Sopivasti onnellinen

10/15/2017


Olen lähiaikoina tuntenut paljon sellaisia pieniä onnen tuntemuksia, oikeastaan ilman mitään syytä. Sellaisia, että välillä matkalla kotiin sitä vaan hymyilyttää ilman sen kummempaa syytä. Tai kun aurinko paistaa verhojen läpi tai syysruska pistää parastaan on yksinkertaisesti mahdotonta pitää sisällään jostakin sydämestä kumpuavaa hyvää mieltä ja on pakko vähän hymyillä.

Sellaisten tuntemuksien ylläpitäminen ei itselleni ole todellakaan aina ollut mikään itsestäänselvyys. Kun olin masentunut, ei mikään tuntunut oikeen miltään ja tuntui vaikealta tuntea iloa syystä, saati sitten syyttä. Ei ollut mitenkään helppoa päästä tuosta pisteestä tähän missä olen nyt. Se vaati vuosien hoitoa ja itsetutkiskelua.

Minun suurin kompastuskiveni onnea etsittäessä on samanlainen kuin ehkä monella muullakin. Olen etsinyt jotain virheetöntä. Tietynlaista täydellistä tilaa elämässäni jossa saisin vihdoin olla onnellinen. "Sitku mä oon unelmaduunissa, ja mulla on tietynlainen vartalo, ja tietynlainen kumppani, ja sitku mä saan tän asian niin kaikki on hyvin ja sitten mulla ei oo enää mitään syytä valittaa ja olen onnellinen. Sitku."

Nyt olen huomannut ettei onni toimi niin. Onni löytyy juuri niistä pienistä hetkistä jotka pitkällä tähtäimellä maalaavat isompaa kokonaiskuvaa ja rakentavat onnellisuutta yksi palanen kerrallaan.


Minulle onnellisuus ei ole sitä, että kaikki asiat olisivat täydellisesti eikä elämässä olisi koskaan stressiä tai vastoinkäymisiä. Minusta onnellisena ei tarvitse aina olla edes iloinen, vaan samalla voi tulla vastaan paljon muitakin arkisia tunteita. Vastoinkäymiset saattavat vituttaa ja samalla voi silti olla yleisesti onnellinen.

Onnellisuus ei minulle ole sitä iloa, mitä tuntee kun saa tai tapahtuu jotain hyvää - vaikka se voi toki kantaa oman kortensa onnellisuuden kekoon. Minulle onnellisuus on sitä, että huolimatta kaikenlaisista arjen ylä- ja alamäistä pystyy löytämään päivistään juuri niitä pieniä onnen ja rauhan tuntemuksia ihan ilman mitään erityistä syytä. Minulle onnellisuus kumpuaa jostain vähän syvemmältä itsestä, se ei ole tavara tai asia jonka joku voisi viedä pois ja viedä onnen mukanaan. Vastoinkäymiset eivät riko onnellisuutta vaikka tuntuvatkin pahalta.

Onnelisuus ei ole mustavalkoista, se ei ole sellaista välitöntä riemua joka valtaa kehon silloin kun tapahtuu jotain todella ihanaa. Itseasiassa onni tuntuu paljon rauhallisemmalta kuin riemu, se on tasainen ja varma tunne siitä, että juuri nyt olen sopivasti onnellinen.


2 kommenttia

  1. Moi taas, sama ano täällä taas vainoaa sua kuin edellisen postauksen kommenteissa :,,,DD Siis juu, nyt toimii kommenttiboksi normaalisti! :) En ole mobiilissa ja selain on Firefox. Kyllä tämä aiemminkin toimi, mutta toi julkaise-painike ei vain näkynyt kunnolla. Tosi kiva että et lopettanutkaan bloggausta, sun kuvat on niin hienoja ja kirjoitat hyvin! :) Sun blogi on ihana <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos <3 Hyvä, että nyt toimii! :)

      Poista

Latest Instagrams

© Joanna Hearts. Design by FCD.