Rakkaus

8/06/2017

Rakkaus. Välillä tuntuu siltä, että kaikki sanat siitä on jo sanottu, kaikki elokuvat siitä tehty ja kaikki laulut siitä laulettu. Silti uskon, että se tulee vain aina ja ikuisesti koskettamaan meitä kaikkia joko läsnäolollaan tai sen puuttuessa.

Itse olen kaiken lisäksi vielä sen verran imelä ihminen, että minulle rakkaus on se kaikkein suurin voima ja pyrin tekemään kaikki tekoni rakkaudesta. Joskus sitä meinaa väkisinkin toimia pelosta, tai vaikkapa vihasta, mutta kun toimii rakkaudesta niin olen huomannut, että asiat menevät usein aika hyvin.

Siksi yritän aina mennä rakkautta kohti. Ja rakkauttahan on erilaista, on perherakkautta, ystävärakkautta, juuri sitä itseään rakkautta-rakkautta sekä rakkautta omaa intohimoa kuten harrastusta kohtaan. Ja sitten on vielä se rakkaus joka meissä kaikilla on mielessäni jossain sisällä, se on sitä rakkautta josta pyrin toimimaan.

Pääsin taannoin juhlistamaan rakkaan ystäväni Nadjan ja hänen miehensä Aleksin häitä eräänä kauniina kesäpäivänä, ja sen aikana / jälkeen on rakkaus pyörinyt mielessäni paljon. Tuona upeana päivänä rakkaus oli niin läsnä, ettei sitä voinut olla tuntematta eikä kyyneliltäkään vältytty.

Tuona päivänä mietin paljon rakkautta ja minkälaista sellaista haluaisin elämääni. Olen onnekas, koska minulla on hyviä ystäviä ja perhe, joka rakastaa minua ja rakastan heitä niin paljon takaisin. Nadjan ja Aleksin välinen rakkaus on kuitenkin sellaista mitä en ole vielä kokenut. Se on sellaista, että kun katson näitä kahta ihmistä yhdessä, en voi ajatella muuta kuin "tuollaista rakkautta minä haluan."

Nadja ja Aleksi ovat olleet yhdessä jo pitkään ja heistä paistaa niin kauas kuinka heistä on hitsautunut yhteen tiivis tiimi, jotka tukevat toisiaan todella myötä- ja vastoinkäymisissä, sekä puskevat toisiaan eteenpäin unelmiaan kohti. Minusta on niin inspiroivaa tuntea kaksi ihmistä, jotka ovat itsenäisiä ja kunnianhimoisia omina itseinään, yksin, mutta myös todella vahva tiimi, yhdessä.

Sitä minä haluan.

Olen aina ollut valikoivat ihmissuhteissani (jos puhutaan kumppanista) enkä lähde suhteeseen kenen tahansa kanssa. Se on opettanut kuitenkin tulemaan myös vahvemmaksi ihmiseksi yksin ja ihan omaa itseäni varten, ja olen siitä iloinen. Minusta on ihmisenä tärkeää viihtyä omassa seurassaan, ja parisuhteessakin on mielestäni tärkeää, että molemmilla on myös omat juttunsa. Pidän omasta tilastani ja ajastani ja kumppanilta toivon samaa. Kokemukseni mukaan suhteen dynamiikka ei toimi jos molemmat ovat vain 50%:sti tyytyväisiä omaan olemassaoloonsa, ja täydentävät tuota tyhjyyttä toisillaan, että saisivat täyteen sen 100%. Mielestäni tasapainoisempi ja rikkaampi suhde saadaan jos molemmat ovat jo omillaan sen 100% ja sitten isketään elämät yhteen ja saadaan siitä se räiskyvät 200%. Yhdessä.

En toki sano ettei puolikasta tai rikkinäistä voisi rakastaa, se vain vaatii ehkä enemmän työtä. Toisaalta - niin vaativat ihmissuhteet muutenkin. En ole vain koskaan pitänyt siitä, että omaa tyhjyyttä paikataan toisella ihmisellä kuin laastarilla, se on harvoin kestävää. Kun keskittyy täyttämään paikkaa omassa itsessä kuin tyhjää kohtaa palapelistä, keskittyy vain siihen, että löytäisi jonkun joka sopisi omiin raameihin. Kun taas keskittyy vain kohtaamaan ihmiset ihmisinä, avaa sydämensä kaikenlaisille mahdollisuuksille.

Yleisesti rakkaudessa parasta on kuitenkin se, että sitä tai mitään muutakaan tunnetta ei voi kukaan toinen antaa sinulle. Toinen voi olla mainio työväline herättämään sen henkiin, mutta rakkaus on jo valmiiksi meissä kaikissa. Meidän pitää vain kaivaa se esiin.

Tiedän, olen imelä. Mutta minähän varoitin jo kymmenen kappaletta sitten.




Latest Instagrams

© Joanna Hearts. Design by FCD.