6/01/2016

5 asiaa mitä opin kun pyysin miestä ulos


5 things I learned when asking a guy out

You know those things you think you could never ever ever in a billion years do? It could be anything from parachuting to a first date.

For me, one of those things has always been flirting or asking a man out. By no means do I think that a woman could not make the first move or ask a man out. I just know that I personally can not.

Or at least that's what I thought. "I'm just not that typoe of a person who does that." But you know what? The moment you do that, you are that type of a person. It's that simple. We are whoever we are at the moment. There's nothing that is forcing us to follow our old habits and do what we have done in the past. We can re-create ourselves daily if we feel like it.

So, one sunny day I gathered up all my courage and asked someone out. It was exciting and nerve-racking and he said no. But you know what? I survived and learned so much new things about myself and life. So here are five things I learned when I asked a man out.

(I am a straight cis woman who is interested in men, in this post I explain my own experiences and feelings about dating. If you identify as a different gender or sexuality, feel free to reflect on this post as fit for your own dating life.)

1. You can do it

I don't mean this as a pre-encouragement like "you can do it!" I mean this as a post-realization I had. I realized I can actually do this even though it was scary and exciting. Even though he said no, I now know I am a person who can ask another person out. Great! I never knew that. Now I can ask anyone out if I feel like it.

2. You are braver than you crush who says "no"

You have given a piece of yourself available for rejection and that is fucking brave wether you are nervous or not. You have layed your cards on the table. If he says no, he's not even willing to risk checking out the cards and seeing if there might be something there. You are winning even if that person says no.

Have mercy, be proud about your bravery and try to understand that even a "no" might not be that simple. Dating might be a sensitive subject due to past experiences, he might not be interested in dating at all or he just might not be interested in you. It doesn't matter, it isn't anyone's fault. It just is what it is.

In my case, I was happy to notice our conversation stayed the same and we remained as friends. My world didn't collapse and I doubt neither did his.

3. It doesn't really matter how it works out tbh

Do you really thinkg that in 20 years you are still bitter about asking some guy out and him saying no? Do you really think it matters in the grand scheme of things? I highly doubt it. So go for it! It's not that serious.

4. It doesn't need to be awkward

When I started started to unload the thoughts about why I found this situation so completely terrifying I eventually realized that my biggest fear wasn't even him saying no - it was leaving the situation somehow open making it awkward and uncomfortable eventually ruining the friendship we already had.

The idea of not knowing how to react to a rejection felt absolutely insurmountable. It wasn't. We carried on with our conversation exactly like before. It doesn't need to be awkward unless you built it up in your head to be awkward.

5. It makes up GREAT material for your blog



In Finnish: Tiedättekö kun on sellaisia asioita, joita ajattelet ettet koskaan pystyisi tekemään. Tällaisia saattavat olla ihan kaikki aina laskuvarjohypystä ensitreffeihin. Yksi sellainen seikka on ollut minulle aina miehen pyytäminen treffeille. En ole sitä mieltä, etteivätkö naiset voisi olla aloitteellisia ja pyytää miestä treffeille. Tottakai voivat. Minä vain en voi – tai niin ajattelin. En ole sellainen ihminen. Mutta tiedättekö mitä? Olemme juuri sellaisia ihmisiä kuin sillä hetkellä olemme. Mikään ei pakoita meitä toimimaan samoin kuin miten olemme menneisyydessä toimineet. Voimme luoda nahkamme vaikka päivittäin jos siltä tuntuu.

Niinpä minä siis eräs päivä rohkaistuin ja pyysin miestä treffeille. Se oli jännittävääja hermostuttavaa, ja hän sanoi ei. Mutta tiedättekö mitä? Selvisin hengissä ja opin uutta itsestäni ja elämästä. Tässä siis viisi asiaa jotka opin kun pyysin miestä treffeille. Pyytäkää tekin!

(Olen hetero cis-nainen, joka on kiinnostunut miehistä ja kerron omista kokemuksistani. Jos edustat toista sukupuolta tai seksuaalista suuntausta, voit tietenkin rinnastaa postauksen omaan elämääsi sopivaksi.)

1. Sinä pystyt siihen

Enkä tarkoita tätä pelkästään etukäteen kehoitettuna tsemppinä vaan myös jälkikäteen tehtynä toteamuksena. Huomaat, että sinä ihan oikeasti pystyt tekemään asioita jotka ovat pelottavia ja jännittäviä. Ja vaikka toinen sanoisikin ei, huomaat pystyväsi ylipäätään pyytämään toista treffeille. Siis, että tiedät sen ylipäätään olevan mahdollisuus. Minä en koskaan ajatellut olevani ihminen, joka uskaltaisi pyytää toista ihmistä treffeille. Noin vain minusta kuitenkin tuli sellainen.

2. Olet rohkeampi kuin ihastus joka kieltäytyy

Olet antanut palasen itsestäsi jollekin ja asettanut itsesi alttiiksi torjumiselle, se jos mikä on rohkeaa jännittipä sinua etukäteen tai ei. Mikäli toinen osapuoli kieltäytyy, hän ei uskalla edes ottaa mahdollisuutta katsoa olisiko välillänne ehkäpä jotain. Voitat vaikka hän sanoisikin ei. Anna armoa, ole iloinen rohkeudestasi ja yritä ymmärtää, että toisen vastauksen takana voi olla erilaisia kipukohtia menneisyydestä tai ehkä hän ei vain yksinkertaisesti ole kiinnostunut. Kumpikaan ei ole kenenkään vika eikä siitä kannata olla katkera, asia vain yksinkertaisesti on niin.

Normaali keskustelu jatkui täysin tavanomaisesti ja kello jatkoi askeliaan niin kuin aikaisemminkin. Maailmani ei pysähtynyt, tuskin hänenkään.

3. Sillä ei oikeastaan ole väliä kuinka käy

Luuletko, että joskus kahdenkymmenen vuoden päästä muistelet kuinka joskus pyysit kivaa tyttöä/poikaa treffeille ja hän sanoi ei? Luuletko, että sillä on suuresti merkitystä elämääsi pidemmällä kaavalla? Tuskin. Anna siis palaa! Ei elämä ole niin vakavaa.

4. Sen ei tarvitse olla kiusallista

Kun lähdin purkamaan päässäni sitä mikä minua oikeasti koko tilanteessa jännittää, päädyin lopulta siihen ettei suurin pelkoni ole edes se, että toinen osapuoli sanoo ei, vaan se, että tilanne jäisi jotenkin äärimmäisen kiusalliseksi ja epämukavaksi. Se, etten osaisi reagoida ja vastata kielteiseen vastaukseen fiksusti tuntui aivan ylitsepääsemättömän vaikealta. Ei se ollut. Tilanteesta ei tarvitse tulla kiusallista ellet rakenna sitä sellaiseksi itse päässäsi.

5. Tilanteesta saa mainiota materiaalia blogiin

Lähetä kommentti

please be kind.