Kauneusblogaamisesta

7/30/2017

Ajattelin tänään kirjoittaa hieman tämänhetkisistä ajatuksistani kauneuden saralla, sillä vanha blogini pyöri niin paljon sen parissa mutta ajatukseni ovat sittemmin muuttuneet niin paljon. Sivusinkin tavallaan aihetta edellisessä postauksessani, mutta halusin kirjoittaa siitä vielä vähän laajemmin.

Vaikka haluan edelleenkin kirjoitella kauneudesta aina välillä, ei minua enää kiinnosta kauneus ja kosmetiikka samalla tavalla kuin ennen, ehkä juuri siksi mielenkiintoni bloggaamiseen lopahti vuoden vaihteessa. Blogini kuitenkin oli todella vahvasti kauneusblogi, ja mielestäni jokaisen bloggaajan on välillä hyvä pysähtyä hetkeksi ja pohtia onko vielä innoissaan siitä mistä kirjoittaa.


Kauneus kiinnostaa minua toki edelleen, mutta hieman eri tavoin kuin ennen. Aiemmin olin nimenomaan kiinnostunut värikosmetiikasta ja erilaisista meikkaustekniikoista. Nykyään juuri ne eivät voisi oikeastaan vähempää kiinnostaa, ja voinkin häpeäkseni myöntää, että olen nykyään todella laiska meikkaaja. Keskityn lähinnä hiomaan meikkipohjaani ja ehkä saatan piristää yksinkertaista meikkiä näyttävällä huulipunalla. Suurimmat silmämeikkitaiteilut ovat jääneet unholaan ja leikittelen luomiväripaleteilla lähinnä vain jos olen lähdössä ulos - mitä sitäkin teen nykyään harvoin.

Sen sijaan minua kiinnostaa nykyään hirveästi juuri ihonhoito, ja omien luontaisten ominaisuuksien pitäminen terveenä ja (omaan silmään) hyvännäköisenä. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi hiusten, ripsien ja kynsien kasvattaminen ja saattaminen mahdollisimman pitkään, terveeseen ja luonnolliseen tilaan.

Siinä missä siis ennen minua kiinnostivat esimerkiksi kauniit paletit, pakkaukset, ja mielenkiintoiset uudet kokoelmat - nykyään kiinnostun enemmän ihonhoitoinnovaatioista sekä tiedosta ja luonnollisista nikseistä kauneudenhoidon saralla. Ehkä se on tämä ikä (ikäkriisi ja rypyt, ja mitä vielä) jonka myötä oma fokus myös kauneudenhoidossa ja muissa mielenkiinnon kohteissa hieman muuttuu.

Paljon tällä on myös tekemistä varmasti sen kanssa, että olen pyrkinyt typistämään omaisuuteni minimiin. Tämä on tarkoittanut mm. sitä, että omistamieni kauneus- ja kosmetiikkatuotteiden määrä on vähintäänkin puolittunut. (Minun tapauksessani tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että kuuden lipastolaatikollisen sijaan minulla on nyt vain kolme täyttä laatikkoa.)

Olen nimittäin alkanut surra niiden kosmetiikkatuotteiden puolesta joille minulla ei ole aikaa. Niistä tulee surullinen olo, vähän kuin kitarasta joka ei koskaan tule soitetuksi. Olen siis antanut ja myynyt kosmetiikkaa eteenpäin ja pitänyt kiinni vain niistä tuotteista joita oikeasti rakastan ja jotka olen todennut hyviksi.

Samalla olen myös huomannut panostavani enemmän laatuun kuin määrään. Luopuessani suurista määristä erilaisia tuotteita, olen sijoittanut mielummin hieman kalliimpiin, laadukkaisiin tuotteisiin. Vaikka tähän väliin todettakoon, että kaikki suosikkini eivät tietenkään ole kalliimmasta päästä - iso osa suosikkituotteistani on esimerkiksi Lumenelta. Hiustuotteissa, sekä meikkipohjan, ihonhoidon tuotteissa kuitenkin huomaan usein panostavani hieman hintavempiin suosikkeihin.

Tässä muutamia ajatuksiani kauneudesta ja mieltymyksistäni sillä saralla. Mielelläni kuulisin teiltäkin minkälaiset kauneusjutut teitä tällä hetkellä kiinnostavat ja miksi?



[you are here]

7/24/2017


Kukaan ei halua kulkea elämässä taaksepäin, mutta joskus pitää ottaa askel taaksepäin, että näkisi kaiken selkeämmin. Itse otin tuon askeleen puoli vuotta sitten siirtäessäni silloisen blogini hautausmaalle. En tiennyt vielä silloin mitä se tulisi tarkoittamaan isossa kuvassa, tiesin vain, että se oli tehtävä. 

Eikä blogini ollut ainoa askel. Askel askeleelta riisuin elämäni kaikesta turhasta täysin koruttomaksi. Blogini lisäksi luovuin turhista tavaroista, projekteista ja myrkyllisistä suhteista.

Luovuin kaikesta, jotta voisin kohdata itseni.

Nyt olen kävellyt puoli vuotta taaksepäin niin pakonomaisesti, että olen vihdoin aivan alussa. Se tuntuu jännittävältä. Päiväni ovat tyhjiä, ja osaan jälleen kaivata (joitakin) niistä asioista joista olen luopunut, kuten kirjoittamista. Saan rakentaa ja löytää itseni uudelleen.

Kun suljin blogini puoli vuotta sitten, minulla ei ollut enää mitään sanottavaa. Saatoin tuijottaa tyhjää tekstikenttää tuntikaupalla löytämättä sanoja. Olin jakanut kaikki tarinani ja neuvoni, puristanut viimeisetkin mehut itsestäni ja lakannut kasvamasta, etsimästä elämääni uusia tarinoita. Minulla ei ollut enää mitään annettavaa, mutta ei myöskään mitään saatavaa.

Tänään avasin samankaltaisen tekstikentän, ajattelin ettei minulla olisi vieläkään mitään sanottavaa, mutta eihän se ihan niin mennytkään. Olen kai vihdoin astunut tarpeeksi kauas ollakseni alussa.



Latest Instagrams

© Joanna Hearts. Design by FCD.