SLIDER

JOANNA HEARTS


Helsinkiläinen musiikkibloggaaja ja internetin supersankari, jonka voi löytää valokuvaamasta festarilavojen kupeesta, fiilistelemästä keikkoja pikkuklubien takanurkasta, tai selailemasta Spotifyn uutuuksia yön pikkutunneilla.

UUTISKIRJE

 

12/07/2015

Eroon turhasta roinasta

Olen nyt loppuvuodesta aloittanut kotonani pienen siistimisprosessin ja päämäärätietoisesti alkanut hankkiutua eroon mielestäni turhasta roinasta.  Sama ilmiö on tuntunut vallitsevan lähipiirissäni noin muutenkin, ihmiset taitavat olla jotenkin kyllästyneitä jatkuvaan kulutukseen ja tavaran määrä ahdistaa itse kutakin.

Siksi ajattelin jakaa kanssanne nyt oman Eroon turhasta roinasta -prosessini. Aika on mielestäni näin joulukuun alussa erittäin sopiva ensinnäkin siksi, että joulu on niin kovaa kulutuksen juhlaa, mutta myös siksi, että moni siellä ruudun toisellakin puolella aikoo ehkä toivottavasti suorittaa tässä kuussa perinteisen joulusiivouksen!


Luopuminen & Tunne


Olen itse ollut aina huono luopumaan ihan turhista jutuista. Pienenä minulla oli varmaan 20 puoliksi käytettyä pyyhekumia laatikoissani. Kindermunan sisältä saatuja leluja oli muutamakin pieni kokoelma. Muutettuani kotoa pois elivät mukanani jopa kaksi muuttoa pari pinoa lähes rikkileikeltyjä Mix-lehtiä. Siis nimenomaan Mix-lehtiä, lehti ei ollut tuolloin edes vaihtanut vielä nimeään Miss Mixiksi (tämä tapahtui vuonna 2007 mikä ehkä kertoo näiden lehtien iästä ja näin ollen myös kunnosta).

Muutettuani nykyiseen kotiini Helsingin Kallioon, viskasin nuo lehtipinot vihdoinkin roskiin. Miksi olin edes säilyttänyt niitä? No suoraan sanottuna siksi, että käytin niitä työkaluina kaikenlaisissa askarteluissani ja siksi ne oli myös alunperin leikelty niin riekaleiksi. Lehtiä kuitenkin tulee ja menee ja päästäessäni pinosta irti, tuntui jotenkin todella hölmöltä, että olin edes pitänyt niistä kiinni niin pitkään.

Sittemmin olen löytänyt suurta iloa ja helpotusta luopumisesta. Vaikka murehdinkin usein etukäteen sitä heitänkö jonkin tavaran pois liian kevyesti, on jälkikäteen tunne jotenkin voimaantunut. Mä pystyin siihen! Ja katso nyt kaikkea tätä uutta tilaa, jonka vapautin kaapeistani. Hyvä minä!

Kannattaa varautua siihen, että turhan roinan läpikäyminen saattaa tuntua aluksi raskaalta ja vastenmieliseltä: ostamasi videokamera oli silloin niin kallis ja tässä mekossa jota nyt uhkaa tapaaminen jätesäkin kanssa on vielä laputkin kiinni, tuo laatikon perällä asuva ristipistotyö on vielä kesken ja tästä kolme vuotta vanhasta eyelineristahan saa vielä ihan hyvin jotain irti! On mielestäni ihan okei tuntea näitä tunteita, mutta kannattaa myös miettiä ne loppuun asti — pääsisivätkö nämäkin tavarat ehkä aktiivisempaan käyttöön jonkun muun käytössä, voisitko myydä tai lahjoittaa ne jollekin? Tai tekeekö kolme vuotta vanha bakteeripesäke lopulta silmillesi kuitenkin enemmän haittaa kuin hyötyä? Eikö olisikin ihanaa jos vaatekaappiin mahtuisi käyttämättömän mekon tilalle jokin uusi, päivittäin käytettävä lempparimekko? Mitä jos luopuisit vanhasta ja nauttisit nykyhetkestä ja tulevasta? Mitä jos?

Mitä heittää pois?


Miksi ylipäätään luopua mistään mitä omistat? No, omat syyni olivat puhtaasti tilanpuute sekä stressi. Siisti koti ja ilmapiiri luovat minulle huomattavasti stressittömämmän ympäristön. Tahtoisin olla tietoinen lähes kaikesta mitä omistan. Lisäksi harmittaa omistaa tavaroita tai vaatteita joita en käytä, minua ilahduttaa enemmän ajatus siitä, että ne ovat kovassa käytössä — vaikka se tapahtuisikin jonkun muun toimesta.

Minä uskon vakaasti siihen, että kaikelle pitää olla oma paikkansa tai kotona ei voi koskaan olla todellisesti siistiä. Tavarat muuten vain ikään kuin pyörivät siellä minne kullonkin mahtuvat. Minusta on myös hyvä pistää eteenpäin vähälle käytölle jääneitä tavaroita ja mielummin hankkia itselle jotakin sellaista jota oikeasti tahtoo ja haluaa. Enkä tarkoita tällä sitä, että tarkoitus olisi heittää pahvilaatikollinen vanhaa tavaraa pois ja hankkia tilalle kaksi laatikollista uutta tavaraa, vaan ihan vain jo sitä, että eikä olekin paljon mukavampi omistaa vähemmän tavaraa joka tekee sinut iloiseksi, kuin enemmän tavaraa joka tuottaa stressiä ja istuu turhanpanttina?

Kävin omassa Eroon turhasta roinasta -prosessissani läpi ihan kaikki kotini osa-alueet. Keittiön, kosmetiikkalaatikot, vaatekaapin, kosmetiikan, levyt, jokainen kotini nurkkaus sai osansa. Pistin ylös pieniä merkintöjä jokaisesta osa-alueesta.

Vaatekaappi

  • Ota kaikki ulos vaatekaapistasi ja kysy itseltäsi seuraavat kysymykset jokaisesta vaatekappaleesta: Mahtuuko ja istuuko tämä minulle edelleen? Olenko käyttänyt tätä viimeisen vuoden aikana? Pukisitko sen päällesi tänään? Ostaisitko sen kaupasta tänään? Pidätkö siitä miltä se näyttää päälläsi ja tuleeko siitä hyvä fiilis? Onko vaate hyvässä kunnossa? Omistanko toisen samankaltaisen vaatekappaleen?

  • Pidä kaikki vaatteesi niin hyvin esillä kuin mahdollista. Mitä enemmän vaatekappaleesi ovat esillä sitä todennäköisemmin niitä tulee käytettyä.

  • Hyvä tapa seurata vaatteita jotka ovat jääneet vähäsielle käytölle, on kääntää kaikki henkarit yhteen suuntaan vaatekaappia siivottaessa. Kun otat vaatteen pois henkarista ja käytät sitä, aseta se takaisin toisin päin. Näin voit esimerkiksi 6kk päästä helposti nähdä mitä vaatteita et oikeasti käytä.


Kauneus & Kosmetiikka

  • Kauneustuotteiden kiertokulkua helpottaa hieman se, että kosmetiikkatuotteet vanhenevat. Aloita kauneuslaatikoidesi putsaaminen tarkistamalla päiväykset purkeista ja purnukoidesi kyljestä! 

  • Aloita huulipunien, luomivärien sekä kynsilakkojen karsiminen kartoittamalla löytyykö samankaltaisia sävyjä montaa kappaletta. Jos löytyy, pohdi mikä niistä on paras tai käytössä eniten? Onko jokin luomiväreistä esimerkiksi pigmenttisempi kuin toinen tai kuivuuko toinen sininen kynsilakka nopeammin kuin toinen sininen kynsilakka? Onko toinen huulipuna selkeästi laadukkaampi kuin toinen? Pohdi ja punnitse tarvitsetko samasta sävystä montaa eri versiota.

  • Mikäli hamstraat ripsivärejä, kiinnitä erityistä huomiota niiden vanhenemiseen. Tuubeja ei kannata avata turhaan sillä niiden vanhenemisprosessi käynnistää kun sinetti rikkoutuu ja tuubi aukeaa. Hamstratut ripsivärit kannattaa siis pitää tiukasti suljettuina laatikoiden perällä. Mikäli ripsiväri on avattu ja vanhentunut, kannattaa se heittää suosiolla pois sillä erityisesti silmän alueelle käytettävät meikit on tärkeää pitää ajan tasalla.


Kodin irtaimisto & muu roina

  • Etene asunnossasi alueittain nurkka kerrallaan äläkä rasita itseäsi liikaa kerralla tai koko urakka saattaa tuntua ylitsepääsemättömältä. Aloita tänään vaikka vessan peilikaapista, huomenna voit siivota tiskikaapin ja ylihuomenna vaikkapa kirjahyllyn. Vaatekaapin raivaamisesta voi tehdä vaikkapa koko viikonlopun urakan.

  • Ovatko postit, kirjat, kupongit ja lehdet levittäytyneinä ympäri kotiasi? Vaikka nämä asiat eivät kirjaimellisesti ole sotkua, runsain määrin esiintyvinä ja ympäri kotia hajaantuneina ne kyllä saavat kodin näyttämään sotkuiselta. Tee näin: Pidä paperinkeräyslaatikkoa ulko-oven lähellä. Siihen voit heittää turhat mainokset heti postia lajitellessasi. Lajittele tärkeät postit puolestaan heti oikeille paikoilleen, laskut laskulaatikkoon ja muut tärkeät paperit omille paikoilleen. Peruuta lehtitilaukset, jos lehdet jäävät lukematta.

  • Kirjahylly - pursuaako omasi? Rakastan itse kirjoja ja omistan paljon sellaisia kirjoja jotka voisin lukea uudestaan ja uudestaan, sekä sellaisia kirjoja jotka ovat visuaalisesti erityisen upeita. Kannattaa kuitenkin miettiä löytyykö omasta kirjahyllystä sellaisia teoksia jotka voisivat tuoda enemmän iloa jollekin toiselle kuin lojuessaan tyhjänpanttina omassa kirjahyllyssä.

Mihin tavarat voi viedä?

  • Kotikirppikselle voit kutsut kaverit ja perheet penkomaan tavaraa hyvässä hengessä ja myydä kaverihintaan tai lahjottaa kavereille parempaan käyttöön vanhoja vaatteita ja tavaraa.

  • Kirpputorille voi varata pöydän ja kantaa kimpsut ja kampsut päiväksi myyntiin, tai vastaavasti voit viedä sinulle tarpeettomaksi käyneitä tavaroita myyntiin itsepalvelukirpputorille missä maksat kirpputoripöydästä sovitun hinnan verran vuokraa ja tilan omistaja pitää huolen myyntitoiminnasta. Vastuullesi jää tuotteiden hinnoittelu -usein jo valmiiksi pöytänumerolla varustetuille- hintalapuille sekä kirppispöydän siistissä kunnossa pitäminen.

  • Tori.fi, huuto.net ja FB-kirpparit ovat paikkoja joissa tavarasta pääsee vikkelästi eroon ja tavarasta saa usein sopivan hinnan. Parhaimmassa tapauksessa moni noutaa ostamansa tavarat kotioveltasi!

  • H&M:n tekstiilikierrätyslokeroon voi viedä vaatetta ja kangasta vaikka paidat olisivatkin rikkinäisessä kunnossa tai tahraantuneet. Kaikki pistetään uuteen käyttöön ja vastineeksi saa yhdestä kassista -15% alennuskupongin!

  • Fida ottaa vastaan vaate-, huonekalu- ja tavaralahjoituksia suoraan myymälöihin niiden aukioloaikoina. Lisäksi vaatteita voi viedä vaatekeräyslaatikoihin tai kotiin voi tilata myös ilmaisen noutopalvelun mikäli kuljetusavulla on tarve.

  • Myös UFF kerää käyttökelpoisia vaatteita, asusteita, kenkiä, kodintekstiilejä, leluja ja urheiluvälineitä. (Myös keräyslaatikkoja.) Muita vaihtoehtoja löytyy toki lukuisia kuten mm. SPR:n kierrätyskontit, Kierrätyskeskus, Siivouspäivä...

  • Roskiin. Ihan oikeesti. Sä et tee sillä kymmenen vuotta vanhalla, repaleisella Mix-lehdellä yhtään mitään.

Yhteenveto

Kävin itse koko asuntoni läpi yksi nurkkaus kerrallaan. Se tuntui jotenkin helpoimmalta ja stressittömimmältä ja lisäksi jokainen osa-alue sai ansaitsemansa huomion. Saatoin aluksi käydä esimerkiksi yhdessä illassa läpi vain astiakaapin. Ei mikään suuri urakka, mutta yksi osa-alue pois listalta kuitenkin. Suurimman urakan, eli vaatehuoneeni jätin viimeiseksi ja käytin siihen eniten aikaa ja ajatusta. Kaiken kaikkiaan turhaa tavaraa kerääntyi yhteensä neljä pahvilaatikollista koko kodista, jos olisin kerännyt kaikki roskiin lentävät turhakkeet jätesäkkeihin kerralla, olisi niitä varmasti tullut useampi. Kaiken kaikkiaan huomattavan suuri helpotus n. 27 neliömetrin asunnosta.

Laatikot seisoivat ruokapöytäni alla monta kuukautta. Ne typistyivät vain kahteen vajaaseen laatikkoon sen jälkeen kun pari kaveria oli käynyt penkomassa niitä. Kaverihinnalla / ilmaiseksi lähti eteenpäin esimerkiksi isoja kasoja meikkejä ja asusteita. Osan tavarasta möin muutama kerrallaan omalla kaupunginosakirpparillani Facebookissa ja kun laatikot olivat huvenneet tarpeeksi, kiikutin loput Fidalle.

Siivouksen jälkeen


Kotini on koko tämän suuren urakan jälkeen edelleenkin hirveän täynnä tavaraa, mutta tavaran määrä on siltti huvennut huomattavasti. Myös vieraat ovat huomanneet tämän.  Mielestäni tämän urakan jälkeen tärkeintä on se miten toimii jälkikäteen, ettei löydä itseään ihan yhtä suuren urakan edestä ainakaan kovin pian. Kiinnitän siis erityistä huomiota nykyään kahteen seikkaan.

Ensimmäisenä siihen, että jos törmään kotonani johonkin mitä ymmärrän käyttäneeni viimeksi hyvin kauan sitten - jos ollenkaan - heitän sen suosiolla roskiin, pistän sen myyntiin tai annan kaverille. Ennen sysäsin tuollaiset tavarat yleensä takaisin kaappiin ettei minun tarvitsisi miettiä niitä juuri nyt. Se on tämä "tyhjä maitotölkki jääkaapissa" -konsepti, joka johtaa tarpeettoman pitkitettyyn tavaroiden säilömiseen. Nopeat ratkaisut luovat nopeampia lopputuloksia.

Toisena kiinnitän erityisesti huomiota siihen mitä uutta tuon kotiini. Kaikkea ihanaa ja kaunista ei tarvitse omistaa. Sitä voi katsella, sen olemassaoloa voi ihailla ja arvostaa, ja sitten sen voi jättää sinne missä sen näkikin. Sitä ei tarvitse ottaa esimerkiksi kaupasta mukaansa. Myös blogin kautta saamani ilmaisen tavaran yritän pitää kohtuuden rajoissa. Etenkin blogin alkuaikoina ei välttämättä edes ymmärrä, että kaikelle voi sanoa ei, jopa sellaisille jutuille jotka on tosi ihania. Olen nykyään tosi kriittinen esimerkiksi minulle tarjottujen vaatteiden suhteen. Vaikka minulle tarjottaisiin tosi ihanaakin riepua saatan kieltäytyä ottamasta sitä itselleni jos tiedän että se saattaa jäädä vähemmälle käytölle kuin mitä toivoisin.

Siinä on kaikessa suuruudessaan tämä minun tämänkertainen siivousprosessini, pojot sulle jos jaksoit lukea tänne asti! Tämä on tehnyt omasta kodistani huomattavasti miellyttävämmän paikan asua ja jos voin inspiroida ketään muuta käymään saman urakan läpi niin sehän olisi ihan loistavaa! Mielelläni kuulisin myös teidän keinot ja vinkit kodin järjestelemiseen ja tavarasta luopumiseen!
6 kommenttia

11/10/2015

Halloween

Olipa kerran sirkustaiteilija, nainen, joka kiersi sirkuksen mukana ympäri maailmaa. Hän oli epärehellinen jekuttaja, joka valehteli kaikille niin paljon, että lopulta tukehtui omiin valheisiinsa. Hän jäi sirkukseen kummittelemaan, mutta hänen kertomansa valheet väänsivät hänen kasvonsa sellaiseen muotoon, että hän näytti ikuisesti kaksinaamaiselta ämmältä.


Halloween. Tuo ikuisen hankala asujen, meikkien ja valintojen suo. Joka vuosi päätän hyvissä ajoin ennen Halloweenia, että tänä vuonna tahdon tehdä jotain tosi siistä meikkini tai asuni suhteen ja päädyn johonkin vaikeaan ja näyttävään meikkiin tai asuun jääden odottamaan itse juhlapäivää aina into piukeena. Muutama päivä ennen juhlapäivää kuitenin jänistän, päätän etten osaa tai kuitenkaan tunne oloani mukavaksi valitsemassani meikissä tai asussa ja lähden etsimään ratkaisua jostakin muualta.

Niin kävi nytkin. Olin päättänyt jo monta viikkoa aiemmin, että loihdin kasvoilleni tämän netin syövereissä kiertäneen kaksinaamaisen meikin, mutta kaksi päivää ennen pyhää ja Halloween-teemaisia Indiedays Blog Awards -kemuja päätinkin, että ei, en mä kuitenkaan osaa ja siitä tulee ihan huono ja sitten mua hävettää koko illan. Olin jo lähtenyt etsimään itselleni uutta meikkiä ja olin ajatellut tehdä jotakin tarkoituksella "tylsää" kuten tavallisen tummanpuhuvan silmämeikin ja pelottavat piilolinssit. Sain kuitenkin työkaverilta niin paljon rohkaisua tekemään sen mitä olin alunperinkin suunnitellut, että päädyin edellisenä päivänä vielä kokeilemaan kerran tätä hylkäämääni meikki-ideaa. Onneksi kokeilin, sillä siitä tulikin niin hieno, että palasin takaisin alkuperäiseen suunnitelmaani!


Testimeikissäni opin monta asiaa, ja niiden vuoksi kehoitan kaikkia aina kokeilemaan naamiaismeikkiä edes kerran etukäteen jos suinkin mahdollista. Opin mm. sen, että nestemäiset huulipuat ovat käsittämättömän käteviä ajamaan kasvomaalien asiaa jos ei kuitenkaan itse kasvomaaleja käytä. Opin myös, että kulmakarvojen piirtäminen on yllättävän paljon vaikeampaa minne tahansa muualle kuin niiden oikealle paikalle vaikka etukäteen olin ajatellut, että ne olisivat kenties meikin helpoin osuus. Lisäksi opin, että sellaista todellisesti mustaa mustaa, jota oikeat varjot luovat esimerkiksi silmien alueelle tai jota löytyy etenkin omista tummista silmistäni, on todella vaikeaa luoda keinotekoisesti poskille (ainakaan tavallisilla meikkituotteilla, tässä valmiissakin meikissä näkyy kuinka paljon poskien silmät heijastavat valoa joskin tämä meikki on kuvattu kirkasvalolampun edessä joten todellisuudessa meikki oli paljon vaikuttavampi kun ei heijastanut yhtä paljon valoa). Tämän vuoksi ostin esimerkiksi hailakat piilolinssit, jotka olisi edes himpun verran helpompi jäljentää!

Kun Halloween-päivä koitti, olin varannut meikin tekoon vajaa neljä tuntia. Yllätyin ihan hirveästi kun huomasinkin, ettei sekään oikeasti riittänyt! Alle tunti ennen lähtöä havahduin siihen, etten ollut edes aloittanut vielä kulmiani tai suuta (joka oli onneksi melko helppo) tai laittanut hiuksiani tai edes pukenut päälleni. Se jäi vähän harmittamaan, että ajan puutteen vuoksi esimerkiksi (poskieni) kulmakarvat jäivät hyvin alkeellisiksi raapustukseksi enkä myöskään ehtinyt näkemään suuhun niin paljon vaivaa kuin olisin tahtonut. Jos minulla olisi ollut enemmän aikaa, olisin myös vaihtanut (poskieni) silmiin hienommat ja näyttävämmät ripset! Tosin nuokin olivat jo melko ällöt.

Näillä kuitenkin mentiin, onneksi uskalsin sillä sain meikistäni illan aikana ihan hirveästi kehuja! Indiedays Blog Awardsien dress codena oli siis haunted circus ja siksi pystyin pitämään asuni muuten melko simppelinä! Ihmisten reaktiot olivat ihan mahtavia illan aikana, monet tulivat esimerkiksi luokseni ja totesivat "niin siisti meikki!" mutta lähtivät heti pois; "en voi kattoo sua, saan migreenin!"



EN: My Halloween look for this year was this trippy double vision make up look I discovered from Promise Phan. I almost backed out from it but decided to do it anyway and I'm glad I did! I wore it at the Indiedays Blog Awards 2015 since their dresscode was haunted circus.

10 kommenttia

10/29/2015

Photo diary | Autumn adventure









Ei kommentteja

10/14/2015

Miksi ne katsoo mua noin?


Se on tosi ihmeellistä miten nuorena ja esimerkiksi koulussa sitä vain tahtoisi olla niin kuin kaikki muut, saada samat tavarat ja elää samanlaista arkea, olla samanlainen ja sulautua massaan eikä vaan missään muodossa vahingossakaan paljastaa niitä omia erilaisuuksia ja epäkohtia. Aikuisiällä kuitenkin ne samat epäkohdat ovatkin yhtäkkiä niitä suurimpia rikkauksia, sitä tahtoisi aina vaan olla jotenkin erityinen ja erilainen, harrastaa jotain erilaista ja omata jonkinlaisia persoonallisia piirteitä.

Olin itse kiusattu peruskoulussa enkä tahtonut mitään muuta enempää kuin vain hukkua massaan ja olla näkymätön. Ylipainoisena, omituisena kreikkalaisena tyttönä minussa oli kuitenkin paljon erilaista tarttumapintaa ja se oli välillä minulle vaikeaa. Samalla halusin tietenkin tulla huomatuksi ja hyväksytyksi hyvällä tavalla, ja tulla osaksi porukkaa. En halunnut kuitenkaan tulla sellaiseksi erilaisuuteni vuoksi vaan samankaltaisuuden vuoksi. Janosin yhteenkuuluvuuden tunnetta koska olin niin kiusattu ja syrjitty etten kokenut kuuluvani mihinkään.

Nyt aikuisiällä minun on edelleen vaikeaa muistaa se, että nykyään pöydät ovat kääntyneet ja myös muut ihmiset arvostavat itsessään ja muissa juuri niitä uniikkeja ja erikoisia piirteitä eivätkä välttämättä niitä harmaan sävyjä joita löytyy kaikista. Sitä usein tahtoo edelleen käpertyä itseensä ja vain tulla näkymättömäksi tai pysyä sellaisena koska tekisi mitä tahansa etteivät kiusaajat repisi taas riekaleiksi. Jokainen meistä kai tahtoo tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on, mutta harvalla meistä on rohkeutta olla sitä oikeasti. On niin helppoa, ehkä jopa luontaista miettiä miksi ne katsoo mua noin?

Olen viime viikkoina pohtinut paljon sitä miten voi lakata välittämästä siitä mitä muut ajattelevat ja olen myös konsultoinut aiheen tiimoilta paljon ystäviäni sekä ihmisiä joiden kanssa olen yhteydessä sosiaalisessa mediassa. En tiedä uskonko siihen, että onneen on joku yksi avain mutta jos olisi, uskoisin sen piilevän siinä, että irtautuu muiden mielipiteistä. Osaan ainakin rehellisesti sanoa, että se on itselläni ollut yksi suurimmista elämäni kompastuskivistä enkä ihmettelisi vaikka se juontaisikin juurensa juuri sinne koulukiusaamiseen lapsuudessani.

Se, että käpertyy itseensä eikä näytä täyttä potentiaaliaan on toki mainio suojamuuri. Eikä se ole välttämättä huono asia, se on nimenomaan hyvä apukeino itsensä suojelemiseen jos ei ole valmis ottamaan kritiikkiä vastaan siitä mitä oikeasti on. Mutta kun on valmis kasvamaan ihmisenä ja ottamaan ne iskut vastaan tai on oppinut todella olemaan välittämättä siitä mitä muut ajattelevat, on hyvä ehkä pohtia sitä että jos piilottaa oman itsensä kaikessa mahtavuudessaan, ei voi koskaan tietää olisivatko muut sitten kuitenkin hyväksyneet sinut sellaisena kuin sinä oikeasti olet. On jotenkin surullinen ajatus, että piilottaa maailmalta oman itsensä, kun olet kuitenkin ainoa sinä joka tällä maailmalla on.

Enkä nyt tällä ”itsensä piilottamisella” tarkoita sitä, että olisit jotenkin feikki ja esittäisit jotain mitä et ole – vaan lähinnä sitä, että todella moni jotenkin rajoittaa itseään niin ettei sanoisi tai tekisi mitään turhan näyttävää tai poikkeavaa vaan pysyisi mahdottoman hajuttomana ja mauttomana ettei ärsyttäisi ketään väärällä tavalla.

Hyvänä esimerkkinä minulle tuli tästä kaikesta mieleeni eräs ilta jona olin jostakin syystä jotenkin poikkeuksellisen hyvällä päällä ja tunsin oloni pitkästä aikaa omaksi itsekseni. Meillä oli tuolloin ihan älyttömän hauskaa enkä juurikaan miettinyt sitä mitä sanon tai miltä näytän tai mitä muut ajattelevat. Juttelin ihmisten kanssa avoimesti, murjaisin vitsejä ja liikuin vapaasti ympäri kuppilaa. Tuo ilta jolloin olin avoimesti oma itseni on myös ainoa ilta ikinä jolloin olen saanut poikkeuksellisen paljon palautetta siitä miten onnelliselta vaikutan. ”Hei, ootpa sä hyvällä tuulella tänään!” ja ”hei, ihana nähdä kun oot noin iloinen!” olivat yleisimpiä saamiani tervehdyksiä ja olivatpa muutamat tuttavat kehuneet minua yhteisille ystävillekin.

Ehkä mä olen siis ihan kiva tyyppi – silloin kun uskallan olla. Uskalla sinäkin!
8 kommenttia

9/15/2015

Olet korvaamaton


Minut valtasi äsken hirveän liikuttunut kiitollisuus teistä kaikista siellä ruudun toisella puolella ja oli pakko tulla nopeasti avaamaan sydäntäni teille. Olen kirjottanut (tätä) blogiani nyt neljä vuotta ja se on käynyt läpi kaikenlaisia vaiheita. Muistan vieläkin kun blogini oli juuri vasta syntynyt ja hihkuin jo sen vuoksi, että sille oli kerääntynyt 20 seuraajaa. Iloitsen edelleen samalla lailla aina kun huomaan vaikka kommenttien perusteella saaneeni uusia, säännöllisiä seuraajia.

En koskaan perustanut tai pitänyt blogiani tutustuakseni uusiin ihmisiin tai saadakseni uusia ihmisiä ja oikeastaan olen alusta asti ollut tosi varuillani sen kanssa keneen tutustun ja ketä päästän elämääni blogini kautta, oli kyse sitten lukijoista tai bloggaajista. Tutustuin kuitenkin pian muihin bloggaajiin joilta sain ihanaa sisarellista tukea (katson sinua, Natalia Tolmatsova) sekä yhteistyökumppaneihin joilta sain myös kullanarvoisia neuvoja.

Ensimmäistä kertaa sain myös alkaa totutella elämässäni siihen, että teitä ihania tulee välillä nykäsemään myös kaupungilla hihasta ja kertomaan, että olen vaikuttanut teihin yhtään millään tavalla. Se tuntuu jotenkin ihan käsittämättömältä. Loppujen lopuksi, vaikka blogini onkin minun oma luovuuden tyyssijani, on minulle myös tosi tärkeää mitä se jättää jälkeensä kun se joskus lopettaa (älkää huoliko, tämä ei ole se postaus) ja loppujen lopuksi on minulle kaikista eniten merkitystä sillä, jos olen jotenkin edes kaukaisesti pystynyt vaikuttamaan jonkun elämään, piristämään jonkun päivää tai tsemppaamaan siinä millainen olo jollakin on itsestään. Se on musta ihan sairaan siistiä, että voin ajatella ja kirjottaa jotakin millä on tässä maailmassa oikeasti jotain merkitystä!


Taas itkettää, olen jotenkin niin (erityisen) kiitollinen teille ihan kaikesta juuri nyt!!! Näiden viime vuosien aikana olen kokenut niin paljon erilaisia juttuja ja kokenut niin paljon. Olen muuttunut ja kasvanut niin paljon. Olen jauhanut blogissani usein negatiivisista kommenteista ja siitä miten vahvasti ne vaikuttavat minuun, mutta pakko kyllä sanoa, että kyllä se kaikki positiivinenkin palaute on vaikuttanut minuun ihan suunnattomasti vaikka sen vaikutusaika onkin ehkä hitaampi. Se on myös pitkäkestoisempaa. Tietenkin otan itse ihan kaiken kunnian kaikesta siitä työstä jonka olen tehnyt oman henkilokohtaisen kasvuni sekä itsetuntoni suhteen, mutta teidän lämpimät sananne ja tukenne on kyllä ollut ihan korvaamatonta siinä matkalla. Välillä en edes käsitä sitä mitenköhän kokonaisvaltainen kuva teillä on minusta tai kuinka paljon tiedätte. Olen niin kiitollinen siitä, että olette jakaneet omia tarinoitanne ja kannustavia sanojanne kun olen kertonut masennuksestani, ahdistuksistani, kamppailuistani... nykyään saan teiltä myös jatkuvasti huonoina päivinä (kuten tänään) tukea esimerkiksi sosiaalisissa medioissa. Jaksatte aina piristää ja tuntuu ihan mielettömältä saada sitä iloa takaisin teiltä! Sitä, mitä toivottavasti olen välillä pystynyt tarjoamaan myös teille.

Juttelin juuri myös puhelimessa erään blogini yhteistyökuppanin edustajan kanssa ja kerroin hänelle kuinka olen pyrkinyt luopumaan kaikesta turhasta blogini ympärillä, mukaanlukien stressistä. Kuten olette saattaneet huomatakin, en noudata tällä hetkellä mitään äärettömän tiukkaa postausaikataulua (vaikka suotavaa olisi postata toki usein ja yritän pitää sen mielessäni) vaan kirjoittelen juuri silloin kun huvittaa ja uskon, että se näkyy myös ulospäin. Olen tosi tyytyväinen blogiini juuri nyt ja innoissani tulevasta, tai oikeastaan olen jopa enemmän innoissani siitä tulevasta sillä blogini tällä hetkellä tuntuu kuin uudelta alulta, tyhjältä kangaspohjalta jolle voi maalailla mitä tahansa. Niin siistiä!

Ei mulla oikeastaan muuta. Eli kiitos, just sulle! Ihan vaan kun luet tätä, ja etenkin jos oot kommentoinut ja kannustanut vuosien aikana! Olet korvaamaton.





EN: I suddenly got extremely emotional and moved by you all on the other side of the screen so I just had to open up a blank screen and open my heart to you guys a little bit. I've written this blog for four years now and it's gone through all sorts of phases. I still remember this blog as a newborn and myself cheering over getting 20 registered readers. I still get that same rush of excitement when I realize someone new is commenting on my blog regularly and is a new reader. 

I never put together / kept writing this blog to get to know new people or gain new friends from it and to be honest I was quite reluctant at first and I still have my guards up with who I let into my life regarding readers and other bloggers as well. However, I soon got to know some amazing bloggers who gave me great sisterly advice (I'm looking at you Natalia Tolmatsova) and company representatives who gave me some golden advice.

For the first time in my life I also had to get used to you stopping me on the street and declaring to be a reader of mine or telling me that me / my blog has had a great impact on you. It still feels absolutely incomprehensible. Even though my blog is first and foremost a place for me to get creative and share stuff it's also very important to me that it leaves behind something that actually matters. In the end what matters the most to me is actually making an impact on someone, brightening up your day or helping you get through something. It's cool AF to be able to write something actually meaningful in this world.

I actually feel like crying over being so grateful. THEM FEELS. During these past years I've gone through so much stuff. I have changed and grew a lot. I always write about the negative comments and how much they can affect people (me included) but tonight I have to tell you what a tremendous impact the positive comments have on me. It takes longer for them to truly hit home but I also carry them with me the longest. Surely I take the credit for all the hard work I've done on myself and improving my self esteem but having your loving words and priceless support with me has been absolutely vital. Sometimes it's hard for me to even comprehend how well you know me or how well you know about me. I'm so grateful for those of you who have shared your stories or taken the time out of your day to brighten up mine. You've been so open and supportive of me when I have talked about my depression, anxiety, my struggles... still to this day you constantly cheer me up on social media whenever I'm having a bad day. It feels incredible to get back the joy from you  that maybe sometimes I've been a part of creating myself. 

I recently had a phone conversation with an affiliate of mine and I told her how in the past few years I've been trying to weed out all the extra nonsense around my blog including stress. As you might have noticed I don't have a super strict writing schedule anymore (maybe I should though, he) but instead I write whenever I feel like it and I believe that can be seen in my blog every day now. I am so content with where my blog is at now and super excited about the future of it. It feels like a blank canvas and every day I can't wait to play with the colors!

That's pretty much all I had on my heart today. Thank you so much, yeah you! Just for reading this and especially if you've left a comment or few over the years or shared your support. Thank you. You are irreplaceable. 
12 kommenttia

8/11/2015

Photo diary | Ruisrock 2015


















Ei kommentteja

8/05/2015

Dressing in Plus size



1. ISTUVAT ALUSVAATTEET


En voi tarpeeksi korostaa kunnollisten alusvaatteiden merkitystä. Sopivat rintaliivit tekevät ihan mielettömän eron ja muotoilevat alushousut muuttavat tapaa jolla mitkä tahansa vaatteet istuvat niiden päälle. Lisäksi söpöt alusvaatteet voivat antaa hyvän itsetuntobuustin ja saada kantajansa tuntemaan olonsa seksikkääksi vaikka olisit ainoa, joka ne näkisi.

Hyvät alusvaatteet voivat olla hintavia (uskokaa pois minä tiedän, minulla ei ollut varaa ostaa kunnon rintaliivejä tai muotoilevia alusvaatteita hetkeen) mutta olen huomannut, että kun sijoittaa hyviin alusvaatteisiin, ne myös kestävät paljon pidempään ennen kuin ne alkavat menettää muotoaan. Istuvat rintaliivit ovat tärkeät koska väärän kokoiset rintaliivit voivat aiheuttaa todella kovia selkäkipuja ja aiheuttaa myös paidan alle turhia ihomakkaroita joita ei ole oikeasti olemassakaan. Sama pätee myös alushousuihin – ja muihinkin housuihin. Eikö olekin inhottavaa jos/kun leggingsit ovat liian pienet tai matalat ja ne luovat navan kohdalle turhan vaakalinjan joka luo jälleen illuusion makkaroista?

Nämä seikat ovat ehkä suurimmat omat inhokkini huonosti istuvissa vaatteissa, etenkin housut ovat olleet itselleni erityisen vaikeita tämän vuoksi. Kehoitankin siis kiinnittämään vähintään yhtä paljon erityistä huomiota hyvin istuviin ja oikean kokoisiin alusvaatteisiin kuin niiden päälle puettaviin vaatteisiinkin niin saat oikeasti kaiken hyvän irti asuistasi!


2. MUOVIKASSIT OVAT OSTOKSIA VARTEN


Vaikka joskus onkin kovin houkuttelevaa etenkin plussakokoisena naisena piilottaa koko oma keho vaatekerrosten ja liian suurien vaatteiden alle, olen aina ollut sitä mieltä, että jätesäkkimäiset vaatekappaleet saavat vartalon näyttämään vain entistä suuremmalta ja epäsopusuhtaisemmalta. On tärkeää oppia hyväksymään oma kehonsa (monestakin syystä joista tärkeimmät eivät liity mitenkään sen ulkomuotoon) myös pukeutumisessa ja oppia korostamaan parhaita puoliaan. Mieti mitkä ovat ne yksittäiset kohdat kehossasi joista sinulla on epävarma olo, keksi omat suosikkikohtasi kehossasi ja keskity korostamaan niitä. Minä pidän esimerkiksi tisseistäni ja vyötäröstäni, joten pidän yleensä erityisesti joko leveistä kaula-aukoista tai hameista/vöistä, jotka korostavat vyötäröä.

Älä piilosta koko kehoasi päästä varpaisiin suureen kangaskassiin vain sen vuoksi, että sinulla on joitakin epävarmuuksia. Meillä kaikilla on niitä kehon koosta tai muodosta huolimatta! Tärkeintä on oppia tuomaan parhaat puolet itsestäsi esiin sisäisesti olitpa minkä kokoinen tai muotoinen tahansa. Plussakokoisuus tuo pukeutumiseen toki omat haasteensa, mutta kyse on vain juuri siitä – haasteesta. Ota se vastaan!


3. KOSMETIIKKA JA ASUSTEET SOPIVAT KAIKEN KOKOISILLE


Olen itse yksinkertaisten asujen, selkeiden linjojen ja nokkelien printtien ystävä. En pidä turhan paljosta blingistä ja minusta on sen sijaan kivaa tuoda asuun piristystä koruilla tai näyttävällä meikillä. Etenkin meikki on minun juttuni kuten varmasti kaikki tämän blogin lukijat olette voineetkin päätellä, musta on vaan niin siistiä miten koko lookin voi muuttaa erilaisella meikillä!

Molemmissa näissä seikoissa mahtavaa on se, että niitä voi käyttää työkaluina tuomaan asun kokonaan uudelle tasolle olipa minkä kokoinen tahansa. Jos siis muotisuonesi lyö tyhjää, yritä löytää ratkaisu jostain muualta kuin asustasi. Nappaa päähäsi hattu tai kaivele syvemmältä meikkipussisi sisältöä!


4. OLE YLPEÄ JA PERIKSIANTAMATON


Vihaan plussamuoti-aiheisia vinkkilistauksia (hetkonen, onko tämäkin sellainen…? Ehh…) jotka esittävät asiat ehdottoman mustavalkoisina ja painottavat, että tietyt asiat ovat tiukasti vain hoikemmille ihmisille tai alleviivaavat, että jotkin vaatekappaleet pitäisi pitää visusti poissa plussakokoisten vaatekaapista koska ne eivät koskaan ikinä millään tavalla voisi näyttää hyvältä plussakokoisen naisen päällä. Vaikka vinkit kuten ”ei raitoja” tai ”varo suuria kuvioita” ovatkin oivia suuntaviivoja, ne ovat vain juuri niitä – suuntaviivoja eivätkä sääntöjä.

Älä koskaan pidättäydy kokeilemasta jotakin mitä tahdot todella pukea päällesi tai jossa näytät mielestäsi ihan superhyvältä vain sen vuoksi ettet usko, että saat käyttää sitä kokosi takia. Opiskele vartalosi muotoa, opettele tuomaan siitä parhaat puolet esille ja kanna itsesi ylpeydellä. Tärkein tyylineuvo mitä kukaan voi antaa sinulle on, että kaunis hymy voittaa joka ikisen tyylineuvon jota tulet koskaan lukemaan.



6 kommenttia

6/30/2015

Photo Diary | Provinssi 2015






























Ei kommentteja
© Joanna Hearts • Theme by Maira G.