7/12/2016

Tänään rakkautta on vaikea rakastaa



Tänään rakkaus suututtaa minua. Mitä enemmän vietän aikaa itsekseni ja opin tuntemaan itseäni, sitä enemmän ymmärrän myös mitä toivon ja haluan parisuhteelta. Pelottavinta on kuitenkin ajatus siitä, ettei sitä ole olemassa. Mitä jos kaivankin Tinderin pohjamudista esiin vain miestä jota ei olekaan olemassa? Pitäisi lakata etsimästä, sanotaan, ja kun katson ympärilleni se ei koskaan ole tuntunut helpommalta. Tänään rakkautta on vaikea rakastaa.

Kun katson ympärilleni en juuri näe rakkautta. En edes siellä missä sitä pitäisi olla kaikkein eniten sillä se on tuntunut ottaneen aivan uudenlaisen muodon. Kaikkialta puuttuu kunnioitus. Pariskunnat satuttavat, loukkaavat ja pettävät toisiaan. Jos eivät petä niin riidellään tuntikausia koska epäillään että petetään. Ollaan mustasukkaisia toisillemme ja huudetaan niin kauan kunnes jotain kaunistakin saadaan lopulta hajoitettua palasiksi. Rakastetaan toisemme rikki ja jos erotaan niin paikataan itsemme rakastamalla joku toinen puhki. Vain pyyhkimällä vasemmalle ja oikealle tai jossakin toisaalla vain muutaman klikkauksen päässä ovat laitumet täynnä uusia ehdokkaita joille huutaa kello neljältä aamuyöllä tai kiukutella kun on nälkä. Toisen satuttaminen ei ole koskaan ollut yhtä helppoa, loukkaavia sanoja voi näpytellä ruudulle mihin kellonaikaan tahansa eikä toista tarvitse edes katsoa silmiin. Treffipalstoilta etsitään enemmän maksullista seksiä ja käytettyjä pikkuhousuja kuin oikeaa rakkautta.

Lihaksikas 32v uros etsii vierelleen urheilullista ja seikkailunhaluista nuorta naista.

Viehättävä tupla-D 19v mimmi etsii pitkää ja karismaattista sinkkumiestä.

Urheilullista, seikkailunhaluista. Pitkää, karismaattista. Kaunista, komeaa, pitkää, laihaa, lihaksikasta, timmiä, seksikästä, isorintaista… Onko sulla pulaa rahasta? Saisinko kuvaa sun jaloista? Voin maksaa!

Mitä tapahtui romantiikalle? Mitä tapahtui eeppisille rakkaustarinoille? Mitä tapahtui yhteisten unelmien, mielenkiinnon kohteiden ja ominaisuuksien löytämiselle kesäyön pikkutunneilla? Kikattelua kahvikupposen äärellä. Suuruudenhulluja yhteisiä unelmia. Yksi viesti vastaanotettu. Nykyään tietokone laskee meidän puolestamme ollaanko me sopivia toisillemme. Yhteensopivuusprosentti 17%. Ai hitto, ei me kyllä sovita yhtään yhteen. Tosi harmi, se oli niin söpökin. Meistä olis voinut vaikka tulla jotain.

Me olemme liian kovassa kiireessä, että ehtisimme rakastaa. Mihin meillä on kiire? Sitä en tiedä, mutta helvetin kova kiire meillä on kuitenkin. Kiire löytää äkkiä joku jonka kanssa emme tuntisi oloamme niin yksinäisiksi. Me teemme kompromisseja ja myymme itsemme halvalla. Jos asiat alkavat mennä monimutkaisiksi hukutamme murheemme epäolennaisiin virikkeisiin kuten alkoholiin tai urheiluun jotta pystyisimme unohtamaan kuinka kamalaa meistä on olla yksin ja kuinka järjettömästi pelkäämme, että alamme kuulla omat ajatuksemme siitä kuinka aika kuluu loppuun, tik tak, hetki hetkeltä, ja me katsomme vieressämme makaavaa hahmoa ja se pelottaa meitä luihin ja ytimiin asti, joten me potkimme tuon hahmon ulos sängystämme ennen viikonloppua jotta voisimme jälleen pyyhkiä puhelimien näyttöä oikealle ja vasemmalle ja etsiä sen ihmisen jonka seurassa voisimme oikeasti unohtaa oman itsemme kokonaan ja olla täydellisen tyytyväisiä siitä mitä jää jäljelle.

Miksi sitoutuisimme, miksi uskoutuisimme, miksi antaisimme itsemme pois – kun saalistaminen ei koskaan ole ollut yhtä helppoa. Me emme halua toisiamme, me haluamme kenet tahansa kenet seuraavaksi saamme. Meitä kauhistuttaa olla yksin ja tutustua itseemme ja omiin unelmiimme ja se on surullista, koska ehkä silloin voisimme löytää sattumalta rinnallemme toisen ihmisen joka tuntee meidät juuri sellaisena kuin olemme ja parhaassa tapauksessa jakaa myös samat unelmat kanssamme. Yhteensopivuusprosentti 100%.

Ei kompromisseja. Ei itsensä unohtamista. Ei pinnallisia treffipalstaviestejä. Vain 100%.


Lähetä kommentti

please be kind.