5/24/2016

Pinnallisuus



Olen aikuisiällä miettinyt jostain syystä erityisen paljon kasvojen muokkausta, täyteaineita, botoxia ja kauneusleikkauksia. Niiden vaikutusta omaan itsetuntoon sekä siihen kuinka se vaikuttaa muiden ihmisten suhtautumiseen. Edustin ennen itse sitä valtavirtaa jonka mielestä kasvojen ja kehon muokkaaminen on pinnallista ja kielii huonosta itsetunnosta. Nykyään se on mielestäni tosi tyhmästi ajateltu enkä ajatelekaan enää niin.

Kauneusoperaatiot ja itsetunto – mikä mielenkiintoinen aihe. Uskon ja tiedänkin faktana, että överiksi menneet täyteainehoidot ja plastiikkakirurgiset toimenpiteet voivat toki kieliä huonosta itsetunnosta ja täydellisen kehon loputtomasta tavoittelusta. Mutta miksi sen pitäisi aina olla niin? Käytämmehän nykyäänkin hiustenpidennyksiä, geelikynsiä ja tekoripsiä tehdäksemme itsestämme sen näköisen kuin tahdomme ja nämä ovat pitkälti oikein hyväksyttyjä ehostamiskeinoja tämän hetken yhteiskunnassamme. Missä raja tulee vastaan? Miksi on ok hankkia itselleen keinotekoisesti pidemmät hiukset, mutta täyteaineilla suurennetut huulet pitää salata? Miksi toisen ihmisen kutrien ompeleminen omaan päähän on täysin kasuaali ja hyväksytty toimenpide, mutta mesolangat poskissa ovat nolot ja turhamaiset?

Olenko itse täyttänyt kehoani täyteaineilla tai muokannut sitä kirurgisilla toimenpiteillä? En ole, mutten enää näe sitä niin tolkuttoman mahdottomana ja moraalikäsityksiäni vastaan sotivana tekona. Huulteni amorinkaaren toinen puoli on korkeammalla kuin toinen, se voisi olla ihan kiva tasoittaa täyteaineilla symmetriseksi. Maksaisinko siitä kuitenkaan satoja euroja? En, se ei minua häiritse niin paljon. Ja jos häiritsisi, miksen muuttaisi sitä?

Ja jos muuttaisin, muuttuisinko? Kasvojaan muokanneita ihmisiä pidetään stereotyyppisesti turhamaisina ja pinnallisina. Tuntisinko hyaluronihapon vallatessa huuleni kuinka pinnalliset ajatukset tulvisivat sieluuni? Olisinko sitten erilainen ihminen? Vaikuttaisiko se itsetuntooni? Ja jos se vaikuttaisi, jos siis itsetuntoni paranisi… muuttaisiko se minua ihmisenä? No se voisi jo olla mahdollista!

Minusta on äärimmäisen mielenkiintoista miten stereotyyppisesti blondit, isotisisset, happohuuliset, ”lutkavaate” -bimbot mielletään ja leimataan usein ensimmäisenä pinnallisiksi tyhjäpäiksi. Miksi? Eikö jokaisella meistä ole oikeus näyttää mielestään kauniilta haluamallaan tavalla? Jonkun mielestä kauneinta maailmassa voi olla minimalistinen, klassinen tyyli ja kalliit merkkivaatteet. Joku taas pitää mielummin halvan näköisistä rääsyistä ja räikeistä kuvioista. Kumpikaan ei ole oikein tain väärin, ne ovat vain erilaisia tyylejä koska mekin olemme kaikki erilaisia. Väittäisin, että ihminen, joka ei missään nimessä tahdo kasvoillensa meikkiä tai tahdo pukeutua liian paljastaviin vaatteisiin, on aivan yhtä pinnallinen kuin sellainenkin ihminen, joka ei tahdo poistua kotoaan meikittä ja rakastaa paljastavia tissipaikoja. Eivätkö molemmat toimintatavat ole omalla tavallaan ”pinnallisia”?

Tai toisaalta, en tiedä onko pinnallisuus edes oikea sana kuvailla sitä mitä haen todella takaa… Pinnallisuus – mitä se oikeasti on? Jokainen meistä lienee jollain tasolla pinnallinen. Mielestäni on olemassa tervettä pinnallisuutta, sellaista, että välittää siitä miltä näyttää ja miten esittelee itsensä muille. Kai siihen saa kiinnittää huomiota. Mutta syvälaatuinen pinnallisuus… se lienee tämänhetkinen ihmiskunnan syöpä. Liitän siihen vahvasti minäkeskeisyyden sekä oman julkisuuskuvan tarkan hallitsemisen. Enkä tarkoita julkisuuskuvalla pelkästään julkisuuden henkilöitä vaan meitä kaikkia, jotka jaamme omaa elämäämme esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Tai vaikkemme jakaisikaan, niin annamme silti itsestämme ja elämästämme tietynlaisen kuvan muille ihmisille joiden kanssa olemme tekemisissä. Ehkä siitä välittäminen liiallisuuksiin asti, ehkä se on pinnallista…

En koe ajatus- ja arvomaailmani olevan muuten kovin pinnallinen, mutta moni voisi pitää minua pinnallisena sen vuoksi, että meikkaan niin paljon ja mietin sitä minkä näköisenä lähden ulos ovesta. Eikö minulla ole kuitenkin oikeus muokata ulkomuotoani juuri sen näköiseksi mitä haluan? Tekeekö se tekee minusta pinnallisen ihmisen? Onko se paha asia?

Lähetä kommentti

please be kind.