5 konkreettista neuvoa itsensä kehittämiseen

2/18/2015

Itsensä kehittämisen vuosi 2015 on hiljalleen potkaistu käyntiin ja olen alitajuisesti huomannut itse jo vetäytyneeni hieman mieleni syvimpään nurkkaukseen tarkastelemaan mitä itsessäni olisi edelleen kehitettävää ja kuinka voisin olla tulevaisuudessa onnellisempi, elämässä paremmin selviävä ja noin yleisesti himpun parempi ihminen. Tässä alkuvuoden mietteitä aiheesta!


1. Anna ihmisille mahdollisuus


Mä olen aina ollut, tai ainakin ajatellut olevani tosi suvaitsevainen ihminen. Niin kai olenkin ja pyrin aina kohtelemaan kaikkia samanarvoisesti, mutta lähiaikoina olen haastanut itseni pohtimaan oikeasti sitä, että olenko kuitenkaan todella niin suvaitsevainen kuin voisin täysin olla? En ehkä tunne oloani ihan niin luontevaksi todella erilaisten ihmisten kanssa ja sitä voi kai aina työstää.

Myös ihmisten erilaisille mielipiteille ja periaatteille pitää antaa tilaa, ja sitä työstän myös jatkuvasti. Olen mielestäni todella hyvä ymmärtämään ihmisiä jopa silloin kun olen niiden kanssa eri mieltä, mutta jotkut asiat joista tunnen todella vahvasti tai minulla on todella vahva mielipide, on vaikea hyväksyä tai ymmärtää toisten näkökantaa. Siinä tahtoisin kehittyä lisää.


2. Käännä selkäsi draamalle


Olen aikaisemminkin noin vuosi sitten kirjoittanut blogissani erillisen postauksen jossa käsittelen samaa aihetta, mutta se on edelleen hyvin suuresti läsnä elämässäni eri tavoilla.

Sanoisin, että olen oppinut aika hyvin irtisanoutumaan draamasta edellisen postaukseni kaltaisesti, mutta koska olen alkanut puhumaan asioista suoremmin (kts. seuraava kohta) olen myös alttiimpi sille koko ajan enemmän.

Itseni suurin ongelma on mielestäni se, että provosoidun todella helposti jos koen jonkun loukkaavan minua. Siitä tahtoisin opetella eroon. Toisaalta olen mielestäni myös edistynyt paljon siinä, että kun koen jonkun haastavan liikaa tai draaman paisuvan ulos mittasuhteistaan, annan asian olla ja vetäydyn taka-alalle. Se on mielestäni ollut tosi hyvä sillä riitatilannetta on usein helppo pahentaa silloin kun se on vielä räjähdysaltis. Ulkoista antiani tahtoisin vielä silti kehittää, sillä joskus se, että vain nostaa kädet ilmaan ja antaa olla tuntuu todella lapselliselta.


3. Puhu asioista suoraan ja pyydä mitä haluat


Mä olen aina ollut todella ujo seinäkukkanen ja se on heijastunut myös kaikkiin elämäni aspekteihin. Yksi niistä on se, että olen aina ollut todella huono ns. nostamaan kissan pöydälle asiassa kuin asiassa ja puhumaan asioista suoraan. Vihaan konfrontaatiota yli kaiken ja sellaiset tilanteet saavat minut usein tuntemaan oloni todella kiusaantuneeksi, vaivaantuneeksi ja ahdistuneeksi.

Lähiaikoina olen kuitenkin löytänyt sisältäni jonkinlaisen rohkeuden, ja uskallan nykyään puhua asioista paljon avoimemmin ja rohkeammin. Olen huomannut, että kun asioita lähestyy vain mahdollisimman lämpimän rauhan ja rakkauden kautta, niistä kannattaa puhua suoraan vaikka se tuntuisikin kiusalliselta. Olipa kyse sitten miehen huomion herättämisestä, työkuviosta tai ongelmasta kaverin kanssa, suoraan puhumisella on aina paljon paremmat seuraukset ja se saa asiat myös oikeasti liikkumaan eteenpäin johonkin suuntaan.

Ihmiset eivät ole ajatustenlukijoita, ja jos et kerro heille rehellisesti ja suoraan mitä haluat tai mitä et halua, et voi myöskään odottaa heiltä muutosta tai pienintäkään tekoa asian eteen.


4. Irtisanoudu passiivis-aggressiivisuudesta


Tämä on kevyesti yhteydessä molempiin ylläoleviin kohtiin. Mikäli jokin asia vaivaa mieltä, siitä kannattaa tosiaan puhua suoraan sen sijaan, että tunnetta patoaa sisällensä ja antaa siitä toiselle vain pieniä välähdyksiä mielensäosoittamisen merkeissä.

Passiivis-aggressiivinen käyttäytyminen ilmenee avuttomuutena, itsepäisyytenä, tehtävien tai asioiden lykkäämisenä tai jättämisenä viime hetkeen, kateutena tai paheksuntana ja tarkoituksellisena tai toistuvana epäonnistumisena pyydetyissä tehtävissä, joista henkilö on yleensä yksin vastuussa. Käytännössä jos Pirkko-Liisaa vituttaa, että Raija-Leena on toiminut jotenkin ikävästi, Pirkko-Liisa saattaa olla hyvin vittuuntuneen oloinen ja muutenkin ikävä Raija-Leenalle, muttei kuitenkaan sano asiasta suoraan vaan odottaa, että Raija-Leena jotenkin itse ymmärtäisi tehneensä väärin.

Kaikki me syyllistymme tähän joskus, mutta itse yritän pyrkiä tästä pois sekä toteuttavalta, että vastaanottavalta puolelta. Se, että olen pyrkinyt olemaan asioista avoin ja puhumaan niistä muille ihmisille suoraan ja rehellisesti on vaikuttanut erittäin positiivisesti oman passiivis-aggressiivisuuteni vähentämiseen. Sen sijaan sen vastaanottamisen eliminoimiseen en toistaiseksi ole keksinyt muita keinoja kuin siitä irtisanoutumisen (kts. Käännä selkäsi draamalle) sillä vaikka ymmärtäisinkin pointin, jota yrität käytökselläsi näyttää – odotan, että käyttäydyt kuin aikuinen ihminen ja käytät sanojasi kommunikoidaksesi kanssani. Hetkinen, onko tämäkin passiivis-aggressiivista?


5. Älä anna vastakkaisen sukupuolen määritellä sinua


Otsikkona oli ensin ”miesten määritellä sinua” mutta koska tämä vaikuttaa toki myös toisin päin, vaihdoin otsikon ”vastakkaiseen sukupuoleen.” Tietysti tämä toimii myös muissa skenaarioissa ja muiden sukupuolien kautta mutta kuitenkin. Itse puhun kuitenkin siitä kuinka naiset antavat miesten määritellä itsensä koska itselläni on luonnollisesti siitä enemmän kokemusta.

Ja kun puhun kokemuksesta, puhun tietysti myös itsestäni. Tottakai olen monesti miettinyt miksei vaikka joku mies tykkää juuri minusta ja olenko sen vuoksi jotenkin huonompi, rumempi, hölmömpi, tyylittömämpi, epäcoolimpi… you name it. Me olemme siitä hassuja, että meistä on kivaa saada huomiota vastakkaiselta sukupuolelta ja joskus myös teemme asioita sen eteen kuten pukeudumme jotenkin näyttävästi tai muutamme käytöstämme sen mukaan.


Se on kai ihan fine, jos tahtoo asiaa X lienee ihan luontevaa käyttäytyä sen mukaisesti, että sitä saisi. Lähiaikoina olen kuitenkin kiinnittänyt erityisen paljon huomiota siihen kuinka naiset rakentavat itsensä miesten huomion ympärille. Me haemme jonkinlaista omituista hyväksyntää sille, että olisimme miesten mielestä kauniita, miesten mielestä oikean kokoisia, miesten mielestä seksikkäitä… ja miksi? Emmekö voisi olla tarpeeksi vain itsellemme!

Keskustelimme eräissä illanistujaisissa hiljattain naisten tyylillisistä valinnoista, joista miehet eivät niinkään välitä ja keskustelun toinen osapuoli, mieshenkilö, julisti ymmärtämättömyytensä tiettyjä naisten vaatteissa tai meikissä käyttämiä tyyliseikkoja kohtaan jotka eivät hänen mielestään ole miellyttävän näköisiä.

Esitin hänelle vastakysymyksen — oletko miettinyt, että ehkä me naiset emme pukeudukaan vain miehiä varten? Sain vastauksesksi hölmistyneen katseen; No ketä sitten?

Meitä, meitä itseämme, vastasin surullisena. Emmekö me tahdo näyttää hyvältä itseämme varten? Ilmaista itseämme, tyyliämme ja mieltymyksiämme? Emmekö me vaihdakaan hiustemme pituutta, väriä tai leikkausta siksi, että meistä tuntuu siltä tai osta kaupasta omaa silmäämme miellyttävää mekkoa juuri siksi, että meille tulee itsellemme siitä hyvä mieli? Toki, silloin tällöin taidamme kaikki sortua ostamaan vähän seksikkäämmän mekon herättääksemme jonkun miehen huomion, mutta tahtoisin uskoa, että rakennamme itseämme ja identiteettiämme omien preferenssiemme ja ihanteidemme pohjalta toteuttaaksemme itseämme, emmekä sen perusteella mitä miehet meiltä odottavat tai toivovat.

Lähetä kommentti

Latest Instagrams

© Joanna Hearts. Design by FCD.