Tänään rakkautta on vaikea rakastaa

1/05/2015


Tänään rakkaus suututtaa minua. Mitä enemmän vietän aikaa itsekseni ja opin tuntemaan itseäni, sitä enemmän ymmärrän myös mitä toivon ja haluan parisuhteelta. Pelottavinta on kuitenkin ajatus siitä, ettei sitä ole olemassa. Mitä jos kaivankin Tinderin pohjamudista esiin vain miestä jota ei olekaan olemassa? Pitäisi lakata etsimästä, sanotaan, ja kun katson ympärilleni se ei koskaan ole tuntunut helpommalta. Tänään rakkautta on vaikea rakastaa.

Kun katson ympärilleni en juuri näe rakkautta. En edes siellä missä sitä pitäisi olla kaikkein eniten sillä se on tuntunut ottaneen aivan uudenlaisen muodon. Kaikkialta puuttuu kunnioitus. Pariskunnat satuttavat, loukkaavat ja pettävät toisiaan. Jos eivät petä niin riidellään tuntikausia koska epäillään että petetään. Ollaan mustasukkaisia toisillemme ja huudetaan niin kauan kunnes jotain kaunistakin saadaan lopulta hajoitettua palasiksi. Rakastetaan toisemme rikki ja jos erotaan niin paikataan itsemme rakastamalla joku toinen puhki. Vain pyyhkimällä vasemmalle ja oikealle tai jossakin toisaalla vain muutaman klikkauksen päässä ovat laitumet täynnä uusia ehdokkaita joille huutaa kello neljältä aamuyöllä tai kiukutella kun on nälkä. Toisen satuttaminen ei ole koskaan ollut yhtä helppoa, loukkaavia sanoja voi näpytellä ruudulle mihin kellonaikaan tahansa eikä toista tarvitse edes katsoa silmiin. Treffipalstoilta etsitään enemmän maksullista seksiä ja käytettyjä pikkuhousuja kuin oikeaa rakkautta.

Lihaksikas 32v uros etsii vierelleen urheilullista ja seikkailunhaluista nuorta naista.

Viehättävä tupla-D 19v mimmi etsii pitkää ja karismaattista sinkkumiestä.

Urheilullista, seikkailunhaluista. Pitkää, karismaattista. Kaunista, komeaa, pitkää, laihaa, lihaksikasta, timmiä, seksikästä, isorintaista… Onko sulla pulaa rahasta? Saisinko kuvaa sun jaloista? Voin maksaa!

Mitä tapahtui romantiikalle? Mitä tapahtui eeppisille rakkaustarinoille? Mitä tapahtui yhteisten unelmien, mielenkiinnon kohteiden ja ominaisuuksien löytämiselle kesäyön pikkutunneilla? Kikattelua kahvikupposen äärellä. Suuruudenhulluja yhteisiä unelmia. Yksi viesti vastaanotettu. Nykyään tietokone laskee meidän puolestamme ollaanko me sopivia toisillemme. Yhteensopivuusprosentti 17%. Ai hitto, ei me kyllä sovita yhtään yhteen. Tosi harmi, se oli niin söpökin. Meistä olis voinut vaikka tulla jotain.

Me olemme liian kovassa kiireessä, että ehtisimme rakastaa. Mihin meillä on kiire? Sitä en tiedä, mutta helvetin kova kiire meillä on kuitenkin. Kiire löytää äkkiä joku jonka kanssa emme tuntisi oloamme niin yksinäisiksi. Me teemme kompromisseja ja myymme itsemme halvalla. Jos asiat alkavat mennä monimutkaisiksi hukutamme murheemme epäolennaisiin virikkeisiin kuten alkoholiin tai urheiluun jotta pystyisimme unohtamaan kuinka kamalaa meistä on olla yksin ja kuinka järjettömästi pelkäämme, että alamme kuulla omat ajatuksemme siitä kuinka aika kuluu loppuun, tik tak, hetki hetkeltä, ja me katsomme vieressämme makaavaa hahmoa ja se pelottaa meitä luihin ja ytimiin asti, joten me potkimme tuon hahmon ulos sängystämme ennen viikonloppua jotta voisimme jälleen pyyhkiä puhelimien näyttöä oikealle ja vasemmalle ja etsiä sen ihmisen jonka seurassa voisimme oikeasti unohtaa oman itsemme kokonaan ja olla täydellisen tyytyväisiä siitä mitä jää jäljelle.

Miksi sitoutuisimme, miksi uskoutuisimme, miksi antaisimme itsemme pois – kun saalistaminen ei koskaan ole ollut yhtä helppoa. Me emme halua toisiamme, me haluamme kenet tahansa kenet seuraavaksi saamme. Meitä kauhistuttaa olla yksin ja tutustua itseemme ja omiin unelmiimme ja se on surullista, koska ehkä silloin voisimme löytää sattumalta rinnallemme toisen ihmisen joka tuntee meidät juuri sellaisena kuin olemme ja parhaassa tapauksessa jakaa myös samat unelmat kanssamme. Yhteensopivuusprosentti 100%.

Ei kompromisseja. Ei itsensä unohtamista. Ei pinnallisia treffipalstaviestejä. Vain 100%.


15 kommenttia

  1. Mä en tiedä minkä prosentin joku kone antais mulle ja Matiakselle, ollaan tästä joskus puhuttukin sen kanssa. Mutta ei sillä ole väliäkään. Sillä on väliä miltä tuntuu.

    ”Mitä tapahtui romantiikalle? Mitä tapahtui eeppisille rakkaustarinoille? Mitä tapahtui yhteisten unelmien, mielenkiinnon kohteiden ja ominaisuuksien löytämiselle kesäyön pikkutunneilla? Kikattelua kahvikupposen äärellä. Suuruudenhulluja yhteisiä unelmia.”

    Romantiikka arkipäiväistyi, ehkä. Mutta silti on niitä hetkiä jotka tekee mun mielestä jokaisesta rakkaustarinasta eeppisen. Mulle ne on ne tietyt elokuvahetket, Matias sanomassa että miksen huutanu sen nimeä steissin liukuportaissa, et olis hypännyt kaiteiden yli vaikka mentiin eri suuntiin. Suudelma pitin keskellä. Mutta myös se, kun makaan sohvalla hirveissä liitoskivuissa ja se kattoo mua ja hymyilee, oot kaunis. Ja niin se Bonnie & Clyde juttu mistä sulle kerroin.

    Ei Rakkaus isolla r:llä ole kadonnut kokonaa, sitä on vaan vaikeampaa löytää. Ja ihmisillä on hirveä tarve ja kiire, niinku sanoitkin, pariutua. Vaikka ihan turhaan. Ei se rakkaus etsimällä löydy. Se tulee nurkan takaa, hiippailee, nappaa sua takaapäin vyötäröltä kiinni ja pyörittää niin kauan et sulla on pää sekaisin ja tartut sen käteen pysyäkses pystyssä.

    Mutta ihmissuhteista on tullut sitä kertakäyttötavaraa, niinkuin kaikesta muustakin mikä on surullista. Ei minkään eteen enää nähdä vaivaa ja tapella. Kaikki pitäis saada helvetin helposti, se mua surettaa. Vaikka itse taidankin roikkua kynsin ja hampain viimiseen asti. Huutaa ja rakastaa toisen puhki. Mutta sen tiedän ettei kukaan korjaa niitä jälkiä, ei kukaan muu kuin se joka ne on jättänyt.

    VastaaPoista
  2. Joku jossain miettii noita samoja asioita ja joskus se joku löytää sut.
    Don't give up <3

    VastaaPoista
  3. Hyvää tekstiä, mutta pitää olla lopusta eri mieltä. Musta tuntuu, että ongelma nykyään on juurikin se, että kaikki ihmiset uskovat täydellisyyteen. Aina on jotain parempaa, mikään ei riitä. Jossain on se itse täydellisyys, joka sitten ei olekaan täydellinen kuin se yhteinen arki alkaa. En usko yhteensopivuus 100% sillä jokainen ihminen on erilainen ja jokaisella on omat tapansa ja tyylinsä tehdä asioita. En usko parisuhteen täydellisyyteen tai parisuhteisiin joissa ei koskaan olla erimieltä. Tuntuu että vaikka toinen olisi kuinka ihana niin aina mietitään, että no kun se jättää aina maitopurkit pöydälle tai tekee jotain muuta mikä ärsyttää. Unohdetaan ne asiat mitkä ovat tärkeitä, mitä väliä sillä on jos toinen ei aina muista viedä roskia jos voit luottaa siihen ettei toinen esimerkiksi petä. Kaikki on kiinni juuri siitä miten paljon on valmis itse antamaaan, hyväksyä toisen erilaisuus ja täydellinen epätäydellisyys. Aika yleensä hitsaa parit yhteen ja itsestäkin monet jutut mitkä suhteen alussa ärsyttivät suunnattomasti nykyään lähinnä naurattavat. Parisuhde nimenomaan on elämän suurin kompromissi missä täytyy itse miettiä mitä asioita on tavallaan valmis "kestämään" ja mitä ei, mitkä ovat tärkeitä asioita parisuhteessa ja mitkä ei niinkään. Se on sitä arkea ja elämää sen romantiikan sekä rakkauden takana :)

    VastaaPoista
  4. Pakko kommentoida omalla tarinalla tähän, sillä itse löysin ihan todellisen rakkauden viime syksynä. Ja kyllä, tinderistä. Olen 23-vuotias enkä koskaan ole seurustellut, kunnes nyt. Itse todella odotin sitä jalat alta vievää ihmistä, enkä ollut valmis tekemään kompromissiä ihan vaan sen takia, että olisi joku, vaikka ihan hyviä miehiä tulikin monta vastaan. Sitten yhtenä sunnuntaina Espan kahvilassa se kolahti. Elämäni parhaat ensitreffit, joiden puolessa välissä laitoin hihittelevän viestin parhaalle ystävälleni. Tärisin kun tulin kotiin. Siltä tuntuu ihastua.

    Nyt tämä mies haluaa minut juuri tälläisenä ja kertoo sen jokaikinen päivä. Ja minä haluan hänet. Joka päivä myös itse mietin sitä, miten uskomaton koko meidän juttu on kaikkine yksityiskohtineen - voiko tälläistä oikeasti tapahtua? Voi. Rakkautta on olemassa ja niin kliseistä kun se onkin, se tulee ihan puun takaa. <3

    VastaaPoista
  5. Oon samaa mieltä! Ehkä koko tän kirjoituksen pohalta löytyy juuri tuo, että ihmisuhteista on tullut niin monilta osin juuri sitä kertakäyttötavaraa. Ei kai rakkaus katoa koskaan, romantiikka tosin on piilossa.

    VastaaPoista
  6. Oon siis ehdottomasti samaa mieltä, enkä tekstini lopulla meinannut missään nimessä täydellisyyttä. Mutta mageeta, että sen voi tulkita monella eri tavalla! :) Uskon, että se "sataprosenttisuus" voi olla monenlaista, enkä usko juuri nimenomaan tuohon tietokoneiden laskemaan sataprossaseen vaan uskon, että "oikea" sataprossanen on jotakin mitä koneilla ei voi laskea. Uskon, että se on kompromisseja, kovaa työtä ja tunteita joita tietokone ei näe.

    Itse tarkoitin tuolla sataprossasuudella lähinnä sitä, että moni tuntuu tyytyvän vain ns. 60%-mieheen/naiseen koska haluaa vain olla parisuhteessa. Musta se ei ole oikein itseä kohtaan koska myy itsensä liian lyhyeen eikä sitä toista kohtaan joka ansaitsisi myös kumppanin joka haluaa juuri hänet. Omasta mielestäni toisen ihmisen kanssa tulisi olla siksi, että haluaa olla juuri sen ihmisen kanssa, eikä siksi ettei nyt itse halua olla yksin joten täyttää sen kumppanin kolon ensimmäisellä passelilla ihmisellä joka tulee vastaan. :)

    VastaaPoista
  7. Ihanaaaaaaaaaaa kuulla oikeita rakkaustarinoita, uskoni palautuu. <3

    VastaaPoista
  8. Jotenkin todelliseen rakkauteen on vaikea uskoa, kun kaikkialla näkee pareja, jotka vain tyytyvät toisiinsa. Vaimo "tossuttaa" ja valittaa taukoamatta, mies ryyppää ja haukkuu... silti toista katsellaan, kun onhan sekin parempaa, kuin olla yksin. Sitä en minäkään ymmärrä! Juuri tämä voi olla yksi niistä syistä, miksi puolet avioliitoistakin päättyy eroon. Ei olla naitu todellista rakkautta, ja huomataan tai tunnustetaan se vasta vuosien kuluttua, kun ollaan kypsempiä. Se todella on surullista. Kannustaisin kyllä jokaista odottamaan rauhassa sitä omaa rakkauttaan, kaikille on kyllä vähintään yksi todellinen vastakappale! Ja sitten kun se tulee kohdalle, pitää uskaltaa ottaa riski ja rakastua täysillä. Ja silloinkin muistettava, että maanantai tulee jokaisella vastaan. Ja se vasta hienoa onkin, arjen jakaminen toisen kanssa, sekä hyvässä että pahassa. Nälissään saa kiukutella ja välillä huomauttaa likaisista sukista lattialla, ei se meinaa etteikö toista rakastaisi. Romantiikka ei myöskään ole mielestäni kadonnut, se näkyy vain useimmiten pieninä tekoina arjessa. Kun lataa toiselle kahvinkeittimen valmiiksi illalla, kun tietää hänen joutuvan heräämään kukonlaulun aikaan.. Jotenkin ehkä leffat ovat nostaneet rimaa, eli moni tavallinen pulliainen saattaa ajatella, että romanttisia ovat vain suuret eleet (sata ruusua leviteltynä ympäri asuntoa, toisen lennättäminen yksityislentokoneella Pariisiin tai hevoskärryajelut kepeässä lumisateessa hankien keskellä).. Kuka tällaisiin pystyy? Hmm no kyllä katosi ehkä punainen lanka, mutta siinä jotain omia ajatuksiani. :)

    VastaaPoista
  9. Joskus vuosia sitten mun kaveri ehdotti et etsisin seurustelukumppania Suomi24n treffit-sivuilta. Ilmoitin, et "niin alas en vaivu" . Nyt kuutisen vuotta myöhemmin olen naimisissa miehen kanssa, jonka löysin Suomi24n treffit-sivuilta. Molemmat tykkäsivät toistensa erilaisista profiileista. Syvemmistä viesteistä, jossa ei juteltu ihmeellisistä asioista, vaan kerrottiin, mitä oma päivä on pitänyt sisällään. Paikka, josta en koskaan ajatellut edes etsiväni tarjosikin minulle oman eeppisen rakkaustarinan. Kontakti sielä tarjosi kesäyön tutustumiskikattelua oikeassa elämässä.

    Rakkaus ei kuole koskaan, mutta sen saavuttaminen voi olla vaikeaa.

    VastaaPoista
  10. Älyttömän kaunis teksti. Kiitos!

    VastaaPoista
  11. Oli niin näpsäkkä kirjoitus, että pakko kommentoida! :) Samoilla fiiliksillä itsekin joskus mennyt. Milloin tapahtui muutos omalla kohdallani? Milloin löysin rakkauden? Uskon, että "uusi elämäni" lähti siitä, kun potkaisin exän vuosien on-offaillun jälkeen mäkeen lopullisesti (yllätettyäni hänet sängystä työkaverini kanssa). Siinä vaiheessa lakkasin ns. yrittämästä, kyllästyin miehiin. Aloin hyväksyä ajatuksen, että elän mahdollisesti lopun elämääni yksin/kaksin poikani kanssa. Olin tuolloin hurjat 25-v, suht vetävä mimmi, eikä ottajista pula. Kriteerit olivat kuitenkin korkealla ja kriteereillä en tarkoita juurikaan ulkoisia puitteita. Minulle älykkyys, herkkyys, tunneäly menevät meriiteissä uran, lihaksien tms. edelle. Mielummin olen yksin, kuin tyydyn. Tyytyminen on mielestäni aika hirveä juttu.

    Asiaan. Kun lakkasin yrittämästä, ei mennyt aikaakaan, kun törmäsin yökerhossa miespuoliseen kaveriin ja sen kaveriin. Kaverilla jatkot ja tutustuin siellä tähän "sen kaveriin" ja blablaa. Hyvin epäromanttinen tapaaminen, mutta siitä se lähti. Nyt kaksi vuotta myöhemmin asumme yhteisessä omassa kodissa. Omenapuut ja pelit, mutta ennen kaikkea elämä soljuu eteenpäin melkoisessa harmoniassa. On kuin olisin tullut kotiin. Löysin turvani ja kallioni. Miehen, jota katson ylöspäin. Ihmisen, joka tukee ja kannustaa minua hassuimmissakin päähänpistoissa. Emme huuda tai hauku toisiamme, erimielisyydet jutellaan rauhassa ja toista kunnioittaen.

    Asiasta voisi puhua päivätolkulla, mutta halusin vain kertoa tarinani rohkaistakseni muita. Pointtini oli myös se, että, kun lakkaat väen vängällä yrittämästä, ihmeellisiä asioita voi tapahtua. Uskon, että jos maailma on sitä mieltä, ettet ole vielä valmis, niin sinä et asialle paljoa mahda... Just relax and enjoy the ride :)

    Hienoa tekstiä, tsemppiä tulevaan!

    VastaaPoista
  12. NIINPÄ!!!! Ehdottomasti olen samaa mieltä :) Ehkä sen vuoksi romantiikka tuntuu kadonneen koska en itse ole tällä hetkellä parisuhteessa, jossa noita arkisia eleitä tulisi vastaan... Kiitos kommentista!

    VastaaPoista
  13. Aaww!! Ihana kuulla!! :) Itsekin rekisteröidyin samaiseen paikkaan joskus viime vuonna kun sain sähköpostitse tietooni, että joku siellä feikkaa käyttämällä minun kuviani. :D Rekisteröidyin sinne itse kumotakseni nuo feikkiprofiilit ja on kyllä ollut mielenkiintoista. Itse en ole kyllä törmännyt minkäänlaisiin viittauksiinkaan edes rakkaustarinasta vaan kysellään juuri noita käytettyjä pikkuhousuja jne. :D Jännittävä maailma...

    VastaaPoista
  14. Kiitos sinulle! :)

    VastaaPoista
  15. Ihanaa ♥

    Itse olen juuri tuossa kyllästymisen ja turhautuneisuuden vaiheessa mikä ehkä huokuu myös tekstistä... :D Niinhän sitä sanotaan, että vasta kun lakkaa etsimästä voi löytää sen mitä alunperin etsikin!

    Kiitos kommentista ja tsempistä! :)

    VastaaPoista

Latest Instagrams

© Joanna Hearts. Design by FCD.