Depression Diaries #5

1/28/2016

Elämä lupaa mulle



Olen lähivuosina alkanut puhua avoimesti omasta masennuksestani ja siittä kuinka olen hakenut siihen apua, olen saanut siitä paljon kiitosta ja kokenut sen auttaneen monia joten jatkan siksi samalla linjalla. Olen saanut teiltä mielettömästi positiivista palautetta matkani aikana ja kyselette paljon siitä miten voin. Ajattelin siis kirjoittaa teille tilannepäivityksen, joka on tällä kertaa onnellinen!

Suuri osa viime vuodesta meni valtavassa sumussa ilman lääkitystä tai minkäänlaista apua. Edellinen mielialalääkitykseni ei ollut sopiva, oikeastaan se vain pahensi oloani niin fyysisesti kuin henkisestikin ja sai minut vain muutamassa viikossa kerryttämään painoa kymmeniä kiloja vaikka oli vienyt samalla ruokahaluni enkä syönyt juuri mitään. Lopetin lääkkeen nopeasti ja omatoimisesti, oikeastaan juuri niin kuin ei saisi mutta olen silti iloinen, että tein niin. En kuitenkaan jatkanut hoitojani tai tarkastuskäyntejäni koko vuoden aikana, siitä en ole yhtä ylpeä. Lääkärini jäi äitiyslomalle enkä saanut psykiatriseen sairaanhoitajaan yhteyttä, kun lopulta sain varattua itselleni ajan, siirrettiin tai peruttiin se lukuisia kertoja. Tuntui siltä kuin olisin ikään kuin jäänyt jonnekin byrokratian rattaisiin tai paperipinojen väliin jumiin ja minut olisi vain unohdettu.

Onneksi ystävät eivät unohtaneet. He jaksoivat viikko toisensa jälkeen puskea minua hakemaan apua uudestaan tai tunkeutuivat kotiinikin asti avaamaan asuntoni ainoat verhot ja pelastamaan minut pimeydelt – ihan kaikissa muodoissaan. Se on hyvä puoli siinä kun tulee ulos masennuskaapista, ne jotka välittävät tarjoavat apuaan pyytämättä halusit sitä tai et.

Vetäydyin tuolloin omiin oloihini lataamaan akkuja ja tutkiskelemaan sisintäni. Näin jälkikäteen koin, että tuo oli itselleni ehdottomasti paras vaihtoehto. Lopulta istuin jälleen lääkärin huoneessa, taas täysin tuntemattoman ihmisen joka ei tiennyt minusta muuta kuin mitä oli potilashistoriastani mahdollisesti lukenut. Suurikokoinen, juro mies joka ei juurikaan turhia puhunut. Kohtasin sen mitä moni muukin joutuu valitettavasti kokemaan – epäuskon ja kyseenalaistamisen sen suhteen voinko oikeasti olla masentunut. Edelleen se tuntuu joka kerta yhtä suurelta iskulta vasten kasvoja. En koskaan ajatellut kuulevani lääkärin suusta (etenkään psykiatriaan erikoistuneen) etten voisi olla diagnoosistani huolimatta masentunut koska en näytä masentuneelta ihmiseltä, mutta pitihän sekin nyt kokea. Onneksi siitä tuli minulle niin paha mieli, että kyyneleet alkoivat valua pitkin kasvojani ja näytin ilmeisesti tarpeeksi masentuneelta sillä sain jälleen uuden lääkereseptin.

Nyt, muutama kuukausi myöhemmin, olen suunnattoman kiitollinen tuolle jurolle ja hieman ilkeälle miehelle. Tuo lääkeresepti on ollut toistaiseksi kokeilemistani resepteistä ehdottomasti paras, en ole kokenut vielä minkäänlaisia sivuoireita ja tunnen sen ehdottomasti vaikuttaneen mielialaani. En koskaan ennen uskonut mielialalääkitykseen ja suhtaudun siihen edelleenkin suurella varauksella, mutta olen tällä hetkellä omastani ihan äärettömän kiitollinen. Tunnen oloni niin vahvaksi, että uskon oikeasti pystyväni näillä voimilla hakemaan apua myös lääkityksen ulkopuolelta ja pistämään elämäni noin muutenkin uuteen järjestykseen.

Ajattelin kirjoittaa teille myös muutamasta suuresta muutoksesta omassa ajatuksenjuoksussani, jotka ovat tuntuneet itselleni merkittävimmiltä muutoksilta. Toivon, että nämä antaisivat myös toivoa niille jotka kuvittelevat, että olisi mahdotonta tuntea toisin. Syytin ennen itseäni kaikista elämäni vastoinkäymisistä ja minun oli niin vaikea nähdä itsessäni ja elämässäni mitään hyvää. Nykyään muistan joka päivä olla kiitollinen. Puhun nyt toki vain viimeisen muutaman kuukauden ajanjaksosta, joten aikaa ja tilaa alamäille ja täysikäännöksille on vielä tottakai. Olen silti kiitollinen. Nämä asiat ovat nyt toisin:
  • Elämä ei tunnu niin ylikuormittavalta ja mahdottomalta. Vaikka kaikki on niin kuin ennenkin, samat asiat ovat huonosti kuin ennenkin ja samat asiat hyvin – näen selkeämmin oman elämäni ja osaan olla kiitollinen siitä mitä minulla on. 
  •  En enää syytä itseäni kaikista elämäni epäkohdista. Kun menetän ihmisen, en sure sitä, että olen niin huono, kelvoton, arvoton ja riittämätön. Olen kiitollinen siitä, että sain tutustua tuohon ihmiseen ja pitää hänet elämässäni edes jonkin aikaa. Ehkä hän myös opetti minulle jotain. 
  •  Tiedän ansaitsevani kaiken, ihan kaiken. Ansaitsen apua masennukseeni, ansaitsen upeita ystäviä ja hyvän elämän, ennen kaikkea myös terveen minäkuvan. Ennen en kokenut ansaitsevani mitään, en edes apua ja siksi sitä oli niin vaikea hakea myös masennukseen. 
  • Toimin paremmin sosiaalisissa tilanteissa, enkä mene täysin lukkoon tuntemattomien ihmisten seurassa tai vieraassa paikassa ellei tilanne ole jostain syystä erityisen inhottava. Sosiaaliset taitoni ovat parantuneet enkä ole saanut enää pitkään aikaan paniikkikohtauksia. 
  •  Näen ihmiset ympärilläni, arvostan heitä ja hyväksyn ja ymmärrän myös sen, että he arvostavat minua. En ole yhtä epäileväinen kuin ennen, en ajattele jokaisen ajattelevan tai puhuvan minusta pahaa. Tiedostan, että lähipiirini pitää minua hyväsydämisenä ja hyvänä ihmisenä. 
  •  Pidän myös itse itseäni hyväsydämisenä ja hyvänä ihmisenä. Tiedän, että olen arvokas ihminen ja näen myös hyvät puolet itsessäni. Otan kritiikin paremmin vastaan ja osaan suhtautua konflikteihin paremmin vaikken edelleenkään pidä kummastakaan näistä. Tunnistan myös huonot puolet itsessäni, mutten rankaise itseäni niistä tai jää niihin vellomaan. 
  •  Osaan olla itsekäs – hyvällä tavalla. Uskallan vaatia mitä haluan ja ansaitsen enkä tunne sen suhteen häpeää tai kiusaantuneisuutta. Osaan olla myös empaattinen ja parempi ystävä muille, kun oma pää on kunnossa on helpompi antaa myös muille tukea.

21 kommenttia

  1. Ihana kuulla et sulla menee hyvin, sä jos kuka ansaitset kaikkea parasta :) Myös loppuosassa mainitsemasi muutokset ovat kaikki sellaisia joihin voin jossain määrin samaistua itsekkin ja joita olen myös pannut käytäntöön tässä viime aikoina. Hyvä teksti tärkeästä aiheesta <3

    VastaaPoista
  2. Kiitos tästä tekstistä! Mäkin olen joutunut suurennuslasin alle jossain tilanteissa vain koska mulla on puhtaat vaatteet ja olen meikannut. Naurettavaa. Masennus on jokaisella yksilöllistä.

    Tuo itsekkyys ja jämäkkyys hyvällä tavalla on tosi tärkeää, vaikkakin sen opettelemiseen kuluu monia tuskallisia hetkiä.

    VastaaPoista
  3. Uskon, että moni seuraajasi on onnellinen puolestasi! Tsemppiä

    VastaaPoista
  4. Olet todella vahva, arvokas ja kaunis ihminen. Ihanaa kuulla, että olet saanut apua ja voit paremmin. Kiitos hienosta tekstistä ja tsemppiä tulevaan. :)<3

    VastaaPoista
  5. Luin tän tekstin kyyneleet silmissä - sitten luin noi kaikki muut, jotka olit linkannut. Tuntui siltä, kuin olisi lukenut omia päiväkirjamerkintöjä ja kommenttien perusteella, moni muu tuntee samoin. Jotenkin järkyttävää huomata, että meitä "jotka valittaa turhasta ja tahtoo vaan huomiota" onkin näin monta, mä en olekaan yksin tämän sisäisen sateen ja pimeyden kanssa?! Ja jokainen negatiivinen kommentti sai mut raivon partaan, voin kertoa! Mut samaan aikaan ajattelin muuten, että sä olit vastannut loistavasti jokaiseen - pysyen aina sopivan asiallisena, mut kuitenkin latoen faktoja. En tiedä olisinko itse osannut hillitä tunteitani...

    Mä en ole käynyt terapiassa enää aikoihin, enkä ole syönyt lääkkeitäkään, mut lähiaikoina on ollut sellainen fiilis, että ehkä pitäisi. Toi avun hakeminen on kuitenkin aina se vaikein asia - varsinkin kun on jättänyt sen kaiken kerran taakseen luullen olevansa taas ehjä, jotenkin parempi. Tuntuu nöyryyttävältä, pelkkä ajatus sinne palaamisesta - vaikka eihän sen pitäisi. Mä en osaa tarkalleen selittää miksi tää sun postaus tuntui niin voimaannuttavalta, ihan niinkuin olisin jotenkin yhtäkkiä muistanut et hei, nää fiiliksethän voi ihan oikeasti johtua noista välittäjäaineista ynnä muista, että tää voi olla fyysistä siinä missä tää on henkistäkin ja on mahdollista, etten koskaan parane jos vaan sinnittelen yksinäni. Ehkei se olekaan mun oma syyni, että on paha olla. Tai no, eihän se olekaan, mutta ehkä sä tiiät mitä tarkotan :P Eli kiitos, kiitos tästä postauksesta ja siitä, että oot uskaltanut olla noin rohkea ja avoin. Musta tuntuu, että ehkä mä sittenkin voisin harkita sitä avun pyytämistä (taas).

    VastaaPoista
  6. Hei! :) Olen vissiin sen verran uudempi seuraaja, että en ole tiennytkään että sulla on ollut masennusta... Luin vanhemmankin postauksen. Aivan ihana kuulla, että nyt menee hyvin ja koko ajan paranemaan päin! <3 Itsekin olen taistellut saman asian kanssa jo 3 vuotta. Olen myös kokkeillu useampaa lääkitystä, mutta viimeisen vuoden aikana en ole enää tarvinnut lääkkeitä. Olen siirtynyt pelkästään psykoterapiaan ja on auttanut todella paljon. :)
    Ihailen sinun elämänasennetta tosi paljon ja toivon sulle kaikkea hyvää. Olet tosi ihailtava ja sädehtivä persoona! Tuot piristystä päivään! :)

    VastaaPoista
  7. Moi Joanna! Kiitos kovasti, kun olet kertonut näin avoimesti asioistasi. Juuri tällaista mun mielestäni tarvitaan masennukseen liittyvien harhakäsitysten poistamiseksi. Kerroin itse omasta pahasta olostani, jonka aikana olen pahimmillani ollut hetkittäin suht huonossa kunnossa, ja epätoivoisesta avun hakemisestani melko spontaanisti kaverilleni, joka itsekin kärsii parhaillaan samantyyppisistä asioista. Olen vähän katunut tuota - vaikka hetki olikin luottavainen enkä saanut mitään paskaa niskaan, olen jälkikäteen hävennyt ja miettinyt, että haluaakohan tuo ihminen enää olla mun kanssani tekemisissä, toivottavasti tuo asia ei nyt leviä muille ja muuta vastaavaa. Häpeä onkin yksi masennuksen ja ahdistuksen kurjimpia sivutuotteita... Kuitenkin nämä sun postaukset loivat vähän uskoa siihen, että jos säkin olet näin hurjan rohkea ja olet saanut niin paljon hyvää palautetta, ehkä avoimuus kannattaa. :)

    VastaaPoista
  8. Niin ja. Vaikka tiedänkin varsin hyvin että itse on usein itseään kohtaan kaikkein ankarin, niin pakko nyt vielä sanoa, että aivan uskomatonta kuinka julmasti olet suhtautunut itseesi. Olen aina pitänyt ja pidän sua niin kauniina, taitavana ja kiehtovana tyyppinä!

    VastaaPoista
  9. En tiedä onko sulle koskaan sanottu, mutta näytät ihan Greyn anatomian Callielta (Sara Ramirez) !
    Oot upea! :)

    VastaaPoista
  10. Kiitos tuhannesti. ♥ Me kaikki ansaitaan parasta! ☺

    VastaaPoista
  11. Jep! Ymmärrän kyllä mihin tilaan vakava masennus voi ihmisen viedä, mutta ihmiset käsittelevät asioitaan niin eri tavalla... Jotkut peittävät kaiken ja jos sitä on tehnyt pitkään, siinä oppii tosi taitavaksi.

    VastaaPoista
  12. Kiitos pitkästä kommentista. ♥ Ehdottomasti, apua saa aina pyytää! Pitää vain uskaltaa! Kaikki me epäonnistutaan välillä tai otetaan vähän takapakkia, se on vaan elämää! Sit vaan noustaan ylös ja yritetään uudestaan. ☺

    VastaaPoista
  13. Kiitos suunnattomasti. ♥ Jo tosi paljon tsemppiä hoidoissasi! Kuulostaa siltä, että olet päässyt jo pitkälle. ☺

    VastaaPoista
  14. Olen ehdottomasti samaa mieltä! Olen kokenut tämän auttaneen monia ja siksi olen ottanut näin avoimen linjan. Muistan itse miten tärkeää minulle oli nuorena kun esimerkiksi lempibändieni jäsenet kertoivat mediasta avoimesti masennuksestaan tai muista ongelmista. En siis mitenkään ihannoinut sitä, vaan minusta tuntui niin hyvältä tietää, etten ole ainoa omituinen ihmisyksilö vaan on muitakin tässä maailmassa jotka kärsivät samoista tunteista. Siksi minusta on ihanaa avata keskustelua tälle aiheelle sillä toivon, että muutkin ymmärtäisivät saman.

    VastaaPoista
  15. Voi kiitos, kauniisti ajattelet. ♥ Olen kyllä ollut / olen vieläkin itselleni tosi ankara, enkä aina ihan huomaakaan kuinka paljon oikeasti itseäni kritisoin.

    VastaaPoista
  16. Blogissani etenkin kuulen sitä paljon! Joskus kavereiltakin. :D I don't see it... Mutta kiitos!

    VastaaPoista
  17. Hei!

    Olen 22v nuori nainen uudeltamaalta ja kiinnostuin sinusta ja tarinastasi masennuksesi kanssa. Kuulosti hyvinkin tutulta, ainoana erona,etten koskaan ole lääkitykseen suostunut ja silti päässyt elämässä eteenpäin. Näistäkin voisin kertoa vinkkejä jne. Olen myös perehtynyt erittäin paljon mielenterveysongelmiin,psykologiaa ja ihmissuhteisiin.Haluaisin keskustella kanssasi enemmän aiheesta,mikäli se sinulle sopii, pistä mailia! Olisin erittäin kiitollinen jos suostuisit keskustelemaan. :)

    VastaaPoista

Latest Instagrams

© Joanna Hearts. Design by FCD.