Täydellisen luonnollinen

1/27/2018


Olen aina (siis siitä saakka kun olen sellaisia osannut ottaa) muokannut kuviani, niin itsestäni ottamia kuin ympäristöstänikin. Olen aina pitänyt siitä, se on ollut sekä tapani tuoda kuvan parhaat puolet esiin, että luoda niihin jonkinlaista sielunmaisemaa esimerkiksi väreillä tai muokkaamalla erilaisia pintoja.

Tämä on pätenyt tietenkin kaikenlaisiin henkilökuviin, myös sellaisiin joita olen ottanut itsestäni. Kuviin, joita vapaaehtoisesti itsestään julkaisee, tahtoo tietysti tuoda usein esiin itsensä parhaat puolet, poseerata parempi puoli kasvoista kameraan päin, etsiä sellaista valaistusta joka kumoaisi tummat silmänaluset sekä halutessaan vielä puskea kuva sellaisten kuvanmuokkausfilttereiden läpi, joiden kanssa se pääsisi täysiin oikeuksiinsa.

Oma epävarmuuskohtani ovat aina olleet silmänaluset, sillä minulla on ns. hollowed eyes, joista olen aina ollut epävarma ja siksi etsinyt aina tuotteita, tekniikoita ja valaistuksia, joilla ne häivyttyisivät, tai vaihtoehtoisesti myöhemmin häivytellyt niitä kuvanmuokkausohjelmilla. En ole koskaan oikeastaan salannut sitä tai tuntenut siitä häpeää koska kuvat ovat omiani ja saan niillä mielestäni tehdä mitä haluan.

Tämä on oikeastaan tosi yleistä ja siksi medialukutaito on tärkeää. Sosiaalisessa mediassa jokainen näyttää itsestään (yleensä) parhaat puolensa. Vähän kuten oikeassakaan elämässä vaikkapa edustusjuhliin ei lähetä ehkä niissä kaikkein kuluneimmissa yökkäreissä.

Löysin kerran itsestäni internetistä keskustelun, jossa kritisoitiin toisten ihmisen minusta julkaisemaa kuvaa ja verrattiin sitä omiin julkaisemiini kuviin. Tulin sitä lukiessani tosi surulliseksi. Minut tuomittiin todella feikiksi ja keskusteltiin avoimesti siitä kuinka minun toisaalta pitäisi hävetä röyhkeästi käsiteltyjä kuviani, mutta toisaalta myös hävetä niihin verrattuna olevaa kuvaa, jota ei oltu käsitelty samojen filttereiden läpi ja pidettiin samasta syystä kammottavana.

(Hauska juttu oli, että tässä tapauksessa tämä muiden julkaisema kuva oli se, jossa en oikeastaan näyttänyt itseltäni. Se oli myös aika epäedustava, mutta en tietenkään olisi pyytänyt ystäviäni ottamaan sitä kuvaa alas, sillä se muistutti kuitenkin yhteisestä kivasta hetkestä.)

Olen aina välittänyt liikaa siitä mitä muut minusta ajattelevat. En ollut aiemmin tietoisesti siloitellut kuviani vaan hakenut niihin tietynlaista esteettisyyttä, mutta tuona hetkenä rakensin itselleni suojamuurin. Aloin käsittelemään kuviani yhä enemmän ja enemmän sekä jätin julkaisematta omasta mielestäni kivoja kuvia, joihin pelkäsin saavani kritiikkiä ulkonäöstäni. Lukemani keskustelu ikään kuin loi/vahvisti sisältönsä ongelman.

Selailin surumielisenä vanhoja kuviani, sellaisia jotka olivat aiemmin tuottaneet minulle hyvää mieltä, poistellen niitä yksi kerrallaan. Samalla pohdin sitä miten en koskaan ollut oikeastaan väittänytkään ettäkö en muokkaisi kuviani, ja silti yhtäkkiä siitä olikin tullut filttereidensä vuoksi suuri häpeän aihe. Samalla myös into blogista ja taakka sen luomista paineista alkoi painaa, enkä lopulta päässyt irti kiillotetusta kuplastani kuin vasta kun hautasin blogini kokonaan vuoden 2016 lopussa.

Mielestäni on todella ihanaa, että nykyään peräänkuulutetaan niin paljon luonnollisuutta. Huolestuttavaa on sen sijaan se, miten samalla peräänkuulutetaan nimenomaan tiettyihin raameihin sopivaa täydellisyyttä, sillä todellisuudessa kukaan ei voi olla sillä tavalla luonnollisesti täydellinen, jos ollenkaan.

Rehellisesti, vuonna 2017 on vaikeaa olla edes täydellisesti luonnollinen.

Kuljin pitkän matkan ennen kuin ymmärsin etten ole täydellinen, eikä minun tarvitsekaan olla. Usein puhutaan paljon siitä, kuinka mikään sosiaalisessa mediassa ei ole aitoa eikä mihinkään kannata uskoa. Sisällöntuottajat tekevät paljastuksia itsestään ja toisistaan sekä siitä kuinka kaikki on pelkää suurta valhetta tai kuinka ahdistavaa on ylläpitää epäaitoa kuvaa itsestään sosiaalisessa mediassa. Ja joskus se voikin olla niin. Itse asiassa tosi usein voi, ja siksi kaikkea kuluttamaansa mediaa kannattaa tarkastella kriittisin silmin.

Ja toisaalta, mielestäni edelleen jokaisella on oikeus käsitellä kuviaan juuri niin vähän tai paljon kuin haluaa, tai yleisesti muutenkin tehdä kasvoilleen tai keholleen mitä itse kokee parhaaksi. Se on meidän oma valintamme, ja samalla tavalla me teemme itse myös valinnan siitä, minkälaisen kuvan itsestämme päätämme rakentaa sosiaaliseen mediaan, tai ihan mihin tahansa. Jos meitä ahdistaa se, että "brändimme" sosiaalisessa mediassa on niin feikki, olemme itse valinneet sen tien ja voimme itse sen myös muuttaa.

Ja kiitos kysymästä (oikeasti kukaan ei missään vaiheessa ole kysynyt); epävarmuuteni ovat edelleen tallella ja muokkaan kuviani edelleen, mutta en enää yhtä rankalla kädellä kuin ennen. En myöskään lue itsestäni keskusteluja internetistä.



Kuinka luoda oma tyyli?

1/21/2018

Olen ollut aika hukassa tyylini kanssa oikeastaan useamman vuoden, enkä oikein tiedä enää mikä on se mun juttu. Kun muutin aikoinaan omaan asuntooni Kallioon ja aloin elää itsenäisempää elämää omillani, aloin tietenkin myös itse ostaa itselleni enemmän vaatteita ja ohessa sain jonkinlaisen kopin mieltymyksistäni ja tyylistäni, joka vielä tuolloin oli aika pop. Silloin pidin paljon väreistä, graafisista linjoista, vähän omituisistakin ratkaisuista sekä näyttävistä koruista ja asusteista. Myös ällösöpöt rusetit ja muut härpäkkeet oli tosi minua.

Nyt nämä asiat eivät enää visuaalisesti puhuttele, ainakaan itseni päällä. Korut ovat vaihtuneet suurimman osan ajasta minimalistisempiin ratkaisuihin, värisuosikit muuttuneet vähän murretummiksi ja vaatemieltymykset muutenkin ehkä vähän tylsemmiksi tavallisimmiksi. Joku voisi sanoa, että ehkä olen vain kasvanut aikuiseksi, ja onhan se varmasti niinkin. 20-vuotias nuori nainen luonnollisestikin voi pukeutua hyvinkin eri tavalla kuin pian 27-vuotias (edelleen nuori!!) nainen. 

Iän sivutuotteena tulee kuitenkin (ainakin minun kohdallani) myös se muutos, että arkeni ja elämäni muutenkin on hyvin erilaista kuin nuorempana. Enää ei tarvitse ostaa uutta mekkoa viikottain jokaiseen lauantaidiskoon ja arkisin suosin muutenkin enemmän mukavuutta kuin mitä kummallisempia härpäkkeitä. Ja jos elämäni on rauhottunut, niin niin on makuni noin niin kuin muutenkin! Visuaalisesti minua miellyttävät nykyään maanläheiset värit, murretut sävyt ja hillityt tekstuurit. Ainoa pysyvä mieltymys on värinä oikeastaan ollut vaaleanpunainen, tokin siinäkin suosin ennen kirkasta pinkkiä ja nyt enemmän hempeää vaaleanpunaista.

Osa vaatteistani oli myös väärän kokoisia. Yksi huono tapa josta onneksi opin luopumaan jo viime vuonna oli se, etten ikinä palauttanut netistä tilaamiani vaatteita jos ne olivat väärän kokoisia! Se tuntui jotenkin liian vaivalloiselta (typerä syy) ja ajattelin, että kyllä niille väärän kokoisille vaatteille jotain käyttöä keksii (vielä typerämpi syy) tai, että kyllä ne myöhemmin ovat sopivia (maailman yleisin, mutta silti typerä syy) ja näin vaatteet jäivät jonnekin kaapin perälle. Onneksi nyt olen ahkerampi vaatteiden palauttaja. Silti osa vaatteista on jäänyt väärän kokoisiksi sillä painoni putosi huomattavasti viime vuonna ja siksi osa vaatteista on jäänyt isoiksi. Siksi en myöskään ole "matkalla" uskaltanut ostaa uusia vaatteita, etteivät nekin jäisi liian isoksi,

Kaiken kaikkiaan olen siis karsinut viimeisen vuoden tai kahden aikana ihan hirveän määrän tavaraa vaatekaapistani, sillä olen huomannut, että on jotenkin helpompi luopua vaatteista kun mikään ei miellytä ihan kympillä. Osasyynä tähän karsimiseen on toki myös ollut laajempi luopumisprosessi tavarasta ylipäätään sekä yritys ottaa jonkinlainen kontrolli omasta kuluttamisesta. Tähän luopumiseen on kulunut jo vuosi jos toinenkin, sillä tietenkin pyrin myös pistämään nämä tavarat eteenpäin jotenkin eettisesti ja se vie aikaa.


Toimintasuunnitelma


Voitte kuvitella miten suuri on ollut tämä turhautumisen määrä aina välillä, kun vaatekaapissa ei ihan oikeasti tunnu olevan mitään päällepantavaa. Tämän hetkinen vaatekaappini sisältö rajoittuu muutamaan hassuun laatikkoon, sekä urheiluvaatteisiin. Koitapa siitä sitten raapia jotain kasaan vaikka vähän juhlavempiin menoihin.

Eräs päivä sain kuitenkin mitä mainioimman ajatuksen ja päätin ryhtyä tuumasta toimeen! Minun pitäisi joka tapauksessa jotenkin rakentaa ajan mittaan oma tyylini sekä vaatekaappini sisältö jotenkin uudestaan - miksi en siis suunnittelisi sitä jo etukäteen tarkoin niin, että minulla olisi toimiva ja helposti sovellettava vaatekaappi, joka oikeasti vastaisi mieltymyksiäni?

Ensin aioin selailla internetin ja sosiaalisen median puhki erilaisia kuvia ja pohdiskella sitä minkälaiset vaatteet tuntuvat omanlaiselta ja mikä miellyttää silmää. Niiden pohdintojen perusteella päätin suuntaa antavasti vähän värimaailmaa ja arvoja joille haluaisin vaatekaappini sisällön rakentaa. Lopuksi vielä kokosin Pinterestistä kollaaseja, jotta voisin kunnolla visualisoida kaiken mitä olin prosessin aikana pohdiskellut.

Kokosin kollaasit itseäni varten, eikä minun ollut tarkoitut jakaa niitä missään. Nyt kuitenkin intouduin kirjoittamaan aiheesta tänne joten päätin iskeä kollaasit tekstin kaveriksi. Kokosin myös ihan listan vaatekappaleista, jotka "kuuluvat" toimivaan ja monipuoliseen vaatekaappiin (kuten se klassinen little black dress) mutten nyt liittänyt sitä tähän jo valmiiksi pitkään postaukseen, koska se nyt olisi ollut jo tosi tylsää luettavaa!


Kuten alkupuheestani voikin päätellä, värikarttani lopulta sisälsi  lähinnä murrettuja sävyjä. Pääsävynä pidin aina turvallisen mustan ja lisäksi tummanharmaa on miellyttänyt silmääni paljon viime aikoina. Poikkeuksena näihin nousivat värikartalle vaaleanpunainen, sekä denim erilaisissa väreissään ja tekstuureissaan, sillä tietynlainen denim on lähiaikoina myös kiinnittänyt huomioni positiivisesti.

Kun mietin minkälaisia periaatteita tahdon miettiä vaatteissani tai kuluttaessani niihin rahaa, tietyt teemat nousivat toistuvasti esiin. Yksi tärkeimmistä oli se laatu eikä määrä sekä muutenkin edes jollain tasolla järkevä kulutus. Olen aina shoppaillut paljon esimerkiksi H&M:llä ja tulen sieltä varmasti tekemään löytöjä myös jatkossa, mutta en halua enää ostaa heräteostoksena vaikkapa heikkolaatuista t-paitaa, joka on "ihan kiva" ja jää lopulta vain muutamalle käytölle koska ei se ollutkaan niin kiva eikä sittenkään sovi oikein yhteen minkään muun omistamani vaatteen kanssa. Mielummin ostan vaikka t-paidan, joka on laadukkaampi ja kestävämpää materiaalia, vaikka se kirpaisikin lompakkoa vähän enemmän.

Tahtoisin muutenkin oppia enemmän materiaaleista ja niiden kestävyydestä, sillä en koskaan ole ollut kovin hyvä niiden kanssa. En oikeastaan tiedä mitkä materiaalit ovat niitä hyviä ja mitkä huonoja, mitkä kestävät aikaa ja mitkä konepesua. Sama pätee vaatteiden eettisyyteen (joka oli myös yksi arvoistani). En usko, että ehkä kukaan voi tehdä elämässään pelkästään täysin eettisiä valintoja, mutta haluaisin oppia enemmän vaatteiden eettisyydestä ja tehdä edes jotain valintoja sen perusteella.

Nämä ovat kuitenkin asioita jotka ovat itselleni melko uusia ja vasta opettelen niitä, joten toivon että minulle oltaisiin niistä armollisia vaikka nyt ilmaisinkin nämä tavoitteet täällä ääneen!

Yllä vielä värikarttani näin visuaalisessa muodossa, sillä se kertoo usein paljon enemmän. Musta on mielestäni väri, jonka päälle asua on helppo lähteä rakentamaan. Vaaleanpunaiset, nudet ja harmaat tulevat varman muutoin olemaan valitsemistani väreistä ne johon aion panostaa uusia vaatehankintoja tehdessäni. Ne miellyttävät itseäni kaikkein eniten ja lisäksi sopivat mielestäni hyvin tummiin piirteisiini.

(Mietin muuten kollaaseja tehdessäni vähän myös meikki- ja hiusjuttuja, minkä vuoksi myös niitä vilahtelee näissä, mutta tämä postaus on ihan tarpeeksi pitkä jo ilman niitäkin!)
Arkeen: Olen aina ollut neuleiden suuri ystävä ja tälläkin hetkellä vähintään kolmasosa vaatelipastostani on nimenomaan neuleita. Viihdyn niissä ja tuntuvat juuri niin rennoilta kuin mitä arkeeni kaipaankin. Niiden kaveriksi tahtoisin oppia käyttämään farkkuja, sillä valehtelematta kuljen vuodesta vähintään 360 päivää legginseissä - jotka muuten nekin ovat myös hyvin oleellinen osa mukavuusaluettani joten niitä olisi kiva saada ehkä eri kuoseissa ja parempilaatuisena! Neuleiden kaveriksi haluaisin laadukkaan neuletakin sekä muutaman ehkä hieman laadukkaan, ajattomamman paidan.

Arkeen & kaupungille: Tietyt vaatteet ovat mielestäni sellaisia, että ne vain yksinkertaisesti näyttävät ja tulevat näyttämään hyvältä aina ja ikuisesti. Ne ovat klassisen ajattomia ja tyylikkäitä, oikwastaan nämä ovat ehkä eniten juuri niitä "aikuisten vaatteita"! Näihin kuuluvat mielestäni esimerkiksi pooloneuleet ja -mekot, sekä nudet sävyt, sekä on kaikkein helpoin ehkä soveltaa aiemmin mainitsemiani arvoja. Erityisessä etsinnässä tulee tän jälkeen olemaan laadukas musta poolomekko, joka istuu täydellisesti ja jossa on kunnon korkea ja tiukka kaulus.


Iltarientoihin, kaupungille & arkeen: Tämä tyyli on ehkä inspiroinut minua eniten jo lapsesta lähtien, eikä varmaan vähiten siksi, että äitini on aina ollut äärimmäisen rock-henkinen. "Rokkityyli" on terminä ehkä kamalinta mitä tiedän, mutta tyylikkäästi toteutettu vähän klassisempi rock-henkinen tyyli on oikeasti ehkä parasta mitä tiedän. Kun rosoiseen rock'n'rolliin tuodaan jotain tyylikästä ja feminiinistä mukaan, aletaan olla jo aika vahvasti meikän alueella! Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi revittyjä farkkuja, mutta siistiä t-paitaa, tai sotkuista tukkaa ja nahkarotsia, mutta hempeää mekkoa ja vaaleanpunaisen sävyjä.
Rentoon illanviettoon & kesäöihin: Boho-tyyli on kiehtonut minua jo muutaman vuoden ajan, mutten ole oikein osannut lähteä omimaan sitä itselleni sillä olen niin purn nirso sen henkisten vaatteiden suhteen. Jotenkin toisaalta haluaisin näyttää huolettomalta ja vapaalta, mutta toisaalta en halua näyttää miltään halvalta Indiska-mainokselta. Olen huomannut, että jo maanläheisillä sävyillä ja tietyillä materiaaleilla pääsee aika pitkälle, ja lisäksi kesäisin tämä tyyli tuntuu tulevan enemmän luonnostaan - en osaa tarkalleen sanoa miksi.




Sellaisia ovat siis omat mietteeni ja suunnitelmani sen suhteen minkälaisiin vaatteisiin ajattelin lähitulevaisuudessa panostaa! Siis lähtökohtaisesti ensin sellaisiin ajattomiin perusjuttuihin, joita on helppo asustaa ja soveltaa erilaisiin tilaisuuksiin. Siitä sitten kuvittelisin, että olisi luontevaa ehkä lisätä vaatekaappiin pikkuhiljaa hieman erilaisiakin vaatekappaleita, jotka rakentavat tyyliä sitten entisestään. Toistaiseksi shoppaillessani olen ajatustyössäni muistellut eniten luomaani värikarttaa sekä tavoittelemiani arvoja. Sillä pääsee kaupassa jo tosi pitkälle!

PS. Tämä postaus on kirjoitettu tyylistä kiinnostuneen, mutta oman tyylinsä suhteen eksyneen näkökulmasta, ei asiantuntijan näkökulmasta. ☺

Kuvat: Pinterest

Miten saan hiukset kasvamaan?

1/15/2018


Tein n. vuosi sitten päätöksen kasvattaa hiuksiini oma väri takaisin. Tai oma väri kuulostaa ehkä hassulta sillä olen aina ollut tumma brunette, ehkä lähinnä tavoitteenani on ollut kasvattaa takaisin tervettä, käsittelemätöntä hiusta.

Koska olen aina ollut tumma brunette, on tosiaan ollut välillä hyvin usein aika hölmöä, että olen ylipäätään värjäillyt hiuksiani. Välillä olen värjännyt niitä ihan tylsyyttäni esimerkiksi tummemmaksi tai mustemmaksi, ero on ollut niin hiuksen hieno (literally) ettei eroa ole varmaan huomannut kukaan muu kuin minä itse. Ainoat isommat muutokset olen tehnyt leikkiessäni latvojeni kanssa, välillä olen käynyt vaalentamassa niitä kampaajalla ja välillä olen värjännyt jo vaalennetut latvani esimerkiksi violetiksi.

Kuitenkin aina lopulta kaipaan takaisin ihan tavalliseen ruskeaan, ja nyt ehkä enemmän kuin koskaan aiemmin. Oma värini on mielestäni todella hyvä; sellainen täyteläinen tummanruskea johon tarvittaessa saa vaikka lämpöä ihan vain värillisillä hiusnaamioillakin. Siksi olen päättänyt luopua niiden satunnaisesta värjäilystä ja palata takaisin luonnoliseen kuontalooni.

Omaa kasvatusprosessiani helpottaa se, ettei tyvikasvuni juurikaan erotu muista hiuksista vaan tummanruskea häivyttyy huomaamattomasti jo värjättyyn hiukseen. Latvoista napsaisin itse lähes kaikki värjätyt osiot jo viime vuonna kun kyllästyin huonokuntoiseen latvaan tuhottuani ne moninkertaisella kotiblondauksella (ei, Ei, EI!) ja vaaleanpunaisella värillä helmikuussa. Sittemmin kävin leikkauttamassa latvat vielä uudestaan kampaajalla sillä huonoon kuntoonhan ne menivät kun niitä kotona tylsillä saksilla tuli leikeltyä.

Nyt olen siis kärsivällisesti odotellut hiusten kasvavan ja odotellessa tehnyt kaikkeni edistääkseni niiden kasvua sekä muutenkin pitääkseni hiuksista extra hyvää huolta. Tänään listaankin keinot jolla olen itse saanut hiukseni kasvun pysymään aktiivisena tai vähintäänkin tehnyt odotuksesta siedettävää.


Hellävarainen pesu 


Opin jo muutama vuosi sitten, muistaakseni Iinan blogista, että shampoon voi yksinkertaisesti levittää hiusten tyveen, ja sieltä latvoihin valuvana se kyllä huuhtelee sitten latvatkin paljon hellävaraisemmin. Tämä on säästänyt minulta ensinnäkin todella paljon shampoota kun sitä kuluu puolet vähemmän, mutta säästellyt myös aina jo valmiiksi tyveä kuivempia latvojani liian rankalta shampoopesulta. Nyt tuntuu kamalalta ajatella kaikkia niitä vuosia joina olen väkivaltaisesti pessyt shampoolla myös latvani - turhaan.

Olen myös alkanut välttämään hiusten "hankaamista" kuivaksi pyyhkeellä pesun jälkeen, sillä myös se voi ilmeisesti aiheuttaa katkeilevia hiuksia. Nykyään taputtelen ja hellästi puristelen hiukset kuivaksi pyyhkeellä.

Olen myös lukenut, että hiusten kiepauttaminen pyyhkeen sisään kuivumaan tekisi niille hallaa, joten olen lopettanut sen tyystin. Sen sijaan on olemassa juuri tätä varten kehitettyjä hiuspyyhkeitä/-turbaaneja, jotka ovat hiuksille hellempää kangasta. Itse tilasin omani esimerkiksi eBaysta alle eurolla. Se on tosi mukava päässä ja siinä on nappikin, joka pitää turbaanin paikallaan!

Tärkeää on muuten myös ettei hiuksia pese liian usein! Oma rutiinini on ollut aina pestä hiukset joka kolmas päivä, mutta jos esimerkiksi peset hiukset päivittäin, kannattaa harkita pesuvälin pidentämistä sillä jatkuva pesu ei tee hiuksille hyvää sekä kuivattaa päänahkaa. Hiuksilla saattaa mennä hetki tottua uuteen pesuväliin, mutta ne tottuvat siihen kyllä!



Paremmat tuotteet


Tämä oli ensimmäinen asia, johon päätin panostaa aloittaessani kasvatusprosessin tai ylipäätään hiusten kunnosta aktiivisesti huolehtimisen. Hiusten pesu tuntuu olevan niin iso osa niiden hyvinvointia, että on mielestäni tärkeää käyttää laadukasta ja juuri omalle hiuslaadulle räätälöityä shampoota ja hoitoainetta.

Itselläni on vielä tutkimustyö kesken, että mitkä voisivat olla ne omille hiuksilleni kaikkein parhaimmat tuotteet, mutta päätin aloittaa sellaisilla jotka olen aiemmin jo testannut ja kokenut todella laadukkaiksi; tilasin Macadamia Professionalin Ultra Rich Moisture -sarjan shampoon, hoitoaineen, sekä hiusnaamion. Ne sopivat parhaiten pörröisille, kuiville ja hankalasti käsiteltäville hiuksille, jotka tarvitsevat erityistä hoitavuutta - eli minun kreikkalainen, karhea hiukseni on juuri sellainen joka oikein huutaa näitä itselleen. Tuotteet ovat hieman arvokkaampia kuin "tavalliset" shampoot ja hoitsikat, mutta kuitenkin suhteellisen lempeitä kukkarolle.

Se mikä näissä omissa suosikeissani on poikkeuksellisen hyvää, ja mitä muutenkin kannattaa etsiä shampoossa ja hoitoaineessa vaikka käyttäisitkin jotain muuta sarjaa, on se, että ne ovat täysin sulfaatittomia ja parebeenittomia. Niissä on kuitenkin valitettavasti silikonia, mitä tulisi myös välttää ja siksi etsinnässä olisi sellainen tuotesarja, joka olisi vielä niistäkin puhdas! Toki Macadamia käyttää korkealaatuisia silikoneja tuotteissaan, mutta haluaisin olla tästä vielä tarkempi ja siksi silmäilen vielä muita tuotteita.

Olen alkanut käyttää myös aktiivisesti sellaisia hoitavia tuotteita, jotka voi jättää hiuksiin niin, että myös suihkun ulkopuolella vietettynä aikana hiukset saisivat jonkinlaista hoitoa. Suurin suosikkini (jota olen myös suuresti hehkuttanut perheelleni ja ystävilleni) on tällä hetkellä Biozellin AINA Hoito- ja selvityssuihke! Se ei todellakaan ole hinnalla pilattu, ja tekee hiuksistani joka kerta ihan äärimmäisen pehmeän tuntuiset - mikä ei todellakaan ole helppoa ottaen huomioon karhean hiuslaatuni. Suihkutan itse tätä suihketta kosteisiin hiuksiini pesun jälkeen.


Harja


Myös hyvän harjan valitseminen on todella tärkeää jos hiuksista haluaa pitää hyvää huolta. Nykyään ihan sydämeen sattuu kun kuulee jonkun harjaavan hiuksiaan repien - hiusten katkeilun voi ihan oikeasti kuulla ja se on muuten sydäntäsärkevä ääni se.

Olen ehkä basic bitch, mutta oma suosikkini on niiden läpimurrosta saakka ollut Tangle Teezer. Olen käyttänyt niitä jo vuosia ja niitä on tälläkin hetkellä viljelty ympäri asuntoani. Se on harja, joka tuntuu sopivan juuri minun hiuksilleni parhaiten ja selvittävän takutkin hellävaraisimmin. Tosin tähän väliin todettakoon, ettei minun hiukseni onneksi ole mitenkään ihan hirveän takkuuntuvaa tyyppiä!

En siis väitä, että Tangle Teezer olisi juuri sinun hiuksillesi paras MUTTA väitän, että on tärkeää, että valitset sellaisen harjan joka on. Itselläni on vielä erikseen vähän erilaista harjaa ja kampaa, jota käytän sitten erikseen hiusten muotoiluun tarvittaessa.


Biotiini


Jos tavoitteena on oikeasti nimenomaan hiusten kasvatus, kannattaa harkita jonkinlaista lisäravinnetta siihen tarkoitukseen. Itse suosittelen "kauneusvitamiinia" nimeltä biotiini, joka onkin jo varmasti entuudestaan monelle tuttu. Hiusten lisäksi biotiini vaikuttaa myös kynsiin, sekä ihon terveyteen!


Tässä vielä tieteellisempi ote vitamiinit.info -sivulta:
"Biotiini vaikuttaa luustossa samaan tapaan kuin K-vitamiini ja välttämättömät rasvahapot muuttaen luuston verkostoproteiineja muotoon, jossa kalkki kiinnittyy niihin paremmin. [...] Biotiini aktivoi keratiinien tuotantoa. Keratiinit eli sarveisaineet ovat kuitumaisia, säiemäisiä sekä veteen liukenemattomia proteiineja, joita esiintyy erityisesti hiuksissa ja kynsissä. Syyt biotiinin aiheuttamaan keratiinituotannon aktivointiin eivät ole vielä täysin tunnettuja, mutta tutkijat uskovat tämän liittyvän kynsien ja hiusten vilkastuneeseen aineenvaihduntaan. Tästä johtuen lisääntynyt biotiinin saanti vahvistaa kynsien ja hiusten kasvua ja terveyttä. [...] Hiusten kasvun ja kynsien hyvinvoinnin edistämisen tueksi biotiinin lisäksi suositellaan sinkkiä ravintolisänä, sillä myös sinkki edistää hiusten terveyttä. Yhdessä sinkki ja biotiini vaikuttavat myös ihon ja limakalvojen terveyteen ylläpitämällä näiden normaalia toimintaa."

Biotiinia tulisi syödä kuuriluontoisesti esimerkiksi muutaman kuukauden ajan (ei liian pitkään yhtäjaksoisesti) eikä se ole tuhottoman kallista joten se on suhteellisen helppo lisähoito hiusten kasvamisen nopeuttamiseen tai jopa ennenaikaisen hiustenlähdön hoitamiseen. Tulokset biotiinin käytössä alkavat näkyä 1-3 kuukaudessa riippuen biotiinin määrästä, biotiiniakin löytyy nimittäin kapseleissa eri määriä riippuen valmistajasta.

Itse söin edellisen kuurini viime vuonna ja huomasin ehdottomasti eron kuurin aikana. Ensimmäisenä biotiini vaikutti kynsiini, jotka kasvoivat huomattavasti nopeammin ja vahvempina. Hiuksissani biotiinin käyttö näkyi ensisijaisesti siinä, että baby hairini kasvoivat ihan tajutonta vauhtia. Varmaan muutkin hiukset kasvoivat, mutta pikkukiehkuroissani ero näkyi kaikkein suurimpana. Villiintyneet baby hairini voi bongata mm. tämän postauksen kuvissa...

It's the inside what counts


Tärkeitä ovat biotiinin lisäksi toki myös muut vitamiinit ja siitä päästäänkin siihen tärkeimpään, eli siihen mitä sisällä tapahtuu. Kuivia latvoja voi leikellä niin paljon kuin haluaa, mutta uusi hius kasvaa kuitenkin päästä joten siihen kuten muuhunkin kehoon vaikuttavat hyvät elintavat ja ravinteikas ruokavalio. On tärkeää saada tarpeeksi hyviä rasvoja, nukkua hyvin, huolehtia siitä, että keho saa tarpeeksi proteiinia sekä tietenkin vettä, jotta koko keho pysyy hyvin kosteutettuna. Myös liikunta buustaa verenkiertoa mikä taas edesauttaa hiusten kasvamista. Negatiivisesti mm. hiusten kasvuun vaikuttaa myös stressi, johon liikunta ennen kaikkea voi olla myös oiva apu!

Takaisin kuitenkin siihen ruokavalioon; monipuolinen ruokavalio täynnä vitamiineja ja mineraaleja voi ennaltaehkäistä hiusten lähtöä ja edesauttaa niiden kasvua. On hyvä myös muistaa, että hius on proteiinia joten siksi on tärkeää huolehtia, että keho saa tarpeeksi proteiinia. On kuitenkin hyvä muistaa, että kaikki vitamiinit ja mineraalit ovat parhaimmillaan luonnollisimmassa muodossaan joten siksi on parempi huolehtia monipuolisesta ruokavaliosta sen sijaan, että popsii kaiken pillereinä (vaikka se onkin oiva lisä).


Lisävinkit


+ Hiusten kasvu hidastuu jos talvella viettää liikaa aikaa kylmässä ilman pipoa.

+ Saunassa taas pitäisi olla päässä myssy tai pyyhe sillä hiuksessa oleva vesi haihtuu kuumuudessa, jolloin hiuksen paksuus vähenee.

+ Päähieronta voi edistää hiustenkasvua, sillä se edistää ääreisverenkiertoa hiuspohjassa. Siitä on apua hiusten kasvussa, sillä hius saa paremmin ravintoa.



Omat hiukseni ovat kasvaneet ihan kivasti vuoden aikana, vaikka aina ei siltä tunnukaan. Kärsimättömimpinä hetkinä tekisi mieli leikata koko tukka lyhyeksi. Niinä hetkinä olen kuitenkin kokenut parhaaksi tehdä jotain muuta hyvää hiuksieni eteen (esimerkiksi hiusnaamio) ja hetken päästä turhautuminen hiuksiin onkin huomattavasti lievempi.

Hiukset kasvavat keskimäärin n. sentin verran kuussa, joten pitkien hiuksien kasvattaminen ei ole mikään nopea prosessi. Se vaatii kärsivällisyyttä (ja kärsivällisyys vaatii välillä kaikenlaisia poppaskonsteja) mutta lopussa seisoo kuitenkin kiitos ja terveempi kuontalo.

Onko jollain muulla käynnissä samanlainen aktiivinen kasvatusprosessi? Kuinka olette siitä selviytyneet? Onko jokin näistä vinkeistä auttanut myös teitä tai olisiko teillä tarjota lisävinkkejä? 

Kolme asiaa, jotka tämä kirja opetti

1/07/2018

Self help -kirjoilla on hullunkurinen maine, osittain ehkä ansaitusti. Joukosta löytyy kuitenkin helmiä joista voi olla monille apua jos niille vain on vastaanottavainen. Tänään halusin nostaa esille yhden tällaisen helmen; Tunne lukkosi: Vapaudu tunteiden vallasta.

Tiedättekö kuinka sitä joskus tietää kyllä järjellä, että jokin oma toimintatapa on itselle haitallinen, mutta itseään ei kuitenkaan pysty muuttamaan? Tämä kirja on kirjoitettu auttamaan lukijaa tiedostamaan juuri näitä tunne-elämän lukkoja sekä niiden vaikutuksia havainnollisten kuvausten ja esimerkkien avulla. Se opastaa uudella tavalla ymmärtämään menneisyyden vaikutuksen nykyhetkessä ja auttaa näkemään vaihtoehtoisia ratkaisumalleja elämän haasteissa.

Kirjassa on kattavat kuvaukset kaikkien 18 tunnelukon piirteistä sekä testejä, joilla oi kartoittaa omia tunnelukkoja ja niiden alkuperiä. Kirja tarjoaa myös useita skeematerapiaan pohjautuvia käytännön harjoituksia, jotka auttavat vapautumaan tunnelukoista. Kirjan kirjoittaja Kimmo Takanen on yksi skeematerapian edelläkävijöistä Suomessa sekä toimii terapeuttina ja kouluttajana.


Itselläni meni kirjan työstämiseen useampi kuukausi. Se ei ole millään tasolla helppolukuista tavaraa, ja vaatii samalla myös paljon itsetutkiskelua ja pohdintaa. Itselläni on ollut tapana myös ottaa tällaisten kirjojen kaveriksi muistiinpanovälineet, joilla kirjaan ylös eniten itseäni askarruttavat ajatukset. Nyt ajattelinkin jakaa teille kolme asiaa, jotka itse opin tästä kirjasta.


Tunnelukot eivät ole sinun syytäsi


Tunnelukot syntyvät jo lapsuudessa erilaisten tapahtumien kautta, meillä kaikilla on niitä. Joillakin ne ovat vahvempia kuin toisilla. Lapselta ei voi odottaa samankaltaisia toimenpiteitä kuin aikuiselta. Lapsi ei ole vielä saanut elämään sellaisia työkaluja mitä aikuisella on, eikä lapsi osaa reagoida muuta kuin alistumalla, pakenemalla tai hyökkäämällä - sen sijaan, että tilanne ratkaistaisiin aikuismaisella varmuudella ja järjellä. Näin syntyy erikoisia tunnelukkoja, jotka saattavat ohjailla meitä vielä aikuisiälläkin.


Oma kokemukseni: ulkopuolisuuden lukko


Vaikka kokemukseni koulukiusattuna on ollut itselleni kamala, en koskaan jotenkin ajatellut tai myöntänyt itselleni sitä, että se vaikuttaisi minuun kovinkaan vahvasti enää tänä päivänä. Vasta muutama vuosi sitten ymmärsin kuinka suuret arvet se on todella jättänyt ja kuinka se vaikuttaa vielä aikuisiälläkin.

Esimerkki: Kirjassa oli tehtävä, jossa kehoitettiin syventymään ikävään muistoon lapsuudesta. Mieleeni tuli heti koulukiusaaminen, mutten oikein muistanut yksittäisiä tilanteita koska olen blokannut ne mielestäni niin hyvin. Pienen kaivelun jälkeen muistin kuitenkin seuraavan tilanteen, jota kirja sittemmin kehoitti tutkiskelemaan tarkemmin, sekä pohtimaan miten sen jälkeen toimin ja tunsin.

Olin koulun ruokalassa, joka oli melko tyhjillään. Minulla oli tarjotin kädessä ja kävelin kohti ystävieni pöytää, jossa oli yksi tuoli vapaana. Ikkunasta paistoi sisään kaunis, aurinkoinen kevätpäivä. Lähestyessäni pöytää, eräs tyttö pöydästä nousi seisomaan ja huusi "Mene pois! Me ei haluta sua tänne!" Muut tytöt ympäröivät huudon kikattamalla.

Ensimmäinen tunne, jonka muistan oli hämmennys. Olin pieni lapsi, enkä ymmärtänyt miksi stäväni eivät yhtäkiä halunneetkaan minua istumaan pöytäänsä, enkä tienyt miten reagoida tilanteeseen. Joten käännyin ympäri samalla kun kyyneleet kohosivat silmiini, vein täyden tarjottimen suoraan tiskialtaaseen ja poistuin koulun ruokalasta itkien. En osannut suhtautua tilanteeseen, joten lintsasin seuraavalta tunnilta, vaeltelin yksin koulun käytävillä ja itkeskelin vessasta.

Siitä hetkestä saakka, kaikki vastaavanlaiset tapahtumat, jossa minut on torjuttu, ovat herättäneet nuo samat tunteet ja vahvistaneet tuota tunnelukkoa, johon kirjassa viitataan nimellä ulkopuolisuuden lukko.

Olen nykyään aikuisiälläkin arka ja varautunut, saatan kohdata ihanan näköisiä porukoita vaikka tapahtumissa joissa on tuttuja tai puolituttuja, tahtoisin mennä juttelemaan ja ystävystyä, mutta sisälläni "tiedän" että he eivät halua minua sinne ja käytän samaa selviytymiskeinoa kuin lapsenakin. Pakenen ahdistuneena; vaeltelen ympäriinsä ja pidättelen kyyneliä.

Todellisuudessa voisin aivan yhtä hyvin astua tilanteeseen ja esittäytyä porukalle. Näin toiminnallani itse vahvistan ulkopuolisuuden tunnetta. Luettuani tämän kirjan, tunnistan tämän kuitenkin itsessäni ja osaan taistella paremmin sitä vastaan.


Se ei ole helppoa, mutta se auttaa sinua ymmärtämään itseäsi


Tulipa sitä itkettyä muutamat itkutkin tämän kirjan parissa. Mielestäni itku on kuitenkin hyvä, sillä se tarkoittaa, että on päässyt käsiksi johonkin tärkeään mitä kuuluukin käsitellä. Joskus se on tosi vaikeaa, tai oikeastaan useamminkin kuin vain joskus. Ei sen kuulukkaan olla helppoa, mutta ne ongelmakohdat ja solmut ovat olemassa kohtasitpa ne tai et. Kuitenkin vain ne kohtaamalla voi saada ongelmat ratkaistua ja solmut avattua.

Olen aikuisiällä ottanut tietoisesti asiakseni kehittää itseäni positiivisempaan suuntaan ja olen ymmärtänyt, että siinä on äärimmäisen tärkeää tuntea itsensä niin hyvin kuin mahdollista - niin vahvuudet kuin heikkoudetkin. Siltä pohjalta on hyvä lähteä rakentamaan ja oppimaan uusia käyttäytymismalleja! 😊

Onko joku muukin lukenut tämän kirjan? Mitä ajatuksia se herätti?


5 x 2018

1/01/2018

Uusi vuosi, uudet kujeet. Uusi minä. Uudet tavoitteet. Löytyisikö tähän alkuun vielä muutama kliseinen toteamus? Olen itse juuri se perusmuija, joka jokainen vuodenvaihde fiilistelee uutta alkua. Vaikka ajatus uudesta alusta onkin oikeastaan vain pään sisällä, on uusi vuosi silti yksi suosikkijuhlistani koska siihen liittyy niin paljon symboliikkaa koskien uusia mahdollisuuksia.

Uuden vuoden lupauksiin liittyy nykyään paljon huvittuneisuutta ja itse olen oikeastaan kehittänyt jo teininä itselleni tavan tehdä 50-100 lupauksen lista mikä kuulostaa ehkä vielä hullummalta. Olen kuitenkin kokenut tämän parhaaksi tavaksi tehdä lupauksia itselleni, sillä tällöin paine lupauksen toteutumisesta ei kohdistu vain yhteen tavoitteeseen, vaan jakautuu monen tavoitteen kesken. Osa näistä tavoitteista on usein pieniä ja osa suuria, mutta lähes kaikki olen kuitenkin vuoden aikana saanut aina toteutettua!

Tänä vuonna ajattelin jakaa kanssanne viisi suurinta tavoitettani tälle vuodelle. Tuli taas ihanan motivoitunut olo näitä kirjatessa, ja oikeastaan jopa tietyllä tapaa puhdistautunut olo viime vuodesta. En tiedä päteekö tämä vain minuun, mutta olen ollut huomaavinani, että kuten itsellänikin niin myös monille muille vuosi 2016 tuntui olevan tosi rankka, ja sen vuoksi vuosi 2017 oli monella taas rauhoittumisen ja itsetutkiskelun aikaa. Siksi nyt kaikki paukut on ladattu vuodelle 2018, jona mennään taas täysillä ja tavoitellaan omia unelmia!



Blogi


Viime vuosi oli itseltäni bloggaamisen suhteen oiva esimerkki siitä kuinka käy jos ei itsekään oikein tiedä mitä haluaa. Lopetin blogini vuosi sitten. Se oli oikea päätös sillä intoa blogille ei enää löytynyt samalla lailla kuin ennen, enkä tahtonut väkisin jatkaa jotakin mikä ei enää syntynyt luonnostaan. En kuitenkaan tahtonut poistaa täysin vuosien työtä, joten blogini jäi kuitenkin elämään jotta vanhojen postauksien pariin voisi palata myöhemminkin. Edelleen tästäkin blogista löytyvät myös omat vanhat suosikkipostaukseni, sellaiset joita itse pidän jollakin tapaa ajattomana.

Niinhän siinä sitten kävi ettei kulunut kuin pari hassua kuukautta ja ikävä blogin pariin alkoi jo kasvaa. Muutama postaus vuoden aikana sitten syntyikin; siis blogiin jonka olin jo lopettanut. Oli yhtäkkiä niin paljon aikaa ja energiaa kirjoittaa postauksia, nyt kun ei ollut sitä blogia joka vie aikaa... Ihmismieli on omituinen.

Ikävä kasvoi kuluneen vuoden aikana niin suureksi, että päätin elvyttää blogini jälleen vuonna 2018. Se tuntuu ihanalta ajatukselta, ja tauko on ollut kuitenkin sen verran pitkä, että todella tuntuu siltä kuin aloittaisin puhtaalta pöydältä. Blogini ei varmastikaan tule olemaan samanlainen kuin ennen, mutta se tulee olemaan välitön, ja juuri sellainen kun sen haluan nyt olevan.



Sosiaalisuus


Olen aina ollut sosiaalisesti kiusaantunut ihminen, siis ihan lapsesta saakka. Olen sellainen ihminen, joka toki tulee hyvin toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa, mutta vaatii normaalia enemmän rohkaisua esimerkiksi heittäytyessään tuntemattomien seuraan. Small talk ei ole koskaan ollut oma suosikkilajini ja muutenkin minulla on tapana liian helposti lukkiutua uusissa sosiaalisissa tilanteissa niin pahasti pääni sisään niin, että mietin maailman ääriin, että mitä muut minusta ajattelevat.

En halua elää niin, ja siksi sen on loputtava. Se ei kuitenkaan ole helppoa. Olen pyrkinyt tekemään asian suhteen tosi paljon töitä viime vuosina ja viime vuonna ylitinkin itseni sosiaalisissa tilanteissa tosi monta kertaa. Se vie usein kaikki energiani, mutta on ollut todellakin sen arvoista ja olen tavannut mielettömän ihania uusia ihmisiä. Ensi vuonna tahtoisin tavata enemmänkin, ja se edellyttää sitä, että uskallan rohkeasti heittäytyä uusiin tilanteisiin ja jutella tuntemattomille.



Rahan budjetointi


Mä olen niin pirun huono rahan kanssa. Uskon sen osittain johtuvan siitä, että kasvoin yksinhuoltajataloudessa, jossa raha oli aina tiukilla. Sen vuoksi nyt aikuisiällä kun sitä rahaa vihdoin on, tulee hirveä paniikki miettiessä, että mitä sitä nyt tarvitsinkaan, pitää nyt äkkiä miettiä mihin tämä kannattaa käyttää kun sitä rahaa kerrankin on... Toisaalta taas aina rahan tuhlaamisen jälkeen koen hirveää syyllisyyttä siitä, että rahaa on käytetty kun sitä kerrankin on... Se on tietynlainen loputon kierre, jossa kumpikaan vaihtoehto ei ole sen parempi. Kai jossakin takaraivossa kolkuttaa aina pelko siitä, että rahat käyvät niin vähiin, ettei enää pärjää. (Siinäkin tilanteessa on oltu.)

Viime vuonna sain tasattua aika hienosti talouteni, ja olen siitä todella ylpeä ja tyytyväinen. Ehkä jollain tavalla alan vihdoin näin 26-vuotiaana aikuisena saada sopivaa kosketusta siihen kuinka rahaa käytetään fiksusti. Tänä vuonna otankin tavoitteekseni oikeasti keskittyä siihen, että talouteni pysyy vakaana, ja vielä hienompaa olisi jos vaikka oppisin säästämään!

(Ja tällä siis tarkoitan säästämistä niin kuin ihan aikuisten oikeasti, ei niin, että rahaa venkslataan edes takaisin käyttötilin ja "säästötilin" välillä päivittäin... Se on nimittäin jo harvinaisen nähty juttu.)



Oman tyylin kehittäminen


Aloittaessani tämän blogini aikoinaan parikymppisenä muiduna, minulla oli oikeastaan aika selkeä käsitys omasta tyylistäni. Se tyyli ei kuitenkaan enää vastaa makuani ollenkaan ja olenkin viime vuoden huomannut olevani aika hukassa tyylini kanssa. Se on johtanut siihen, että arviolta n. 80% vaatekaappini sisällöstä on siivottu ja luovutettu eteenpäin sillä ne ovat olleet vaatteita joita en enää käytä. Osa näistä vaatteista on ollut sellaisia, etteivät ne enää vastaa makuani ja osa taas on jäänyt kooltaan vääräksi. (Olen pudottanut viime vuonna -20kg joten myös siksi vaatekaappi on menossa niin radikaalisti uusiksi.)

Nyt kaikki ryysyni mahtuvat vain kolmeen pieneen lipastolaatikkoon. Kuulostaa tilan kannalta ihanteelliselta, mutta toisaalta se on ajanut minut vielä isompaan ahdinkoon kun ei ihan oikeasti ole ikinä mitään päälle pantavaa. Näen kuitenkin tämän ahdingon mahdollisuutena; mahdollisuutena pistää koko vaatekaapin sisältö uusiksi ja rakentaa oma tyyli suunnitellusti juuri siihen suuntaan kuin haluan. Nyt olenkin etukäteen suunnitellut ihan hirveästi tyyliäni ja esimerkiksi alkanut metsästää tiettyjä ajattomia vaatekappaleita, joita itse pidän tietynlaisina vaatekaapin kulmakivinä.

Olen tehnyt uuden vaatekaappini suhteen hirveästi suunnitelmia ja mood boardeja, joiden pohjalta olisi tavoitteena nyt tänä vuonna lähteä etsimään/rakentamaan tyyliäni uudestaan. Huikatkaapa muuten tänne jos teitä kiinnostaisi nähdä näitä ajatuksia täällä ihan omassa postauksessa!



Terveys


Mä olen aina ollut juuri se tyyppi, joka menee vaivojensa kanssa lääkäriin vasta kun olo käy aivan liian sietämättömäksi. En esimerkiksi ole (osittain pelkojeni takia) käynyt hammaslääkärissä aikuisiällä varmaan kertaakaan mitenkään muutoin kuin iltaisin päivystyksen kautta siinä vaiheessa kun särky käy liian kovaksi. Tosi aikuismaista, tiedän.

Tänä vuonna haluaisinkin ottaa enemmän vastuuta omasta terveydestäni ja kehostani. Siihen kuuluu tosi moni eri konkreettinen asia aina kunnon yöunista (ja nukkumaanmenoajoista) säännölliseen ruokailuun sekä mielenterveyteen, mutta myös se, ettei lääkärikäyntejä pantata aina viimeiseen saakka.

Yksi asia, jonka voisin tänä vuonna ottaa ihan konkreettiseksi tavoitteeksi olisi hoitaa allergiani kuntoon tavalla tai toisella. Useita vuosia sitten alkanut siitepölyallergia on vuosien aikana eskaloitunut sellaiseen pisteeseen, että pahasti epäilen olevani allerginen kaikille muillekin hippusille aina huonepölystä eläinhilseeseen, puhumattakaan jauhopölystä jolle altistun työssäni päivittäin.

Syön allergialääkettä vuoden ympäri ja se tarjoaa kevyttä (lähes olematonta) helpotusta. Silti on alkanut tuntua siltä kuin päällä olisi 24/7 jonkinlainen flunssa, ja unenlaatukin on huonontunut kun nenän kautta ei koskaan saa kunnolla henkeä. Olenkin alkanut unelmoimaan siedätyshoidoista ja tänä vuonna voisin ottaa tavoitteekseni selvittää olisiko sellainen kohdallani mahdollista!

Teittekö te lupauksia tänä vuonna?


Latest Instagrams

© Joanna Hearts. Design by FCD.