5/11/2017

Photo diary: Ireland



Ireland actually wasn’t exactly what I was waiting for. I guess I was waiting for a mix of English places I have visited like London and some small villages I had seen on my way to Brighton. On the other hand the idea of Ireland I had was some sort of rainy Victorian country dream but with a twist of corkiness.

And at times, that was exactly what Ireland was. But I was pleasantly surprised by the metropolis feeling Dublin had. Yet the fact that there were pubs everywhere hinted that England wasn’t geographically that far. At the same time the wide pedestrian zones (and without a doubt the amazing weather we had) reminded me of a holiday in a sunnier place.

As we hopped on a train and took a ride further away from Dublin, we arrived in Howth where the breathtaking beach- and mountain views combined with the 20 celcius (70 degrees) sunny weather felt more like a holiday in Spain.

I had booked accommodation through Airbnb (for the first time!) so I was staying right in the centre of Dublin with a very reasonable price. Literally right by my flat you could find pubs, book stores, malls, grocery stores and even Primark (that Ireland is known as Penneys.)

My accommodation was very modest but it had everything I needed; a bed and a free wi-fi. I even had an electric kettle and some tea right beside my bed to enjoy in the morning. The host also offered a towel and the apartment even had a bath tub which I decided not to use tho, since there were other people staying at the same apartment and I didn’t want to take up the shower for too long.

Besides its location, I decided on the accommodation because of its ridiculously low price. I paid 20 euros (£16/21$) a night which added up to only 100 euros (£84/109$) throughout the trip. It was also a major stress relief when the host hit me up with a message before I even got to Dublin, introducing himself and letting me know he’s available for any questions or tips on the city.

This was only a mere preview of how kind and helpful the people in Ireland would be. Dublin was a destination where I didn’t meet a single person that would give out any bad vibes. The bartenders were playful, the strangers on the streets were helpful, the customer service everywhere was very kind and even the taxi drivers were truly interested and talkative, sharing stories about the city and its urban legends.

On top of the blooming pub culture in Dublin, another thing that is very strongly present at all times are the beautiful old buildings, colorful doors and high windows. The city is also filled with beautiful parks and statues, landmarks and street art as well. There are also a lot of references to Oscar Wilde who was born in Dublin in 1854. Actually the spirit of Oscar Wilde fits the vibe of Dublin quite perfectly. He was a corky guy who enjoyed attention and rebelled against the parochialism og victorian England. He had a lot of debt but also tons of humor and playfulness.

The old buildings and their tiny details had a lot of stories captured in them. One of my taxi drivers pointed at the top floors of the buildings and asked me if I noticed anything different. And I did, the top floor windows were half the size of the other windows. Apparently when rich people owned the buildings and hald a lot of servants in the house, the help lived at the attic and their windows were smaller so they wouldn’t get as much sunlight as the head of the household.

You could also look at the chimneys on top of buildings and deduce by the amount of them where the richest people lived because they had the money to heat more rooms in their apartments and therefore had the most chimneys.

When I asked about the colorful doors, I was told that apparently the story goes that after Queen Victoria died, England ordered Irish citizens to paint the doors black in mourning. The Irish rebelled, said ”fuck it!” and took out the bright paints instead. Yet another tale that circulates in Dublin is that the painting of colorful doors was started by women. Women painted their doors so their drunk husbands wouldn’t mistake other homes for their own and wake up in bed with another woman. You know, by accident.....













In Finnish: Irlanti oli aivan erilainen kun odotin. Koska olen matkaillut aiemmin Englannissa ja körötellyt Lontoon lisäksi myös pienempien maalaiskylien ohi matkallani Brightoniin, odotin ehkä jotakin sen tapaista. Odotin ehkä sateista, mutta kiehtovaa Englantilaisten kylien kaltaista kaupunkia, jossa olisi kuitenkin ripaus enemmän hullunkurisuutta ja maalaismeininkiä.

Paikoittain Irlanti olikin juuri sitä.

Suurilta osin Dublinissa oli kuitenkin enemmän suuren kaupungin tuntua kuin olisin odottanut. Toki kaikki ne lukemattomat pubit jokaisessa kulmassa kielivät siitä ettei Englantikaan ollut maantieteellisesti kaukana. Samalla kuitenkin leveät kävelykadut (ja toki myös meitä hellinyt lämmin sää) muistutti eteläisempää kohdetta. Kun junalla jaksoi körötellä vähän loitommas Dublinista ja suoraan upeisiin ranta- ja vuoristomaisemiin, tuntui yli 20 asteen lämmössä siltä kuin olisin lähtenytkin rantalomalle Espanjaan.

Majoituin itse Airbnb:n kautta (ensimmäistä kertaa!) opiskelijahuoneistossa aivan kaupungin keskustassa. Kirjaimellisesti kivenheiton päästä ovelta löytyi niin pubia ja kirjakauppaa kuin Tescoa ja Primarkiakin, joka Irlannissa tunnetaan nimelle Penneys. Majoitus oli vaatimaton ja hieman kolkko, mutta pienestä huoneestani löytyi kaikki mitä tarvitsin: sänky ja ilmainen wi-fi. Lisäksi yöpöytäni tarjosi sellaisiakin ylellisyyksiä kuin vedenkeitin sekä purkillinen teepusseja! Majoittaja tarjosi myös pyyhkeen ja löytyipä asunnosta kylpyammekin, jota en kuitenkaan hyödyntänyt sillä asunnosta vuokrattiin myös kahta muuta huonetta jonka asukkaat varmasti tahtoisivat suihkuun.

Valitsin kyseisen asunnon sijaintinsa lisäksi siksi, että se oli ihan käsittämättömän halpa. Pari kymppiä yöltä, koko reissulta maksoin majoituksesta satkun. Stressiä helpotti myös kun jo välilaskullani Tukholmassa sain viestin mieheltä, joka päästäisi minut sisään asuntoon ja luovuttaisi avaimet. Tuli niin helpottunut olo kun tämä tuntematon mies tarjosi heti apua esimerkiksi bussien kanssa ja saapumisessa asunnolle lentokentältä. Hän kertoi, että mitä ikinä tulisikaan mieleeni, häneltä voisi kysyä.

Tämä oli vain esimakua siitä, kuinka ystävällisiä ihmisiä tulisin Irlannissa tapaamaan. Dublin oli kaupunki, jossa en tavannut yhtäkään ihmistä josta olisi jäänyt jotenkin huono fiilis. Baarimikot olivat leikkisiä, tuntemattomat kaduilla avuliaita, asiakaspalvelijat aina ystävällisiä ja taksikuskit aidosti kiinnostuneita ja puheliaita, sellaisia että tarinaa kaupungista riitti kysymättäkin.

Pubikulttuurin lisäksi Dublinissa ovat vahvasti läsnä upeat vanhat rakennukset sekä niiden värikkäät ovet ja korkeat ikkunat. Lisäksi kaupunki on täynnä kauniita puistoja ja patsaita, sekä runsaasti muistomerkkejä, maalauksia ja tarinoita Oscar Wildesta joka syntyi ja kasvoi Dublinissa. Tavallaan en ihmettele, sillä Wilden luonne sopii aika mainiosti yks yhteen kaupungin rytmin kanssa. Wilde oli keikari, joka nautti suunnattomati herättämästään huomiosta kyseenalaisti viktoriaanisen Englannin ahdasmielisyyttä sekä miehekkäinä pidettyjä urheilulajeja. Wildessa oli syvyyttä, mutta myös suunnattomasti huumoria ja leikkimielisyyttä.

Myös vanhat rakennukset kätkivät yksityiskohtiinsa paljon mielenkiintoisia tarinoita. Eräs taksikuski osoitti kohti rakennusten kattoa ja kysyi huomasinko mitään eroa ylimmän kerroksen ikkunoissa. Ne olivat totta tosiaan puolet pienemät kuin muiden kerrosten ikkunat. Kuulemma vanhaan aikaan kun rikkaat ihmiset omistivat kokonaisia taloja, asui heidän palvelusväkensä ullakolla ja heidän ikkunansa olivat pienemmät, etteivät he saisi yhtä paljon valoa kuin talon rikkaat. Myös talojen savupiipuista näki missä asuivat rikkaimmat ihmiset sillä heillä oli varaa lämmittää useampi huone ja oli täten enemmän savupiippuja.

Hauska tarina myös ovista! Taksikuski kertoi, että tarinan mukaan kun kuningatar kuoli, Englanti määräsi Irlannin kansalaisia (jotka olivat vielä Britannian vallan alla) maalaamaan kaikki ovensa mustaksi kuningattaren suruajan kunniaksi. Irlantilaiset kapinoivat ja maalasivat ovet kirkkailla väreillä. Toisen tarinan mukaan naiset olivat kyllästyneitä siihen, että miehet "vahingossa" (...) menivät humalassa sisään vääristä ovista, ylös vääriä portaita vääriin makuuhuoneisiin väärien naisten kanssa, joten he maalasivat ovensa tunnistettavimmaksi.





























Lähetä kommentti

please be kind.