SLIDER

JOANNA HEARTS


Helsinkiläinen musiikkibloggaaja ja internetin supersankari, jonka voi löytää valokuvaamasta festarilavojen kupeesta, fiilistelemästä keikkoja pikkuklubien takanurkasta, tai selailemasta Spotifyn uutuuksia yön pikkutunneilla.

UUTISKIRJE

 

Rupsahtanut varhaismummo (ikäkriisi)


Olen kärsinyt siitä jo syntymästäni asti. Vanhenemisesta. En ole kai vanha vielä, en edes omasta mielestäni, mutta vanhenemisen merkkejä olen alkanut havaita itsessäni. En oikeastaan edes tiedä milloin ihminen lakkaa olemasta nuori ja alkaa olla vanha mutta kuitenkin.

(Tämä postaus sisältää ehkä ripauksellisen ylidramatisointia, mutta vanhentuminen 23-vuotiaana on kuitenkin aika dramaattista.)

Säilyin nuorena ja viehkeänä mielestäni kivasti teinivuosien yli aina kohti parikymppisten puolta väliä. Sitten täytin 23 vuotta ja katsoin peiliin, minusta oli tullut vanha. Ihan kuin kaikki olisi tapahtunut yhdessä yössä. Katselin silmieni alle uurtuneita syviä juonteita ja sörkin ihoani joka oli äkkiseltään alkanut kärsiä jonkinlaisesta post-traumaattisesta teinihäiriöstä ja myös kukki sen mukaisesti. Masennuksen kanssa taistelu ja sen ohessa tapahtunut säännöllinen itkeminen oli kai vaikuttanut silmiini pysyvästi ja silmäluomeni olivat aikojen saatossa tuntuneet laskeutuvan n. puoli metriä muuttaen samalla aiemmin nuorekkaan, avaran ja uteliaan katseeni elämään kyllästyneeksi, vanhaksi mummokutruksi.

Sitten alkoi taistelu kosmetiikka- ja ihonhoitotuotteiden kanssa. Samaan nassuun eivät käyneetkään enää samanlaiset ihmepurnukat ja taikavoiteet vaan olin siirtynyt siihen otolliseen aikaan, jona iholle tulee levittää erilaisia ikääntymistä ennaltaehkäiseviä tuotteita. Anti-ageing. Juonteita silottava. Kokeilunhaluinen testiryhmämme koki ihonsa nuorentuneen huomattavasti vain kahdessa viikossa!


Ehkäpä, mutta minä en silti nuorru ja totuus on ettei myöskään ihoni. Siihen syntyy uusia ryppyjä ja juonteita jokainen päivä ja minä pystyn hallitsemaan ainoastaan sitä ovatko ne naururyppyjä vai itkuryppyjä.

Sitäpaitsi luulin vielä äsken olevani 23-vuotias. Rupesin todella miettimään asiaa ja kun otin laskimen apuun, sainkin todeta olevani 24-vuotias. Voi saatana. Dementiakin vielä. Alan ymmärtää täysin niitä jotka kolmenkympin kriisin tienoilla myy koko omaisuutensa ja lähtee vaeltamaan alpeille.

Vanhenemisessa on onneksi myös puolensa. Tiedän nyt 24-vuotiaana elämästä paljon enemmän kuin 14-vuotiaana. Ja 34-vuotias Joanna katsoo varmasti ajassa taaksepäin ja nauraa kaikelle sille mitä 24-vuotias Joanna luulikaan tietävänsä. Se on elämän hienous - se näyttää ja opettaa ja jättää samalla jälkensä niin pääkoppaamme kuin sitä ympäröivälle ihollekin.

Yksi asia kuitenkin on jäänyt lähiviikkoinakin mietityttämään. MITEN SAATANASSA VOI MEIKKIPOHJASTA TEHDÄ TÄYDELLISEN KUN SE ON TÄYNNÄ JUONTEITA?!? Sen jälkeen kun minusta tuli rupsahtanut akka, olen kärsinyt kahdesta ongelmakohdasta; silmien alle syntyneistä juonteista sekä hymyjuonteista. Niin, että sitä minä vain, että jos jollakin teistä olisi siellä jotakin vinkkejä niiden naamioimiseen, ottaisin ne mielelläni vastaan!

14 kommenttia

  1. Täytin toukouun vika 30 ja mulla ei oo ollu onneks mitään ikäkriisiä. Toisaalta varmaan autto se,että koin ehkä maailman kamalimman ikäkriisin täyttäessäni 20! :D Se oli ihan järkyttävää aikaa se! :D

    VastaaPoista
  2. Mä kärsin varmaan siitä sitten! :D

    VastaaPoista
  3. mulla oli hirveä ikäkriisi parinkympin alkupuolella siihen asti että täytin 25. sinä päivänä kun oli 25-vuotis synttärit se vaan katosi kokonaan. nyt lähenee 28-vuotis synttärit ja alan jo olla melkein innoissani siitä että kohta ikä alkaa kolmosella. vanhenemisessa on myös jotain vapauttavaa. tuntuu että tietyt nuoruuden paineet katoaa. ja aina tietää enemmän, mutta alkaa myös ymmärtämään paremmin miten vähän oikeasti tietää mistään.

    ja silmärypytkin on nykyään ihan miellyttävä osa mun kasvoja.

    VastaaPoista
  4. "Sen jälkeen kun minusta tuli rupsahtanut akka, olen kärsinyt kahdesta ongelmakohdasta; silmien alle syntyneistä juonteista sekä hymyjuonteista."

    Sanon tämän kaikella hyväntahtoisuudella ja rakkaudella, mutta minun nähdäkseni sinulla on vain yksi ongelmakohta - pyrkimys kuviteltuun täydellisyyteen. Itse olen ainakin onnellinen, että sulta löytyy hymyjuonteita, koska jos ei löytyisi, se tarkoittaisi, että olisit viettänyt koko elämäsi tonnin seteli -ilmeellä: :) Ymmärrän, että ns. meikkivoidejuonteet voivat olla ärsyttäviä ja itsekin käytän meikin alla Inglotin primeria. Mutta loppujen lopuksi suhtaudun asiaan niin, että noh, photoshopattu iho onnistuu vain internetissä, livenä turha haaveillakaan. Vanhenemista ei voi millään keinoin estää, joten vaihtoehdot ovat kohauttaa olkapäitään tai pystyttää botox-säästöpossu näkyvälle paikalle.

    Okei mun ei ehkä pitäisi kommentoida tätä asiaa mitenkään, koska en ole ikinä kärsinyt ikäkriisistä ja mun on hyvin vaikeaa ymmärtää koko asiaa. Ainakin omalla kohdalla kun on käynyt niin, että ihan koko elämä ja myös suhtautuminen omaan itseen on vain vuosien karttuessa mennyt koko ajan parempaan suuntaan. :) Täytän ensi vuonna 30, enkä malttaisi odottaa, kuinka paljon sitä oikein vielä viisastuu vanhetessaan!

    Olen kuitenkin havainnut, että useimmiten ikäkriiseily iskee juurikin parikymppisiin. En oikein tiedä, mikä siihen auttaisi, mutta mieleen tuli sellainen juttu, että monet naistenlehdet tuntuvat olevan täynnä haastatteluja nelikymppisistä tai vanhemmista naisista, jotka hehkuttavat rakastavansa itseään ja elävänsä elämän parasta aikaa. Auttaisiko tällaisiin tutustuminen luomaan realistisemman perspektiivin? :)

    VastaaPoista
  5. "Sitäpaitsi luulin vielä äsken olevani 23-vuotias. Rupesin todella miettimään asiaa ja kun otin laskimen apuun, sainkin todeta olevani 24-vuotias. Voi saatana. Dementiakin vielä." Ahahahhah, ihan kuin itseni suusta lausuttu! :DD
    Kyllä me tästä vielä noustaan!

    VastaaPoista
  6. Olen yli 35, ja jos saisin sanoa parikymppiselle minälle ohjeen, niin se olisi että nauti ihostasi! :) Niin hullua, että nuorena laittoi pakkelia naamaan, jolloin sitä ei olisi oikeasti edes tarvinnut. Nyt yrittää purkista saada edes murto-osan siitä heleydestä takaisin kasvoihin, joka silloin oli. Ja meikit, minulla ainakin vanhentavat ihoa entisestään. Nykyään mennään ilman meikkivoiteita ja puutereita, toivoen, että edes pieni hehkeyden pilkahdus näkyisi vielä kasvoilta. :D

    VastaaPoista
  7. Sielunsisko! Olen vasta 21 ja mulla on jo silmien alla juonteet (joita ei vielä 18-vuotiaalla Hannalla ollut!), otsaan tulee nykyään lainetta kun nostelee kulmakarvoja ja kaulassa alkaa näkymään jo ne vuodet, jolloin en sitä rasvannut. Anti-agea tulee käytettyä jos sellainen mielekkäässä tuotteessa sattuu olemaan, muuten en siihen vielä pariin vuoteen kajoa. Kaksvitosena sitten... :D Kaunis olet vaikka miten vanha olisitkaan, mutta yhdyn silti tuohon meikkipohja-asiaan. Täytyy syventyä Youtuben ihmeelliseen maailmaan ja yrittää löytää kikkoja juonteikkaan ihon meikkaamiseen XD

    hanna
    www.hannamariav.com

    VastaaPoista
  8. Siis mähän olen täyttänyt 22-vuotta viimeiset kolme vuotta :'D Pidän itsekin siitä, että vuosi vuodelta sitä oppii enemmän ja löytää tietynlaista rauhaa ja ymmärrystä. Itkettää vain aina kun ajattelen, että kyse on ikääntymisestä. :DD Nuo itse rypyt ja juonteet eivät minua sinällään haittaa! Vain niiden meikkaaminen on osoittautunut nyt aiempaa hankalammaksi.

    VastaaPoista
  9. Ahem, tämä oli tosiaan kirjotiettu humoristisella tatsilla. :) En tavoittele täydellisyyttä koska sellaista ei ole olemassakaan, etenkään ulkonäössä joka on katoavaista. (Tai no, toki sitä voi yrittää ylläpitää kirurgisesti, mutta sitäkään ei voi jatkaa loputtomiin. :D) Juonteet ja rypyt eivät minua itsessään haittaa ja vietän mielelläni aikaa myös ilman meikkiä, mutta tottakai tahdon oppia meikkaamaan niin hyvin kuin mahdollista ja nuo juonteet ovat osoittautuneet meikkipohjan kannalta hankaliksi nyt tämän mummoutumisen myötä. En koe, että perspektiivini olisi mitenkään epärealistinen, postaus on tarkoitettu tosiaan huumorisävytteiseksi.

    VastaaPoista
  10. Hah :D Itse en käytä puutereita ollenkaan, tai muutenkaan paksuja pakkelikerroksia päivittäin. :) Viikonloppuisin tai ulos toki panostan raskaaseen meikkipohjaan. Olen onneksi hoitanut ihoani hyvin ja ollut tosi onnekas sen suhteen. Nyt on alkanut vain näppyä pukata jostakin ihmeen syystä >:(

    VastaaPoista
  11. Mä olen (youtbesta juuri) bongannut esimerkiksi puuterointivinkkejä siihen ettei meikkivoide vetäytyisi juonteisiin, mutta ihan mestari en siinä vielä ole ja siksi ajattelin kysellä vielä täällä jos jollakin olisi ideoita. :D Olen kuullut myös silmämeikin pohjustusväreistä hymyjuonteissa, mutta itse en omista tällä hetkellä sopivan sävyisiä tuotteita tähän tarkoitukseen. Tai siis - helmiäiset näyttäisivät varmaan vähän hassuilta! :D

    VastaaPoista
  12. Ok, pahoittelut että otin tämän liian RYPPYotsaisesti (ahhaha.....), olen selvästikin vain kuunnellut liikaa parikymppisten ihan todellista ikäkriiseilyä. :) Koitan parantaa luetunymmärtämistäni.

    Mutta jos meikkipohjaa miettii, niin voiko sellaista rakennuslaastia ollakaan, johon ei tulisi juonteita koko illan ilmeilyn jälkeen? Vaikka aluksi pohja olisikin täydellinen, niin tuntuu melkein fysiikan lakeja vastaan sotivalta, että kaikki nauramiset ja naamanvääntelyt (t: aikuinen :D) eivät jättäisi jälkiä. Mutta toisaalta, eipä olisi ensimmäinen kerta, kun meikkituotteet tekevät jotain melkein fysiikan lakeja vastaan sotivaa. :D

    VastaaPoista
  13. Siis kyllä se on ihan mahdollista ja youtuben ihmemaailmasta olen moisia keinoja paljon löytänytkin. :D Siksi tiedustelin myös lisävaihtoehtoja. Meikkaaminen. <3

    VastaaPoista

© Joanna Hearts • Theme by Maira G.