SLIDER

JOANNA HEARTS


Helsinkiläinen musiikkibloggaaja ja internetin supersankari, jonka voi löytää valokuvaamasta festarilavojen kupeesta, fiilistelemästä keikkoja pikkuklubien takanurkasta, tai selailemasta Spotifyn uutuuksia yön pikkutunneilla.

UUTISKIRJE

 

Ketä varten sinä meikkaat?


Muutama vuosi sitten olin eräässä paikallisessa kuppilassa pienessä porukassa istumassa iltaa. Pöydässä istui yhteensä kolme naista ja yksi mies ja keskustelumme siirtyi aiheeltaan itsensä ehostamiseen ja kosmetiikkaan. Tuli jonkinlaisen toteamuksen kautta ilmi, että tämä mies ymmärsi naisten ehostavan itseään yksinomaisesti miellyttääkseen vastakkaista sukupuolta. Älähdin, tottakai, enkä ollut ainoa nainen pöydässä, joka teki niin.

Kerroin siitä kuinka en koskaan meikkaa miellyttääkseni ketään muuta, vaan koska se on mielestäni kivaa ja tahdon miellyttää itseäni. Kerroin, kuinka jopa laittautuessani baariin, mietin sitä kuinka näyttäisin omasta mielestäni mahdollisimman kauniilta ja seksikkäältä enkä sitä mikä näyttäisi vastakkaisen sukupuolen edustajasta parhaimmalta. Kerroin kuinka siistiä on mielestäni korostaa kosmetiikalla omia lempipiirteitään tai häivyttää piirteitä josta ei pidä, ja kuinka uskomattoman jännittävää on luoda meikillä jotain täysin uutta, kuin taidetta.

Tälle miehelle oli jostain syystä ihan käsittämättömän vaikeaa käsittää miksi ihmeessä yksikään nainen näkisi vaivaa laittautuakseen vain itseään varten. Tottakai kyseessä on nimenomaisesti muiden ihmisten miellyttäminen, hänen mielestään.

Kerroin hänelle kaiken omasta suhtautumisestani kauneudenhoitoon sekä esitin miehelle vastakysymyksen: ei kai hänkään kasvata partaansa vain naisia varten? Kyllä kasvatan, hän järkytyksekseni vastasi ja mietin itsekseni kuinka surullista on, että kukaan käyttäisi elämäänsä määrittäen itseään muiden ihmisten mieltymysten perusteella.

Se on mielestäni surullista siksi, että meillä on vain yksi ainoa elämä. Yksi ainoa elämänkaari jonka aikana voimme rakentaa itsestämme ja elämästämme juuri sellaisen kuin tahdomme. Miksi ihmeessä tuhlaisimme tuon ajan siihen, että tekisimme itsestämme muiden ihmisten toiveiden mukaisen?

Sieltä ruudun toiselta puolelta löytyy varmasti myös monta meikkaavaa tyttöä ja poikaa jotka ovat kanssani eri mieltä, ja käyttävät meikkiä nimenomaan epävarmuuksiensa piilottamiseen. Sekin on ihan okei, laittautuminen on ihan mieletön työkalu itsetunnon työstämiseen ja omakin suhtautumiseni on muuttunut paljon vuosien varrella.
Parahinkaan meikkivoide ei kuitenkaan korjaa sisäisiä haavoja tai rumaa luonnetta. Mielestäni kauneudenhoito ja itsensä puunaaminen on kuin kutsu sisäiselle kauneudelle tulla näkyviin. Parhaassa tapauksessa se saa meidät tuntemaan olomme itsevarmaksi, pirteäksi, parhaaksi versioksi itsestämme.

Mutta aina on se yksi ihminen, joka saattaa todeta seuraavaa: ”Et sä tarvitsisi noin paljoa meikkiä.”

En tarvitsekaan, missään nimessä. Se on valintani sillä tunnen itseni eniten minuksi nimenomaan nätissä meikissä siinä missä tunnen itseni eniten minuksi esimerkiksi pitkissä hiuksissa enemmän kuin lyhyissä. En tietenkään ole meikattuna yhtään sen parempi versio itsestäni kuin olen pakkelikerroksellakaan. Olen meikittä aivan yhtä kaunis, kiltti sekä avulias mutta myös yhtä oikukas, herkkä ja melodramaattinen. Lisäksi meikkaaminen on minulle tyylivalinta myös siksi, että meikkaamalla voi myös heittäytyä luovaksi ja tuoda omia tuntemuksiaan esille esimerkiksi sävyjen tai muiden valintojen kautta. Meikki on tapa ilmaista itseään siinä missä vaatteetkin.

En tarvitsekaan kasvoilleni meikkiä, en paljoa eikä vähää. Ei kukaan tarvitse. Kauneus ja kosmetiikka eivät ole elämässäni valinta, jonka teen tarpeen edessä, korjatakseni jotakin, täyttääkseni jotain mikä jäisi muuten puutteelliseksi. Meikin ”tarvitsemiseen” sisältyy olettamus siitä, että ihmiset jotka meikkaavat, tekisivät niin koska kokisivat voivansa vain sillä tavoin olevansa kauniita.

Ja asia harvoin on niin. Meikkaanko joskus peittääkseni omia epävarmuuksiani? Toki. Tahdonko peittää epävarmuuteni muiden ihmisten vuoksi? Enpä juuri. Ajattelen lähinnä itseäni. En ikinä pakkeloisi naamaasi samanlaisella volyymilla kuin nyt jos en nauttisi siitä. Se tovi jonka käytän aamuisin oman naamani puunaamiseen on myös itselleni tärkeä hetki rauhoittua ja keskittyä vain ja ainoastaan itseeni.

Millainen on sitten oma suhteeni kauneuteen, meikkaukseen ja kosmetiikkaan? Se on syvä, monitasoinen ja intohimoinen. Käytän sitä sekä itseni ilmaisemiseen, että oman fiiliksen nostattamiseen. Nautin siitä. Joskus meikkaan vaikken poistuisi kotoa tai ottaisi yhtäkään kuvaa. Olen käynyt ilman meikkiä säännöllisesti niin koulussa kuin töissäkin sekä teininä, että aikuisiällä ja olen tullut siihen lopputulokseen, että tunnen oloni mukavimmaksi meikissä mutta siihenkään ei kuole jos ei naamaan läträä koko päivän aikana yhtään mitään. Kaikille asia ei ole samalla lailla ja sekin on ihan okei, you do you boo!

Ihmiset, tämä on viestini meille kaikille: lakataan meikkaamasta potentiaalisia kumppaneita ja ulkopuolisia ihmisiä varten. Tähdätään siihen omaan iloon ja onnistumisen tunteeseen, joka on mahdollista saavuttaa joskus jo pelkästään katsomalla peiliin.

16 kommenttia

  1. Aamen tälle. Teininä meikkasin, koska "kuului" meikata - kaveritkin meikkasivat. Hyh niitä vaaleansinisiä Anytimen luomivärejä :D Nykyään meikkaan vain itseäni varten. Seurustellessani tein välillä poikaystävälleni mieliksi ja meikkasin vahvemmin, koska hän piti vahvasta meikistä minulla. Itselläni on meikkaamisen suhteen erilaisia kausia ja joskus meikkaan enemmän, joskus vähemmän. Pari vuotta sitten olin hyvin innoissani luomiväreistä, ja käytin niitä aktiivisesti. Nyt en ole käyttänyt niitä noin vuoteen ollenkaan, enkä aina myöskään ripsiväriä. Olen koko ikäni vierastanut huulimeikkejä, mutta parisen kuukautta sitten keksin, että pidän huulipunista. Nyt hamstraan siis niitä. Ehkä kyllästyn niihinkin puolen vuoden päästä. Meikkipohjan ja kulmakarvat teen aina meikatessani, koska pidän siitä, että edes näiden suhteen näytän huolitellulta. Mutta toisaalta, saatan olla pari viikkoa putkeen meikittä, ihan vain just because.

    VastaaPoista
  2. Tosi hyvä kirjoitus! Olen viimeaikoina miettinytkin tuota että ketä varten meikkaan esimerkiksi kouluun, koska tietysti ensimmäinen vastaus olisi että itseäni varten. Mutta melko harvoin meikkaan esimerkiksi viikonloppuisin jos aion olla päivän kotona, mikä tietysti vähän vihjaisi että kun tutut eivät ole näkemässä ei meikillä tai ulkonäöllä ole väliä. En kuitenkaan meikkaa esimerkiksi koeviikoilla, kun koulussa käväistään vaan tekemässä koe, vaikka kaikki näkevätkin minut sitten naama punaisena ja kiiltävänä. Olen tullut siihen tulokseen että ehkä kuitenkin meikkaan itseäni varten päivinä kun tiedän että tulen katsomaan itseäni monta kertaa peilistä, esimerkiksi sitten vaikka koulupäivänä, ja haluan silloin ajatella että olenpa kivan näköinen tänään, sen sijaan että voivottelisin punaisuuksia tai mielestäni liian vaaleita kulmakarvojani.
    Myönnän kyllä ehostavani itseäni joskus muitakin varten, jos olen vaikka näkemässä tyyppiä jonka edessä haluan näyttää mahdollisimman edustavalta. Mutta oikeastaan silloinkin siinä saattaa merkitä enemmän se, että meikattuna koen oloni itsevarmemmaksi ja näin koen olevani edustavan näköinen, sillä usein ihmiset eivät ole edes huomanneet olevani liikkeellä ilman meikkiä ennen kuin olen itse maininnut asiasta.

    VastaaPoista
  3. Lukulomalla on tullut meikattua normaalia harvemmin, koska olen usein ollut vain kotosalla. Minulla onkin alkanut olla ikävä meikkaamista ja kun lähden pienemmällekin reissulle "ulkomaailmaan", huomaan panostavani meikkiin paljon enemmän kuin normaalisti aiemmin arkimeikkiini. Nautin siis meikkaamisesta, ja teen sitä koska se tuntuu itsestäni hyvältä :)

    VastaaPoista
  4. Mahtava teksti!

    Itse en ole koskaan meikannut kovin vahvasti. Mielestäni esim. silnänrajaukset ei sovi mulle yhtään (ehkä siksi, koska en osaa tehdä niitä :D) ja huulipuniinkin olen ihastunut vasta parin vuoden sisällä.

    Teininä mulla oli paha akne ja meikkasin peittääkseni sen. Se oli suojakuori. Aknen parantumisen jälkeen kesti monta vuotta, ennen kuin osasin nähdä meikkaamisen muuna kuin jonain, jonka taakse piiloutua. Siksi en moneen vuoteen meikannut juuri yhtään.

    Nyt olen taas kiinnostunut meikkaamisesta ja kosmetiikasta. Meikkaan itseäni varten, koska se on kivaa ja on mukava korostaa niitä piirteitä, joista tykkää.

    Miesten takia on turha stressata meikkaamisesta! :D Ainakin suurin osa heistä ei edes huomaa, onko kulmakarvat ojennuksessa tai poskipäät korostettu jotenkin eri tavalla. Muutenkaan meikkaamisesta ei kannata tehdä liian vakavaa. Se on taidetta ja leikkiä sekoitettuna.

    T: Kiti
    www.lily.fi/blogit/katso-tarkemmin

    VastaaPoista
  5. Meikkaan päivittäin. Arkisin vähän vähemmän ja vapaa-ajan rientoihin vähän enemmän. Meikkaan koska se piristää aamulla, en näytä niin väsyneeltä. Näytän nätimmältä ja iloisemmalta. Pienet virheet ihosta tasaantuu ja koen että jo kepeä arkimeikki nostaa itsetuntoni nextille levelille. Mun mielestä se on ihan ok. Meikkaan koska haluan ja tykkään näyttää nätiltä. Toki näytän nätiltä omasta mielestäni myös ilman meikkiä ja voin poistua kotoa kyllä naama "alastomanakin", joten meikkaaminen ei ole minulle mikään joka päiväinen pakko.

    VastaaPoista
  6. Hmm... Tuo onkin yllättävän vaikea kysymys, että ketä varten meikkaan! :o :D Olis ehkä pitänyt miettiä asiaa enemmän. Ei mulle tuota vaikeuksia poistua kotoa ilman meikkiä, ja meikkaan tosi paljon fiiliksen mukaan. Jos en jaksa meikata, niin en meikkaa, ja sillä selvä. Ei kukaan ole koskaan reagoinut mitenkään, vaikka menisin esim. töihin niin etten ole laittanut kuin vähän huulipunaa, jos vaikka on tullut hirveä kiire aamulla. Samalla tavalla kaikki tuntuu aina menevän, on meikkiä tai ei ;) Se on aika lohdullistakin. Toisaalta tietysti on sellaisiakin ammatteja, missä ulkonäöllä on enemmän merkitystä, jos pitää vaikka "edustaa" jotenkin... Sellaisessa työssä voisi tulla enemmän paineita olla tosi huolitellun näköinen.

    VastaaPoista
  7. Minun suuri rakkauteni olivat ANYTIMEN HUULIKIILLOT! ♥ Minullakin menee todella kausittain, välillä innostun huulituotteista, välillä panostan kulmiin, välillä hion täydellistä meikkipohjaa! Tekstiini voisin muuten vielä lisätä (montakin asiaa, mutta mm.) sen, että tietenkin on minustakin erittäin ok laittautua myös kumppania varten tai treffeille, mutten koe että sen pitäisi olla se perimmäinen tarkoitus!

    VastaaPoista
  8. Kiitos paljon! ☺ Tämä on mielestäni todella mielenkiintoinen aihe ja hyvä asia miettiä välillä ihan itsekseenkin! Tuo on aika hyvä analyysi johon samaistun paljon! Mä koen, että mun naama myös tuntuu erilaiselta meikillä, ja pidän enemmän siitä tunteesta kuin meikittömästä tunteesta. ☺ Koska se tunne ylipäätään on erilainen, niin ymmärrän myös tietysti sen, että joillekin asia taas saattaa olla toisin päin ja meikitön naama tuntuu itselle kivemmalta!

    VastaaPoista
  9. Tuo on tietysti totta itsenikin kohdalla, eli jos lähden kaupungille kavereiden kanssa tai yöelämään niin meikkaan huomattavasti enemmän kuin arkisin vaikkapa töihin, toisaalta uskon tämän itselläni ainakin olevan lähinnä ajallinen ratkaisu, koska vapaapäivinä on aikaa puunata naamaa pidempään! ☺

    VastaaPoista
  10. En voisi edes kuvitella millaista elämä on pahan aknen kanssa etenkin kun itselleni kauneus ja kosmetiikka on niin suuri intohimo, mutta voisin kuvitella, että juuri tuollaisessa tilanteessa meikkaamiseen syntyy varmasti juuri aivan erilainen side! Ihanaa, että olet kuitenkin löytänyt kosmetiikan riemut uudestaan! ☺

    VastaaPoista
  11. Täysin samoilla linjoilla mennään täälläkin! ☺

    VastaaPoista
  12. Tuokin on kyllä tosi mielenkiintoinen näkökulma, itseasiassa pohdin sitä tuossa eilen! Siis työnkuvan vaikutusta itsensä ehostamiseen. ☺ Työpaikkahan ei varmasti edes saa vaatia keneltäkään laittautumista/meikkaamista (ellei ole joku nimenomaisesti siihen liittyvä työ) mutta silti tietyissä työpaikoissa aivan varmasti oletetaan ja toivotaan, että työntekijä on mahdollisimman huolitellun ja siistin näköinen. (Mitä toki voi olla myös meikittä mutta ymmärtänet mitä ajan takaa.) Olen itsekin aamuisin asiakaspalvelutyössä ja kyllä mä kieltämättä mielummin olen siellä meikattu ja edustava, en kyllä osaa sanoa, että onko sekin itseäni varten sillä toisaalta se nostattaa myös omaa fiilistä mikä taas helpottaa työpäivästä selviämistä. :D

    VastaaPoista
  13. Oon ite mietiskellyt tätä samaa todella paljon viime aikoina, kun on tullut taas käytyä vähän enemmän ulkona ja kaikenmaailman kevätpippaloissa. Toi "ämmät meikkaa äijiä varten" on niin kulunut läppä, että HOHHOIJAA niitä jotka jaksaa sitä edelleen veivata! Aloin ite meikkaamaan vasta teini-iän ohitettuani, ja ihan oman kiinnostuksen heräämisestä se johtui - oltiin puolison kanssa oltu siinä kohtaa jo useampi vuosi yhessä (ja ollaan edelleen!) että ainakaan parisuhteen houkuttimena ei tullut mieleenkään meikkaamista käyttää. :D Oon myös siitä "kiero", että arkisin tai töihin tosi harvoin meikkaan (en tee sellasta duunia jossa olisin "esillä", se varmasti vaikuttaisi asiaan) paitsi ehkä ripsaria, jos on minuutti ylimäärästä aikaa aamulla, mutta viikonloppuisin rakastan kokeilla ja leikkiä meikeillä, vaikka olisin koko päivän pyjamahousuissa kotona!

    Ja ymmärrän kans ihan täysin ne, jotka tykkää laittautua joka päivä, tai jotka meikkipohjalla taikoo itselleen itsevarman olon. Sehän on mielettömän hienoa, jos se toimii. :) Itse en koe olevani niin taitava, tai että mun pärstä sellaista kaipaisi, mutta ei sekään multa oo pois. More power to them! Näkisin kans, että kyllä se motiivi aina siellä taustalla on että meikkaa itseään varten, koska vaikka sanois että meikkaa koska "oon suohirviön näköinen, en halua järkyttää muita ihmisiä" tai "haluaisin et miehet kattoo mua pitkään" tai ihanmitävaan, niin ainahan siellä on pohjalla se sun oma sisäinen kokemus, että Minä haluan ja Minä koen että tämä on se mitä Minä voin Itselleni antaa. Eli oikeestaan ihan sama asia, mitä sanoit tuossa parissa vikassa lauseessa. :)

    VastaaPoista
  14. Erittäin hyvä pointti tuossa lopussa! ☺

    VastaaPoista

© Joanna Hearts • Theme by Maira G.