! Jos kutsu käy vielä seuraavinki awardseihin niin taidanpa napata poikaystävän mukaan sinne ja tulla ihan vaan rennolla asenteella ilman asukriisejä tai painetta siitä kuinka täydellistä pitää siellä punaisella matolla näyttää, if you know what I mean!

    VastaaPoista
  9. Olipas aivan ihana postaus! En ole aiemmin blogiisi törmännyt mutta nyt osuin tänne juuri sopivasti. Jotenkin niin samaistuin tuohon tekstiisi. Koin itse hieman samanlaisia fiiliksiä viime vuonna (http://divaaniblogit.fi/vaaleanpunainenhirsitalo/2013/11/17/rimakauhu/) - voi olisipa mulla ollut myös joku ikioma ystävä mukana, tsemppaamassa ja pakottamassa illalla ulos hotellihuoneesta ja ulos juhlimaan. Mutta koska niin ei ollut, taisin jotenkin jämähtää tuohon rimakauhuun ja jätinkin suosiolla tämän kertaiset juhlat välistä...

    VastaaPoista
  10. Seuraan paljon juuri näiden viimeisen päälle kauniiden ja täydellisten naisten blogeja joiden suurimpia murheita on saada uusinta vuittonia olalle. Jollakin tasolla jetset kiinnostaakin.. Sinun blogiasi luen, koska sinun aitoutesi ja haavoittuvaisuutesi on samaistuttavaa. Kirjoitat kauniilla kielellä sekä kevyesti että painavasti. On hienoa, että poikkesit viikonlopun riennoissa. Olit varmasti yksi normaaleimmista bloggareista! Ihanaa, että olet ja kirjoitat! <3

    VastaaPoista
  11. Samaistuin suhun juuri niin täydellisesti että ei mitään rajaa!

    Mulla on aina tollanen fiilis, ihan sama oliko juhla vai ei, mutta jotenkin tuntuu aina siltä "ois pitäny sittenki laittaa ne ja ne päälle" ja aina on todella ulkopuolinen olo... Stressi on kova koska veljelläni on YO juhlat ensikuun lopulla, eikä ole mitään ideaa mitä laitan päälle, ja luultavasti tulee samat alemmuuskompleksit sinä aamuna, kun pitäisi jonnekkin lähteä..



    Onse vaan niin vaikeaa olla nainen :(

    VastaaPoista
  12. Ei alemmuuskomplesseissa ole mitään merkitystä sillä millainen oikeasti on, voihan jopa maailman täydellisimmällä ihmisellä olla alemmuuskomplekseja. :) "Get over it" -tyyppinen mentaliteetti ei oikein toimi mielenvikoihin...

    VastaaPoista
  13. Itselleni ainakaan "asukriisi" ei ihan riitä... :D

    VastaaPoista
  14. Voi herranjesta!! KIITOS, muuta ne osaa sanoa!!! ♥ Ihanaa kun luet blogiani!

    VastaaPoista
  15. Kyllä mäkin valitsisin poikaystävän jos sellainen olisi. :D

    VastaaPoista
  16. Tsemppiystävä auttaa kyllä ihan hurjasti! :) Rimakauhu on paha...

    VastaaPoista
  17. Kyllä "tuollaisillakin" vuitton-naisilla on varmasti suurempiankin murheita, muistathan, että blogi on vain pintaraapaisu bloggaajan elämästä. :)



    Ihana kuulla, että voit samaistua blogiini! :) Se on mielestäni tosi tärkeää blogeissa! Ihanaa kun luet ♥

    VastaaPoista
  18. Apua! Ihana teksti ja tosi tärkeä asia, nykyään kun tollanen "paremmuuden" tavoittelu yltää muuallekkin kuin blogipiireihin.

    VastaaPoista
  19. Aivan varmasti! Enkä tässä tekstissäkään puhunut pelkästään blogikissanristiäisistä vaikka ne olivatkin nyt ajankohtaisia, vaan ihan kaikenlaisista juhlatilaisuuksista "tavallisessakin" arjessa. Ylipäätään kaikista juhlavista tilaisuuksista joissa pitäisi jotenkin "edustaa", kun mä vain haluaisin olla oma itseni!

    VastaaPoista
  20. En tiedä yhtään miten muotoilla mun kommentin ja sanoa se mitä haluaisin, mutta kiitos aiva mielettömän hyvästä tekstistä! Mulla on aina ulkopuolinen olo blogi-tapahtumissa ja pelkään että otsassani oikeen lukee miten urvoksi itseni tunnen. Painetta on, todella! Vaikka todellisuudessa, ehtiikö kukaan katsoa muiden ulkonäköä omaa kriiseilessä?
    Itsekkin haaveilin perjantaina tennareista ja löysästä teepparista, vaikka tykkäänkin tallustella korkkareilla ja mekoilla yleensä! Taisi olla kuitenkin liian isot korot jalassa tälleen parikymmentä päivää ennen laskettua aikaa :D

    Ja oot ihana! Juuri tuollaisena matalapohjaisissa kengissä viihtyvänä! <3

    VastaaPoista
  21. Meinasin kirjoittaa jonkun huipun analyysin omista komplekseistani, mutta en saanutkaan mitään aikaan. Tyydyn siis vain sanomaan, että kiitos kun olet omaitsesi. Osaat upeasti pukea tekstiksi vaikeaselkoisia asioita. Ihanaa, että kirjoitat juuri näistä asioista rehellisellä otteella. Tulee hyvä mieli kun en olekaan ainut joka käy läpi näitä asioita mielessään. Näistä kun harvemmin tulee puhuttua puoli tuttujen kanssa ja hyvät ystävänikään eivät tunnu ymmärtävän kompleksejani millään. Eihän mulla mitään komplekseja saa olla koska olen heidän mielestään upea ja älykäs yms. Vertaistukea parhaimmillaan etten sananoisi! Kirjoita lisää ja rohkeasti.

    VastaaPoista

© Joanna Hearts • Theme by Maira G.