2018 | 01.

4/17/2018

Tämä vuosi on lähtenyt liikkeelle jotenkin todella vauhdikkaasti. Elän vieläkin ihan vuodenvaihteessa, vaikka laskiaiset sekä pääsiäiset on jo juhlittu ja nyt eletään jo huhtikuuta. Hirveä kiire olisi myös eteenpäin. Päivittäin käyn selailemassa eri festareiden artistikattausta koska hinku olisi niin kova päästä jo viettämän kesää festareiden merkeissä. Lisäksi heinäkuun lopussa häämöttää parin viikon loma perheeni luona Kreikassa, mitä odotan kuin kuuta nousevaa.


Fiksu meikkikokoelma

3/28/2018


Minun meikkikokoelmani on ollut aivan järjetön. Olen aina ollut kiinnostunut kauneudesta ja kosmetiikasta ja siksi olen jo teinistä saakka omistanut normaalia enemmän kauneustuotteita. Aloittaessani kirjoittamaan kauneusblogia vuosia sitten, kasvoi omistamieni purnukoiden määrä kuitenkin eksponentiaalisesti sellaisiin lukemiin, että ne vaativat itselleen kokonaisen kuusilaatikkoisen lipaston.

Koin sen kuitenkin olevan sisältöni kannalta tärkeää, että pääsin kokeilemaan ajankohtaisia julkaisuja, pystyin jakamaan niistä oman mielipiteeni ja vertailemaan niitä muihin tuotteisiin. Samalla välillä tuntui siltä, että pian hautaudun miljoonan ripsivärin ja purnukan alle. Esimerkiksi keväisin lanseerataan aina uudet tuotteet ihon suojaamiseen auringolta, saatoin saada sitä varten useammalta brändiltä kymmenen purkkia testattavaksi ja nuo samat purkit olisivat edelleen vasta puolillaan kun seuraavana keväänä kilahtaisi postista jo sama satsi.

Sittemmin ymmärsin, että kaiken ostamani ja saamani keskiöön olisi luotava jonkinlainen tapa toimia, joka järkevöittäisi sitä kokonaisuutta, joka itse ostamistani tuotteista ja saaduista tuotteista muodostui. Oman kokemukseni mukaan ihmisellä ei nimittäin tarvitse olla jättimäistä kosmetiikkavarastoa ollakseseen luova meikin kanssa. Olen kuitenkin itsekin teininä aloittanut pelkästään ripsivärin ja huulikiillon voimin. 

Jaankin tänään omat ajatukset ja vinkkini siitä, kuinka oman meikkikokoelman voisi optimoida itselleen sopivaksi ja mahdollisimman monikäyttöiseksi, sekä mitä seikkoja kannattaa ehkä miettiä täydentäessään omaa kokoelmaansa. Otan tekstissäni huomioon kokemukseni sekä kuluttajana, että kauneusbloggaajana.

Keräily vs. käyttökosmetiikka


Se, mikä vaikuttaa mielestäni ehkäpä eniten oman meikkikokoelman muodostumiseen on se, minkälainen kauneustuotteiden käyttäjä ylipäätään olet tai haluat olla? Ovatko omistamasi kosmetiikkatuotteet tarkoitettu nimenomaan käyttöön; ihan arkimeikkiin tai erilaisten lookkien luomiseen? Vai oletko kenties sellainen hifistelevä kosmetiikkakeräilijä, joka päämäärätietoisesti kerää talteen kosmetiikkamaailman erikoisuuksia kuin postimerkkejä? 

On mielestäni hyvä realisoida itselleen mitä omistamillaan meikeillä kokonaisuutena oikein tavoittelee. Onko tarkoitus kerätä kaunista kokoelmaa vai omia tarpeita vastaavaa käyttötavaraa. 

Jos ei tarkoitus ole olla tai ryhtyä keräilijäksi, on meikkikokoelma paljon järkevämpää minimoida ja räätälöidä itselleen sopivaksi, eikä kaikkea kaunista kosmetiikan saralla tarvitse silloin omistaa. Tällöin kannattaa panostaa itselle sopiviin tuotteisiin ja sävyihin, sekä keskittää tuotteiden ominaisuudet ja sävyt sen mukaisesti. 

Keräilijänä taas kannattaa panostaa erikoisiin pakkauksiin, tärkeisiin julkaisuihin, Special Edition -julkaisuihin sekä muihin erikoisuuksiin vaikka ne poikkeaisivatkin radikaalisti omasta mausta.

Mikäli taas työskentelee kauneuden parissa esimerkiksi blogin, videoiden tai sosiaalisen median parissa (käsittelen tätä laajemmin seuraavassa kappaleessa) on tärkeämpää pitää yllä jatkuvasti tietotaitoa ajankohtaisista trendeistä ja tuotteista.

Nudet huulipunat ovat hyvä esimerkki sellaisista tuotteista, joita kannattaa vertailla paljon. Omat nudet sävyni olen huulipunissa saanut tiivistettyä järkeviin mittasuhteisiin. Pitämäni punat ovat sellaisia, jotka ovat sävyltään sopineet itselleni parhaiten, ovat tarpeeksi eroavia toisistaan, mutta kuitenkin kaikki niin laadukkaita, että käytän niitä säännöllisesti!

PR-kosmetiikka


Itselläni on kokemusta PR-kosmetiikasta bloggaajan näkökulmasta, sillä sain sitä paljon kirjoittaessani kauneuspainotteista blogia monta vuotta. Kosmetiikkaa ja muita kauneustuotteita lähetetään markkinontimielessä jatkuvasti, ja itse sain ihania kauneusaiheisia paketteja monta kertaa viikossakin ihan varoittamatta. Siinä on välillä vaikea pysyä perässä, kun putellit valtaavat kotoa salakavalasti huoneen toisensa jälkeen.

Kun kosmetiikkaa saa testiin bloggaamisen tai muun työn puolesta, olen itse kokenut parhaaksi reagoida tuotteisiin jo niiden saapuessa ja tehdä jonkinlaisen päätöksen siitä, mitä tuotteelle kannattaa tehdä välittömästi. Jo avatut tuotteet kannattaa antaa eteenpäin (viimeisessä kappaleessa palaan erilaisiin tapoihin) nopeasti jos ei niitä tahdo pitää itse, sillä tuote alkaa ikääntyä heti kun se on korkattu. 

Itsellä kannattaa tietysti pitää sellaiset tuotteet, jotka on kokenut itselleen toimiviksi ja haluaa pitää käytössä jatkossakin. Niin saa helposti laajennettua omaa kokoelmaansa, ja itse koin parhaaksi olla ostamatta enempää kosmetiikkaa "turhaan" koska oma kokoelmani tuntui jo niin valtavalta. 

Kannattaa pitää myös oma tuleva sisältö mielessä tuotteen kohtaloa puntaroidessa; vaikka tuotteelle ei olisikaan juuri nyt käyttöä, voisiko näitä samoja kauneustuotteita hyödyntää esimerkiksi erikoislookeissa tai sesonkeina? Huomioon kannattaa tietysti myös ottaa tuotteen vanhentumisaika sekä se, kuinka paljon itse kuluttaa vastaavanlaista tuotetta (esimerkiksi päivittäin erilaisia lookkeja julkaiseva kauneusbloggaaja saattaa kuluttaa huomattavasti enemmän peitevoidetta kuin tavallinen tallaaja) tuossa ajassa.


Kokoelman rakentaminen ja optimoiminen


Kun aloin itse innostumaan kauneudesta, meikkaamisesta, sekä erilaisista tekniikoista ja niiden kokeilemista, katselin läjäpäin opastusvideoita ja kokeilin itsekseni kotona niiden tarjoamia vinkkejä. On kuitenkin hyvä muistaa, että et välttämättä tarvitse minkään kokeilemiseen täysin samaa tuotetta. Kannattaa kokeilla uusia juttuja ihan sillä mitä itseltä jo löytyy! Sitten jos asiasta innostuukin, voi tuotteen vaihtaa sopivampaan ja laadukkaampaan. 

Esimerkiksi varjostamista ensimmäistä kertaa kokeillessa voi ihan hyvin vähän kokeilla ruskealla luomivärillä tai aurinkopuuterilla ja sitten vaihtaa laadukkaampaan varjostuspalettiin jos varjostaminen tuntuu omalta.

Kokoelmaa saa hyvin optimoitua jo siten, että löytää ne itselleen sopivimmat ihonhoidon sekä meikkipohjan tuotteet. Esimerkiksi meikkivoiteiden suhteen se yksikin täydellinen suosikkivoide vie jo pitkälle. Ja vaikka meikkipohjan tuotteisiin haluaisi vaihteluakin, ei meikkivoiteita tarvitse olla loputtomasti; omasta kokoelmastani löytyy vaihtoehtoina mattaa, kuulasta, todella peittävää ja vain kevyesti peittävää meikkivoidetta erilaisiin fiiliksiin. Jokaista finishiä löytyy yksi putelli. Sitä ykköslempparia taas voi olla ihan hyvä olla kaksikin putellia eri sävyissä, sillä jos esimerkiksi kesällä ruskettuu niin voi oikean sävyn loihtia sekoittamalla eri sävyjä. 

Enemmän vaihtoehtoja sen sijaan kannattaa varata itselleen luomiväreissä ja huulipunissa kuin muissa tuotteissa. Jos haluaa itselleen tiiviin kokoelman joka venyy monipuolisesti erilaisiin lookkeihin, on hyvä hoitaa meikkipohjan tuotteet kuntoon suoraviivaisesti ja hankkia laajempi värikosmetiikkavalikoima sillä on helpompi leikitellä silmä- ja huulimeikillä.

Yritin vuosia piristää meikkikokoelmaani lisäämällä joukkoon värikkäitä luomiväripaletteja, kunnes ymmärsin ja hyväksyin, että räiskyvät värit silmämeikissä eivät yksinkertaisesti vain ole minun juttuni. Nyt omistan rajatun määrän luomiväripaletteja, jotka ovat täynnä itseni näköisiä ihania murrettuja sävyjä.

Panosta ja pihistä


Pienemmälläkin budjetilla saa ihan hyvää, mutta kannattaa silti tähdätä laadukkaisiin tuotteisiin olipa oma budjetti sitten mikä tahansa! Etenkin meikkikokoelmaa ihan nollasta rakentaessa kannattaa muistaa, että halvallakin voi saada ihan hyvää ja myös edullisilla brändeillä saattaa olla valikoimassaan useampikin hyvä tuote, tai jopa kulttituote! 

Suomessa huokeista hinnoistaan huolimatta on paljon suosiota kerännyt Essence, eikä myöskään esimerkiksi Wet'n'Wild ole hinnalla pilattu. Myös NYX tarjoaa monipuolisen valikoiman ja on nykyään jo erittäin laajasti saatavilla. Mikäli on valmis tilaamaan internetistä, aukeavat apajat vieläkin suuremmille markkinoille pienelläkin budjetilla. Maltillisista hinnoistaan ovat tunnettuja mm. Elf, Thebos sekä oma suuri suosikkini Colourpop, joka tuotteet ovat huippuluokkaa, mutta hämmentävän halpoja.  

Halpoja meikkejä metsästäessä kannattaa kuitenkin pitää mielessä, ettei epämääräisiä verkkokauppoja kuten "kiinakauppoja" kannata tukea vaikka hinta tuotteissa miellyttäisikin. Esimerkiksi "kiinakaupat" kuten eBay, AliExpress ja Wish tarjoavat kosmetiikkaa pienellä rahalla, mutta millä hinnalla? Euroopan ulkopuolelta tulevan kosmetiikan kun ei tarvitse täyttää täällä pätevien lainsäädäntöjen kriteerejä. Tuotteet voivat siksi olla täysin testaamattomia ja/tai sisältää myrkyllisiä ainesosioita joita ostaja ei tuotteesta päälle päin voi nähdä ja joiden vaikutuksia ei välttämättä heti edes itse huomaa. 

Haitalliset ainesosat voivat heti näkyvien ulkoisten oireiden (ihottuma, rakkulat, turpoaminen) lisäksi esimerkiksi vaikeuttaa hedelmöittymistä tai vahingoittaa raskaana olevan sikiötä, nostaa verenpainetta tai aiheuttaa jopa pysyviä elinvaurioita. Oman kehon lisäksi piraattituotteet vaikuttavat myös yhteiskuntaan laajemmin, vaikkakin "vain" siellä jossain kaukana mistä tuotteet tilataan. Piraattituotteet saattavat nimittäin esimerkiksi tukea prostituutiota, ihmiskauppaa, huumekauppaa tai jopa terrorismia. Eikä se ole edes mitenkään harvinaista.

Laajemmin halpojen meikkien vaaroista ovat kirjoittaneet esimerkiksi Virve Vee sekä Daily Mail!

Pihistellä siis kannattaa, mutta ei kuitenkaan oman terveyden kustannuksella! Esimerkiksi värikosmetiikasta on helppo halutessaan pihistää, sillä passeleita vaihtoehtoja löytyy nykyään edullisinakin vaihtoehtoina pilvin pimein ilman, että niitä tarvitsisi tilata turvattomasti. 

Sen sijaan panostaa kannattaa niiden aiemmin mainitsemieni meikkipohjan sekä ihonhoitotuotteiden lisäksi ns. pitkäaikaisiin meikkipussukan asukkeihin, kuten siveltimien tai ripsentaivuttajan kaltaisiin välineisiin. Omat suositukseni näiden osalta ovat itselläni käytössä olevat Zoevan siveltimet sekä Cailapin ripsentaivutin!

Myös sellaisten meikkituotteiden laatuun ja kestävyyteen kannattaa panostaa, joiden tietää olevan käytössä jatkuvassa syötöllä. Esimerkiksi itselläni kulmiin käyttämäni Anastasia Beverly Hillsin Dipbrow Pomade tuntui aluksi kalliilta ostokselta, mutta onkin niin riittoisaa, että on lopulta kestänyt ihan tolkuttoman pitkään ja on siten säästänyt minulta monet uudet kulmakynähankinnat!

Kosmetiikkatuotteesta voi tsekata käyttöiän tästä purkki-ikonista. Esimerkiksi tämä ripsiväri säilyy avattuna 6M eli kuusi kuukautta.

Kokoelman ylläpito


Olipa oma meikkikokoelma sitten kuinka suuri tahansa, tulee ikä kaikessa kosmetiikassa jossain vaiheessa vastaan. Siksi omat meikit on hyvä käydä läpi tasaisin väliajoin ja heittää pois ne meikit joiden suositeltu käyttöaika on jo kulunut. Ripsivärit tulisi vaihtaa 3-6 kk välein eikä silmiin käytettäviä tuotteita tulisi jakaa kenenkään kanssa (silmätulehduksen riski). Huuli- ja silmäkynät, huulipunat ja -kiillot, luomivärit, poskipunat, puuterit ja kynsilakat taas saattavat kestää kyllä useammankin vuoden. Jos tuote kuitenkin alkaa näyttää, haista tai käyttäytyä erilaiselle, tai esimerkiksi murenee käsiin, on se aika heittää roskiin.

Purkeista, tuubeista ja pulloista löytyy aina merkki (ylläolevassa kuvassa), joka esittää sitä aikaa, jona tuote säilyy hyvänä avaamisen jälkeen. Siihen kannattaa kiinnittää huomiota! Tuotteen vanheneminen alkaa aina kun tuote on avattu ja altistettu ilmalle minkä vuoksi kaikki purkit ja purnukat kannattaa myös pitää visusti kiinni kunnes ne ottaa käyttöön.

Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että meikkejä ei saisi koskaan säilyttää kylpyhuoneessa tai vessassa! Tästä nyrkkisäännöstä huolimatta pelottavan moni nimittäin säilyttää kosmetiikkaa juuri siellä. Kosteus kuitenkin vääristää meikkien luontaista laatua, lyhentää välittömästi niiden ikää, sekä luo kutsuvan kodin bakteereille. Jos siis haluat meikeistäsi hyvän hygienian lisäksi irti myös täyden laadun, kannattaa ne siirtää pois kylpyhuoneesta. Meikkien säilyttäminen viileässä, kuivassa paikassa varmistaa sen, että meikit kestävät pidempään. Eli meikkejä ei myöskään kannata altistaa jatkuvalle auringonpaisteelle esimerkiksi ikkunalaudalla!


Luopuminen


Olen käsitellyt tavarasta luopumista jo laajemmin täällä. Kannattaa kuitenkin miettiä luopuessa niitä ihan perusasioita kuten sitä, että käyttääkö tuotetta oikeasti koskaan. Aloita huulipunien, luomivärien sekä kynsilakkojen karsiminen kartoittamalla löytyykö samankaltaisia sävyjä useampi kappale. Esimerkiksi huulituotteita voi kokeilla kämmenselkään ja tarkkailla tuleeko vastaan esimerkiksi punia, jotka ovat sävyltään, koostumukseltaan ja ihan jokaisella muullakin tavalla täysin identtiset.

Jos samanlaisia tuotteita löytyy, pohdi mikä niistä on paras tai käytössä eniten? Onko jokin samansävyisistä luomiväreistä esimerkiksi pigmenttisempi kuin toinen? Kuivuuko toinen sininen kynsilakka nopeammin kuin toinen sininen kynsilakka? Onko toinen huulipuna selkeästi laadukkaampi kuin toinen? Valitse kokoelmaasi vain the best of the best.

Vaikka tuote olisi ihan mielettömän ihana, ei se välttämättä pääse käyttöön omistajallaan. Itse esimerkiksi olen aiemmin lisäillyt kokoelmaani silloin tällöin värikkäitä luomiväripaletteja kunnes tulin lopullisesti siihen lopputulokseen etten yksinkertaisesti tykkää käyttää värejä silmämeikeissäni joten turha minun on niitä omistaa. Luovutin nuo värikkäät palettini eteenpäin ja nykyään olen onnellinen murrettujen sävyjen omistaja.

Kannattaa myös miettiä onko tuote jo antanut sinulle jo sen mitä se voi antaa? Ehkä sitä on käytetty tiettyyn tilaisuuteen tai tapahtumaan joka on mennyt jo aikapäiviä sitten, mutta sittemmin tuote on jäänyt tyhjänpantiksi? Ehkä se on tuntunut hyvältä idealta ostaessa, mutta ei niinkään enää kotona? Tai ehkä se on saatu lahjaksi, ja siitä luopuminen tuntuu röyhkeältä? Tuo tavara on kuitenkin silloin jo täyttänyt tarkoituksensa, se on tuonut iloa siinä hetkessä kun sitä on tarvittu ja nyt se ei enää sitä tuo, vaan pölyttyy laatikossa. Siitä on ihan okei luopua.

Itse olen lahjoittanut sekä käytettyä ja käyttämätöntä kosmetiikkaa ystävilleni ja sukulaisilleni aina kyllästymiseen asti. Myös kotonani olen pitänyt sellaista tuotelaatikkoa jota kyläilijät ovat saaneet tonkia ja ottaa halutessaan mukaansa mitä haluavat, tällainen laatikko on tietääkseni myös monella muulla sisällöntuottajalla, joka saa kauneustuotteita testiin valtavalla volyymilla. 

Minulle testiin lähetettyjä tuotteita olen myös lahjoittanut välillä muille sisällöntuottajille mikäli ne ovat olleet itselleni epäsopivia, mutta ovat kelvanneet jollekin muulle. Näin tein esimerkiksi testiin saamieni uusien ripsivärien kohdalla sinä aikana kun itselläni oli ripsenpidennykset. Koen, että näin myös yritykset, jotka lähettävät bloggaajille tuotteita markkinointimielessä voivat edelleen mahdollisesti saada lähettämistään tuotteista toivomansa hyödyn.

Lisäksi käyttämättömiä meikkejä voi esimerkiksi arpoa seuraajien kesken, myydä nettikirppiksillä tai vaikkapa Zadaassa tai tietenkin lahjoittaa niitä tarvitsevalle taholle kuten naistentaloille. Itse, sekä monet tuntemani muut bloggaajat ja jopa PR-toimistot lahjoittavat nykyään käyttämättömäksi jääneen kosmetiikan esimerkiksi Espoon Tyttöjen talolle.



Maailman ihanin ja kamalin asia

3/15/2018


Wien, 2014
Nimittäin ympäri maailmaa matkustaminen. Kun olin vielä teini-iässä, oli minulla hirveästi ystäviä jotka olivat kiinnostuneet matkustamisesta ja tekivätkin sitä paljon, he unelmoivat kielimatkoista tai vaihtovuosista ulkomailla ja itse en koskaan nähnyt viehätystä matkustamisessa. (Toisaalta olin itse jo pienenä lapsena matkustellut niin paljon, että ehkä juuri se oli vienyt minulta matkustamisesta sen jännittävyyden.) Vasta aikuisiällä huomasin itsekin kiinnostuneeni eri maista ja kulttuureista. Silloin myös oma intoni matkustamista kohtaan heräsi. Samalla heräsi myös huoli lentomatkailun päästöistä, joista kirjoitan tänään.

Tänä päivänä, vaikka olen todella kiinnostunut matkustamisesta, en vieläkään matkusta maapalloa ristiin ja rastiin kuukausittain. En myöskään ole lentänyt koskaan kotimaan sisäisesti tai naapurimaihimme Viroon tai Ruotsiin, enkä muista milloin olisin matkustanut jonnekin "ilman syytä." Jos katson matkustushistoriaani vaikkapa viimeisen kymmenen vuoden ajalta, olen niiden aikana matkustanut tapaamaan sukulaisiani tai ystäviäni, sekä juhlimaan äitini häitä. Sen sijaan niitä vähemmän hyviä tekosyitä ovat olleet esimerkiksi extempore-matka Hampuriin sekä työmatkat blogini puolesta Itävaltoihin sekä Tanskaan. 

Toisaalta kaikki nämä matkat ja valinnat niiden suhteen on tehty oman budjetin ja arjen puitteissa ja jos lompakkoni olisi pohjaton sekä kalenterini tyhjä, olisin saattanut matkustaa ympäri maailmaa tuhoten maapalloamme huomattavasti enemmän. Voin myöntää, että kun rakastuin matkustamiseen, ei kyllä käynyt kertaakaan mielessä millaista tuhoa se pallollemme tekee. Sinänsä en voi siis sanoa tehneeni hienoja ekologisia valintoja matkustaessani niin niin harvoin, vaan voin vain olla iloinen siitä, että tekoni ovat pysyneet päästöjen suhteen maltillisissa mittasuhteissa.

Nata esitti blogissaan hyvän näkökulman siitä, että entä jos joku jota rakastaa onkin kaukana. Se sai minut miettimään paljon omaa matkustamistani, sillä esimerkiksi iso osa suvustani asuu toisessa maassa sekä kaipaavat minua ja minä heitä. Onko silloin itsekästä lähteä, vai jäädä? Vaikka lentopäästöt ja maapallon väistämötön tuhoutuminen ahdistavatkin, niin myönnän olevani sen verran itsekäs, että tuntuisi ihan hirveältä olla näkemättä heitä enää koskaan himmaillakseni päästöjä.

Ihminen tässä elämässä nimittäin sitten kuitenkin haluaa ajatella sen verran itsekkäästi, että haluasi kokea ja nähdä mahdollisimman paljon, vaikka sitä ei tahtoisikaan tehdä maapallon kustannuksella. Se on kai se kultainen keskitie, jota tulisi tavoitella ja löytää kohtuus siinä minkälaisia valintoja tekee. Loppujen lopuksi nimittäin kaikkein ekologisinta tälle maapallolle olisi varmaan vain kuolla pois, mutta kun ihmisenä sitä haluaa kuitenkin elää ja tehdä kaikenlaista. Siksi tärkeää olisikin, että edes pyrkisi eläessään tekemään edes jotenkin päin fiksuja valintoja.


Vaikka jokaisen meidän henkilökohtaiset vainnat ovat tosi tärkeitä, peräänkuuluttaisin myös tosi paljon yrityksien vastuuta ekologisissa valinnoissa, sillä heillä on mahdollisuus vaikuttaa niin laajaan toimintaan, etenkin jos on kyseessä iso yritys. Sara kertoi omassa postauksessaan aiheesta maksavansa nykyään päästöjen kompensointia ja alkavansa vaatimaan tätä myös asiakkailtaan. Se on mielestäni tosi hienoa!

Esimerkiksi (tämä poikkeaa nyt aika sivuraiteille tuosta lentämisestä, mutta koskee ekologisuutta kuitenkin) omassa päivätyössäni asiakkaat halusivat ennen aina ostoksilleen kassin. Vuoden vaihteessa yritys jolle työskentelen teki päätöksen, että järkevöittäksemme ostoskassien tuhlaamista, kaikista ostoiskasseistamme tulisi maksullisia. Ostoskassien menekki on pysähtynyt lähes kokonaan, sillä yhtäkkiä jokaiselta asiakkaalta löytyykin laukun pohjalta oma kestokassi tai itseltään kaksi tervettä kättä jolla he saavat ostokset kannettua ilman kassiakin.

Lisäksi moni asiakas on ollut jopa iloinen siitä, että kassit ovat muuttuneet maksullisiksi ja se on herättänyt paljon hyviä keskusteluja kestävästä kehityksestä. Keskivertokuluttaja tuntuu olevan vuosi vuodelta tietoisempi, ja on oikeastaan mielestäni tosi hienoa, että kuluttajat nykyään vaativat yritykseltä (ja yrittäjiltä) ekologisempia valintoja. Siksi ymmärrän myös lukijoiden suuttumuksen sekä painostuksen saada bloggaajat ottamaan tähänkin asiaan enemmän kantaa.

Kyllähän se ajatus minuakin suututtaa. Etenkin kun itseäni on lähivuosina alkanut kiinnostaa erilaiset upeat luontokohteet ulkomailla - tuntuu niin surulliselta ajatella, että päästäkseni niiden luo minun pitäisi mahdollisesti satuttaa juuri tätä rakasta palloamme niin radikaalisti. Ymmärrättekö mitä tarkoitan? Tuntuu niin äärimmäisen itsekkäältä ja nurinkuriselta ajatukselta ihailla jotain niin paljon, että on valmis tuhoamaan sen vain jotta voisi "saada sen itselleen."

Kuten edellisessä postauksessani mainitsinkin, ei kukaan voi olla kaikessa täydellinen. Silti voi aina kuitenkin pyrkiä edes kohti vähän parempia valintoja ihan omassa arjessa. Vaikkei lihasta luopuisikaan kokonaan, olisiko mahdollista syödä suurin osa viikosta kasvispainotteisesti? Olisiko muovipussin sijaan mahdollista kantaa arjessa mukana kestokassia? Vaikka matkustaminen olisi suurin intohimo, olisiko siinä mahdollista suosia muita siirtymäkeinoja kuin lentämistä tai edes pyrkiä lentämään vähän vähemmän kuin kymmenen kertaa vuodessa? Tai voisiko vaikkapa tehdä yhden hieman pidemmän reissun sen sijaan, että tekisi jatkuvasti pieniä viikonloppureissuja? Jos ei pysty tinkimään lentämisestä, pystyisikö luopumaan autosta? Jos tuotat sisältöä matkustamisesta, olisiko sitä mahdollista tuottaa toisella kulmalla? Olisiko mahdollista tuoda esiin enemmän kotimaan matkailua tai erilaisia vaihtoehtoja siirtymän toteuttamiseen esimerkiksi juna- tai vesireittejä hyödyntäen? Tai vaikkapa kirjoittaa road trippailusta ihan vain autolla?


Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kerran tai kaksi vuodessa jos matkustaa (lentäenkin) niin se on vielä kohtuullista vaikka epätoivottuja päästöjä siitä seuraakin. Toisaalta tämä on silti aika helppo mielipide laukaista omassa blogissa kun itse matkustaa muutenkin juuri sen 0-2 kertaa vuodessa, eikä samaistumispintaa ole esimerkiksi niihin ihmisiin joiden työssä matkustaminen tuntuu olevan elinehto.

Jos jaksoit lukea tänne asti, haluaisinkin kuulla sinun ajatuksiasi aiheesta ekologisuus ja matkustaminen! Mikä on mielestäsi kohtuullista? Mitkä ovat sinun vinkkisi oman hiilijalanjäljen pienentämiseen? Somessa voi käyttää Henriikan keksimää häsää #kestäväreissu!


Lue aiheesta myös täältä:



Ajatuksiani asioista, joita ei saisi ajatella julkisesti

3/12/2018

Minusta on ihan suunnattoman siistiä, että juuri nyt tällä hetkellä on jokaisella koko maailma vain ruudun ja näppäimistön päässä ja mahdollisuus saada oma äänensä kuuluviin. Monella bloggaajalla ja muillakin somevaikuttajalla on todella laaja seuraajakunta, joka monella vieläpä koostuu edelleen kasvavista, helposti muovattavista nuorista sekä nuorista aikuisista. Bloggaaminen ja vaikuttaminen on vahva markkinointityökalu, joten ensisijaisesti vaikuttajilla on mahdollisuus vaikuttaa seuraajiensa kulutustottumuksiin.

Laaja seuraajakunta tuo myös tietynlaisen vastuun. Tai no, ei puhuta vielä edes tuosta vastuusta, vaan sanotaan nyt ensin, että se tuo tietynlaisen uniikin ja mielettömän mahdollisuuden myös vaikuttaa kulutusta tärkeämpiin asioihin. Vaikuttajilla on mahdollisuus kyseenalaistaa asioita tai käyttää oma alusta yhteiskunnallisesti tärkeiden asioiden esille tuomiseen tai kyseenalaistamiseen.


Sinänsä ei siis ihme, jos lukijat joskus turhautuvat siihen jos vaikuttajat eivät nosta esille näitä astetta tärkeämpiä asioita. Ihan mieletön mahdollisuus ja se jätetään käyttämättä! On mielestäni mielenkiintoista välillä analysoida mihin vaikuttajat oikeasti vaikuttavat. Tässä palataan siihen aiemmin mainitsemaani vastuuseen; onko sisällöntuottajan vastuu ensisijaisesti nostaa esille näitä "tärkeämpiä" asioita? 

Mielestäni ei ole, sillä on täysin ymmärrettävää, että vaikkapa kauneuteen keskittyvä blogi ei halua kirjoittaa ihmiskaupasta. Mutta mielestäni jokaisen olisi kuitenkin hyvä kantaa vastuu siitä, että se sisältö mitä itse tuottaa olisi edes jotenkin vastuullista omalla aihealueellaan ja tukisi yhteistä hyvää. Etenkin jos vaikuttaminen ja sisällöntuottaminen on oma työ, eikä harrastus.

Olen aina äärimmäisen ylpeä, kun joku ystävistäni, jotka tekevät työkseen blogia, videoita tai somea, haluaa keskustella vastuullisuudesta sisältönsä toteuttamisessa tai kysyvät mielipidettäni siitä miten vaikkapa jotkut kamppisideat voisivat toteutuessaan vaikuttaa nuoriin seuraajiin. Se osoittaa vastuuntuntoisuutta, mikä on alalla mielestäni äärimmäisen tärkeää.

Sitä myös seuraajat tuntuvat vaativan vuosi vuodelta yhä enemmän. Väittäisin kuitenkin myös, että lähes jokainen vaikuttaja tietää kyllä mitkä ovat ne muurahaispesät joihin ei kannata kovin kevyesti tökkiä. Näitä aihealueita ovat mm. uskonto, politiikka, ekologisuus sekä raha ja kuluttaminen. Kynnys niiden kirjoittamiseen on huomattavasti suurempi, vaikka voisi kuvitella, että esimerkiksi kuluttamisen kritisointi voisi olla äärimmäisen luontevaa juuri siellä missä kuluttamista eniten markkinoidaan - mutta juuri siksi se ei ole.

Miksi ei? No, kommentointipolitiikka on nyt vuonna 2018 jo aika kärkästä joten miksi yksikään sisällöntuottaja haluaisi välttämättä asettaa itsensä tulilinjalle käsittelemällä niitä aiheita, joiden tietää herättävän tunteita laidasta laitaan niin, että itse jää keskelle maalitauluksi. Niin surullista kuin se onkin, on vain helpompaa kirjoittaa pinnallisemmista asioista kuten siitä mikä on ollut lähiaikoina oma suosikkihuulipuna, kuin ottaa kantaa vaikka Suomen maahanmuuttopolitiikkaan tai sote-uudistukseen. 

Sitä paitsi, metatasolla se huulipunakin saattaa lopulta olla paljon tärkeämpi kuin mitä ensin saattaa tuntua. Tyyli niin meikkien kuin vaatteidenkin kautta on monelle äärimmäisen tärkeä tapa ilmaista itseään, eikä sitäkään pidä vähätellä, sillä se voi antaa monelle paljon vaikka saattakin tuntua ajatuksena pinnalliselta. 

Siihen on nimitäin lopulta syynsä miksi niin moni kuluttaa "pinnallista" sisältöä ja miksi niin moni tekijä haluaa sellaista tuottaa. Kun aloitin itse tämän blogin aikoinaan kauneuteen keskittyneenä, sen oli tarkoituskin olla hengähdyspaikka omista arjen ongelmista ja kaikesta ikävästä mitä maailmassa tapahtuu. Joskus on ihanaa vain unohtaa kaikki ja kirjoittaa tuhat sanaa huulipunasta. Juuri se pinnallisuus oli tietyllä tavalla blogini päätarkoitus, vaikka sanana sillä onkin ikävä sävy. 

Kun palasin blogini ääreen tänä vuonna uudestaan, ovat tarkoitusperäni sen suhteen monella tapaa muuttuneet. Siinä missä ennen halusin saada ihmiset rentoutumaan ja unohtamaan ajattelun, on tavoitteenani nyt nimenomaan saada ihmiset ajattelemaan, ja kuulla ihmisten ajatuksia erilaisista aiheista.

Uskonkin, että parhaat kannanotot tärkeämmistä aiheista tulevat bloggaajilta ja muilta tekijöiltä itseltään luontevasti silloin kun siihen rohkaistaan ja annetaan tilaa, muttei vaadita kuin siihen oltaisiin automaattisesti oikeutettuja. On mielestäni ymmärrettävää, ettei joku halua kirjoittaa kulutustottumuksistaan jos yrittää niissä petrata vielä itsekin ja tietää, että matkaa on vielä paljon, tai jos ei halua ottaa kantaa esimerkiksi ajankohtaisiin poliittisiin aiheisiin, jos ei se ole oma vahvuusalue, eikä niistä osaa oikein argumentoida. Joskus on isompi teko jättää juuri ne tärkeät aiheet niille keillä on siitä enemmän sanottavaa, tietoa ja kokemusta.

Samalla mielestäni tämänhetkisessä vaikuttajakulttuurissa yleisesti kiinnostavinta on kuitenkin juuri se, että me olemme kaikki vain ihmisiä, niin tekijät kuin seuraajatkin, keskeneräisiä jokainen ja kaikki omalla matkallamme. Ei meidän tarvitse olla täydellisiä ja juuri sekös meissä kaikissa onkin niin mielenkiintoista. Hiljalleen jokaista meistä taitaa kiinnostaa enemmän se kuka niiden täydellisten instagram-kuvien takaa oikeasti löytyy, kuin ne täydelliset kuvat itsessään.

Siksi haluaisin rohkaista myös meitä tekijöitä ottamaan rohkeammin kantaa epäkohtiin, joihin meillä on mahdollisuus vaikuttaa! Uskon, että jokaisella sisällöntuottajalla on jokin myös laajemmassa mittasuhteessa merkityksellinen aihe, jonka käsitteleminen tuntuu luontevammalta. Toinen voisi varmasti paasata sivutolkulla sukupuolivähemmistöjen oikeuksista, vaikkei osaisikaan käsitellä turkistuotantoa tai Dubaita matkakohteena. Toisella taas voi mennä aivan toisin päin. Usein on tärkeä teko jo puhua omista kokemuksistaan, se voi tuoda sanoiksi sen, mitä joku toinen samaa kokenut ei ehkä aiemmin ole itse osannut jäsennellä sanoiksi.

Itse olen aina ollut intohimoinen tuomaan kanavissani esiin mielenterveysongelmia sekä kehopositiivisuutta. Ne ovat itselleni läheisiä aiheita, joista minulla on paljon sanottavaa ja se on antanut myös itselleni äärimmäisen paljon. Vaikka se ilahduttaakin ihan tosi paljon jos joku kommentoi, että on luottanut minun suositukseeni ja ostanut sen perusteella uuden ripsivärin, niin on ihan hiton paljon koskettavampaa kuulla, jos olen saanut jonkun hakemaan hoitoa masennukseensa. Ne ovat niitä tärkeitä ja äärimmäisen merkityksellisiä askelia, joihin vaikuttajien on mahdollista rohkaista seuraajiaan. 


Muutamia ajatuksiani asioista, joita ei saisi ajatella julkisesti



Uskonto:
Olen ollut uskonnosta niin montaa mieltä, etten osaisi käsitellä sitä blogissani mitenkään kompaktisti. Olen itse eronnut kirkosta heti kun se oli mahdollista, sillä en usko järjestäytyneisiin kirkkokuntiin enkä allekirjoita täysin mitään uskontoa. Minusta on hienoa jos joku saa uskosta vahvistusta parempaan moraaliin tai toivoa rankoissa elämäntilanteissa. Samalla en kuitenkaan hyväksy sitä millaisia asioita uskolla saatetaan oikeuttaa. Mielestäni myös yhteiskunta on liian järjestäytynyt kirkon ja sen historian mukaisesti. Olen itse kuulunut aikoinaan evankelisluterilaiseen kirkkoon ja sittemmin ortodoksiseen kirkkoon. Jälkimmäinen tuntui enemmän omalta, sellaiselta lämpimältä ja lempeältä. Ihailen sitä, kuinka Kreikassa (missä sukujuureni ovat) uskonto on arkinen osa arkea ja vaikkapa kauppamatkalla saatetaan käydä sytyttämässä kynttilä kirkossa ja keskittämässä itsensä tärkeisiin asioihin uskon äärellä. Suomessa ote uskontoon tuntuu pelottavammalta, en osaa selittää miksi.

Politiikka: Olen aina ollut utelias politiikasta, mutta todella huono ottamaan asioista selvää. Siksi en sitä ole myöskään käsitellyt koskaan missään kanavissani. Vaikuttamaan pyrin lähinnä äänestämällä kuntavaaleissa sekä presidentinvaaleissa. Jälkimmäisissä olen viime kierroksilla äänestänyt Pekka Haavistoa. Viimeisimpänä eniten tunteita on herättänyt Donald Trumpin valinta Yhdysvaltojen presidentiksi. Se on ehkä ensimmäinen kerta elämäni aikana kun mikään poliittinen tapahtuma on saanut minut tärisemään ja pidättelemään itkua, vaikka kyse ei ollut edes kotimaani politiikasta. Mielestäni surullisinta ei ollut se, että Trump on nyt Yhdysvaltojen presidentti vaan se, että niin moni äänesti häntä siitä huolimatta sen vuoksi millaista hänen kampanjointinsa oli. Koska kuitenkin tiedän politiikasta niin vähän, en keskustele siitä juuri koskaan, sillä argumentointini jäisi hyvin hataraksi.

Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt: Lähipiiriini on lapsesta asti kuulunut seksuaalivähemmistöjen edustajia ja olen aina pyrkinyt tukemaan näitä vähemmistöjä parhaani mukaan myös aikuisiällä. Myönnän etten aina ole tiennyt mikä siihen olisi ollut paras tapa minkä vuoksi en ole ollut niin aktiivinen kuin olisi mielestäni ideaalia. Minusta on hienoa, että myös sukupuolesta ja sen moninaisuudesta on viime vuosina alettu puhua huomattavasti enemmän julkisesti. Koen itse oppineeni siitä paljon, vaikka jotkut asiat ovat itsellenikin olleet hankalia sisäistää. Oppimiseen on auttanut se, että olen pyrkinyt ottamaan asioista enemmän selvää ja kuunnellut vähemmistöjen kokemuksia ja toiveita. Mielestäni ei haittaa, vaikka monet sukupuolta tai seksuaalisuutta koskevat asiat tuntuisivat itselle ensin vierailta, tärkeintä on olla kunnioittava ja pitää korvat auki valmiina oppimaan. Itse pyrin sisällössäni ottamaan nämä vähemmistöt huomioon siten, että jos sivuan kirjoittamassani sisällössä sukupuolia tai seksuaalisuutta, oikoluen tekstini vähintään yhdellä vähemmistöjen edustajalla toivoen heiltä palautetta tekstin parantamiseen. Suomessa on mielestäni päästy hienosti eteenpäin monessa näitä vähemmistöjä koskevassa asiassa, mutta parannettavaa löytyy vielä huimasti. Näistä ehkä päällimmäisenä mieleeni tulee translaki.

#metoo: Mielestäni on todella surullista, että seksuaalinen häirintä on kriminalisoitu vasta muutama vuosi sitten, mutta toisaalta se kertoo onneksi siitä, että jokin on muuttumassa. Minusta on hienoa, että seksuaalista häirintää on myös alettu käsitellä laajemmin julkisesti. Surullista on sen sijaan ollut nähdä millaisia kommentteja tai vastareaktioita se on joiltain osin herättänyt. Olin itse viime syksynä aktiivisesti osana erästä jupakkaa, jonka tiimoilta olin yhteydessä lukuisiin seksuaalista häirintää tai r*aiskauksen kokeneisiin naisiin päivittäin pyrkien olemaan heidän tukenaan. Se sai minut suhtautumaan vielä intohimoisemmin aiheeseen. Jokaisella ihmisellä tulisi mielestäni olla oikeus koskemattomuuteen sekä päätäntävalta omasta kehostaan sekä sen seksualisoinnista.

Mielenterveys:
Olen blogissani käsitellytkin masennustani niin avoimesti kuin olen kyennyt. Se tuntui aluksi vaikealta, mutta sen jälkeen äärimmäisen vapauttavalta ja olen onnellinen, että päätin tuoda sen julki. Tavallaan on harmi, että mielenterveyden ongelmat ovat vieläkin tabu, mutta on hienoa, että niitä on kuitenkin tuotu paljon enemmän esiin viime vuosina. Aluksi minua harmitti se, että masennusta ja muita mielenterveysongelmia käsiteltäessä puhutaan usein menestystarinana kun ongelma on selätetty, se tarjoaa toki toivoa muttei välttämättä vertaistukea. Sittemmin olen ymmärtänyt, että voin esimerkiksi omakohtaisesti masennuksen puolesta sanoa, että se on ajoittain niin rumaa ja raakaa, että siitä kirjoittaminen avoimesti reaaliajassa voisi olla liian triggeröivää. Olen itse pyrkinyt teksteissäni kulkemaan näiden näkökulmien välimaastossa, tuomaan esiin masentuneen raakaa arkea, kuitenkin samalla tarjoten toivoa ja kertoen parantumisestani. Tulevaisuudessa haluaisin käsitellä enemmän yksinäisyyttä.

Ruokavalio: Varsinkin ylipainoisena ihmisenä, en ole koskaan halunnut ottaa mitenkään näyttävästi kantaa ruokavaliooni, sillä minuthan revittäisiin palasiksi. Syön kuitenkin mielestäni pääosin terveellisesti. Olen sekasyöjä, mutta suosin paljon kasvispainotteisia ruokia sekä vegaanituotteita. Punaista lihaa en syö kovin usein. Pyrin pääasiassa syömään puhtaasti niin, että ruokaa olisi käsitelty mahdollisimman vähän. Olen kokenut sen ajatuksen omalla kohdallani kaikkein parhaimmaksi pohjaksi terveelliselle ruokavaliolle. Toivon, että tulevaisuudessa voisin siirtyä täysin vegaaniseen ruokavalioon, mutta tällä hetkellä minulla on niin paljon muita ongelmia syömisen kanssa, että minun pitää ensin keskittyä niiden hoitamiseen. Teen kuitenkin parhaani sen puitteissa minkä koen omassa arjessani mahdolliseksi, ja pyrin jatkuvasti oppimaan lisää ravinnosta.

Raha: Minä olen aina ollut ihan pirun huono rahan kanssa. Muuttaessani omilleni ei minulla ollut minkäänlaista kosketusta rahan viisaaseen käyttöön. Olin myös tuolloin aloittanut juuri bloggaamisen, jonka kulutuskeskeisyys vaikutti näin jälkikäteen mietittynä paljon siihen, kuinka käytin rahaa. Nyt kun katson taaksepäin aikuisikääni tähän asti, toivon etten olisi nuorena ollut rahan kanssa niin tyhmä kuin olen ollut. Se vaikuttaa elämääni edelleen sillä olen vasta nyt muodostamassa tervettä suhdetta rahaan ja oppimassa sen käyttöä järkevästi. Tästä haluaisin kirjoittaa enemmän joskus myöhemmin, sitten kun olen oppinut enemmän!

Kuluttaminen ja sen eettisyys: On ihan totta, että tässä maailmassa uhrataan ihan todella paljon liikaa turhan kuluttamisen vuoksi. Sivusinkin tuossa aiemmin, että olen itsekin ollut holtiton rahan kanssa, se on heijastunut tietenkin myös omaan kuluttamiseen mikä ei aina ole ollut kovin vastuullista. Nykyään suoraan sanottuna hävettää, kun miettii mihin kaikkeen on tullut rahaa välillä kulutettua. Nykyään pyrin tekemään kestävämpiä valintoja monella tapaa, ja saatan myös säästää rahaa pidempään saadakseni jonkun asian minkä todella haluan, sen sijaan, että ostaisin halvalla jonkun vähän samanlaisen tai esimerkiksi tukisin kiinakauppojen (Wish, eBay jne.) toimintaa. Pyrin oppimaan kuluttamisen eettisyydestä jatkuvasti lisää ja tiedostan, että omassa toiminnassani on vielä paljon parannettavaa.

Muu, mikä? Kysy kommenteissa!



Lue myös:



A surprising turn of events

2/18/2018



Juuri kun kirjoitin teille kuukausi sitten hiusten kasvamisesta sekä kärsivällisyydestä sitä odotellessa, niin itselläni loppui kärsivällisyys nyt kesken. Haikailen toki edelleen pitkien hiusten perään sillä se on se mikä itselläni tuntuu eniten "omalta." Latvani olivat kuitenkin niin huonossa kunnossa, että halusin vielä enemmän kuitenkin terveet hiukset. Kun vielä tiesin, että huonolaatuisten latvojen leikkaaminen tarkottaisi myös sitä, että hiuksissani olisi vihdoin vain ja ainoastaan täysin oma väri, oli päätös jo aika selkeä. 

Olin jo makustellut asiaa jonkin aikaa, ja fiilistellyt Pinterestissäkin kaikkia ihania lob-kuvia. Hiljalleen sitten rohkaistuin marssimaan kampaajalle ja kyselemään josko heillä olisi ehkä mahdollisesti aikoja lähikuukausina hiusten leikkuuseen, kävikin sillä lailla hassusti, että kampaajalla oli siltä istumalta tunti aikaa ja muutos päätettiin toteuttaa heti!

Siinä en kauheasti sitten ehtinytkään stressata kun nips ja naps, hiukset olikin jo leikattu. Kun katselin lähes olematonta karvakasaa kampaamon lattialla, päädyin siihen tulokseen ettei niitä kyllä tule ikävä. Vaikka hiukset ovatkin nyt huomattavasti lyhyemmät, olivat latvat niin huonossa kunnossa, että ei niistä kyllä kauheasti iloa ollut!

Muutos on myös sinänsä jännittävä, sillä se tuo uusia haasteita omaan hiustenlaittooni. Minulla ei nimittäin ole aavistustakaan minkälaisia kampauksia tällaisiin hiuksiin sitten voi tehdä, en osaa tällä hetkellä laittaa edes ponnaria!

Nyt tässä sitten elelen elämääni muina muijina lyhythiuksisena. Se tuntuu äärimmäisen oudolta, sillä minulla ei koskaan ole ollut näin lyhyitä hiuksia! (Tai no, on varmaan joskus koska en syntynyt ihan tällaisella pehkolla kuitenkaan, mutta siitä on jo niin paljon aikaa, että melkein sama kuin ei olisi koskaan ollut.) Tuntuu omituiselta kun ei itse näe omia hiuksiaan katsoessaan alas, ja kun hiukset eivät jääkään jumiin olkalaukun hihnan alle tai sotkeudu kaulahuiviin. 

Olen muuten saanut ihan hirveästi kehuja uusista hiuksistani, joten muutos ei ollut ollenkaan huono! Vaikka lyhyt tukka tuntuukin vielä vieraalta, on ihanaa tietää että se voi hyvin ja, että nyt on kasvamassa paksu, omanvärinen tukka - kunhan muistan pitää siitä hyvää huolta. 

Joanna 2.0

2/11/2018

 
Mulla on ollut tässä elämässä nyt vähän kaikenlaista. Sellasta ihmeellistä kipuilua ja paniikkia asiasta jos toisesta, sellaista mitä ihan mielellään voisi olla vähän vähemmänkin. Toisaalta juuri sellainen kipuilu kasvattaa ja opettaa itsestä paljon. Kaiken tämän kriiseilyn keskiössä on tuntunut olevan kuitenkin yksi ja sama teema: kuka helvetti minä olen ja mitä ihmettä minä oikein haluan?

Tämä kriiseily ei toki ole ehkä kovinkaan poikkeuksellista, etenkään tässä iässä. Täytin perjantaina 27-vuotta mikä tarkoittaa sitä, että kolmekymppiset lähestyvät uhkaavasti. Tässä kohdassa elämää onkin viimeistään ehkä ihan normaalia vähän pysähtyä ja miettiä, että mitä minä oikein elämäsäni haluan tehdä ja saavuttaa ja millainen minä ihmisenä olen tai millaiseksi haluan tulla.

Onneksi olen oppinut sentään jotain itsestäni, nimittäin sen että tällaiset kipuilun aikakaudet etenevät itselläni aina samalla kaavalla; ensin tulee säikähdys (ai niin mites mun elämä!) ja paniikki (en ole saanut mitään aikaan!) ja sitä seuraavat ajatustason toimenpiteet (mitä minun pitäisi saada aikaan?) jota seuraavat ensin yhteiskunnan paineet (mitä minun pitäisi haluta saada aikaan?) ja sitä taas seuraa syvä identiteettikriisi (kuka minä olen ja mitä minunlaiseni ihminen haluaa saada aikaan?) ja siitä taas seuraa loputon syöksykierre, jossa käyn läpi näitä kysymyksiä uudestaan ja uudestaan kunnes ne ylikuormittavat minut kokonaan ja tiedän kaikesta jotenkin vähemmän kun tiesin alunperinkään.

Tuttua? Minulle ainakin.
 

Onneksi olen kuitenkin lähivuosina myös löytänyt itsestäni uuden ominaisuuden tähän kuluttavaan ajatuskierteeseen, ja se on ratkaisukeskeisyys, uusi ominaisuus joka jostakin nykyää hyppää mukaan ja pistää stopin tälle kaikelle hulluudelle. Se on se tyyppi, joka käskee hengittämään syvään, lopettamaan psykoilun ja ottamaan minua itseäni niskasta kiinni ja ryhtymään tuumasta toimeen. 

Miten se sitten tapahtuu? Käytännössä ihan vaan vastaamalla niihin kysymyksiin, joita olen päässäni pyöritellyt. Mitä konkreettisemmin sen voi tehdä (esimerkiksi kirjoittamalla) niin sen parempi. On tärkeää, että omat tavoitteet ovat jotenkin mitattavia ja, että osaa olla itselleen armollinen ja iloita myös niistä pienistä onnistumisista. Samaan aikaan voi olla hankalaa päästä töissä kaikkiin tavotteisiin, pitää kotia Dekon sivujen mukaisella siisteystasolla, käydä sunnuntaisin kirkossa, toteuttaa luovuuttaan, juoda tarpeeksi vettä, liikkua aktiivisesti, seurustella tai tinderöidä, nauttia auringosta, vastata kaikkien viesteihin, pysyä täysissä järjissään, syödä kaikki vitamiinit, selviytyä ja noin niin kuin yleisesti olla onnellinen. On tärkeää muistaa, että pienetkin teot kohti omia haaveita tai tavotteita ovat aina askel oikeaan suuntaan.

Olen esimerkiksi sitten kuukausi kirjoitetun vuositavoite-listaukseni jälkeen kokenut monia pieniä onnistumisia sosiaalisuuden saralla, heittäytyessäni enemmän sosiaalisiin tilanteisiin yksin ja olenkin ehtinyt jo tutustumaan muutamaan uuteen ihmiseen! Siis miettikää, minä olen todella mennyt useampiinkin pippaloihin ihan yksin, jutellut siellä ihan (tai lähes) tuntemattomille ja vieläpä selviytynyt ulos hengissä! Olen näistä saavutuksista (lähes naurettavan) ylpeä sillä tiedän miten haastavaa se minulle on ollut. Taputtelen siitä itseäni selkään, mutta samalla tiedän myös ettei työ ole vielä ohi ja petrattavaa on paljon, on edelleen ihmisiä joihin haluaisin tutustua mielelläni vielä paremmin, mutta rohkeus tehdä aloitetta ei ole vielä kasvanut tarpeeksi suureksi.

No, sosiaalisuuden lisäksi, millainen on tämä Joanna 2.0 jota oikein tässä rakennan? Millaiseksi haluan tulla (tässä on toki tärkeää muistaa pysyä myös omana itsenään eikä tehdä itsestään jotain mitä ei ole, mutta aktiivinen itsensä kehittäminen on tietenkin suotavaa ja puhun tässä lähinnä siitä) ja millaiseksi haluan elämäni rakentaa? Mitä kaikkea olen tässä pyöritellyt mielessäni? 
 

Moni niistä seikoista heijastuu juuri tuohon sosiaalisuuteen, ja siksi olen käsitellyt sitä nyt niin paljon. Tällaisia seikkoja ovat mm. rohkeus, spontaanius sekä kyky olla oikeasti läsnä toiselle. Tiedättekö kun tapaa jonkun henkilön joka on aidosti todella läsnä ja kiinnostunut sinusta ja kanssasi keskustelusta? Sellaiseksi haluaisin kasvaa, ja minusta tuntuu että olen ollut lähiaikoina niin omissa maailmoissani etten ole kyennyt siihen. Se on harmittanut tosi paljon.

Blogissani olen paljon myös miettinyt sitä millaista blogia haluan kirjoittaa ja muutenkin millaista sisältöä haluan tuottaa, kuinka pysyä aitona tässä kaikessa blogiruljanssissa ja kuinka pystyisin kuitenkin samalla myös tuottamaan sellaista sisältöä josta lukijani nauttisivat. Omaa elämää ja ajatuksia (kuten tämä postaus) on jotenkin vaikeampi jakaa, tulee sellainen olo että "eihän tämä ketään kiinnosta" vaikka toisaalta tuntuu, että juuri sellaista aitoa, päiväkirjamaista sisältöä kaikki lukijat tällä hetkellä janoavat. Lopulta olen yksinkertaisesti päätynyt uudestaan ja uudestaan siihen lopputulokseen, että omaa blogiani minun kuuluu tehdä juuri siten kuin haluan, ne tyypit jotka siitä ovat kiinnostuneita löytävät sen kyllä ja ne jotka eivät, löytävät itselleen jotain muuta. Tätä mentaliteettia yritän muutenkin soveltaa elämääni olipa kyse sitten blogista tai jostain muusta.

Tuo aiemmin mainitsemani rohkeus näkyy myös varmuutena omassa tekemisessä, ja siinä olen onneksi huomannut viime vuosina paljon kasvua elämäni eri osa-alueilla. Esimerkiksi työssä varmuus näkyy voi näkyä vaikkapa siinä, että uskaltaa oma-aloitteisesti esittää omat mielipiteensä tai oman näkemyksensä. Elämässä varmuus voi näkyä mielestäni myös vaikkapa siinä, että asettaa itsellensä tavotteita joita kohti pyrkii ja siinä, että uskaltaa rohkeasti näyttää olevansa eri mieltä asioista, jos sitä on. Varmuus ja luotto itseen on oikeastaan elintärkeää. Ehkä siksi olenkin vähän kipuillut eri asioissa koska varmuuteni on ollut vähän hukassa, eihän sekään ole tunteena täysin vankkumaton.

Isosti ajatuskuplassani on lähiaikoina ollut läsnä myös omien unelmien tavoittelu, eli ihan arki ja myös oma työskentely arjessa. Olen tällä hetkellä töissä viisi päivää viikosta myymäläesimiehenä, se on jotain mihin en koskaan olisi ajatellut päätyväni, mutta päädyimpä kuitenkin ja olen siinä vieläpä ihan hyvä. Se ei kuitenkaan ole intohimoni, enkä nauti siitä samalla lailla kuin monen muun luovan asian tekemisestä. Takaraivossa onkin lähiaikoina paukuttanut erityisen lujaa ajatus siitä, että pitäisi ottaa askel oikeaan toiseen suuntaan ja jahdata jotain mitä oikeasti haluan eikä toteuttaa sitä mikä on turvallista ja hyväksyttävää. 

Liian usein näinkin isoissa päätöksissä kuitenkin lopulta se mukavuusalue voittaa, ja siksi tämä on tuottanut erityisen paljon päänvaivaa viime aikoina. Joskus on pelottavaa edes sanoa ääneen mitä oikeasti haluaa etenkin jos se tuntuu jotenkin tosi hullulta ja typerältä!

Tuosta varmuudesta vielä; yleisesti elämässä(ni) tuo varmuus näkyy myös usein siinä, että uskaltaa oikeasti pyytää mitä haluaa. Se on äärimmäisen tärkeä taito, mutta ei todellakaan mikään itsestäänselvyys. On pelottavaa pyytää mitä haluaa! Itse olen ainakin maailman huonoin pyytämään palveluksia tai myymään itseäni mihinkään oma-aloitteisesti. En halua olle kenellekään vaivaksi ja kai se myös juontaa juurensa jonnekin perisuomalaiseen ajatusmaailmaan siitä, ettei itsestään kuulu tehdä mitään numeroa. Mutta miksei kuuluisi? Ei kukaan tule hakemaan kotiovelta toteuttamaan sun unelmia jos et itse tee niitä koko maailmalle selväksi ja lähde niitä jahtaamaan. Sitä olen itselleni yrittänyt hokea myös. 

En tiedä saako kukaan näistä ajatuksista kiinni tai onko joki kipuillut samanlaisten ajatusten kanssa? Teki vain mieli purkautua johonkin ja tekipä hyvää! 




Lisää konkreettisia tavoitteita itselleni: 

  • Tutustu lisää uusiin ihmisiin, ja ylläpidä näitä suhteita
  • Säästä rahaa uuteen kameraan ja osta sellainen vielä tänä keväänä
  • Valokuvaa enemmän, myös ihan arkena ja ihan "turhaan"
  • Ole oma-aloitteisesti läsnä ystävillesi ja läheisillesi päivittäin
  • Käytä salikorttiasi viikottain ja syö säännöllisesti ja hyvin ( = pidä huolta terveydestäsi)
  • Säästä rahaa Kreikan matkaan sukulaisten luo, ja matkusta sinne heinäkuussa
  • Ota askel oikeaan suuntaan työrintamalla, pienikin askel riittää
  • Kiitä ja kehu ääneen niitä ihmisiä jotka inspiroivat
  • Säästä rahaa kampaajaan ja käy leikkauttamassa long bob
  • Vie kaikki kirpputorille varatut vaatteet tänä vuonna kirpputorille ja luovu niistäkin jotka eivät siellä mene kaupaksi
  • Lue edes yksi kirja ennen kesää



Täydellisen luonnollinen

1/27/2018


Olen aina (siis siitä saakka kun olen sellaisia osannut ottaa) muokannut kuviani, niin itsestäni ottamia kuin ympäristöstänikin. Olen aina pitänyt siitä, se on ollut sekä tapani tuoda kuvan parhaat puolet esiin, että luoda niihin jonkinlaista sielunmaisemaa esimerkiksi väreillä tai muokkaamalla erilaisia pintoja.

Tämä on pätenyt tietenkin kaikenlaisiin henkilökuviin, myös sellaisiin joita olen ottanut itsestäni. Kuviin, joita vapaaehtoisesti itsestään julkaisee, tahtoo tietysti tuoda usein esiin itsensä parhaat puolet, poseerata parempi puoli kasvoista kameraan päin, etsiä sellaista valaistusta joka kumoaisi tummat silmänaluset sekä halutessaan vielä puskea kuva sellaisten kuvanmuokkausfilttereiden läpi, joiden kanssa se pääsisi täysiin oikeuksiinsa.

Oma epävarmuuskohtani ovat aina olleet silmänaluset, sillä minulla on ns. hollowed eyes, joista olen aina ollut epävarma ja siksi etsinyt aina tuotteita, tekniikoita ja valaistuksia, joilla ne häivyttyisivät, tai vaihtoehtoisesti myöhemmin häivytellyt niitä kuvanmuokkausohjelmilla. En ole koskaan oikeastaan salannut sitä tai tuntenut siitä häpeää koska kuvat ovat omiani ja saan niillä mielestäni tehdä mitä haluan.

Tämä on oikeastaan tosi yleistä ja siksi medialukutaito on tärkeää. Sosiaalisessa mediassa jokainen näyttää itsestään (yleensä) parhaat puolensa. Vähän kuten oikeassakaan elämässä vaikkapa edustusjuhliin ei lähetä ehkä niissä kaikkein kuluneimmissa yökkäreissä.

Löysin kerran itsestäni internetistä keskustelun, jossa kritisoitiin toisten ihmisen minusta julkaisemaa kuvaa ja verrattiin sitä omiin julkaisemiini kuviin. Tulin sitä lukiessani tosi surulliseksi. Minut tuomittiin todella feikiksi ja keskusteltiin avoimesti siitä kuinka minun toisaalta pitäisi hävetä röyhkeästi käsiteltyjä kuviani, mutta toisaalta myös hävetä niihin verrattuna olevaa kuvaa, jota ei oltu käsitelty samojen filttereiden läpi ja pidettiin samasta syystä kammottavana.

(Hauska juttu oli, että tässä tapauksessa tämä muiden julkaisema kuva oli se, jossa en oikeastaan näyttänyt itseltäni. Se oli myös aika epäedustava, mutta en tietenkään olisi pyytänyt ystäviäni ottamaan sitä kuvaa alas, sillä se muistutti kuitenkin yhteisestä kivasta hetkestä.)

Olen aina välittänyt liikaa siitä mitä muut minusta ajattelevat. En ollut aiemmin tietoisesti siloitellut kuviani vaan hakenut niihin tietynlaista esteettisyyttä, mutta tuona hetkenä rakensin itselleni suojamuurin. Aloin käsittelemään kuviani yhä enemmän ja enemmän sekä jätin julkaisematta omasta mielestäni kivoja kuvia, joihin pelkäsin saavani kritiikkiä ulkonäöstäni. Lukemani keskustelu ikään kuin loi/vahvisti sisältönsä ongelman.

Selailin surumielisenä vanhoja kuviani, sellaisia jotka olivat aiemmin tuottaneet minulle hyvää mieltä, poistellen niitä yksi kerrallaan. Samalla pohdin sitä miten en koskaan ollut oikeastaan väittänytkään ettäkö en muokkaisi kuviani, ja silti yhtäkkiä siitä olikin tullut filttereidensä vuoksi suuri häpeän aihe. Samalla myös into blogista ja taakka sen luomista paineista alkoi painaa, enkä lopulta päässyt irti kiillotetusta kuplastani kuin vasta kun hautasin blogini kokonaan vuoden 2016 lopussa.

Mielestäni on todella ihanaa, että nykyään peräänkuulutetaan niin paljon luonnollisuutta. Huolestuttavaa on sen sijaan se, miten samalla peräänkuulutetaan nimenomaan tiettyihin raameihin sopivaa täydellisyyttä, sillä todellisuudessa kukaan ei voi olla sillä tavalla luonnollisesti täydellinen, jos ollenkaan.

Rehellisesti, vuonna 2017 on vaikeaa olla edes täydellisesti luonnollinen.

Kuljin pitkän matkan ennen kuin ymmärsin etten ole täydellinen, eikä minun tarvitsekaan olla. Usein puhutaan paljon siitä, kuinka mikään sosiaalisessa mediassa ei ole aitoa eikä mihinkään kannata uskoa. Sisällöntuottajat tekevät paljastuksia itsestään ja toisistaan sekä siitä kuinka kaikki on pelkää suurta valhetta tai kuinka ahdistavaa on ylläpitää epäaitoa kuvaa itsestään sosiaalisessa mediassa. Ja joskus se voikin olla niin. Itse asiassa tosi usein voi, ja siksi kaikkea kuluttamaansa mediaa kannattaa tarkastella kriittisin silmin.

Ja toisaalta, mielestäni edelleen jokaisella on oikeus käsitellä kuviaan juuri niin vähän tai paljon kuin haluaa, tai yleisesti muutenkin tehdä kasvoilleen tai keholleen mitä itse kokee parhaaksi. Se on meidän oma valintamme, ja samalla tavalla me teemme itse myös valinnan siitä, minkälaisen kuvan itsestämme päätämme rakentaa sosiaaliseen mediaan, tai ihan mihin tahansa. Jos meitä ahdistaa se, että "brändimme" sosiaalisessa mediassa on niin feikki, olemme itse valinneet sen tien ja voimme itse sen myös muuttaa.

Ja kiitos kysymästä (oikeasti kukaan ei missään vaiheessa ole kysynyt); epävarmuuteni ovat edelleen tallella ja muokkaan kuviani edelleen, mutta en enää yhtä rankalla kädellä kuin ennen. En myöskään lue itsestäni keskusteluja internetistä.



Kuinka luoda oma tyyli?

1/21/2018

Olen ollut aika hukassa tyylini kanssa oikeastaan useamman vuoden, enkä oikein tiedä enää mikä on se mun juttu. Kun muutin aikoinaan omaan asuntooni Kallioon ja aloin elää itsenäisempää elämää omillani, aloin tietenkin myös itse ostaa itselleni enemmän vaatteita ja ohessa sain jonkinlaisen kopin mieltymyksistäni ja tyylistäni, joka vielä tuolloin oli aika pop. Silloin pidin paljon väreistä, graafisista linjoista, vähän omituisistakin ratkaisuista sekä näyttävistä koruista ja asusteista. Myös ällösöpöt rusetit ja muut härpäkkeet oli tosi minua.

Nyt nämä asiat eivät enää visuaalisesti puhuttele, ainakaan itseni päällä. Korut ovat vaihtuneet suurimman osan ajasta minimalistisempiin ratkaisuihin, värisuosikit muuttuneet vähän murretummiksi ja vaatemieltymykset muutenkin ehkä vähän tylsemmiksi tavallisimmiksi. Joku voisi sanoa, että ehkä olen vain kasvanut aikuiseksi, ja onhan se varmasti niinkin. 20-vuotias nuori nainen luonnollisestikin voi pukeutua hyvinkin eri tavalla kuin pian 27-vuotias (edelleen nuori!!) nainen. 

Iän sivutuotteena tulee kuitenkin (ainakin minun kohdallani) myös se muutos, että arkeni ja elämäni muutenkin on hyvin erilaista kuin nuorempana. Enää ei tarvitse ostaa uutta mekkoa viikottain jokaiseen lauantaidiskoon ja arkisin suosin muutenkin enemmän mukavuutta kuin mitä kummallisempia härpäkkeitä. Ja jos elämäni on rauhottunut, niin niin on makuni noin niin kuin muutenkin! Visuaalisesti minua miellyttävät nykyään maanläheiset värit, murretut sävyt ja hillityt tekstuurit. Ainoa pysyvä mieltymys on värinä oikeastaan ollut vaaleanpunainen, tokin siinäkin suosin ennen kirkasta pinkkiä ja nyt enemmän hempeää vaaleanpunaista.

Osa vaatteistani oli myös väärän kokoisia. Yksi huono tapa josta onneksi opin luopumaan jo viime vuonna oli se, etten ikinä palauttanut netistä tilaamiani vaatteita jos ne olivat väärän kokoisia! Se tuntui jotenkin liian vaivalloiselta (typerä syy) ja ajattelin, että kyllä niille väärän kokoisille vaatteille jotain käyttöä keksii (vielä typerämpi syy) tai, että kyllä ne myöhemmin ovat sopivia (maailman yleisin, mutta silti typerä syy) ja näin vaatteet jäivät jonnekin kaapin perälle. Onneksi nyt olen ahkerampi vaatteiden palauttaja. Silti osa vaatteista on jäänyt väärän kokoisiksi sillä painoni putosi huomattavasti viime vuonna ja siksi osa vaatteista on jäänyt isoiksi. Siksi en myöskään ole "matkalla" uskaltanut ostaa uusia vaatteita, etteivät nekin jäisi liian isoksi,

Kaiken kaikkiaan olen siis karsinut viimeisen vuoden tai kahden aikana ihan hirveän määrän tavaraa vaatekaapistani, sillä olen huomannut, että on jotenkin helpompi luopua vaatteista kun mikään ei miellytä ihan kympillä. Osasyynä tähän karsimiseen on toki myös ollut laajempi luopumisprosessi tavarasta ylipäätään sekä yritys ottaa jonkinlainen kontrolli omasta kuluttamisesta. Tähän luopumiseen on kulunut jo vuosi jos toinenkin, sillä tietenkin pyrin myös pistämään nämä tavarat eteenpäin jotenkin eettisesti ja se vie aikaa.


Toimintasuunnitelma


Voitte kuvitella miten suuri on ollut tämä turhautumisen määrä aina välillä, kun vaatekaapissa ei ihan oikeasti tunnu olevan mitään päällepantavaa. Tämän hetkinen vaatekaappini sisältö rajoittuu muutamaan hassuun laatikkoon, sekä urheiluvaatteisiin. Koitapa siitä sitten raapia jotain kasaan vaikka vähän juhlavempiin menoihin.

Eräs päivä sain kuitenkin mitä mainioimman ajatuksen ja päätin ryhtyä tuumasta toimeen! Minun pitäisi joka tapauksessa jotenkin rakentaa ajan mittaan oma tyylini sekä vaatekaappini sisältö jotenkin uudestaan - miksi en siis suunnittelisi sitä jo etukäteen tarkoin niin, että minulla olisi toimiva ja helposti sovellettava vaatekaappi, joka oikeasti vastaisi mieltymyksiäni?

Ensin aioin selailla internetin ja sosiaalisen median puhki erilaisia kuvia ja pohdiskella sitä minkälaiset vaatteet tuntuvat omanlaiselta ja mikä miellyttää silmää. Niiden pohdintojen perusteella päätin suuntaa antavasti vähän värimaailmaa ja arvoja joille haluaisin vaatekaappini sisällön rakentaa. Lopuksi vielä kokosin Pinterestistä kollaaseja, jotta voisin kunnolla visualisoida kaiken mitä olin prosessin aikana pohdiskellut.

Kokosin kollaasit itseäni varten, eikä minun ollut tarkoitut jakaa niitä missään. Nyt kuitenkin intouduin kirjoittamaan aiheesta tänne joten päätin iskeä kollaasit tekstin kaveriksi. Kokosin myös ihan listan vaatekappaleista, jotka "kuuluvat" toimivaan ja monipuoliseen vaatekaappiin (kuten se klassinen little black dress) mutten nyt liittänyt sitä tähän jo valmiiksi pitkään postaukseen, koska se nyt olisi ollut jo tosi tylsää luettavaa!


Kuten alkupuheestani voikin päätellä, värikarttani lopulta sisälsi  lähinnä murrettuja sävyjä. Pääsävynä pidin aina turvallisen mustan ja lisäksi tummanharmaa on miellyttänyt silmääni paljon viime aikoina. Poikkeuksena näihin nousivat värikartalle vaaleanpunainen, sekä denim erilaisissa väreissään ja tekstuureissaan, sillä tietynlainen denim on lähiaikoina myös kiinnittänyt huomioni positiivisesti.

Kun mietin minkälaisia periaatteita tahdon miettiä vaatteissani tai kuluttaessani niihin rahaa, tietyt teemat nousivat toistuvasti esiin. Yksi tärkeimmistä oli se laatu eikä määrä sekä muutenkin edes jollain tasolla järkevä kulutus. Olen aina shoppaillut paljon esimerkiksi H&M:llä ja tulen sieltä varmasti tekemään löytöjä myös jatkossa, mutta en halua enää ostaa heräteostoksena vaikkapa heikkolaatuista t-paitaa, joka on "ihan kiva" ja jää lopulta vain muutamalle käytölle koska ei se ollutkaan niin kiva eikä sittenkään sovi oikein yhteen minkään muun omistamani vaatteen kanssa. Mielummin ostan vaikka t-paidan, joka on laadukkaampi ja kestävämpää materiaalia, vaikka se kirpaisikin lompakkoa vähän enemmän.

Tahtoisin muutenkin oppia enemmän materiaaleista ja niiden kestävyydestä, sillä en koskaan ole ollut kovin hyvä niiden kanssa. En oikeastaan tiedä mitkä materiaalit ovat niitä hyviä ja mitkä huonoja, mitkä kestävät aikaa ja mitkä konepesua. Sama pätee vaatteiden eettisyyteen (joka oli myös yksi arvoistani). En usko, että ehkä kukaan voi tehdä elämässään pelkästään täysin eettisiä valintoja, mutta haluaisin oppia enemmän vaatteiden eettisyydestä ja tehdä edes jotain valintoja sen perusteella.

Nämä ovat kuitenkin asioita jotka ovat itselleni melko uusia ja vasta opettelen niitä, joten toivon että minulle oltaisiin niistä armollisia vaikka nyt ilmaisinkin nämä tavoitteet täällä ääneen!

Yllä vielä värikarttani näin visuaalisessa muodossa, sillä se kertoo usein paljon enemmän. Musta on mielestäni väri, jonka päälle asua on helppo lähteä rakentamaan. Vaaleanpunaiset, nudet ja harmaat tulevat varman muutoin olemaan valitsemistani väreistä ne johon aion panostaa uusia vaatehankintoja tehdessäni. Ne miellyttävät itseäni kaikkein eniten ja lisäksi sopivat mielestäni hyvin tummiin piirteisiini.

(Mietin muuten kollaaseja tehdessäni vähän myös meikki- ja hiusjuttuja, minkä vuoksi myös niitä vilahtelee näissä, mutta tämä postaus on ihan tarpeeksi pitkä jo ilman niitäkin!)
Arkeen: Olen aina ollut neuleiden suuri ystävä ja tälläkin hetkellä vähintään kolmasosa vaatelipastostani on nimenomaan neuleita. Viihdyn niissä ja tuntuvat juuri niin rennoilta kuin mitä arkeeni kaipaankin. Niiden kaveriksi tahtoisin oppia käyttämään farkkuja, sillä valehtelematta kuljen vuodesta vähintään 360 päivää legginseissä - jotka muuten nekin ovat myös hyvin oleellinen osa mukavuusaluettani joten niitä olisi kiva saada ehkä eri kuoseissa ja parempilaatuisena! Neuleiden kaveriksi haluaisin laadukkaan neuletakin sekä muutaman ehkä hieman laadukkaan, ajattomamman paidan.

Arkeen & kaupungille: Tietyt vaatteet ovat mielestäni sellaisia, että ne vain yksinkertaisesti näyttävät ja tulevat näyttämään hyvältä aina ja ikuisesti. Ne ovat klassisen ajattomia ja tyylikkäitä, oikwastaan nämä ovat ehkä eniten juuri niitä "aikuisten vaatteita"! Näihin kuuluvat mielestäni esimerkiksi pooloneuleet ja -mekot, sekä nudet sävyt, sekä on kaikkein helpoin ehkä soveltaa aiemmin mainitsemiani arvoja. Erityisessä etsinnässä tulee tän jälkeen olemaan laadukas musta poolomekko, joka istuu täydellisesti ja jossa on kunnon korkea ja tiukka kaulus.


Iltarientoihin, kaupungille & arkeen: Tämä tyyli on ehkä inspiroinut minua eniten jo lapsesta lähtien, eikä varmaan vähiten siksi, että äitini on aina ollut äärimmäisen rock-henkinen. "Rokkityyli" on terminä ehkä kamalinta mitä tiedän, mutta tyylikkäästi toteutettu vähän klassisempi rock-henkinen tyyli on oikeasti ehkä parasta mitä tiedän. Kun rosoiseen rock'n'rolliin tuodaan jotain tyylikästä ja feminiinistä mukaan, aletaan olla jo aika vahvasti meikän alueella! Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi revittyjä farkkuja, mutta siistiä t-paitaa, tai sotkuista tukkaa ja nahkarotsia, mutta hempeää mekkoa ja vaaleanpunaisen sävyjä.
Rentoon illanviettoon & kesäöihin: Boho-tyyli on kiehtonut minua jo muutaman vuoden ajan, mutten ole oikein osannut lähteä omimaan sitä itselleni sillä olen niin purn nirso sen henkisten vaatteiden suhteen. Jotenkin toisaalta haluaisin näyttää huolettomalta ja vapaalta, mutta toisaalta en halua näyttää miltään halvalta Indiska-mainokselta. Olen huomannut, että jo maanläheisillä sävyillä ja tietyillä materiaaleilla pääsee aika pitkälle, ja lisäksi kesäisin tämä tyyli tuntuu tulevan enemmän luonnostaan - en osaa tarkalleen sanoa miksi.




Sellaisia ovat siis omat mietteeni ja suunnitelmani sen suhteen minkälaisiin vaatteisiin ajattelin lähitulevaisuudessa panostaa! Siis lähtökohtaisesti ensin sellaisiin ajattomiin perusjuttuihin, joita on helppo asustaa ja soveltaa erilaisiin tilaisuuksiin. Siitä sitten kuvittelisin, että olisi luontevaa ehkä lisätä vaatekaappiin pikkuhiljaa hieman erilaisiakin vaatekappaleita, jotka rakentavat tyyliä sitten entisestään. Toistaiseksi shoppaillessani olen ajatustyössäni muistellut eniten luomaani värikarttaa sekä tavoittelemiani arvoja. Sillä pääsee kaupassa jo tosi pitkälle!

PS. Tämä postaus on kirjoitettu tyylistä kiinnostuneen, mutta oman tyylinsä suhteen eksyneen näkökulmasta, ei asiantuntijan näkökulmasta. ☺

Kuvat: Pinterest

Miten saan hiukset kasvamaan?

1/15/2018


Tein n. vuosi sitten päätöksen kasvattaa hiuksiini oma väri takaisin. Tai oma väri kuulostaa ehkä hassulta sillä olen aina ollut tumma brunette, ehkä lähinnä tavoitteenani on ollut kasvattaa takaisin tervettä, käsittelemätöntä hiusta.

Koska olen aina ollut tumma brunette, on tosiaan ollut välillä hyvin usein aika hölmöä, että olen ylipäätään värjäillyt hiuksiani. Välillä olen värjännyt niitä ihan tylsyyttäni esimerkiksi tummemmaksi tai mustemmaksi, ero on ollut niin hiuksen hieno (literally) ettei eroa ole varmaan huomannut kukaan muu kuin minä itse. Ainoat isommat muutokset olen tehnyt leikkiessäni latvojeni kanssa, välillä olen käynyt vaalentamassa niitä kampaajalla ja välillä olen värjännyt jo vaalennetut latvani esimerkiksi violetiksi.

Kuitenkin aina lopulta kaipaan takaisin ihan tavalliseen ruskeaan, ja nyt ehkä enemmän kuin koskaan aiemmin. Oma värini on mielestäni todella hyvä; sellainen täyteläinen tummanruskea johon tarvittaessa saa vaikka lämpöä ihan vain värillisillä hiusnaamioillakin. Siksi olen päättänyt luopua niiden satunnaisesta värjäilystä ja palata takaisin luonnoliseen kuontalooni.

Omaa kasvatusprosessiani helpottaa se, ettei tyvikasvuni juurikaan erotu muista hiuksista vaan tummanruskea häivyttyy huomaamattomasti jo värjättyyn hiukseen. Latvoista napsaisin itse lähes kaikki värjätyt osiot jo viime vuonna kun kyllästyin huonokuntoiseen latvaan tuhottuani ne moninkertaisella kotiblondauksella (ei, Ei, EI!) ja vaaleanpunaisella värillä helmikuussa. Sittemmin kävin leikkauttamassa latvat vielä uudestaan kampaajalla sillä huonoon kuntoonhan ne menivät kun niitä kotona tylsillä saksilla tuli leikeltyä.

Nyt olen siis kärsivällisesti odotellut hiusten kasvavan ja odotellessa tehnyt kaikkeni edistääkseni niiden kasvua sekä muutenkin pitääkseni hiuksista extra hyvää huolta. Tänään listaankin keinot jolla olen itse saanut hiukseni kasvun pysymään aktiivisena tai vähintäänkin tehnyt odotuksesta siedettävää.


Hellävarainen pesu 


Opin jo muutama vuosi sitten, muistaakseni Iinan blogista, että shampoon voi yksinkertaisesti levittää hiusten tyveen, ja sieltä latvoihin valuvana se kyllä huuhtelee sitten latvatkin paljon hellävaraisemmin. Tämä on säästänyt minulta ensinnäkin todella paljon shampoota kun sitä kuluu puolet vähemmän, mutta säästellyt myös aina jo valmiiksi tyveä kuivempia latvojani liian rankalta shampoopesulta. Nyt tuntuu kamalalta ajatella kaikkia niitä vuosia joina olen väkivaltaisesti pessyt shampoolla myös latvani - turhaan.

Olen myös alkanut välttämään hiusten "hankaamista" kuivaksi pyyhkeellä pesun jälkeen, sillä myös se voi ilmeisesti aiheuttaa katkeilevia hiuksia. Nykyään taputtelen ja hellästi puristelen hiukset kuivaksi pyyhkeellä.

Olen myös lukenut, että hiusten kiepauttaminen pyyhkeen sisään kuivumaan tekisi niille hallaa, joten olen lopettanut sen tyystin. Sen sijaan on olemassa juuri tätä varten kehitettyjä hiuspyyhkeitä/-turbaaneja, jotka ovat hiuksille hellempää kangasta. Itse tilasin omani esimerkiksi eBaysta alle eurolla. Se on tosi mukava päässä ja siinä on nappikin, joka pitää turbaanin paikallaan!

Tärkeää on muuten myös ettei hiuksia pese liian usein! Oma rutiinini on ollut aina pestä hiukset joka kolmas päivä, mutta jos esimerkiksi peset hiukset päivittäin, kannattaa harkita pesuvälin pidentämistä sillä jatkuva pesu ei tee hiuksille hyvää sekä kuivattaa päänahkaa. Hiuksilla saattaa mennä hetki tottua uuteen pesuväliin, mutta ne tottuvat siihen kyllä!



Paremmat tuotteet


Tämä oli ensimmäinen asia, johon päätin panostaa aloittaessani kasvatusprosessin tai ylipäätään hiusten kunnosta aktiivisesti huolehtimisen. Hiusten pesu tuntuu olevan niin iso osa niiden hyvinvointia, että on mielestäni tärkeää käyttää laadukasta ja juuri omalle hiuslaadulle räätälöityä shampoota ja hoitoainetta.

Itselläni on vielä tutkimustyö kesken, että mitkä voisivat olla ne omille hiuksilleni kaikkein parhaimmat tuotteet, mutta päätin aloittaa sellaisilla jotka olen aiemmin jo testannut ja kokenut todella laadukkaiksi; tilasin Macadamia Professionalin Ultra Rich Moisture -sarjan shampoon, hoitoaineen, sekä hiusnaamion. Ne sopivat parhaiten pörröisille, kuiville ja hankalasti käsiteltäville hiuksille, jotka tarvitsevat erityistä hoitavuutta - eli minun kreikkalainen, karhea hiukseni on juuri sellainen joka oikein huutaa näitä itselleen. Tuotteet ovat hieman arvokkaampia kuin "tavalliset" shampoot ja hoitsikat, mutta kuitenkin suhteellisen lempeitä kukkarolle.

Se mikä näissä omissa suosikeissani on poikkeuksellisen hyvää, ja mitä muutenkin kannattaa etsiä shampoossa ja hoitoaineessa vaikka käyttäisitkin jotain muuta sarjaa, on se, että ne ovat täysin sulfaatittomia ja parebeenittomia. Niissä on kuitenkin valitettavasti silikonia, mitä tulisi myös välttää ja siksi etsinnässä olisi sellainen tuotesarja, joka olisi vielä niistäkin puhdas! Toki Macadamia käyttää korkealaatuisia silikoneja tuotteissaan, mutta haluaisin olla tästä vielä tarkempi ja siksi silmäilen vielä muita tuotteita.

Olen alkanut käyttää myös aktiivisesti sellaisia hoitavia tuotteita, jotka voi jättää hiuksiin niin, että myös suihkun ulkopuolella vietettynä aikana hiukset saisivat jonkinlaista hoitoa. Suurin suosikkini (jota olen myös suuresti hehkuttanut perheelleni ja ystävilleni) on tällä hetkellä Biozellin AINA Hoito- ja selvityssuihke! Se ei todellakaan ole hinnalla pilattu, ja tekee hiuksistani joka kerta ihan äärimmäisen pehmeän tuntuiset - mikä ei todellakaan ole helppoa ottaen huomioon karhean hiuslaatuni. Suihkutan itse tätä suihketta kosteisiin hiuksiini pesun jälkeen.


Harja


Myös hyvän harjan valitseminen on todella tärkeää jos hiuksista haluaa pitää hyvää huolta. Nykyään ihan sydämeen sattuu kun kuulee jonkun harjaavan hiuksiaan repien - hiusten katkeilun voi ihan oikeasti kuulla ja se on muuten sydäntäsärkevä ääni se.

Olen ehkä basic bitch, mutta oma suosikkini on niiden läpimurrosta saakka ollut Tangle Teezer. Olen käyttänyt niitä jo vuosia ja niitä on tälläkin hetkellä viljelty ympäri asuntoani. Se on harja, joka tuntuu sopivan juuri minun hiuksilleni parhaiten ja selvittävän takutkin hellävaraisimmin. Tosin tähän väliin todettakoon, ettei minun hiukseni onneksi ole mitenkään ihan hirveän takkuuntuvaa tyyppiä!

En siis väitä, että Tangle Teezer olisi juuri sinun hiuksillesi paras MUTTA väitän, että on tärkeää, että valitset sellaisen harjan joka on. Itselläni on vielä erikseen vähän erilaista harjaa ja kampaa, jota käytän sitten erikseen hiusten muotoiluun tarvittaessa.


Biotiini


Jos tavoitteena on oikeasti nimenomaan hiusten kasvatus, kannattaa harkita jonkinlaista lisäravinnetta siihen tarkoitukseen. Itse suosittelen "kauneusvitamiinia" nimeltä biotiini, joka onkin jo varmasti entuudestaan monelle tuttu. Hiusten lisäksi biotiini vaikuttaa myös kynsiin, sekä ihon terveyteen!


Tässä vielä tieteellisempi ote vitamiinit.info -sivulta:
"Biotiini vaikuttaa luustossa samaan tapaan kuin K-vitamiini ja välttämättömät rasvahapot muuttaen luuston verkostoproteiineja muotoon, jossa kalkki kiinnittyy niihin paremmin. [...] Biotiini aktivoi keratiinien tuotantoa. Keratiinit eli sarveisaineet ovat kuitumaisia, säiemäisiä sekä veteen liukenemattomia proteiineja, joita esiintyy erityisesti hiuksissa ja kynsissä. Syyt biotiinin aiheuttamaan keratiinituotannon aktivointiin eivät ole vielä täysin tunnettuja, mutta tutkijat uskovat tämän liittyvän kynsien ja hiusten vilkastuneeseen aineenvaihduntaan. Tästä johtuen lisääntynyt biotiinin saanti vahvistaa kynsien ja hiusten kasvua ja terveyttä. [...] Hiusten kasvun ja kynsien hyvinvoinnin edistämisen tueksi biotiinin lisäksi suositellaan sinkkiä ravintolisänä, sillä myös sinkki edistää hiusten terveyttä. Yhdessä sinkki ja biotiini vaikuttavat myös ihon ja limakalvojen terveyteen ylläpitämällä näiden normaalia toimintaa."

Biotiinia tulisi syödä kuuriluontoisesti esimerkiksi muutaman kuukauden ajan (ei liian pitkään yhtäjaksoisesti) eikä se ole tuhottoman kallista joten se on suhteellisen helppo lisähoito hiusten kasvamisen nopeuttamiseen tai jopa ennenaikaisen hiustenlähdön hoitamiseen. Tulokset biotiinin käytössä alkavat näkyä 1-3 kuukaudessa riippuen biotiinin määrästä, biotiiniakin löytyy nimittäin kapseleissa eri määriä riippuen valmistajasta.

Itse söin edellisen kuurini viime vuonna ja huomasin ehdottomasti eron kuurin aikana. Ensimmäisenä biotiini vaikutti kynsiini, jotka kasvoivat huomattavasti nopeammin ja vahvempina. Hiuksissani biotiinin käyttö näkyi ensisijaisesti siinä, että baby hairini kasvoivat ihan tajutonta vauhtia. Varmaan muutkin hiukset kasvoivat, mutta pikkukiehkuroissani ero näkyi kaikkein suurimpana. Villiintyneet baby hairini voi bongata mm. tämän postauksen kuvissa...

It's the inside what counts


Tärkeitä ovat biotiinin lisäksi toki myös muut vitamiinit ja siitä päästäänkin siihen tärkeimpään, eli siihen mitä sisällä tapahtuu. Kuivia latvoja voi leikellä niin paljon kuin haluaa, mutta uusi hius kasvaa kuitenkin päästä joten siihen kuten muuhunkin kehoon vaikuttavat hyvät elintavat ja ravinteikas ruokavalio. On tärkeää saada tarpeeksi hyviä rasvoja, nukkua hyvin, huolehtia siitä, että keho saa tarpeeksi proteiinia sekä tietenkin vettä, jotta koko keho pysyy hyvin kosteutettuna. Myös liikunta buustaa verenkiertoa mikä taas edesauttaa hiusten kasvamista. Negatiivisesti mm. hiusten kasvuun vaikuttaa myös stressi, johon liikunta ennen kaikkea voi olla myös oiva apu!

Takaisin kuitenkin siihen ruokavalioon; monipuolinen ruokavalio täynnä vitamiineja ja mineraaleja voi ennaltaehkäistä hiusten lähtöä ja edesauttaa niiden kasvua. On hyvä myös muistaa, että hius on proteiinia joten siksi on tärkeää huolehtia, että keho saa tarpeeksi proteiinia. On kuitenkin hyvä muistaa, että kaikki vitamiinit ja mineraalit ovat parhaimmillaan luonnollisimmassa muodossaan joten siksi on parempi huolehtia monipuolisesta ruokavaliosta sen sijaan, että popsii kaiken pillereinä (vaikka se onkin oiva lisä).


Lisävinkit


+ Hiusten kasvu hidastuu jos talvella viettää liikaa aikaa kylmässä ilman pipoa.

+ Saunassa taas pitäisi olla päässä myssy tai pyyhe sillä hiuksessa oleva vesi haihtuu kuumuudessa, jolloin hiuksen paksuus vähenee.

+ Päähieronta voi edistää hiustenkasvua, sillä se edistää ääreisverenkiertoa hiuspohjassa. Siitä on apua hiusten kasvussa, sillä hius saa paremmin ravintoa.



Omat hiukseni ovat kasvaneet ihan kivasti vuoden aikana, vaikka aina ei siltä tunnukaan. Kärsimättömimpinä hetkinä tekisi mieli leikata koko tukka lyhyeksi. Niinä hetkinä olen kuitenkin kokenut parhaaksi tehdä jotain muuta hyvää hiuksieni eteen (esimerkiksi hiusnaamio) ja hetken päästä turhautuminen hiuksiin onkin huomattavasti lievempi.

Hiukset kasvavat keskimäärin n. sentin verran kuussa, joten pitkien hiuksien kasvattaminen ei ole mikään nopea prosessi. Se vaatii kärsivällisyyttä (ja kärsivällisyys vaatii välillä kaikenlaisia poppaskonsteja) mutta lopussa seisoo kuitenkin kiitos ja terveempi kuontalo.

Onko jollain muulla käynnissä samanlainen aktiivinen kasvatusprosessi? Kuinka olette siitä selviytyneet? Onko jokin näistä vinkeistä auttanut myös teitä tai olisiko teillä tarjota lisävinkkejä? 

Latest Instagrams

© Joanna Hearts. Design by FCD.