Photo diary | Autumn adventure

10/29/2015









Miksi ne katsoo mua noin?

10/15/2015


Se on tosi ihmeellistä miten nuorena ja esimerkiksi koulussa sitä vain tahtoisi olla niin kuin kaikki muut, saada samat tavarat ja elää samanlaista arkea, olla samanlainen ja sulautua massaan eikä vaan missään muodossa vahingossakaan paljastaa niitä omia erilaisuuksia ja epäkohtia. Aikuisiällä kuitenkin ne samat epäkohdat ovatkin yhtäkkiä niitä suurimpia rikkauksia, sitä tahtoisi aina vaan olla jotenkin erityinen ja erilainen, harrastaa jotain erilaista ja omata jonkinlaisia persoonallisia piirteitä.

Olin itse kiusattu peruskoulussa enkä tahtonut mitään muuta enempää kuin vain hukkua massaan ja olla näkymätön. Ylipainoisena, omituisena kreikkalaisena tyttönä minussa oli kuitenkin paljon erilaista tarttumapintaa ja se oli välillä minulle vaikeaa. Samalla halusin tietenkin tulla huomatuksi ja hyväksytyksi hyvällä tavalla, ja tulla osaksi porukkaa. En halunnut kuitenkaan tulla sellaiseksi erilaisuuteni vuoksi vaan samankaltaisuuden vuoksi. Janosin yhteenkuuluvuuden tunnetta koska olin niin kiusattu ja syrjitty etten kokenut kuuluvani mihinkään.

Nyt aikuisiällä minun on edelleen vaikeaa muistaa se, että nykyään pöydät ovat kääntyneet ja myös muut ihmiset arvostavat itsessään ja muissa juuri niitä uniikkeja ja erikoisia piirteitä eivätkä välttämättä niitä harmaan sävyjä joita löytyy kaikista. Sitä usein tahtoo edelleen käpertyä itseensä ja vain tulla näkymättömäksi tai pysyä sellaisena koska tekisi mitä tahansa etteivät kiusaajat repisi taas riekaleiksi. Jokainen meistä kai tahtoo tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on, mutta harvalla meistä on rohkeutta olla sitä oikeasti. On niin helppoa, ehkä jopa luontaista miettiä miksi ne katsoo mua noin?

Olen viime viikkoina pohtinut paljon sitä miten voi lakata välittämästä siitä mitä muut ajattelevat ja olen myös konsultoinut aiheen tiimoilta paljon ystäviäni sekä ihmisiä joiden kanssa olen yhteydessä sosiaalisessa mediassa. En tiedä uskonko siihen, että onneen on joku yksi avain mutta jos olisi, uskoisin sen piilevän siinä, että irtautuu muiden mielipiteistä. Osaan ainakin rehellisesti sanoa, että se on itselläni ollut yksi suurimmista elämäni kompastuskivistä enkä ihmettelisi vaikka se juontaisikin juurensa juuri sinne koulukiusaamiseen lapsuudessani.

Se, että käpertyy itseensä eikä näytä täyttä potentiaaliaan on toki mainio suojamuuri. Eikä se ole välttämättä huono asia, se on nimenomaan hyvä apukeino itsensä suojelemiseen jos ei ole valmis ottamaan kritiikkiä vastaan siitä mitä oikeasti on. Mutta kun on valmis kasvamaan ihmisenä ja ottamaan ne iskut vastaan tai on oppinut todella olemaan välittämättä siitä mitä muut ajattelevat, on hyvä ehkä pohtia sitä että jos piilottaa oman itsensä kaikessa mahtavuudessaan, ei voi koskaan tietää olisivatko muut sitten kuitenkin hyväksyneet sinut sellaisena kuin sinä oikeasti olet. On jotenkin surullinen ajatus, että piilottaa maailmalta oman itsensä, kun olet kuitenkin ainoa sinä joka tällä maailmalla on.

Enkä nyt tällä ”itsensä piilottamisella” tarkoita sitä, että olisit jotenkin feikki ja esittäisit jotain mitä et ole – vaan lähinnä sitä, että todella moni jotenkin rajoittaa itseään niin ettei sanoisi tai tekisi mitään turhan näyttävää tai poikkeavaa vaan pysyisi mahdottoman hajuttomana ja mauttomana ettei ärsyttäisi ketään väärällä tavalla.

Hyvänä esimerkkinä minulle tuli tästä kaikesta mieleeni eräs ilta jona olin jostakin syystä jotenkin poikkeuksellisen hyvällä päällä ja tunsin oloni pitkästä aikaa omaksi itsekseni. Meillä oli tuolloin ihan älyttömän hauskaa enkä juurikaan miettinyt sitä mitä sanon tai miltä näytän tai mitä muut ajattelevat. Juttelin ihmisten kanssa avoimesti, murjaisin vitsejä ja liikuin vapaasti ympäri kuppilaa. Tuo ilta jolloin olin avoimesti oma itseni on myös ainoa ilta ikinä jolloin olen saanut poikkeuksellisen paljon palautetta siitä miten onnelliselta vaikutan. ”Hei, ootpa sä hyvällä tuulella tänään!” ja ”hei, ihana nähdä kun oot noin iloinen!” olivat yleisimpiä saamiani tervehdyksiä ja olivatpa muutamat tuttavat kehuneet minua yhteisille ystävillekin.

Ehkä mä olen siis ihan kiva tyyppi – silloin kun uskallan olla. Uskalla sinäkin!

Latest Instagrams

© Joanna Hearts. Design by FCD.