♡ Olympus E-M5 Mark II

6/23/2018

*Yhteistyössä Olympus


Olen itse lähestynyt kuvaamista aina enemmän taiteellisesta kuin teknisestä näkökulmasta, ja siksi kameroiden tekninen puoli on minulle edelleen mystistä aluetta, josta opin lisää edelleen joka päivä. Kamera on tavallaan kuin pieni tietokone, jossa riittää huimasti opittavaa, jotta ruutuun saa lopputulokseksi juuri sellaisen kuvan kuin haluaa. Kirjoitan kuitenkin tänään uudesta kamerastani ihan "ihmisten kielellä" sillä siten ymmärrän itsekin kuvaamista parhaiten!

Teknisistä tiedoista voit lukea lisää täältä.


Olympus astui elämääni aikoinaan erään blogikamppiksen kautta vuosikausia sitten. Ihastuin jo silloin peilittömien Olympus-kameroiden pieneen kokoon sekä mielestäni helppoon ja loogiseen käyttöjärjestelmään. Olympuksesta tulikin tuolloin ehdoton suosikkini lifestyle -kuvaamisessa ja ennen kuin huomasinkaan, upouusi järjestelmäkamerani olikin jäänyt pölyttymään hyllyn perälle ja käytin sitä enää vain konsertteja kuvatessani. 

Samaan aikaan Olympuksen ilosanoma levisi bloggaajien keskuudessa muutenkin, ja siitä tuli niin ikään yleinen vitsi niin bloggaajienkin kuin lukijoidenkin keskuudessa, että kaikilla bloggaajilla on aina Olympuksen kamera. Erilaisissa tapahtumissa aina hihitytti, kun pöydällä oli rivissä jono samanlaisia Olympuksia.

Se ei kuitenkaan ollut mitään sattumaa. Näppärän kokonsa lisäksi Olympuksen kamerat tuntuivat jo tuolloin olevan aikaansa edellä, ja sopivat siksi bloggaajien käteen erinomaiseksi. Nyt, 5-6 vuotta myöhemmin, on Olympus mielestäni edelleen tietynlainen edelläkävijä niin kameran sisäisissä kuin ulkoisissakin ominaisuuksissa, joista mainittakoon esimerkiksi kattava "asuste"-valikoima (visuaalisesti kauniit kamerahihnat, kameralaukut jne.) ja sisäisistä ominaisuuksista esimerkiksi kameran sisäinen Wi-Fi ja virheettömästi pelittävä Olympus-appi (siitä lisää myöhemmin tässä postauksessa).

Vuosien saatossa olen aiemmin testannut (muistaakseni) neljää eri Olympuksen kameraa aktiivisesti ja joka kerta ollaan menty mielestäni parempaan suuntaan. Onkin ollut tosi hienoa päästä konkreettisesti näkemään ja kokemaan PEN- ja OM-D -kameroiden kehitys jo näinkin lyhyessä ajassa! E-M5 Mark II on nyt viides kokeilemani Olympuksen kamera, ja toistaiseksi se on mielestäni jälleen päihittänyt kaikki edeltäjänsä.


Olympus E-M5 Mark II 


Otin kameran käyttööni pari viikkoa sitten, ja päätin heti lähteä ulkoiluttamaan sitä Hernesaaren Rannassa muutamalla keikalla, johon en uskonut saavani ottaa järjestelmäkameraani ja muuta sen kalustoa mukaan. (Tästä kokeilusta postauksen lopussa muutama esimerkkikuva!)

Olen kokeillut aina välillä Olympusta keikkakuvaukseen, mutta en ole saanut sitä toimimaan itselläni. Jotenkin vanha tuttu järjestelmäkamera on vaan aina vienyt voiton ― nyt kuitenkin ensimmäistä kertaa tuntuikin siltä, että E-M5 Mark II peseekin järjestelmäkamerani ihan 6-0. Kuvaaminen tuntui niin käsittämättömän helpolta, ja kamera oli kuitenkin vielä kaiken lisäksi ensimmäistä kertaa käytössä ja siksi hieman vieras, vaikka Olympuksen kamerat ovatkin muuten itselleni entuudestaan tuttuja.

Kamera toimi tosi nopeasti, tarkennus tuntui suhteellisen helpolta, ja kamera antoi ihan käsittämättömän skarppia ja freesiä kuvaa jokaisella laukaisulla. Tuntui siltä kun kamera olisi melkein ajatellut puolestani, eikä minun tarvinnut hirveästi miettiä sitä teknisyyttä (josta postauksen alussa puhuin) ja asetusten säätämistä, vaan pystyin puhtaasti keskittymään siihen minkälaisia kuvia haluan muuten luoda.

Huippua kamerassa oli myös se, että (jo valmiiksi hiljaisen) suljinäänen saa halutessaan kokonaan pois! Tämä on ollutkin jo kaivattu ominaisuus ja tarpeellinen kuvatessa esimerkiksi säikkyjä eläimiä, tai muuten vain hiljaisessa tilassa (akustinen konsertti, haastattelu tms. tapahtuma) jolloin ei halua tuoda mitään ylimääräisiä häiriöitä tilanteeseen mahdollisesti pilaamaan kuvaa. Hiljensin itse laukaisimen heti, jottei se herättäisi huomiota keikan välispiikkien aikana.

Ihastuin kameraan heti ensikokeilulta niin paljon, että ensimmäistä kertaa koskaan mielessäni heräsi ajatus; mitä jos luopuisin järkkärikalustostani kokonaan ja vaihtaisinkin kokonaan vain tähän Olympuksen kameraan? Jos tämä kamera toimisi näin hyvin keikkakuvauksessa, tuntuu ajatus painavaan, työlääseen järjestelmäkameraan palaamisesta vain hölmöltä. Onko tulevaisuus todella peilittömissä kameroissa?

Hölmöä on myös pitää kahta eri kalustoa, jonka linssit eivät sovi toisilleen, kun voisin esimerkiksi myydä järkkärikalustoni ja hankkia niiden tilalle erilaisia Olympuksen herkkulinssejä. Olen kuitenkin pitänyt tätä tähän asti tarpeellisena, sillä järjestelmäkamerani on soveltunut erityisesti keikkakuvaukseen, ja Olympuksen settini taas on ollut ihan korvaamaton kaikkeen muuhun kuvailuun (ja huomattavasti kevyempi kantaa mukana). Nyt kuitenkin Olympus alkoi jo ensikokeilulla ottaa jalansijaa järjestelmäkamerani tontilta, ja vanha tuttu järkkärini alkoi jäädä vertailussa monessa seikassa alakynteen:

  • Järjestelmäkamerani painaa 1467g kun taas Olympus E-M5 Mark II 469g ― siis about kilon vähemmän!! Etenkin pidemmillä kuvausreissuilla (kuten monta päivää kestävillä festareilla) alkaa järjestelmäkamerani paino jo nykyään tuntua niskassa ja hartioissa.
  • Pienen kokonsa vuoksi sekä Olympuksen kamera, että isompikin linssikokoelma kulkisivat helposti mukana, verrattuna järkäle järjestelmäkameraani, jonka kanssa muutama painava linssikin jo tuntuu vähän vaivalloiselta.
  • Olympus tarjoaa ilmaiseksi Image Share -sovelluksen, joka on ollut itselläni käytössä jo vuosia. Sillä saa älypuhelimen yhdistettyä suoraan kameran Wi-Fiin, jolloin kuvat saa valittua ja tuotua nopeasti puhelimeen! Lisäksi appi toimii myös hyvänä kaukosäätimenä, sillä appia voi käyttää myös kauko-ohjaukseen niin, että aukkoa, suljinaikaa ja muita asetuksia voi säätää puhelimesta kameraan koskematta. Tästä on tullut itselleni korvaamaton ominaisuus, ja järjestelmäkamerani ei itsessään tarjoa Wi-Fiä tai mitään näistä työkaluista.
  • Lisäksi Olympuksen kuvanvakaaja on parantunut ihan huimasti! Poikkeuksellisesti rungossa sijaitseva kuvanvakaaja mahdollistaa sen, että kuvat eivät juuri tärähdä hämärässäkään, mikä on suuri apu esimerkiksi hämärillä klubikeikoilla!

Harkitsen siis vahvasti järjestelmäkamerastani luopumista ja lopullisesti siirtymistä Olympuksen maailmaan myös keikkakuvauksessa. Niin iso päätös kuitenkin kaipaa vielä pientä testailua alleen, joten E-M5 Mark II voisikin vielä kulkea kesän keikat mukana testissä ennen lopullista päätöstä. ☺ Ilmoitelkaa, jos lopullinen päätös kiinnostaa!


Esimerkkikuvia

Summer beauty favorites

6/22/2018

Tänään on luvassa muutamia omia kauneussuosikkejani näin keväästä kesään siirtyessä. Kauneusrutiinini ovat muutenkin viime vuosina hälvenneet huomattavasti maltillisempaan suuntaan, mutta näin kesän kynnyksellä se tuntuu oikein korostuvan, kun meikin määrä pienenee ja ihonhoitoon panostamisen määrä taas kasvaa eksponentiaalisesti!

Viime aikoina olen erityisesti keskittynyt sellaisten kauneustuotteiden metsästämiseen, jotka tarjoavat tarvittaessa aurinkosuojan, sekä ovat kesällä helppokäyttöisiä, eli käytännössä antavat maksimaalisen tehon minimaalisella vaivalla.

Saadut tuotteet on merkitty *-merkinnällä.


Ihonhoito


Minulla on itselläni suhteellisen normaali iho, jossa saattaa satunnaisesti näkyä erinäisiä näppyjä. Pääosin iho pysyy kuitenkin aina tosi hyvässä kunnossa, kunhan sitä jaksaa hoitaa, ja itse onneksi jaksan koska se on mielestäni kivaa. ☺

Olen jo vuosia suosinut ihonhoidossa isosti Lumenea, sillä olen kokenut Lumenen ihonhoitotuotteet itselleni kaikkein sopivimmaksi. Muuten metsästän uusia tuotteita hyllyyni lähinnä tiettyjen tarpeiden mukaan. Tässä tämän hetken ihonhoitosuosikkini!


Lumene Balance Nutri-Recharging Revitalizing Serum *

Seerumi sisältää ravitsevaa pohjoista pakurikääpää sekä puhdasta pohjoista lähdevettä, jotka sisältävät tärkeitä ravinteita ja auttavat palauttamaan ihon kosteuden samalla pehmentäen, kosteuttaen ja tehden ihosta terveen näköisen. Levitetään kasvoille ennen kosteusvoidetta.

Tämä seerumi oli iso pelastus talven viimeisinä viikkoina, joten olen jatkanut sen uskollista käyttöä vielä kesän korvillakin. Tartun tähän seerumiin silloin kun tuntuu siltä, että iho ei sinänsä voi superhuonosti, mutta tuntuu olevan vähän sekaisin ja tarvitsisi pientä apua ja turvaa. Tämä seerumi on silloin kun  ystävän lämmin halaus, joka lempeästi ohjaa ihon jälleen oikeaan suuntaan.


Lumene Light Nordic-C Glow Reveal Peeling Mask *

Kuoriva naamio auttaa kirkastamaan väsynyttä, sameaa ihoa. Tehokas, kirkastava ja kuoriva koostumus poistaa kuolleet ihosolut, tasoittaa ihon sävyä ja uudistaa sen luonnollisen hehkun. Tuotteen annetaan vaikuttaa 10 minuuttia.

Nimensä perusteella odotin tämän tuotteen olevan koostumukseltaan enemmän kuin kuorinta, ja olemaan vähän järeämpi ase, kun iho tarvitsee kuorivaa puhdistusta. Tuote ei kuitenkaan ollut yhtään sellainen, mikä on mielestäni tosi kiva, sillä kuorintoja minulla onkin jo paljon! 

Sen sijaan tämä kirkastava ja kuoriva naamio onkin yllättäen koostumukseltaan geelimäinen ja tuntuu todella viilentävällä kasvoilla, mikä etenkin näin kesällä on tosi ihanaa. Olen itse käyttänyt tätä silloin kun iho on kaivannut vähän kosteutta ja kimmoisuutta ja tämä on tuntunut auttavan silloin!


Lumene Balance Nutri-Recharging Purifying Peat Mask 

Pohjoista pakurikääpää sisältävästä turvenaamiosta muodostuu paksu, karkeita hiukkasia sisältävä tahna, joka syväpuhdistaa ihoa, puhdistaa tukkeutuneita ihohuokosia ja palauttaa iholle nopeasti sen luonnollisen tasapainon. Naamio kirkastaa kasvojen ihoa, ja sen sisältämät tärkeät biomineraalit – sinkki, kupari ja magnesium − rauhoittavat ihoa tehden siitä pehmeämmän, kuulaamman ja terveemmän näköisen. Annetaan vaikuttaa iholla 5-10 minuuttia.

Silloin kun ihoni tuntuu tarvitsevan järeämpiä aseita, turvaudun vähän voimakkaampiin naamioihin. Minulla on niitä kaapissani kaksi ja tämä on niistä toinen (toinen on Glamglown naamio, josta kerron alempana). 

Tämä turvenaamio tuntuu kaivavan epäpuhtaudet syvältä ihostani ja aina sielustani asti, tämä siis todellakin toimii ja sen myös tuntee. Tämä ei todellakaan ole sellainen naamio, joka levitetään iloisesti iholle juhlapäivänä ennen meikkaamista, sillä tämä jättää ihon punertavaksi (mutta pehmeäksi) ja nostaa esiin kaikki ihon epäpuhtaudet. Tämä on siis enemmän sellainen sunnuntain juttu. Iho on kuitenkin käytön jälkeen välittömästi todella pehmeä, ja jo seuraavana päivänä iho näyttää muutenkin paremmalta!


Glamglow Supermud Clearing Treatment *

Antibakteerinen, puhdistava ja kirkastava savinaamio kaikkiin ihon ongelmiin. Savipohjainen naamio sisältää runsaasti aktiivisia ainesosia ja se taltuttaa tehokkaaksi ihon epäpuhtauksia. Naamion annetaan vaikuttaa 5-20 minuutin ajan, riippuen siitä kuinka tehokkaan hoidon haluaa. 

Tähän pätee myös ylempänä Lumenen turvenaamiosta kirjoittamani asiat! Paitsi, että tämä on ehkä vielä vähän sitäkin tujumpi. Minun oli pakko kokeilla tätä koska ystäväni Valtteri on suositellut tätä niin kovasti, enkä kyllä pettynyt! Valtteri kirjoittikin tästä tuotteesta hieman laajemmin täällä.

Tämä on tosiaan tuotteena siinä mielessä ehkä vielä hiukan enemmän tujumpi, että tämä (ja Glamglown tuotteet muutenkin) ovat ainoita jotka ovat kasvoillani myös aiheuttaneet pientä kirvelyä, mikäli iho on ollut esimerkiksi yhtään kuiva. Itseäni se ei niinkään haittaa, sillä jollakin omituisella tavalla pidän siitä ⎼ tuntuu siltä, että tuote oikeasti tekee jotain! Tämän vuoksi en kuitenkaan välttämättä suosittelisi tuotetta todella herkälle iholle.

Clarins Moisture Replenishing Lip Balm *

Tämä välitöntä kosteutta antava hoitotuote huulille suojaa huulia kuivumiselta ja korjaa rohtuneita huulia. Sisältää mm. sheavoita, ruusuvahvaa ja keramideja. Ei vain suojele huulia vaan myös hoitaa ja kosteuttaa niitä. 

Olen jo tovin etsinyt vähän laadukkaampaa huulirasvaa, joka tuntuisi mahdollisimman miellyttävältä huulilla ja saisi huulet myös näyttämään kosteutetulta! Näin kesällä tuntuu, ettei välttämättä tarvitse muutenkaan huulille mitään sen kummempaa kuin kevyen kiillon. Tämä huulikiilto on ollut toistaiseksi testauksieni voittaja, sillä se tuntuu huikean pehmeältä huulilla ja tarjoaa myös todella kauniin kiillon huulille!


Clarins Sun Wrinkle Control Cream for Face SPF 50 *

Erittäin korkea aurinkosuoja kasvoille. Voiteen Aloe ja E-vitamiini yhdessä kosteuttavat ja suojaavat ihoa. UVA-UVB -suodattimet suojaavat ihoa auringon säteilyn aiheuttamilta ihomuutoksilta. Suojakerroin 50, saatavilla myös suojakertoimilla 30 tai 15.

Olen ollut aiemmin niin nolis, etten ole kauheasti perehtynyt ihon suoraamiseen auringolta. Se on ollut tosi tyhmää! Onneksi olen kuitenkin aina vältellyt ruskettumista eri tavoin, jotka ovat myös suojanneet ihoani hieman. Tänä vuonna olen kuitenkin itsekin haikaillut rusketuksen perään, ja siksi olen myös perehtynyt entistä enemmän erilaisiin aurinkotuotteisiin. Lisäksi matkustan ensi kuussa Kreikkaan perheeni luokse ja siellä pitää kyllä etenkin tähän aikaan vuodesta pitää huolta siitä, ettei pala! 

Muuten en juurikaan ole välittänyt minkälaista aurinkosuojaa olen muulle vartalolleni läträillyt, mutta kasvojen aurinkosuojalta vaadin hieman enemmän koska haluan, että voide tuntuu kasvoilla mukavalta eikä ajaudu silmiin (se muuten kirvelee). Tämä on ollut oma suosikkini toistaiseksi testaamistani vastaavista tuotteista, sillä voide jättää kasvot todella pehmeän tuntuisiksi ja tuoksuu ihanan kesäiselle (aurinkorasvalle, muttei sellaiselle liian ällölle!)


Lumene Purity Daily Clearing Treatment Water

Kiiltoa kontrolloiva kasvovesi viimeistelee ihon puhdistuksen, jättäen ihon mattapintaiseksi ja häivyttäen ihohuokosia, sekä kliinisesti tutkitusti palauttaa ihon kosteustasapainoa. 

Tämä on itse asiassa ollut suosikkini jo tosi pitkään! Lumenen tuotteiden uudistuttua, ei vanhaa tuttua putellia ("Pore Minimizing Toner") kuitenkaan löytynyt enää hyllyssä. Kysyin konsultilta, että mikä olisi vastaava kasvovesi ja tämä on kuulemma ihan sama tuote!

Mielestäni tuote tuoksuu ja tuntuu hieman voimakkaammalta, ikään kuin desinfioisi ihoa jollakin alkoholipitoisella. Kasvovesi on kuitenkin antanut saman lopputuloksen, joten olen ollut edelleen tyytyväinen ja tämä pysyy suosikkinani jatkossakin! Olen huomannut, että aina kun olen kokeillut jotain muuta kasvovettä tai jättänyt kasvoveden kokonaan pois pidemmäksi aikaa, alkaa ihoni kiukuttelemaan. Tämä pitää ihon todella kivasti tasapainossa.



Kosmetiikka


Kesällä suosin yleensä aina mahdollisimman luonnollista ja helppoa meikkiä, johon sitten tuon vähän jotain extraa pienillä väripilkuilla esimerkiksi kynsissä tai huulissa. Kesällä haluan pääpainon olevan hyvinvoivassa ihossa ja hehkussa, sekä usein myös näyttävissä ripsissä!

Tutkiessani korkean suojakertoimen aurinkosuojatuotteita, etsiskelin kovasti myös korkean suojakertoimen meikkivoiteita. Etsintä osoittautui yllättävän haastavaksi, ja opinkin, että on yllättävän hankalaa löytää esimerkiksi SPF 50 -meikkivoidetta! Löysin kuitenkin kaksi omiin tarpeisiini sopivaa, jotka esittelen alla.

PS. Opin myös, että meikkivoidepurkeissa lukeva SPF-suoja ei käytännössä ole oikeasti se suoja minkä tuotteesta oikeasti saa. Siis mitä ihmettä, eihän siinä ole mitään järkeä!! Mikäli sinäkään et tiennyt tästä, aiheesta lisää tällä Wayne Gossin videolla.


Lancôme Teint Idole Ultra Cushion Foundation * 

Pitkäkestoinen ja puolipeittävä meikkivoide rasiassa. Tuotteessa on nestemäinen koostumus, joka vapautuu tyynyä painettaessa. Pakkauksensa vuoksi tuote on myös helppo kuljettaa mukana ja meikkiä korjailla päivän aikana. Tuotteen suojakerroin on 50 ja saatavana on myös täyttöpakkaus.

Clarins Everlasting Cushion Foundation * 

Pitkäkestoinen, heleän puolipeittävän lopputuloksen antava meikkivoide rasiassa. Tekee ihosta miellyttävän tuntuisen ja ylläpitää ihon kosteustasapainoa. Tuotteen suojakerroin on 50 ja saatavana on myös täyttöpakkaus.

Muutama vuosi sitten tutustuin cushion-meikkivoiteisiin, jotka ovat samanlaisessa rasiassa kuin puuteritkin, mutta puuterin sijalla onkin tyyny, jota painamalla saa tyynymäiseen applikaattoriinsa sitten meikkivoidetta, jota voi helposti levittää puuterin tapaan. Yllä olevassa kuvassa näkyy hyvin erikseen millainen rasia on kyseessä (Lancôme) ja minkälainen meikkivoidetyyny rasian sisään asetetaan (Clarins).

Tämän helpommaksi ei arkimeikkiä juurikaan enää saa. Etenkin kesällä on ihan superkivaa, että meikkivoiteen voi vain nopeasti taputella kasvoille puuterin tapaan, ja vieläpä kantaa mukana ja helposti päivän mittaan tarvittaessa ehostaa todella helposti!

Sain itse testiini kaksi tyynymeikkivoidetta, joiden molempien suojakerroin on 50! Ihan huippua, koska kuten mainitsinkin, noin korkean suojakertoimen meikkivoiteet tuntuvat olevan ihan kiven alla! 

Verrattaessa keskenään Lancômen ja Clarinsin meikkivoiteet pärjäävät molemmat hyvin, ja molemmat tarjoavat kauniin, tasoittavan hehkun iholle. Molempia on myös hajustettu, mutta Lancômen tuoksu on vahvempi ja "hajuvesimäisempi" kun taas Clarinsin tuoksu on huomattavasti kevyempi ja hedelmäisempi (tuoksuu mielestäni vesimelonille) mikä sopii hyvin kesään! 

Suurin ero näissä meikkivoiteissa onkin peittävyys, sillä Lancôme tarjoaa yllättävän vahvan peiton, siinä missä taas Clarins vain häivyttää ihon virheitä ja jättää kauniin, kuulaan meikkipohjan. Lienee siis makukysymys kumpaa on enemmän vailla, itse olen nyt kesällä suosinut kevyempää Clarinsin versiota.


Lumene Nordic Chic Full-On Curl Waterproof Mascara

Tämän ripsivärin kohottava harja muotoilee ja taivuttaa suorimmatkin ripset! Erityisesti lyhyille suorille ripsisille kehitetty harja taivuttaa ripsiä tyvestä kärkeen ja tavoittaa jopa silmäkulmien lyhyimmät ripsikarvat. Lopputuloksena on kauniisti kaartuvien ripsien kehystämä avara katse.

Tämä on ollut suurin suosikkini siitä asti, kun sen joskus aikoinaan Annikan suosituksesta itselleni ostin, sen jälkeen en ole muita ripsivärejä käyttööni enää tarvinnut. Otin tällä kertaa kesäksi itselleni volyymipidennykset, mutta halusin silti nostaa tämän ripsivärin suosikkeihini, sillä tämä on ehdoton suosikkini aina vuodenajasta riippumatta!

Rakastan tätä ripsiväriä niin kovasti sen vuoksi, että se on ainoa kokeilemani ripsiväri maailmassa, joka pitää ripseni niin tiukasti pitkinä ja taivutettuina koko päivän. Monet ovat kokeneet kyseisen ripsivärin poiston haasteelliseksi, mutta itse olen siitä selviytynyt Lumenen vedenkestävän silmämeikin poistoaineella tosi hyvin! Sitä myydään myös usein Sokoksen alepäivillä isommissa pulloissa alennushintaan, tai yhdessä tämän vedenkestävän ripsivärin kanssa, ja silloin on hyvä mahdollisuus säästää!

Lumene veti rakkaan suosikkiripsivärini tovi sitten pois markkinoilta (se oli muuten järkyttävä hetki se) uudistaakseen sitä, mutta ripsiväri onneksi teki pian paluun enkä itse huomannut suurempaa muutosta. Annika vertailikin uutta ja vanhaa ripsiväriä blogissaan täällä.


Maybelline Instant Eraser Concealer

Hirveän moni ystäväni on jo pidempään vannonut näiden nimeen, joten minunkin oli pakko päästä näitä kokeilemaan ja puikot ovat kieltämättä osoittautuneet todella näppäriksi! Näitä peitepuikkoja löytyy Maybellinelta nyt useaan eri tarkoitukseen; ihon kirkastamiseen, punaisen neutraloimiseen, tummille silmänalusille, tai sitten ihan perus peiteaineena eri sävyissä. Helppokäyttöinen, pehmeä applikaattori tekee peitevoiteen levityksestä tosi helppoa.

Itselläni on suurimmassa käytössä sävy "Honey" joka on minulle täydellinen sävy tummien silmänalusten häivyttämiseen. Olen myös käyttänyt näitä kaikkia yhdessä tarpeen mukaan silloin kun en ole jaksanut levittää meikkivoidetta, mutta olen halunnut häivyttää tiettyjä osia kasvoistani.


ColourPop Super Shock Highlighter


Olen tässä postauksessa maininnut jo turhan monta kertaa kesän ja sen ihanan "hehkun", niin mainittakoon tässä nyt myös, että maailman parhaan hehkun saa aikaan ColourPopin highlightilla "Flexitarian". Highlightin creme-koostumus tarjoaa mahdollisuuden viedä pigmentin ihan uusiin sfääreihin.

Itse taputtelen tätä yleensä sormella tai beautyblenderillä poskille ja muihin paikkoihin, joita haluan korostaa hehkulla. Sitten levitän siveltimellä ihan tavallisesti päälle vielä puuterimaisen highlightin. Tämä ColourPopin highight siis toimii hienosti sellaisenaan, mutta pääsee oikeuksiinsa puuterimaisen highlightin pohjustuksena. Omat puuterimaiset highlight-suosikkini levittää tämän päälle ovat tällä hetkellä ColourPopin "Here Kitty Kitty" sekä MAC Cosmeticsin klassikko "Soft & Gentle".


Essie "topless & barefoot"
Essie "peach side babe" *
L'Oréal "674 Noir Noir"


Luotan ympäri vuoden kahteen sävyyn; mustaan ja mahdollisimman vaaleaan nudeen. Kesäisin näiden rinnalle tulee usein myös muutama kirkkaampi sävy, joista tämän hetken suosikkini on Essien "peach side babe." Kesäksi löysin kuitenkin aivan täydellisen uuden sävyn myös nuderintamalta, nimeltään "topless & barefoot."

Suosin kynsilakoissani nykyään lähes poikkeuksetta Essietä, sillä Essiellä lakatut kynnet pysyvät itselläni usein hyvänä viikon, jos toisenkin! Silloin tällöin vahvistusta löytyy toki myös muilta merkeiltä, esimerkiksi L'Oréal Parisin Color Riche Le Vernis A L'Huile -kynsilakkakokoelman olen todennut lähes yhtä hyväksi. Suosikkimustani löytyy myös kyseisestä L'Oréalin kokoelmasta; "674 Noir Noir."


Urban Decay Heat Petite Palette *

Naked Petite Heat esittelee kuusi uutta, lämpimän siennan sävyjä juhlivaa Naked-luomivärisävyä. Petite Heat, juhlii isosiskonsa Heat-paletin värisanomaa, mutta pienemmässä koossa.

Kuten taisinkin ylempänä mainita, jäävät kesäisin silmämeikit itselläni aika vähälle. Tuntuu, että kun on niin kuuma ja hikoilee koko ajan, niin silmämeikistä saa muuten olla koko ajan murehtimassa. Siksi pidän silmämeikin freesinä kesän aikana joko pidennyksillä tai aiemmin mainitsemallani Lumenen ripsivärillä.

Tämä yksi paletti on kuitenkin salakavalasti onnistunut tekeytymään poikkeukseksi tässä säännössäni, sillä sillä on vain niin pirun helppo ja nopea saada pientä lisäpotkua meikkiin. Urban Decayn miniversio Heat-paletista tarjoilee mykistyttävän kauniita punaisen sävyjä, jotka sopivat todella kauniisti yhteen kesäisen hehkun ja päivetyksen kanssa. Oma suosikkini paletista on tumma koralli / oranssi sävy "Wild thing" joka jo sellaisenaan toimii todella kauniisti.


Mitäs kauneusjuttuja teillä on ollut kovassa käytössä nyt kesällä?




Summer bucket list

5/17/2018


En muista olenko koskaan tehnyt blogissani tällaista perinteistä tavoitelistaa kesälle, mutta olen ollut lähipäivinä niin kesähaipeissa, että nyt on ihan pakko! Tuntuu ihan hullulta, että kesäkausi alkaa jo ensi kuussa kun tuntuu siltä kuin vasta hetki sitten olisi vielä tuprutellut lunta. Ihan kreisiä, että lähipäivinä ollaan Helsingissä kuroiteltu lämpömittarissakin yli parinkympin lukemia monta päivää putkeen, vaikka on vasta Toukokuu!

Ohessa muutamia suunnitelmia, toiveita ja tavotteita tulevalle kesälle:

1. Sörnäisten rantatielle on Merihaan tuntumaan avattu, joku mielenkiintoisen näköinen kahvila(?)systeemi, jossa on käsittääkseni mm. aurinkotuoleja katolla. Selvitä mikä se on, ja käy nauttimassa siellä auringosta!

2. Syö lounas puistossa auringonpaisteessa.

3. Käy istumassa Siltasen terassilla useammin kuin kerran kesässä.

4. Kuuntele jokaisen festarin kaikkia artisteja ennen menoa festareille, myös etenkin sellaisia artisteja joista et ole koskaan aiemmin kuullutkaan!

5. Hyödynnä Kallion alueen ihanat puistot ja aurinkoiset kesäpäivät, ja lähde useammin spontaanisti puistoon nauttimaan kauniista kesäpäivästä, vaikka ihan yksin!

6. Käy Sidewaysissa ensimmäistä kertaa ja ota kaikki irti viikonlopun alueohjelmasta ja maukkaasta ravintolakojutarjonnasta!



7. Tähtää siihen, että pääsisit Tammerfestin tarjoamalle nostalgiatripille: Pikku G, Tiktak, Raptori ja Nylon Beat!! 

8. Käy Suomenlinnassa!

9. Osta jäätelö jäätelökojusta.

10. Mene Provinssiin ja ota viikonlopun aikana yksi pieni hetki itsellesi, jonka aikana istut joen rantaan vaikkapa syömään lounasta omassa rauhassa, sen sijaan, että sinkoilisit kolme päivää paikasta toiseen.

11. Mene Hietaniemen rannalle katsomaan auringonlaskua.

12. Tsekkaa ja varjele Cheekin viimeisiä festarikeikkoja, sekä Antti Tuiskun viimeisiä keikkoja ennen taukoa!

13. Matkusta Kreikkaan viettämään aikaa sukulaisten kanssa.

14. Patikoi vuorille tai jonnekin luontoon Kreikassa.

15. Kreikan kulinaristisen puolen to do: Moussaka, Dolmades, Gyros, kreikkalainen salaatti, calamari, saganaki, pastitsio, keftedakia, souflaki... tulipas kuolaa suuhun, ottaakohan Kreikka-tätini ennakkotilauksia elokuulle...?


16. Etsi täydellinen SPF50 suojavoide!

17. Käy nauttimassa Hernesaaren rannan tapahtumista, sillä viime vuonna piti käydä siellä katsomassa vaikka mitä keikkoja enkä käynyt kertaakaan! Muista myös Allas Sea Pool sekä Löyly! Muutenkin Helsingistä löytyy vaikka mitä ihanaa ohjelmaa etenkin kesäisin, jota pitäisi todellakin käyttää enemmän hyödyksi!

Edit: Kirjoitin tämän tekstin muutama tunti ennen kuin sain kuulla Hernesaaren rannan ravintolan työntekijän vapaana juoskennelleen koiran tappaneen ohikulkijan koiran. Voi olla, että siis jääkin mietintämyssyyn Hernesaaren rannan osalta tämä edellinen tavoite.

18. Lanseeraa musiikkiblogi uudelleen osoitteessa musiikkiblogi.fi! Iik!

19. Katsasta Flow, rukoile, ettei sinne tällä kertaa iske suurmyrskyä ja tutustu erityisesti alueohjelmaan sekä siitä nauttimiseen! Viime vuodenkin Flown parhaiksi muistoiksi jäi juuri sunnuntain iltameiningit kun ystäväporukalla vain nautittiin tunnelmasta ja alueesta viinilasillisen äärellä.

20. Käy uimassa!


Kuvat viime vuosien kesiltä, toivottavasti tänä kesänä saa nauttia yhtä ihanista ja aurinkoisista hetkistä. <3

2018 | 01.

4/17/2018

Tämä vuosi on lähtenyt liikkeelle jotenkin todella vauhdikkaasti. Elän vieläkin ihan vuodenvaihteessa, vaikka laskiaiset sekä pääsiäiset on jo juhlittu ja nyt eletään jo huhtikuuta. Hirveä kiire olisi myös eteenpäin. Päivittäin käyn selailemassa eri festareiden artistikattausta koska hinku olisi niin kova päästä jo viettämän kesää festareiden merkeissä. Lisäksi heinäkuun lopussa häämöttää parin viikon loma perheeni luona Kreikassa, mitä odotan kuin kuuta nousevaa.


Fiksu meikkikokoelma

3/28/2018


Minun meikkikokoelmani on ollut aivan järjetön. Olen aina ollut kiinnostunut kauneudesta ja kosmetiikasta ja siksi olen jo teinistä saakka omistanut normaalia enemmän kauneustuotteita. Aloittaessani kirjoittamaan kauneusblogia vuosia sitten, kasvoi omistamieni purnukoiden määrä kuitenkin eksponentiaalisesti sellaisiin lukemiin, että ne vaativat itselleen kokonaisen kuusilaatikkoisen lipaston.

Koin sen kuitenkin olevan sisältöni kannalta tärkeää, että pääsin kokeilemaan ajankohtaisia julkaisuja, pystyin jakamaan niistä oman mielipiteeni ja vertailemaan niitä muihin tuotteisiin. Samalla välillä tuntui siltä, että pian hautaudun miljoonan ripsivärin ja purnukan alle. Esimerkiksi keväisin lanseerataan aina uudet tuotteet ihon suojaamiseen auringolta, saatoin saada sitä varten useammalta brändiltä kymmenen purkkia testattavaksi ja nuo samat purkit olisivat edelleen vasta puolillaan kun seuraavana keväänä kilahtaisi postista jo sama satsi.

Sittemmin ymmärsin, että kaiken ostamani ja saamani keskiöön olisi luotava jonkinlainen tapa toimia, joka järkevöittäisi sitä kokonaisuutta, joka itse ostamistani tuotteista ja saaduista tuotteista muodostui. Oman kokemukseni mukaan ihmisellä ei nimittäin tarvitse olla jättimäistä kosmetiikkavarastoa ollakseseen luova meikin kanssa. Olen kuitenkin itsekin teininä aloittanut pelkästään ripsivärin ja huulikiillon voimin. 

Jaankin tänään omat ajatukset ja vinkkini siitä, kuinka oman meikkikokoelman voisi optimoida itselleen sopivaksi ja mahdollisimman monikäyttöiseksi, sekä mitä seikkoja kannattaa ehkä miettiä täydentäessään omaa kokoelmaansa. Otan tekstissäni huomioon kokemukseni sekä kuluttajana, että kauneusbloggaajana.

Keräily vs. käyttökosmetiikka


Se, mikä vaikuttaa mielestäni ehkäpä eniten oman meikkikokoelman muodostumiseen on se, minkälainen kauneustuotteiden käyttäjä ylipäätään olet tai haluat olla? Ovatko omistamasi kosmetiikkatuotteet tarkoitettu nimenomaan käyttöön; ihan arkimeikkiin tai erilaisten lookkien luomiseen? Vai oletko kenties sellainen hifistelevä kosmetiikkakeräilijä, joka päämäärätietoisesti kerää talteen kosmetiikkamaailman erikoisuuksia kuin postimerkkejä? 

On mielestäni hyvä realisoida itselleen mitä omistamillaan meikeillä kokonaisuutena oikein tavoittelee. Onko tarkoitus kerätä kaunista kokoelmaa vai omia tarpeita vastaavaa käyttötavaraa. 

Jos ei tarkoitus ole olla tai ryhtyä keräilijäksi, on meikkikokoelma paljon järkevämpää minimoida ja räätälöidä itselleen sopivaksi, eikä kaikkea kaunista kosmetiikan saralla tarvitse silloin omistaa. Tällöin kannattaa panostaa itselle sopiviin tuotteisiin ja sävyihin, sekä keskittää tuotteiden ominaisuudet ja sävyt sen mukaisesti. 

Keräilijänä taas kannattaa panostaa erikoisiin pakkauksiin, tärkeisiin julkaisuihin, Special Edition -julkaisuihin sekä muihin erikoisuuksiin vaikka ne poikkeaisivatkin radikaalisti omasta mausta.

Mikäli taas työskentelee kauneuden parissa esimerkiksi blogin, videoiden tai sosiaalisen median parissa (käsittelen tätä laajemmin seuraavassa kappaleessa) on tärkeämpää pitää yllä jatkuvasti tietotaitoa ajankohtaisista trendeistä ja tuotteista.

Nudet huulipunat ovat hyvä esimerkki sellaisista tuotteista, joita kannattaa vertailla paljon. Omat nudet sävyni olen huulipunissa saanut tiivistettyä järkeviin mittasuhteisiin. Pitämäni punat ovat sellaisia, jotka ovat sävyltään sopineet itselleni parhaiten, ovat tarpeeksi eroavia toisistaan, mutta kuitenkin kaikki niin laadukkaita, että käytän niitä säännöllisesti!

PR-kosmetiikka


Itselläni on kokemusta PR-kosmetiikasta bloggaajan näkökulmasta, sillä sain sitä paljon kirjoittaessani kauneuspainotteista blogia monta vuotta. Kosmetiikkaa ja muita kauneustuotteita lähetetään markkinontimielessä jatkuvasti, ja itse sain ihania kauneusaiheisia paketteja monta kertaa viikossakin ihan varoittamatta. Siinä on välillä vaikea pysyä perässä, kun putellit valtaavat kotoa salakavalasti huoneen toisensa jälkeen.

Kun kosmetiikkaa saa testiin bloggaamisen tai muun työn puolesta, olen itse kokenut parhaaksi reagoida tuotteisiin jo niiden saapuessa ja tehdä jonkinlaisen päätöksen siitä, mitä tuotteelle kannattaa tehdä välittömästi. Jo avatut tuotteet kannattaa antaa eteenpäin (viimeisessä kappaleessa palaan erilaisiin tapoihin) nopeasti jos ei niitä tahdo pitää itse, sillä tuote alkaa ikääntyä heti kun se on korkattu. 

Itsellä kannattaa tietysti pitää sellaiset tuotteet, jotka on kokenut itselleen toimiviksi ja haluaa pitää käytössä jatkossakin. Niin saa helposti laajennettua omaa kokoelmaansa, ja itse koin parhaaksi olla ostamatta enempää kosmetiikkaa "turhaan" koska oma kokoelmani tuntui jo niin valtavalta. 

Kannattaa pitää myös oma tuleva sisältö mielessä tuotteen kohtaloa puntaroidessa; vaikka tuotteelle ei olisikaan juuri nyt käyttöä, voisiko näitä samoja kauneustuotteita hyödyntää esimerkiksi erikoislookeissa tai sesonkeina? Huomioon kannattaa tietysti myös ottaa tuotteen vanhentumisaika sekä se, kuinka paljon itse kuluttaa vastaavanlaista tuotetta (esimerkiksi päivittäin erilaisia lookkeja julkaiseva kauneusbloggaaja saattaa kuluttaa huomattavasti enemmän peitevoidetta kuin tavallinen tallaaja) tuossa ajassa.


Kokoelman rakentaminen ja optimoiminen


Kun aloin itse innostumaan kauneudesta, meikkaamisesta, sekä erilaisista tekniikoista ja niiden kokeilemista, katselin läjäpäin opastusvideoita ja kokeilin itsekseni kotona niiden tarjoamia vinkkejä. On kuitenkin hyvä muistaa, että et välttämättä tarvitse minkään kokeilemiseen täysin samaa tuotetta. Kannattaa kokeilla uusia juttuja ihan sillä mitä itseltä jo löytyy! Sitten jos asiasta innostuukin, voi tuotteen vaihtaa sopivampaan ja laadukkaampaan. 

Esimerkiksi varjostamista ensimmäistä kertaa kokeillessa voi ihan hyvin vähän kokeilla ruskealla luomivärillä tai aurinkopuuterilla ja sitten vaihtaa laadukkaampaan varjostuspalettiin jos varjostaminen tuntuu omalta.

Kokoelmaa saa hyvin optimoitua jo siten, että löytää ne itselleen sopivimmat ihonhoidon sekä meikkipohjan tuotteet. Esimerkiksi meikkivoiteiden suhteen se yksikin täydellinen suosikkivoide vie jo pitkälle. Ja vaikka meikkipohjan tuotteisiin haluaisi vaihteluakin, ei meikkivoiteita tarvitse olla loputtomasti; omasta kokoelmastani löytyy vaihtoehtoina mattaa, kuulasta, todella peittävää ja vain kevyesti peittävää meikkivoidetta erilaisiin fiiliksiin. Jokaista finishiä löytyy yksi putelli. Sitä ykköslempparia taas voi olla ihan hyvä olla kaksikin putellia eri sävyissä, sillä jos esimerkiksi kesällä ruskettuu niin voi oikean sävyn loihtia sekoittamalla eri sävyjä. 

Enemmän vaihtoehtoja sen sijaan kannattaa varata itselleen luomiväreissä ja huulipunissa kuin muissa tuotteissa. Jos haluaa itselleen tiiviin kokoelman joka venyy monipuolisesti erilaisiin lookkeihin, on hyvä hoitaa meikkipohjan tuotteet kuntoon suoraviivaisesti ja hankkia laajempi värikosmetiikkavalikoima sillä on helpompi leikitellä silmä- ja huulimeikillä.

Yritin vuosia piristää meikkikokoelmaani lisäämällä joukkoon värikkäitä luomiväripaletteja, kunnes ymmärsin ja hyväksyin, että räiskyvät värit silmämeikissä eivät yksinkertaisesti vain ole minun juttuni. Nyt omistan rajatun määrän luomiväripaletteja, jotka ovat täynnä itseni näköisiä ihania murrettuja sävyjä.

Panosta ja pihistä


Pienemmälläkin budjetilla saa ihan hyvää, mutta kannattaa silti tähdätä laadukkaisiin tuotteisiin olipa oma budjetti sitten mikä tahansa! Etenkin meikkikokoelmaa ihan nollasta rakentaessa kannattaa muistaa, että halvallakin voi saada ihan hyvää ja myös edullisilla brändeillä saattaa olla valikoimassaan useampikin hyvä tuote, tai jopa kulttituote! 

Suomessa huokeista hinnoistaan huolimatta on paljon suosiota kerännyt Essence, eikä myöskään esimerkiksi Wet'n'Wild ole hinnalla pilattu. Myös NYX tarjoaa monipuolisen valikoiman ja on nykyään jo erittäin laajasti saatavilla. Mikäli on valmis tilaamaan internetistä, aukeavat apajat vieläkin suuremmille markkinoille pienelläkin budjetilla. Maltillisista hinnoistaan ovat tunnettuja mm. Elf, Thebos sekä oma suuri suosikkini Colourpop, joka tuotteet ovat huippuluokkaa, mutta hämmentävän halpoja.  

Halpoja meikkejä metsästäessä kannattaa kuitenkin pitää mielessä, ettei epämääräisiä verkkokauppoja kuten "kiinakauppoja" kannata tukea vaikka hinta tuotteissa miellyttäisikin. Esimerkiksi "kiinakaupat" kuten eBay, AliExpress ja Wish tarjoavat kosmetiikkaa pienellä rahalla, mutta millä hinnalla? Euroopan ulkopuolelta tulevan kosmetiikan kun ei tarvitse täyttää täällä pätevien lainsäädäntöjen kriteerejä. Tuotteet voivat siksi olla täysin testaamattomia ja/tai sisältää myrkyllisiä ainesosioita joita ostaja ei tuotteesta päälle päin voi nähdä ja joiden vaikutuksia ei välttämättä heti edes itse huomaa. 

Haitalliset ainesosat voivat heti näkyvien ulkoisten oireiden (ihottuma, rakkulat, turpoaminen) lisäksi esimerkiksi vaikeuttaa hedelmöittymistä tai vahingoittaa raskaana olevan sikiötä, nostaa verenpainetta tai aiheuttaa jopa pysyviä elinvaurioita. Oman kehon lisäksi piraattituotteet vaikuttavat myös yhteiskuntaan laajemmin, vaikkakin "vain" siellä jossain kaukana mistä tuotteet tilataan. Piraattituotteet saattavat nimittäin esimerkiksi tukea prostituutiota, ihmiskauppaa, huumekauppaa tai jopa terrorismia. Eikä se ole edes mitenkään harvinaista.

Laajemmin halpojen meikkien vaaroista ovat kirjoittaneet esimerkiksi Virve Vee sekä Daily Mail!

Pihistellä siis kannattaa, mutta ei kuitenkaan oman terveyden kustannuksella! Esimerkiksi värikosmetiikasta on helppo halutessaan pihistää, sillä passeleita vaihtoehtoja löytyy nykyään edullisinakin vaihtoehtoina pilvin pimein ilman, että niitä tarvitsisi tilata turvattomasti. 

Sen sijaan panostaa kannattaa niiden aiemmin mainitsemieni meikkipohjan sekä ihonhoitotuotteiden lisäksi ns. pitkäaikaisiin meikkipussukan asukkeihin, kuten siveltimien tai ripsentaivuttajan kaltaisiin välineisiin. Omat suositukseni näiden osalta ovat itselläni käytössä olevat Zoevan siveltimet sekä Cailapin ripsentaivutin!

Myös sellaisten meikkituotteiden laatuun ja kestävyyteen kannattaa panostaa, joiden tietää olevan käytössä jatkuvassa syötöllä. Esimerkiksi itselläni kulmiin käyttämäni Anastasia Beverly Hillsin Dipbrow Pomade tuntui aluksi kalliilta ostokselta, mutta onkin niin riittoisaa, että on lopulta kestänyt ihan tolkuttoman pitkään ja on siten säästänyt minulta monet uudet kulmakynähankinnat!

Kosmetiikkatuotteesta voi tsekata käyttöiän tästä purkki-ikonista. Esimerkiksi tämä ripsiväri säilyy avattuna 6M eli kuusi kuukautta.

Kokoelman ylläpito


Olipa oma meikkikokoelma sitten kuinka suuri tahansa, tulee ikä kaikessa kosmetiikassa jossain vaiheessa vastaan. Siksi omat meikit on hyvä käydä läpi tasaisin väliajoin ja heittää pois ne meikit joiden suositeltu käyttöaika on jo kulunut. Ripsivärit tulisi vaihtaa 3-6 kk välein eikä silmiin käytettäviä tuotteita tulisi jakaa kenenkään kanssa (silmätulehduksen riski). Huuli- ja silmäkynät, huulipunat ja -kiillot, luomivärit, poskipunat, puuterit ja kynsilakat taas saattavat kestää kyllä useammankin vuoden. Jos tuote kuitenkin alkaa näyttää, haista tai käyttäytyä erilaiselle, tai esimerkiksi murenee käsiin, on se aika heittää roskiin.

Purkeista, tuubeista ja pulloista löytyy aina merkki (ylläolevassa kuvassa), joka esittää sitä aikaa, jona tuote säilyy hyvänä avaamisen jälkeen. Siihen kannattaa kiinnittää huomiota! Tuotteen vanheneminen alkaa aina kun tuote on avattu ja altistettu ilmalle minkä vuoksi kaikki purkit ja purnukat kannattaa myös pitää visusti kiinni kunnes ne ottaa käyttöön.

Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että meikkejä ei saisi koskaan säilyttää kylpyhuoneessa tai vessassa! Tästä nyrkkisäännöstä huolimatta pelottavan moni nimittäin säilyttää kosmetiikkaa juuri siellä. Kosteus kuitenkin vääristää meikkien luontaista laatua, lyhentää välittömästi niiden ikää, sekä luo kutsuvan kodin bakteereille. Jos siis haluat meikeistäsi hyvän hygienian lisäksi irti myös täyden laadun, kannattaa ne siirtää pois kylpyhuoneesta. Meikkien säilyttäminen viileässä, kuivassa paikassa varmistaa sen, että meikit kestävät pidempään. Eli meikkejä ei myöskään kannata altistaa jatkuvalle auringonpaisteelle esimerkiksi ikkunalaudalla!


Luopuminen


Olen käsitellyt tavarasta luopumista jo laajemmin täällä. Kannattaa kuitenkin miettiä luopuessa niitä ihan perusasioita kuten sitä, että käyttääkö tuotetta oikeasti koskaan. Aloita huulipunien, luomivärien sekä kynsilakkojen karsiminen kartoittamalla löytyykö samankaltaisia sävyjä useampi kappale. Esimerkiksi huulituotteita voi kokeilla kämmenselkään ja tarkkailla tuleeko vastaan esimerkiksi punia, jotka ovat sävyltään, koostumukseltaan ja ihan jokaisella muullakin tavalla täysin identtiset.

Jos samanlaisia tuotteita löytyy, pohdi mikä niistä on paras tai käytössä eniten? Onko jokin samansävyisistä luomiväreistä esimerkiksi pigmenttisempi kuin toinen? Kuivuuko toinen sininen kynsilakka nopeammin kuin toinen sininen kynsilakka? Onko toinen huulipuna selkeästi laadukkaampi kuin toinen? Valitse kokoelmaasi vain the best of the best.

Vaikka tuote olisi ihan mielettömän ihana, ei se välttämättä pääse käyttöön omistajallaan. Itse esimerkiksi olen aiemmin lisäillyt kokoelmaani silloin tällöin värikkäitä luomiväripaletteja kunnes tulin lopullisesti siihen lopputulokseen etten yksinkertaisesti tykkää käyttää värejä silmämeikeissäni joten turha minun on niitä omistaa. Luovutin nuo värikkäät palettini eteenpäin ja nykyään olen onnellinen murrettujen sävyjen omistaja.

Kannattaa myös miettiä onko tuote jo antanut sinulle jo sen mitä se voi antaa? Ehkä sitä on käytetty tiettyyn tilaisuuteen tai tapahtumaan joka on mennyt jo aikapäiviä sitten, mutta sittemmin tuote on jäänyt tyhjänpantiksi? Ehkä se on tuntunut hyvältä idealta ostaessa, mutta ei niinkään enää kotona? Tai ehkä se on saatu lahjaksi, ja siitä luopuminen tuntuu röyhkeältä? Tuo tavara on kuitenkin silloin jo täyttänyt tarkoituksensa, se on tuonut iloa siinä hetkessä kun sitä on tarvittu ja nyt se ei enää sitä tuo, vaan pölyttyy laatikossa. Siitä on ihan okei luopua.

Itse olen lahjoittanut sekä käytettyä ja käyttämätöntä kosmetiikkaa ystävilleni ja sukulaisilleni aina kyllästymiseen asti. Myös kotonani olen pitänyt sellaista tuotelaatikkoa jota kyläilijät ovat saaneet tonkia ja ottaa halutessaan mukaansa mitä haluavat, tällainen laatikko on tietääkseni myös monella muulla sisällöntuottajalla, joka saa kauneustuotteita testiin valtavalla volyymilla. 

Minulle testiin lähetettyjä tuotteita olen myös lahjoittanut välillä muille sisällöntuottajille mikäli ne ovat olleet itselleni epäsopivia, mutta ovat kelvanneet jollekin muulle. Näin tein esimerkiksi testiin saamieni uusien ripsivärien kohdalla sinä aikana kun itselläni oli ripsenpidennykset. Koen, että näin myös yritykset, jotka lähettävät bloggaajille tuotteita markkinointimielessä voivat edelleen mahdollisesti saada lähettämistään tuotteista toivomansa hyödyn.

Lisäksi käyttämättömiä meikkejä voi esimerkiksi arpoa seuraajien kesken, myydä nettikirppiksillä tai vaikkapa Zadaassa tai tietenkin lahjoittaa niitä tarvitsevalle taholle kuten naistentaloille. Itse, sekä monet tuntemani muut bloggaajat ja jopa PR-toimistot lahjoittavat nykyään käyttämättömäksi jääneen kosmetiikan esimerkiksi Espoon Tyttöjen talolle.



Maailman ihanin ja kamalin asia

3/15/2018


Wien, 2014
Nimittäin ympäri maailmaa matkustaminen. Kun olin vielä teini-iässä, oli minulla hirveästi ystäviä jotka olivat kiinnostuneet matkustamisesta ja tekivätkin sitä paljon, he unelmoivat kielimatkoista tai vaihtovuosista ulkomailla ja itse en koskaan nähnyt viehätystä matkustamisessa. (Toisaalta olin itse jo pienenä lapsena matkustellut niin paljon, että ehkä juuri se oli vienyt minulta matkustamisesta sen jännittävyyden.) Vasta aikuisiällä huomasin itsekin kiinnostuneeni eri maista ja kulttuureista. Silloin myös oma intoni matkustamista kohtaan heräsi. Samalla heräsi myös huoli lentomatkailun päästöistä, joista kirjoitan tänään.

Tänä päivänä, vaikka olen todella kiinnostunut matkustamisesta, en vieläkään matkusta maapalloa ristiin ja rastiin kuukausittain. En myöskään ole lentänyt koskaan kotimaan sisäisesti tai naapurimaihimme Viroon tai Ruotsiin, enkä muista milloin olisin matkustanut jonnekin "ilman syytä." Jos katson matkustushistoriaani vaikkapa viimeisen kymmenen vuoden ajalta, olen niiden aikana matkustanut tapaamaan sukulaisiani tai ystäviäni, sekä juhlimaan äitini häitä. Sen sijaan niitä vähemmän hyviä tekosyitä ovat olleet esimerkiksi extempore-matka Hampuriin sekä työmatkat blogini puolesta Itävaltoihin sekä Tanskaan. 

Toisaalta kaikki nämä matkat ja valinnat niiden suhteen on tehty oman budjetin ja arjen puitteissa ja jos lompakkoni olisi pohjaton sekä kalenterini tyhjä, olisin saattanut matkustaa ympäri maailmaa tuhoten maapalloamme huomattavasti enemmän. Voin myöntää, että kun rakastuin matkustamiseen, ei kyllä käynyt kertaakaan mielessä millaista tuhoa se pallollemme tekee. Sinänsä en voi siis sanoa tehneeni hienoja ekologisia valintoja matkustaessani niin niin harvoin, vaan voin vain olla iloinen siitä, että tekoni ovat pysyneet päästöjen suhteen maltillisissa mittasuhteissa.

Nata esitti blogissaan hyvän näkökulman siitä, että entä jos joku jota rakastaa onkin kaukana. Se sai minut miettimään paljon omaa matkustamistani, sillä esimerkiksi iso osa suvustani asuu toisessa maassa sekä kaipaavat minua ja minä heitä. Onko silloin itsekästä lähteä, vai jäädä? Vaikka lentopäästöt ja maapallon väistämötön tuhoutuminen ahdistavatkin, niin myönnän olevani sen verran itsekäs, että tuntuisi ihan hirveältä olla näkemättä heitä enää koskaan himmaillakseni päästöjä.

Ihminen tässä elämässä nimittäin sitten kuitenkin haluaa ajatella sen verran itsekkäästi, että haluasi kokea ja nähdä mahdollisimman paljon, vaikka sitä ei tahtoisikaan tehdä maapallon kustannuksella. Se on kai se kultainen keskitie, jota tulisi tavoitella ja löytää kohtuus siinä minkälaisia valintoja tekee. Loppujen lopuksi nimittäin kaikkein ekologisinta tälle maapallolle olisi varmaan vain kuolla pois, mutta kun ihmisenä sitä haluaa kuitenkin elää ja tehdä kaikenlaista. Siksi tärkeää olisikin, että edes pyrkisi eläessään tekemään edes jotenkin päin fiksuja valintoja.


Vaikka jokaisen meidän henkilökohtaiset vainnat ovat tosi tärkeitä, peräänkuuluttaisin myös tosi paljon yrityksien vastuuta ekologisissa valinnoissa, sillä heillä on mahdollisuus vaikuttaa niin laajaan toimintaan, etenkin jos on kyseessä iso yritys. Sara kertoi omassa postauksessaan aiheesta maksavansa nykyään päästöjen kompensointia ja alkavansa vaatimaan tätä myös asiakkailtaan. Se on mielestäni tosi hienoa!

Esimerkiksi (tämä poikkeaa nyt aika sivuraiteille tuosta lentämisestä, mutta koskee ekologisuutta kuitenkin) omassa päivätyössäni asiakkaat halusivat ennen aina ostoksilleen kassin. Vuoden vaihteessa yritys jolle työskentelen teki päätöksen, että järkevöittäksemme ostoskassien tuhlaamista, kaikista ostoiskasseistamme tulisi maksullisia. Ostoskassien menekki on pysähtynyt lähes kokonaan, sillä yhtäkkiä jokaiselta asiakkaalta löytyykin laukun pohjalta oma kestokassi tai itseltään kaksi tervettä kättä jolla he saavat ostokset kannettua ilman kassiakin.

Lisäksi moni asiakas on ollut jopa iloinen siitä, että kassit ovat muuttuneet maksullisiksi ja se on herättänyt paljon hyviä keskusteluja kestävästä kehityksestä. Keskivertokuluttaja tuntuu olevan vuosi vuodelta tietoisempi, ja on oikeastaan mielestäni tosi hienoa, että kuluttajat nykyään vaativat yritykseltä (ja yrittäjiltä) ekologisempia valintoja. Siksi ymmärrän myös lukijoiden suuttumuksen sekä painostuksen saada bloggaajat ottamaan tähänkin asiaan enemmän kantaa.

Kyllähän se ajatus minuakin suututtaa. Etenkin kun itseäni on lähivuosina alkanut kiinnostaa erilaiset upeat luontokohteet ulkomailla - tuntuu niin surulliselta ajatella, että päästäkseni niiden luo minun pitäisi mahdollisesti satuttaa juuri tätä rakasta palloamme niin radikaalisti. Ymmärrättekö mitä tarkoitan? Tuntuu niin äärimmäisen itsekkäältä ja nurinkuriselta ajatukselta ihailla jotain niin paljon, että on valmis tuhoamaan sen vain jotta voisi "saada sen itselleen."

Kuten edellisessä postauksessani mainitsinkin, ei kukaan voi olla kaikessa täydellinen. Silti voi aina kuitenkin pyrkiä edes kohti vähän parempia valintoja ihan omassa arjessa. Vaikkei lihasta luopuisikaan kokonaan, olisiko mahdollista syödä suurin osa viikosta kasvispainotteisesti? Olisiko muovipussin sijaan mahdollista kantaa arjessa mukana kestokassia? Vaikka matkustaminen olisi suurin intohimo, olisiko siinä mahdollista suosia muita siirtymäkeinoja kuin lentämistä tai edes pyrkiä lentämään vähän vähemmän kuin kymmenen kertaa vuodessa? Tai voisiko vaikkapa tehdä yhden hieman pidemmän reissun sen sijaan, että tekisi jatkuvasti pieniä viikonloppureissuja? Jos ei pysty tinkimään lentämisestä, pystyisikö luopumaan autosta? Jos tuotat sisältöä matkustamisesta, olisiko sitä mahdollista tuottaa toisella kulmalla? Olisiko mahdollista tuoda esiin enemmän kotimaan matkailua tai erilaisia vaihtoehtoja siirtymän toteuttamiseen esimerkiksi juna- tai vesireittejä hyödyntäen? Tai vaikkapa kirjoittaa road trippailusta ihan vain autolla?


Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kerran tai kaksi vuodessa jos matkustaa (lentäenkin) niin se on vielä kohtuullista vaikka epätoivottuja päästöjä siitä seuraakin. Toisaalta tämä on silti aika helppo mielipide laukaista omassa blogissa kun itse matkustaa muutenkin juuri sen 0-2 kertaa vuodessa, eikä samaistumispintaa ole esimerkiksi niihin ihmisiin joiden työssä matkustaminen tuntuu olevan elinehto.

Jos jaksoit lukea tänne asti, haluaisinkin kuulla sinun ajatuksiasi aiheesta ekologisuus ja matkustaminen! Mikä on mielestäsi kohtuullista? Mitkä ovat sinun vinkkisi oman hiilijalanjäljen pienentämiseen? Somessa voi käyttää Henriikan keksimää häsää #kestäväreissu!


Lue aiheesta myös täältä:



Ajatuksiani asioista, joita ei saisi ajatella julkisesti

3/12/2018

Minusta on ihan suunnattoman siistiä, että juuri nyt tällä hetkellä on jokaisella koko maailma vain ruudun ja näppäimistön päässä ja mahdollisuus saada oma äänensä kuuluviin. Monella bloggaajalla ja muillakin somevaikuttajalla on todella laaja seuraajakunta, joka monella vieläpä koostuu edelleen kasvavista, helposti muovattavista nuorista sekä nuorista aikuisista. Bloggaaminen ja vaikuttaminen on vahva markkinointityökalu, joten ensisijaisesti vaikuttajilla on mahdollisuus vaikuttaa seuraajiensa kulutustottumuksiin.

Laaja seuraajakunta tuo myös tietynlaisen vastuun. Tai no, ei puhuta vielä edes tuosta vastuusta, vaan sanotaan nyt ensin, että se tuo tietynlaisen uniikin ja mielettömän mahdollisuuden myös vaikuttaa kulutusta tärkeämpiin asioihin. Vaikuttajilla on mahdollisuus kyseenalaistaa asioita tai käyttää oma alusta yhteiskunnallisesti tärkeiden asioiden esille tuomiseen tai kyseenalaistamiseen.


Sinänsä ei siis ihme, jos lukijat joskus turhautuvat siihen jos vaikuttajat eivät nosta esille näitä astetta tärkeämpiä asioita. Ihan mieletön mahdollisuus ja se jätetään käyttämättä! On mielestäni mielenkiintoista välillä analysoida mihin vaikuttajat oikeasti vaikuttavat. Tässä palataan siihen aiemmin mainitsemaani vastuuseen; onko sisällöntuottajan vastuu ensisijaisesti nostaa esille näitä "tärkeämpiä" asioita? 

Mielestäni ei ole, sillä on täysin ymmärrettävää, että vaikkapa kauneuteen keskittyvä blogi ei halua kirjoittaa ihmiskaupasta. Mutta mielestäni jokaisen olisi kuitenkin hyvä kantaa vastuu siitä, että se sisältö mitä itse tuottaa olisi edes jotenkin vastuullista omalla aihealueellaan ja tukisi yhteistä hyvää. Etenkin jos vaikuttaminen ja sisällöntuottaminen on oma työ, eikä harrastus.

Olen aina äärimmäisen ylpeä, kun joku ystävistäni, jotka tekevät työkseen blogia, videoita tai somea, haluaa keskustella vastuullisuudesta sisältönsä toteuttamisessa tai kysyvät mielipidettäni siitä miten vaikkapa jotkut kamppisideat voisivat toteutuessaan vaikuttaa nuoriin seuraajiin. Se osoittaa vastuuntuntoisuutta, mikä on alalla mielestäni äärimmäisen tärkeää.

Sitä myös seuraajat tuntuvat vaativan vuosi vuodelta yhä enemmän. Väittäisin kuitenkin myös, että lähes jokainen vaikuttaja tietää kyllä mitkä ovat ne muurahaispesät joihin ei kannata kovin kevyesti tökkiä. Näitä aihealueita ovat mm. uskonto, politiikka, ekologisuus sekä raha ja kuluttaminen. Kynnys niiden kirjoittamiseen on huomattavasti suurempi, vaikka voisi kuvitella, että esimerkiksi kuluttamisen kritisointi voisi olla äärimmäisen luontevaa juuri siellä missä kuluttamista eniten markkinoidaan - mutta juuri siksi se ei ole.

Miksi ei? No, kommentointipolitiikka on nyt vuonna 2018 jo aika kärkästä joten miksi yksikään sisällöntuottaja haluaisi välttämättä asettaa itsensä tulilinjalle käsittelemällä niitä aiheita, joiden tietää herättävän tunteita laidasta laitaan niin, että itse jää keskelle maalitauluksi. Niin surullista kuin se onkin, on vain helpompaa kirjoittaa pinnallisemmista asioista kuten siitä mikä on ollut lähiaikoina oma suosikkihuulipuna, kuin ottaa kantaa vaikka Suomen maahanmuuttopolitiikkaan tai sote-uudistukseen. 

Sitä paitsi, metatasolla se huulipunakin saattaa lopulta olla paljon tärkeämpi kuin mitä ensin saattaa tuntua. Tyyli niin meikkien kuin vaatteidenkin kautta on monelle äärimmäisen tärkeä tapa ilmaista itseään, eikä sitäkään pidä vähätellä, sillä se voi antaa monelle paljon vaikka saattakin tuntua ajatuksena pinnalliselta. 

Siihen on nimitäin lopulta syynsä miksi niin moni kuluttaa "pinnallista" sisältöä ja miksi niin moni tekijä haluaa sellaista tuottaa. Kun aloitin itse tämän blogin aikoinaan kauneuteen keskittyneenä, sen oli tarkoituskin olla hengähdyspaikka omista arjen ongelmista ja kaikesta ikävästä mitä maailmassa tapahtuu. Joskus on ihanaa vain unohtaa kaikki ja kirjoittaa tuhat sanaa huulipunasta. Juuri se pinnallisuus oli tietyllä tavalla blogini päätarkoitus, vaikka sanana sillä onkin ikävä sävy. 

Kun palasin blogini ääreen tänä vuonna uudestaan, ovat tarkoitusperäni sen suhteen monella tapaa muuttuneet. Siinä missä ennen halusin saada ihmiset rentoutumaan ja unohtamaan ajattelun, on tavoitteenani nyt nimenomaan saada ihmiset ajattelemaan, ja kuulla ihmisten ajatuksia erilaisista aiheista.

Uskonkin, että parhaat kannanotot tärkeämmistä aiheista tulevat bloggaajilta ja muilta tekijöiltä itseltään luontevasti silloin kun siihen rohkaistaan ja annetaan tilaa, muttei vaadita kuin siihen oltaisiin automaattisesti oikeutettuja. On mielestäni ymmärrettävää, ettei joku halua kirjoittaa kulutustottumuksistaan jos yrittää niissä petrata vielä itsekin ja tietää, että matkaa on vielä paljon, tai jos ei halua ottaa kantaa esimerkiksi ajankohtaisiin poliittisiin aiheisiin, jos ei se ole oma vahvuusalue, eikä niistä osaa oikein argumentoida. Joskus on isompi teko jättää juuri ne tärkeät aiheet niille keillä on siitä enemmän sanottavaa, tietoa ja kokemusta.

Samalla mielestäni tämänhetkisessä vaikuttajakulttuurissa yleisesti kiinnostavinta on kuitenkin juuri se, että me olemme kaikki vain ihmisiä, niin tekijät kuin seuraajatkin, keskeneräisiä jokainen ja kaikki omalla matkallamme. Ei meidän tarvitse olla täydellisiä ja juuri sekös meissä kaikissa onkin niin mielenkiintoista. Hiljalleen jokaista meistä taitaa kiinnostaa enemmän se kuka niiden täydellisten instagram-kuvien takaa oikeasti löytyy, kuin ne täydelliset kuvat itsessään.

Siksi haluaisin rohkaista myös meitä tekijöitä ottamaan rohkeammin kantaa epäkohtiin, joihin meillä on mahdollisuus vaikuttaa! Uskon, että jokaisella sisällöntuottajalla on jokin myös laajemmassa mittasuhteessa merkityksellinen aihe, jonka käsitteleminen tuntuu luontevammalta. Toinen voisi varmasti paasata sivutolkulla sukupuolivähemmistöjen oikeuksista, vaikkei osaisikaan käsitellä turkistuotantoa tai Dubaita matkakohteena. Toisella taas voi mennä aivan toisin päin. Usein on tärkeä teko jo puhua omista kokemuksistaan, se voi tuoda sanoiksi sen, mitä joku toinen samaa kokenut ei ehkä aiemmin ole itse osannut jäsennellä sanoiksi.

Itse olen aina ollut intohimoinen tuomaan kanavissani esiin mielenterveysongelmia sekä kehopositiivisuutta. Ne ovat itselleni läheisiä aiheita, joista minulla on paljon sanottavaa ja se on antanut myös itselleni äärimmäisen paljon. Vaikka se ilahduttaakin ihan tosi paljon jos joku kommentoi, että on luottanut minun suositukseeni ja ostanut sen perusteella uuden ripsivärin, niin on ihan hiton paljon koskettavampaa kuulla, jos olen saanut jonkun hakemaan hoitoa masennukseensa. Ne ovat niitä tärkeitä ja äärimmäisen merkityksellisiä askelia, joihin vaikuttajien on mahdollista rohkaista seuraajiaan. 


Muutamia ajatuksiani asioista, joita ei saisi ajatella julkisesti



Uskonto:
Olen ollut uskonnosta niin montaa mieltä, etten osaisi käsitellä sitä blogissani mitenkään kompaktisti. Olen itse eronnut kirkosta heti kun se oli mahdollista, sillä en usko järjestäytyneisiin kirkkokuntiin enkä allekirjoita täysin mitään uskontoa. Minusta on hienoa jos joku saa uskosta vahvistusta parempaan moraaliin tai toivoa rankoissa elämäntilanteissa. Samalla en kuitenkaan hyväksy sitä millaisia asioita uskolla saatetaan oikeuttaa. Mielestäni myös yhteiskunta on liian järjestäytynyt kirkon ja sen historian mukaisesti. Olen itse kuulunut aikoinaan evankelisluterilaiseen kirkkoon ja sittemmin ortodoksiseen kirkkoon. Jälkimmäinen tuntui enemmän omalta, sellaiselta lämpimältä ja lempeältä. Ihailen sitä, kuinka Kreikassa (missä sukujuureni ovat) uskonto on arkinen osa arkea ja vaikkapa kauppamatkalla saatetaan käydä sytyttämässä kynttilä kirkossa ja keskittämässä itsensä tärkeisiin asioihin uskon äärellä. Suomessa ote uskontoon tuntuu pelottavammalta, en osaa selittää miksi.

Politiikka: Olen aina ollut utelias politiikasta, mutta todella huono ottamaan asioista selvää. Siksi en sitä ole myöskään käsitellyt koskaan missään kanavissani. Vaikuttamaan pyrin lähinnä äänestämällä kuntavaaleissa sekä presidentinvaaleissa. Jälkimmäisissä olen viime kierroksilla äänestänyt Pekka Haavistoa. Viimeisimpänä eniten tunteita on herättänyt Donald Trumpin valinta Yhdysvaltojen presidentiksi. Se on ehkä ensimmäinen kerta elämäni aikana kun mikään poliittinen tapahtuma on saanut minut tärisemään ja pidättelemään itkua, vaikka kyse ei ollut edes kotimaani politiikasta. Mielestäni surullisinta ei ollut se, että Trump on nyt Yhdysvaltojen presidentti vaan se, että niin moni äänesti häntä siitä huolimatta sen vuoksi millaista hänen kampanjointinsa oli. Koska kuitenkin tiedän politiikasta niin vähän, en keskustele siitä juuri koskaan, sillä argumentointini jäisi hyvin hataraksi.

Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt: Lähipiiriini on lapsesta asti kuulunut seksuaalivähemmistöjen edustajia ja olen aina pyrkinyt tukemaan näitä vähemmistöjä parhaani mukaan myös aikuisiällä. Myönnän etten aina ole tiennyt mikä siihen olisi ollut paras tapa minkä vuoksi en ole ollut niin aktiivinen kuin olisi mielestäni ideaalia. Minusta on hienoa, että myös sukupuolesta ja sen moninaisuudesta on viime vuosina alettu puhua huomattavasti enemmän julkisesti. Koen itse oppineeni siitä paljon, vaikka jotkut asiat ovat itsellenikin olleet hankalia sisäistää. Oppimiseen on auttanut se, että olen pyrkinyt ottamaan asioista enemmän selvää ja kuunnellut vähemmistöjen kokemuksia ja toiveita. Mielestäni ei haittaa, vaikka monet sukupuolta tai seksuaalisuutta koskevat asiat tuntuisivat itselle ensin vierailta, tärkeintä on olla kunnioittava ja pitää korvat auki valmiina oppimaan. Itse pyrin sisällössäni ottamaan nämä vähemmistöt huomioon siten, että jos sivuan kirjoittamassani sisällössä sukupuolia tai seksuaalisuutta, oikoluen tekstini vähintään yhdellä vähemmistöjen edustajalla toivoen heiltä palautetta tekstin parantamiseen. Suomessa on mielestäni päästy hienosti eteenpäin monessa näitä vähemmistöjä koskevassa asiassa, mutta parannettavaa löytyy vielä huimasti. Näistä ehkä päällimmäisenä mieleeni tulee translaki.

#metoo: Mielestäni on todella surullista, että seksuaalinen häirintä on kriminalisoitu vasta muutama vuosi sitten, mutta toisaalta se kertoo onneksi siitä, että jokin on muuttumassa. Minusta on hienoa, että seksuaalista häirintää on myös alettu käsitellä laajemmin julkisesti. Surullista on sen sijaan ollut nähdä millaisia kommentteja tai vastareaktioita se on joiltain osin herättänyt. Olin itse viime syksynä aktiivisesti osana erästä jupakkaa, jonka tiimoilta olin yhteydessä lukuisiin seksuaalista häirintää tai r*aiskauksen kokeneisiin naisiin päivittäin pyrkien olemaan heidän tukenaan. Se sai minut suhtautumaan vielä intohimoisemmin aiheeseen. Jokaisella ihmisellä tulisi mielestäni olla oikeus koskemattomuuteen sekä päätäntävalta omasta kehostaan sekä sen seksualisoinnista.

Mielenterveys:
Olen blogissani käsitellytkin masennustani niin avoimesti kuin olen kyennyt. Se tuntui aluksi vaikealta, mutta sen jälkeen äärimmäisen vapauttavalta ja olen onnellinen, että päätin tuoda sen julki. Tavallaan on harmi, että mielenterveyden ongelmat ovat vieläkin tabu, mutta on hienoa, että niitä on kuitenkin tuotu paljon enemmän esiin viime vuosina. Aluksi minua harmitti se, että masennusta ja muita mielenterveysongelmia käsiteltäessä puhutaan usein menestystarinana kun ongelma on selätetty, se tarjoaa toki toivoa muttei välttämättä vertaistukea. Sittemmin olen ymmärtänyt, että voin esimerkiksi omakohtaisesti masennuksen puolesta sanoa, että se on ajoittain niin rumaa ja raakaa, että siitä kirjoittaminen avoimesti reaaliajassa voisi olla liian triggeröivää. Olen itse pyrkinyt teksteissäni kulkemaan näiden näkökulmien välimaastossa, tuomaan esiin masentuneen raakaa arkea, kuitenkin samalla tarjoten toivoa ja kertoen parantumisestani. Tulevaisuudessa haluaisin käsitellä enemmän yksinäisyyttä.

Ruokavalio: Varsinkin ylipainoisena ihmisenä, en ole koskaan halunnut ottaa mitenkään näyttävästi kantaa ruokavaliooni, sillä minuthan revittäisiin palasiksi. Syön kuitenkin mielestäni pääosin terveellisesti. Olen sekasyöjä, mutta suosin paljon kasvispainotteisia ruokia sekä vegaanituotteita. Punaista lihaa en syö kovin usein. Pyrin pääasiassa syömään puhtaasti niin, että ruokaa olisi käsitelty mahdollisimman vähän. Olen kokenut sen ajatuksen omalla kohdallani kaikkein parhaimmaksi pohjaksi terveelliselle ruokavaliolle. Toivon, että tulevaisuudessa voisin siirtyä täysin vegaaniseen ruokavalioon, mutta tällä hetkellä minulla on niin paljon muita ongelmia syömisen kanssa, että minun pitää ensin keskittyä niiden hoitamiseen. Teen kuitenkin parhaani sen puitteissa minkä koen omassa arjessani mahdolliseksi, ja pyrin jatkuvasti oppimaan lisää ravinnosta.

Raha: Minä olen aina ollut ihan pirun huono rahan kanssa. Muuttaessani omilleni ei minulla ollut minkäänlaista kosketusta rahan viisaaseen käyttöön. Olin myös tuolloin aloittanut juuri bloggaamisen, jonka kulutuskeskeisyys vaikutti näin jälkikäteen mietittynä paljon siihen, kuinka käytin rahaa. Nyt kun katson taaksepäin aikuisikääni tähän asti, toivon etten olisi nuorena ollut rahan kanssa niin tyhmä kuin olen ollut. Se vaikuttaa elämääni edelleen sillä olen vasta nyt muodostamassa tervettä suhdetta rahaan ja oppimassa sen käyttöä järkevästi. Tästä haluaisin kirjoittaa enemmän joskus myöhemmin, sitten kun olen oppinut enemmän!

Kuluttaminen ja sen eettisyys: On ihan totta, että tässä maailmassa uhrataan ihan todella paljon liikaa turhan kuluttamisen vuoksi. Sivusinkin tuossa aiemmin, että olen itsekin ollut holtiton rahan kanssa, se on heijastunut tietenkin myös omaan kuluttamiseen mikä ei aina ole ollut kovin vastuullista. Nykyään suoraan sanottuna hävettää, kun miettii mihin kaikkeen on tullut rahaa välillä kulutettua. Nykyään pyrin tekemään kestävämpiä valintoja monella tapaa, ja saatan myös säästää rahaa pidempään saadakseni jonkun asian minkä todella haluan, sen sijaan, että ostaisin halvalla jonkun vähän samanlaisen tai esimerkiksi tukisin kiinakauppojen (Wish, eBay jne.) toimintaa. Pyrin oppimaan kuluttamisen eettisyydestä jatkuvasti lisää ja tiedostan, että omassa toiminnassani on vielä paljon parannettavaa.

Muu, mikä? Kysy kommenteissa!



Lue myös:



A surprising turn of events

2/18/2018



Juuri kun kirjoitin teille kuukausi sitten hiusten kasvamisesta sekä kärsivällisyydestä sitä odotellessa, niin itselläni loppui kärsivällisyys nyt kesken. Haikailen toki edelleen pitkien hiusten perään sillä se on se mikä itselläni tuntuu eniten "omalta." Latvani olivat kuitenkin niin huonossa kunnossa, että halusin vielä enemmän kuitenkin terveet hiukset. Kun vielä tiesin, että huonolaatuisten latvojen leikkaaminen tarkottaisi myös sitä, että hiuksissani olisi vihdoin vain ja ainoastaan täysin oma väri, oli päätös jo aika selkeä. 

Olin jo makustellut asiaa jonkin aikaa, ja fiilistellyt Pinterestissäkin kaikkia ihania lob-kuvia. Hiljalleen sitten rohkaistuin marssimaan kampaajalle ja kyselemään josko heillä olisi ehkä mahdollisesti aikoja lähikuukausina hiusten leikkuuseen, kävikin sillä lailla hassusti, että kampaajalla oli siltä istumalta tunti aikaa ja muutos päätettiin toteuttaa heti!

Siinä en kauheasti sitten ehtinytkään stressata kun nips ja naps, hiukset olikin jo leikattu. Kun katselin lähes olematonta karvakasaa kampaamon lattialla, päädyin siihen tulokseen ettei niitä kyllä tule ikävä. Vaikka hiukset ovatkin nyt huomattavasti lyhyemmät, olivat latvat niin huonossa kunnossa, että ei niistä kyllä kauheasti iloa ollut!

Muutos on myös sinänsä jännittävä, sillä se tuo uusia haasteita omaan hiustenlaittooni. Minulla ei nimittäin ole aavistustakaan minkälaisia kampauksia tällaisiin hiuksiin sitten voi tehdä, en osaa tällä hetkellä laittaa edes ponnaria!

Nyt tässä sitten elelen elämääni muina muijina lyhythiuksisena. Se tuntuu äärimmäisen oudolta, sillä minulla ei koskaan ole ollut näin lyhyitä hiuksia! (Tai no, on varmaan joskus koska en syntynyt ihan tällaisella pehkolla kuitenkaan, mutta siitä on jo niin paljon aikaa, että melkein sama kuin ei olisi koskaan ollut.) Tuntuu omituiselta kun ei itse näe omia hiuksiaan katsoessaan alas, ja kun hiukset eivät jääkään jumiin olkalaukun hihnan alle tai sotkeudu kaulahuiviin. 

Olen muuten saanut ihan hirveästi kehuja uusista hiuksistani, joten muutos ei ollut ollenkaan huono! Vaikka lyhyt tukka tuntuukin vielä vieraalta, on ihanaa tietää että se voi hyvin ja, että nyt on kasvamassa paksu, omanvärinen tukka - kunhan muistan pitää siitä hyvää huolta. 

Joanna 2.0

2/11/2018

 
Mulla on ollut tässä elämässä nyt vähän kaikenlaista. Sellasta ihmeellistä kipuilua ja paniikkia asiasta jos toisesta, sellaista mitä ihan mielellään voisi olla vähän vähemmänkin. Toisaalta juuri sellainen kipuilu kasvattaa ja opettaa itsestä paljon. Kaiken tämän kriiseilyn keskiössä on tuntunut olevan kuitenkin yksi ja sama teema: kuka helvetti minä olen ja mitä ihmettä minä oikein haluan?

Tämä kriiseily ei toki ole ehkä kovinkaan poikkeuksellista, etenkään tässä iässä. Täytin perjantaina 27-vuotta mikä tarkoittaa sitä, että kolmekymppiset lähestyvät uhkaavasti. Tässä kohdassa elämää onkin viimeistään ehkä ihan normaalia vähän pysähtyä ja miettiä, että mitä minä oikein elämäsäni haluan tehdä ja saavuttaa ja millainen minä ihmisenä olen tai millaiseksi haluan tulla.

Onneksi olen oppinut sentään jotain itsestäni, nimittäin sen että tällaiset kipuilun aikakaudet etenevät itselläni aina samalla kaavalla; ensin tulee säikähdys (ai niin mites mun elämä!) ja paniikki (en ole saanut mitään aikaan!) ja sitä seuraavat ajatustason toimenpiteet (mitä minun pitäisi saada aikaan?) jota seuraavat ensin yhteiskunnan paineet (mitä minun pitäisi haluta saada aikaan?) ja sitä taas seuraa syvä identiteettikriisi (kuka minä olen ja mitä minunlaiseni ihminen haluaa saada aikaan?) ja siitä taas seuraa loputon syöksykierre, jossa käyn läpi näitä kysymyksiä uudestaan ja uudestaan kunnes ne ylikuormittavat minut kokonaan ja tiedän kaikesta jotenkin vähemmän kun tiesin alunperinkään.

Tuttua? Minulle ainakin.
 

Onneksi olen kuitenkin lähivuosina myös löytänyt itsestäni uuden ominaisuuden tähän kuluttavaan ajatuskierteeseen, ja se on ratkaisukeskeisyys, uusi ominaisuus joka jostakin nykyää hyppää mukaan ja pistää stopin tälle kaikelle hulluudelle. Se on se tyyppi, joka käskee hengittämään syvään, lopettamaan psykoilun ja ottamaan minua itseäni niskasta kiinni ja ryhtymään tuumasta toimeen. 

Miten se sitten tapahtuu? Käytännössä ihan vaan vastaamalla niihin kysymyksiin, joita olen päässäni pyöritellyt. Mitä konkreettisemmin sen voi tehdä (esimerkiksi kirjoittamalla) niin sen parempi. On tärkeää, että omat tavoitteet ovat jotenkin mitattavia ja, että osaa olla itselleen armollinen ja iloita myös niistä pienistä onnistumisista. Samaan aikaan voi olla hankalaa päästä töissä kaikkiin tavotteisiin, pitää kotia Dekon sivujen mukaisella siisteystasolla, käydä sunnuntaisin kirkossa, toteuttaa luovuuttaan, juoda tarpeeksi vettä, liikkua aktiivisesti, seurustella tai tinderöidä, nauttia auringosta, vastata kaikkien viesteihin, pysyä täysissä järjissään, syödä kaikki vitamiinit, selviytyä ja noin niin kuin yleisesti olla onnellinen. On tärkeää muistaa, että pienetkin teot kohti omia haaveita tai tavotteita ovat aina askel oikeaan suuntaan.

Olen esimerkiksi sitten kuukausi kirjoitetun vuositavoite-listaukseni jälkeen kokenut monia pieniä onnistumisia sosiaalisuuden saralla, heittäytyessäni enemmän sosiaalisiin tilanteisiin yksin ja olenkin ehtinyt jo tutustumaan muutamaan uuteen ihmiseen! Siis miettikää, minä olen todella mennyt useampiinkin pippaloihin ihan yksin, jutellut siellä ihan (tai lähes) tuntemattomille ja vieläpä selviytynyt ulos hengissä! Olen näistä saavutuksista (lähes naurettavan) ylpeä sillä tiedän miten haastavaa se minulle on ollut. Taputtelen siitä itseäni selkään, mutta samalla tiedän myös ettei työ ole vielä ohi ja petrattavaa on paljon, on edelleen ihmisiä joihin haluaisin tutustua mielelläni vielä paremmin, mutta rohkeus tehdä aloitetta ei ole vielä kasvanut tarpeeksi suureksi.

No, sosiaalisuuden lisäksi, millainen on tämä Joanna 2.0 jota oikein tässä rakennan? Millaiseksi haluan tulla (tässä on toki tärkeää muistaa pysyä myös omana itsenään eikä tehdä itsestään jotain mitä ei ole, mutta aktiivinen itsensä kehittäminen on tietenkin suotavaa ja puhun tässä lähinnä siitä) ja millaiseksi haluan elämäni rakentaa? Mitä kaikkea olen tässä pyöritellyt mielessäni? 
 

Moni niistä seikoista heijastuu juuri tuohon sosiaalisuuteen, ja siksi olen käsitellyt sitä nyt niin paljon. Tällaisia seikkoja ovat mm. rohkeus, spontaanius sekä kyky olla oikeasti läsnä toiselle. Tiedättekö kun tapaa jonkun henkilön joka on aidosti todella läsnä ja kiinnostunut sinusta ja kanssasi keskustelusta? Sellaiseksi haluaisin kasvaa, ja minusta tuntuu että olen ollut lähiaikoina niin omissa maailmoissani etten ole kyennyt siihen. Se on harmittanut tosi paljon.

Blogissani olen paljon myös miettinyt sitä millaista blogia haluan kirjoittaa ja muutenkin millaista sisältöä haluan tuottaa, kuinka pysyä aitona tässä kaikessa blogiruljanssissa ja kuinka pystyisin kuitenkin samalla myös tuottamaan sellaista sisältöä josta lukijani nauttisivat. Omaa elämää ja ajatuksia (kuten tämä postaus) on jotenkin vaikeampi jakaa, tulee sellainen olo että "eihän tämä ketään kiinnosta" vaikka toisaalta tuntuu, että juuri sellaista aitoa, päiväkirjamaista sisältöä kaikki lukijat tällä hetkellä janoavat. Lopulta olen yksinkertaisesti päätynyt uudestaan ja uudestaan siihen lopputulokseen, että omaa blogiani minun kuuluu tehdä juuri siten kuin haluan, ne tyypit jotka siitä ovat kiinnostuneita löytävät sen kyllä ja ne jotka eivät, löytävät itselleen jotain muuta. Tätä mentaliteettia yritän muutenkin soveltaa elämääni olipa kyse sitten blogista tai jostain muusta.

Tuo aiemmin mainitsemani rohkeus näkyy myös varmuutena omassa tekemisessä, ja siinä olen onneksi huomannut viime vuosina paljon kasvua elämäni eri osa-alueilla. Esimerkiksi työssä varmuus näkyy voi näkyä vaikkapa siinä, että uskaltaa oma-aloitteisesti esittää omat mielipiteensä tai oman näkemyksensä. Elämässä varmuus voi näkyä mielestäni myös vaikkapa siinä, että asettaa itsellensä tavotteita joita kohti pyrkii ja siinä, että uskaltaa rohkeasti näyttää olevansa eri mieltä asioista, jos sitä on. Varmuus ja luotto itseen on oikeastaan elintärkeää. Ehkä siksi olenkin vähän kipuillut eri asioissa koska varmuuteni on ollut vähän hukassa, eihän sekään ole tunteena täysin vankkumaton.

Isosti ajatuskuplassani on lähiaikoina ollut läsnä myös omien unelmien tavoittelu, eli ihan arki ja myös oma työskentely arjessa. Olen tällä hetkellä töissä viisi päivää viikosta myymäläesimiehenä, se on jotain mihin en koskaan olisi ajatellut päätyväni, mutta päädyimpä kuitenkin ja olen siinä vieläpä ihan hyvä. Se ei kuitenkaan ole intohimoni, enkä nauti siitä samalla lailla kuin monen muun luovan asian tekemisestä. Takaraivossa onkin lähiaikoina paukuttanut erityisen lujaa ajatus siitä, että pitäisi ottaa askel oikeaan toiseen suuntaan ja jahdata jotain mitä oikeasti haluan eikä toteuttaa sitä mikä on turvallista ja hyväksyttävää. 

Liian usein näinkin isoissa päätöksissä kuitenkin lopulta se mukavuusalue voittaa, ja siksi tämä on tuottanut erityisen paljon päänvaivaa viime aikoina. Joskus on pelottavaa edes sanoa ääneen mitä oikeasti haluaa etenkin jos se tuntuu jotenkin tosi hullulta ja typerältä!

Tuosta varmuudesta vielä; yleisesti elämässä(ni) tuo varmuus näkyy myös usein siinä, että uskaltaa oikeasti pyytää mitä haluaa. Se on äärimmäisen tärkeä taito, mutta ei todellakaan mikään itsestäänselvyys. On pelottavaa pyytää mitä haluaa! Itse olen ainakin maailman huonoin pyytämään palveluksia tai myymään itseäni mihinkään oma-aloitteisesti. En halua olle kenellekään vaivaksi ja kai se myös juontaa juurensa jonnekin perisuomalaiseen ajatusmaailmaan siitä, ettei itsestään kuulu tehdä mitään numeroa. Mutta miksei kuuluisi? Ei kukaan tule hakemaan kotiovelta toteuttamaan sun unelmia jos et itse tee niitä koko maailmalle selväksi ja lähde niitä jahtaamaan. Sitä olen itselleni yrittänyt hokea myös. 

En tiedä saako kukaan näistä ajatuksista kiinni tai onko joki kipuillut samanlaisten ajatusten kanssa? Teki vain mieli purkautua johonkin ja tekipä hyvää! 




Lisää konkreettisia tavoitteita itselleni: 

  • Tutustu lisää uusiin ihmisiin, ja ylläpidä näitä suhteita
  • Säästä rahaa uuteen kameraan ja osta sellainen vielä tänä keväänä
  • Valokuvaa enemmän, myös ihan arkena ja ihan "turhaan"
  • Ole oma-aloitteisesti läsnä ystävillesi ja läheisillesi päivittäin
  • Käytä salikorttiasi viikottain ja syö säännöllisesti ja hyvin ( = pidä huolta terveydestäsi)
  • Säästä rahaa Kreikan matkaan sukulaisten luo, ja matkusta sinne heinäkuussa
  • Ota askel oikeaan suuntaan työrintamalla, pienikin askel riittää
  • Kiitä ja kehu ääneen niitä ihmisiä jotka inspiroivat
  • Säästä rahaa kampaajaan ja käy leikkauttamassa long bob
  • Vie kaikki kirpputorille varatut vaatteet tänä vuonna kirpputorille ja luovu niistäkin jotka eivät siellä mene kaupaksi
  • Lue edes yksi kirja ennen kesää



Latest Instagrams

© Joanna Hearts. Design by FCD.