Anteeksi, että olen näin paljon.

6/05/2017

Olen syyttänyt pitkään ja paljon muita ihmisiä siitä, että he ovat polkeneet minut niin alas, että olen alunperinkään alkanut tuntea itseni niin arvottomaksi kuin tunsin. Pidin siitä katkeruudesta kiinni kynsin ja hampain, kannoin sitä mukanani päivin ja öin kuin kuumaa hiiltä ymmärtämättä kuinka paljon se poltti myös omia käsiäni. Olin katkera kiusaajilleni, vihaajilleni ja polkijoilleni. Olin katkera niin monelle ihmiselle, vaikka samalla en huomannut kuka oli koko ajan ollut se kaikkein pahin polkijani.

Minä itse.

Toki olin menettänyt oman arvon tunteeni alunperin juuri em. toimesta, mutta se oli luonut sisälleni asenteen, joka suorastaan buustasi sitä tukevaa käytöstä. Kun on ylipainoinen ja niin suuri, että sinua pilkataan sen vuoksi, alat helposti hävetä sitä kuinka paljon viet tilaa tästä maailmasta. Ja silloin käy helposti niin, että käpertyy itseensä ja yrittää tehdä itsestään pienemmän kaikilla muilla mahdollisilla tavoilla.

Pyysin päivittäin anteeksi olemassaoloani. Olin pahoillani siitä, etten ilmaissut itseäni selkeästi. Olin pahoillani siitä jos ilmaisin itseäni "liikaa", liian kovaäänisesti, liian isosti. Olin pahoillani siitä, että istuin väärälle paikalle. Olin pahoillani siitä, että olin paikalla. Olin pahoillani siitä jos en ollut paikalla. Olin pahoillani ihan kaikesta, ja ystävieni kesken myös tunnettu siitä, että pyytelen olemassaoloani ihan liikaa anteeksi.

Minua hävetti olla olemassa niin paljon, joten yritin suojella itseäni tekemällä itsestäni niin pienen ja näkymättömän kuin mahdollista. Hiljaisen, lempeän, neutraalin.

Välillä tulin kesken illanvieton tuskallisen tietoiseksi omasta koostani ja kiedoin neuleeni tiukemmin ympärilleni vajoten samalla sohvan taaimmaiseen nurkkaan. Tehden itsestäni mahdollisimman "pienen."

Joka kerta kun pyysin olemassaoloani anteeksi silloin kun ei olisi tarvinnut, lähetin myös viestin itselleni ja keholleni. Kerroin itselleni joka kerta, etten ole tarpeeksi, enkä tule koskaan olemaan tarpeeksi, ja että minun pitäisi siltikin olla vielä vähemmän, vielä pienempi. Tein itselleni juuri sitä samaa mitä kiusaajani olivat tehneet minulle jo vuosikausia.

Aina en myöskään ollut niin hienovarainen, usein haukuin itseäni myös aivan tietoisesti ymmärtämättä sen rakentamia haittoja. Hoin itselleni päivittäin kuinka kamala, huono, kelvoton, arvoton ja turha olinkaan. Olin itseni pahin vihaaja, vaikka minun olisi pitänyt olla paras ystäväni.


Muista, että olitpa minkä kokoinen tahansa, sinun olemassaolosi ei ole koskaan anteeksipyyntöä vaativa asia. Sinä saat ja sinun kuuluu ottaa tilaa tässä maailmassa valitsemallasi tavalla. Ole äänekäs, sano mielipiteesi ja taistele sen puolesta mikä sinun mielestäsi on oikein. Ole itsesi paras ystävä ja kannusta itseäsi eteenpäin - vain siten oikeasti pääsee eteenpäin.

Olin itselleni siis ajoittain samanlainen susi kuin kiusaajanikin, mutta yhdessä asiassa aion olla erilainen. Aion korvata ne ajat kun kohtelin kaltoin kehoani, ja muuttaa käyttäytymismalliani tulevaisuudessa.

Rakas kehoni, olen niin pahoillani siitä etten pitänyt sinusta huolta. Olen niin pahoillani siitä kun masennukseni pahimpina hetkinä satutin sinua viiltämällä sinuun haavoja, joiden arvet eivät ehkä parane koskaan. Olen niin pahoillani niistä hetkistä, kun rankaisin sinua ahmimalla ruokaa jota en edes tahtonut syödä, mutta halusin rankaista itseäni siitä että olen niin huono. En ollut, ja lisäksi rankaisin sinua. Olen niin pahoillani kaikista niistä kerroista kun en kohdellut sinua rakkaudella, kun väitin, että olet huono etkä pysty mihinkään.

Et ansainnut sitä, ja nyt on sinun aikasi näyttää kuinka minä olin väärässä.



Latest Instagrams

© Joanna Hearts. Design by FCD.