Fiksu meikkikokoelma

3/28/2018


Minun meikkikokoelmani on ollut aivan järjetön. Olen aina ollut kiinnostunut kauneudesta ja kosmetiikasta ja siksi olen jo teinistä saakka omistanut normaalia enemmän kauneustuotteita. Aloittaessani kirjoittamaan kauneusblogia vuosia sitten, kasvoi omistamieni purnukoiden määrä kuitenkin eksponentiaalisesti sellaisiin lukemiin, että ne vaativat itselleen kokonaisen kuusilaatikkoisen lipaston.

Koin sen kuitenkin olevan sisältöni kannalta tärkeää, että pääsin kokeilemaan ajankohtaisia julkaisuja, pystyin jakamaan niistä oman mielipiteeni ja vertailemaan niitä muihin tuotteisiin. Samalla välillä tuntui siltä, että pian hautaudun miljoonan ripsivärin ja purnukan alle. Esimerkiksi keväisin lanseerataan aina uudet tuotteet ihon suojaamiseen auringolta, saatoin saada sitä varten useammalta brändiltä kymmenen purkkia testattavaksi ja nuo samat purkit olisivat edelleen vasta puolillaan kun seuraavana keväänä kilahtaisi postista jo sama satsi.

Sittemmin ymmärsin, että kaiken ostamani ja saamani keskiöön olisi luotava jonkinlainen tapa toimia, joka järkevöittäisi sitä kokonaisuutta, joka itse ostamistani tuotteista ja saaduista tuotteista muodostui. Oman kokemukseni mukaan ihmisellä ei nimittäin tarvitse olla jättimäistä kosmetiikkavarastoa ollakseseen luova meikin kanssa. Olen kuitenkin itsekin teininä aloittanut pelkästään ripsivärin ja huulikiillon voimin. 

Jaankin tänään omat ajatukset ja vinkkini siitä, kuinka oman meikkikokoelman voisi optimoida itselleen sopivaksi ja mahdollisimman monikäyttöiseksi, sekä mitä seikkoja kannattaa ehkä miettiä täydentäessään omaa kokoelmaansa. Otan tekstissäni huomioon kokemukseni sekä kuluttajana, että kauneusbloggaajana.

Keräily vs. käyttökosmetiikka


Se, mikä vaikuttaa mielestäni ehkäpä eniten oman meikkikokoelman muodostumiseen on se, minkälainen kauneustuotteiden käyttäjä ylipäätään olet tai haluat olla? Ovatko omistamasi kosmetiikkatuotteet tarkoitettu nimenomaan käyttöön; ihan arkimeikkiin tai erilaisten lookkien luomiseen? Vai oletko kenties sellainen hifistelevä kosmetiikkakeräilijä, joka päämäärätietoisesti kerää talteen kosmetiikkamaailman erikoisuuksia kuin postimerkkejä? 

On mielestäni hyvä realisoida itselleen mitä omistamillaan meikeillä kokonaisuutena oikein tavoittelee. Onko tarkoitus kerätä kaunista kokoelmaa vai omia tarpeita vastaavaa käyttötavaraa. 

Jos ei tarkoitus ole olla tai ryhtyä keräilijäksi, on meikkikokoelma paljon järkevämpää minimoida ja räätälöidä itselleen sopivaksi, eikä kaikkea kaunista kosmetiikan saralla tarvitse silloin omistaa. Tällöin kannattaa panostaa itselle sopiviin tuotteisiin ja sävyihin, sekä keskittää tuotteiden ominaisuudet ja sävyt sen mukaisesti. 

Keräilijänä taas kannattaa panostaa erikoisiin pakkauksiin, tärkeisiin julkaisuihin, Special Edition -julkaisuihin sekä muihin erikoisuuksiin vaikka ne poikkeaisivatkin radikaalisti omasta mausta.

Mikäli taas työskentelee kauneuden parissa esimerkiksi blogin, videoiden tai sosiaalisen median parissa (käsittelen tätä laajemmin seuraavassa kappaleessa) on tärkeämpää pitää yllä jatkuvasti tietotaitoa ajankohtaisista trendeistä ja tuotteista.

Nudet huulipunat ovat hyvä esimerkki sellaisista tuotteista, joita kannattaa vertailla paljon. Omat nudet sävyni olen huulipunissa saanut tiivistettyä järkeviin mittasuhteisiin. Pitämäni punat ovat sellaisia, jotka ovat sävyltään sopineet itselleni parhaiten, ovat tarpeeksi eroavia toisistaan, mutta kuitenkin kaikki niin laadukkaita, että käytän niitä säännöllisesti!

PR-kosmetiikka


Itselläni on kokemusta PR-kosmetiikasta bloggaajan näkökulmasta, sillä sain sitä paljon kirjoittaessani kauneuspainotteista blogia monta vuotta. Kosmetiikkaa ja muita kauneustuotteita lähetetään markkinontimielessä jatkuvasti, ja itse sain ihania kauneusaiheisia paketteja monta kertaa viikossakin ihan varoittamatta. Siinä on välillä vaikea pysyä perässä, kun putellit valtaavat kotoa salakavalasti huoneen toisensa jälkeen.

Kun kosmetiikkaa saa testiin bloggaamisen tai muun työn puolesta, olen itse kokenut parhaaksi reagoida tuotteisiin jo niiden saapuessa ja tehdä jonkinlaisen päätöksen siitä, mitä tuotteelle kannattaa tehdä välittömästi. Jo avatut tuotteet kannattaa antaa eteenpäin (viimeisessä kappaleessa palaan erilaisiin tapoihin) nopeasti jos ei niitä tahdo pitää itse, sillä tuote alkaa ikääntyä heti kun se on korkattu. 

Itsellä kannattaa tietysti pitää sellaiset tuotteet, jotka on kokenut itselleen toimiviksi ja haluaa pitää käytössä jatkossakin. Niin saa helposti laajennettua omaa kokoelmaansa, ja itse koin parhaaksi olla ostamatta enempää kosmetiikkaa "turhaan" koska oma kokoelmani tuntui jo niin valtavalta. 

Kannattaa pitää myös oma tuleva sisältö mielessä tuotteen kohtaloa puntaroidessa; vaikka tuotteelle ei olisikaan juuri nyt käyttöä, voisiko näitä samoja kauneustuotteita hyödyntää esimerkiksi erikoislookeissa tai sesonkeina? Huomioon kannattaa tietysti myös ottaa tuotteen vanhentumisaika sekä se, kuinka paljon itse kuluttaa vastaavanlaista tuotetta (esimerkiksi päivittäin erilaisia lookkeja julkaiseva kauneusbloggaaja saattaa kuluttaa huomattavasti enemmän peitevoidetta kuin tavallinen tallaaja) tuossa ajassa.


Kokoelman rakentaminen ja optimoiminen


Kun aloin itse innostumaan kauneudesta, meikkaamisesta, sekä erilaisista tekniikoista ja niiden kokeilemista, katselin läjäpäin opastusvideoita ja kokeilin itsekseni kotona niiden tarjoamia vinkkejä. On kuitenkin hyvä muistaa, että et välttämättä tarvitse minkään kokeilemiseen täysin samaa tuotetta. Kannattaa kokeilla uusia juttuja ihan sillä mitä itseltä jo löytyy! Sitten jos asiasta innostuukin, voi tuotteen vaihtaa sopivampaan ja laadukkaampaan. 

Esimerkiksi varjostamista ensimmäistä kertaa kokeillessa voi ihan hyvin vähän kokeilla ruskealla luomivärillä tai aurinkopuuterilla ja sitten vaihtaa laadukkaampaan varjostuspalettiin jos varjostaminen tuntuu omalta.

Kokoelmaa saa hyvin optimoitua jo siten, että löytää ne itselleen sopivimmat ihonhoidon sekä meikkipohjan tuotteet. Esimerkiksi meikkivoiteiden suhteen se yksikin täydellinen suosikkivoide vie jo pitkälle. Ja vaikka meikkipohjan tuotteisiin haluaisi vaihteluakin, ei meikkivoiteita tarvitse olla loputtomasti; omasta kokoelmastani löytyy vaihtoehtoina mattaa, kuulasta, todella peittävää ja vain kevyesti peittävää meikkivoidetta erilaisiin fiiliksiin. Jokaista finishiä löytyy yksi putelli. Sitä ykköslempparia taas voi olla ihan hyvä olla kaksikin putellia eri sävyissä, sillä jos esimerkiksi kesällä ruskettuu niin voi oikean sävyn loihtia sekoittamalla eri sävyjä. 

Enemmän vaihtoehtoja sen sijaan kannattaa varata itselleen luomiväreissä ja huulipunissa kuin muissa tuotteissa. Jos haluaa itselleen tiiviin kokoelman joka venyy monipuolisesti erilaisiin lookkeihin, on hyvä hoitaa meikkipohjan tuotteet kuntoon suoraviivaisesti ja hankkia laajempi värikosmetiikkavalikoima sillä on helpompi leikitellä silmä- ja huulimeikillä.

Yritin vuosia piristää meikkikokoelmaani lisäämällä joukkoon värikkäitä luomiväripaletteja, kunnes ymmärsin ja hyväksyin, että räiskyvät värit silmämeikissä eivät yksinkertaisesti vain ole minun juttuni. Nyt omistan rajatun määrän luomiväripaletteja, jotka ovat täynnä itseni näköisiä ihania murrettuja sävyjä.

Panosta ja pihistä


Pienemmälläkin budjetilla saa ihan hyvää, mutta kannattaa silti tähdätä laadukkaisiin tuotteisiin olipa oma budjetti sitten mikä tahansa! Etenkin meikkikokoelmaa ihan nollasta rakentaessa kannattaa muistaa, että halvallakin voi saada ihan hyvää ja myös edullisilla brändeillä saattaa olla valikoimassaan useampikin hyvä tuote, tai jopa kulttituote! 

Suomessa huokeista hinnoistaan huolimatta on paljon suosiota kerännyt Essence, eikä myöskään esimerkiksi Wet'n'Wild ole hinnalla pilattu. Myös NYX tarjoaa monipuolisen valikoiman ja on nykyään jo erittäin laajasti saatavilla. Mikäli on valmis tilaamaan internetistä, aukeavat apajat vieläkin suuremmille markkinoille pienelläkin budjetilla. Maltillisista hinnoistaan ovat tunnettuja mm. Elf, Thebos sekä oma suuri suosikkini Colourpop, joka tuotteet ovat huippuluokkaa, mutta hämmentävän halpoja.  

Halpoja meikkejä metsästäessä kannattaa kuitenkin pitää mielessä, ettei epämääräisiä verkkokauppoja kuten "kiinakauppoja" kannata tukea vaikka hinta tuotteissa miellyttäisikin. Esimerkiksi "kiinakaupat" kuten eBay, AliExpress ja Wish tarjoavat kosmetiikkaa pienellä rahalla, mutta millä hinnalla? Euroopan ulkopuolelta tulevan kosmetiikan kun ei tarvitse täyttää täällä pätevien lainsäädäntöjen kriteerejä. Tuotteet voivat siksi olla täysin testaamattomia ja/tai sisältää myrkyllisiä ainesosioita joita ostaja ei tuotteesta päälle päin voi nähdä ja joiden vaikutuksia ei välttämättä heti edes itse huomaa. 

Haitalliset ainesosat voivat heti näkyvien ulkoisten oireiden (ihottuma, rakkulat, turpoaminen) lisäksi esimerkiksi vaikeuttaa hedelmöittymistä tai vahingoittaa raskaana olevan sikiötä, nostaa verenpainetta tai aiheuttaa jopa pysyviä elinvaurioita. Oman kehon lisäksi piraattituotteet vaikuttavat myös yhteiskuntaan laajemmin, vaikkakin "vain" siellä jossain kaukana mistä tuotteet tilataan. Piraattituotteet saattavat nimittäin esimerkiksi tukea prostituutiota, ihmiskauppaa, huumekauppaa tai jopa terrorismia. Eikä se ole edes mitenkään harvinaista.

Laajemmin halpojen meikkien vaaroista ovat kirjoittaneet esimerkiksi Virve Vee sekä Daily Mail!

Pihistellä siis kannattaa, mutta ei kuitenkaan oman terveyden kustannuksella! Esimerkiksi värikosmetiikasta on helppo halutessaan pihistää, sillä passeleita vaihtoehtoja löytyy nykyään edullisinakin vaihtoehtoina pilvin pimein ilman, että niitä tarvitsisi tilata turvattomasti. 

Sen sijaan panostaa kannattaa niiden aiemmin mainitsemieni meikkipohjan sekä ihonhoitotuotteiden lisäksi ns. pitkäaikaisiin meikkipussukan asukkeihin, kuten siveltimien tai ripsentaivuttajan kaltaisiin välineisiin. Omat suositukseni näiden osalta ovat itselläni käytössä olevat Zoevan siveltimet sekä Cailapin ripsentaivutin!

Myös sellaisten meikkituotteiden laatuun ja kestävyyteen kannattaa panostaa, joiden tietää olevan käytössä jatkuvassa syötöllä. Esimerkiksi itselläni kulmiin käyttämäni Anastasia Beverly Hillsin Dipbrow Pomade tuntui aluksi kalliilta ostokselta, mutta onkin niin riittoisaa, että on lopulta kestänyt ihan tolkuttoman pitkään ja on siten säästänyt minulta monet uudet kulmakynähankinnat!

Kosmetiikkatuotteesta voi tsekata käyttöiän tästä purkki-ikonista. Esimerkiksi tämä ripsiväri säilyy avattuna 6M eli kuusi kuukautta.

Kokoelman ylläpito


Olipa oma meikkikokoelma sitten kuinka suuri tahansa, tulee ikä kaikessa kosmetiikassa jossain vaiheessa vastaan. Siksi omat meikit on hyvä käydä läpi tasaisin väliajoin ja heittää pois ne meikit joiden suositeltu käyttöaika on jo kulunut. Ripsivärit tulisi vaihtaa 3-6 kk välein eikä silmiin käytettäviä tuotteita tulisi jakaa kenenkään kanssa (silmätulehduksen riski). Huuli- ja silmäkynät, huulipunat ja -kiillot, luomivärit, poskipunat, puuterit ja kynsilakat taas saattavat kestää kyllä useammankin vuoden. Jos tuote kuitenkin alkaa näyttää, haista tai käyttäytyä erilaiselle, tai esimerkiksi murenee käsiin, on se aika heittää roskiin.

Purkeista, tuubeista ja pulloista löytyy aina merkki (ylläolevassa kuvassa), joka esittää sitä aikaa, jona tuote säilyy hyvänä avaamisen jälkeen. Siihen kannattaa kiinnittää huomiota! Tuotteen vanheneminen alkaa aina kun tuote on avattu ja altistettu ilmalle minkä vuoksi kaikki purkit ja purnukat kannattaa myös pitää visusti kiinni kunnes ne ottaa käyttöön.

Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että meikkejä ei saisi koskaan säilyttää kylpyhuoneessa tai vessassa! Tästä nyrkkisäännöstä huolimatta pelottavan moni nimittäin säilyttää kosmetiikkaa juuri siellä. Kosteus kuitenkin vääristää meikkien luontaista laatua, lyhentää välittömästi niiden ikää, sekä luo kutsuvan kodin bakteereille. Jos siis haluat meikeistäsi hyvän hygienian lisäksi irti myös täyden laadun, kannattaa ne siirtää pois kylpyhuoneesta. Meikkien säilyttäminen viileässä, kuivassa paikassa varmistaa sen, että meikit kestävät pidempään. Eli meikkejä ei myöskään kannata altistaa jatkuvalle auringonpaisteelle esimerkiksi ikkunalaudalla!


Luopuminen


Olen käsitellyt tavarasta luopumista jo laajemmin täällä. Kannattaa kuitenkin miettiä luopuessa niitä ihan perusasioita kuten sitä, että käyttääkö tuotetta oikeasti koskaan. Aloita huulipunien, luomivärien sekä kynsilakkojen karsiminen kartoittamalla löytyykö samankaltaisia sävyjä useampi kappale. Esimerkiksi huulituotteita voi kokeilla kämmenselkään ja tarkkailla tuleeko vastaan esimerkiksi punia, jotka ovat sävyltään, koostumukseltaan ja ihan jokaisella muullakin tavalla täysin identtiset.

Jos samanlaisia tuotteita löytyy, pohdi mikä niistä on paras tai käytössä eniten? Onko jokin samansävyisistä luomiväreistä esimerkiksi pigmenttisempi kuin toinen? Kuivuuko toinen sininen kynsilakka nopeammin kuin toinen sininen kynsilakka? Onko toinen huulipuna selkeästi laadukkaampi kuin toinen? Valitse kokoelmaasi vain the best of the best.

Vaikka tuote olisi ihan mielettömän ihana, ei se välttämättä pääse käyttöön omistajallaan. Itse esimerkiksi olen aiemmin lisäillyt kokoelmaani silloin tällöin värikkäitä luomiväripaletteja kunnes tulin lopullisesti siihen lopputulokseen etten yksinkertaisesti tykkää käyttää värejä silmämeikeissäni joten turha minun on niitä omistaa. Luovutin nuo värikkäät palettini eteenpäin ja nykyään olen onnellinen murrettujen sävyjen omistaja.

Kannattaa myös miettiä onko tuote jo antanut sinulle jo sen mitä se voi antaa? Ehkä sitä on käytetty tiettyyn tilaisuuteen tai tapahtumaan joka on mennyt jo aikapäiviä sitten, mutta sittemmin tuote on jäänyt tyhjänpantiksi? Ehkä se on tuntunut hyvältä idealta ostaessa, mutta ei niinkään enää kotona? Tai ehkä se on saatu lahjaksi, ja siitä luopuminen tuntuu röyhkeältä? Tuo tavara on kuitenkin silloin jo täyttänyt tarkoituksensa, se on tuonut iloa siinä hetkessä kun sitä on tarvittu ja nyt se ei enää sitä tuo, vaan pölyttyy laatikossa. Siitä on ihan okei luopua.

Itse olen lahjoittanut sekä käytettyä ja käyttämätöntä kosmetiikkaa ystävilleni ja sukulaisilleni aina kyllästymiseen asti. Myös kotonani olen pitänyt sellaista tuotelaatikkoa jota kyläilijät ovat saaneet tonkia ja ottaa halutessaan mukaansa mitä haluavat, tällainen laatikko on tietääkseni myös monella muulla sisällöntuottajalla, joka saa kauneustuotteita testiin valtavalla volyymilla. 

Minulle testiin lähetettyjä tuotteita olen myös lahjoittanut välillä muille sisällöntuottajille mikäli ne ovat olleet itselleni epäsopivia, mutta ovat kelvanneet jollekin muulle. Näin tein esimerkiksi testiin saamieni uusien ripsivärien kohdalla sinä aikana kun itselläni oli ripsenpidennykset. Koen, että näin myös yritykset, jotka lähettävät bloggaajille tuotteita markkinointimielessä voivat edelleen mahdollisesti saada lähettämistään tuotteista toivomansa hyödyn.

Lisäksi käyttämättömiä meikkejä voi esimerkiksi arpoa seuraajien kesken, myydä nettikirppiksillä tai vaikkapa Zadaassa tai tietenkin lahjoittaa niitä tarvitsevalle taholle kuten naistentaloille. Itse, sekä monet tuntemani muut bloggaajat ja jopa PR-toimistot lahjoittavat nykyään käyttämättömäksi jääneen kosmetiikan esimerkiksi Espoon Tyttöjen talolle.



Maailman ihanin ja kamalin asia

3/15/2018


Wien, 2014
Nimittäin ympäri maailmaa matkustaminen. Kun olin vielä teini-iässä, oli minulla hirveästi ystäviä jotka olivat kiinnostuneet matkustamisesta ja tekivätkin sitä paljon, he unelmoivat kielimatkoista tai vaihtovuosista ulkomailla ja itse en koskaan nähnyt viehätystä matkustamisessa. (Toisaalta olin itse jo pienenä lapsena matkustellut niin paljon, että ehkä juuri se oli vienyt minulta matkustamisesta sen jännittävyyden.) Vasta aikuisiällä huomasin itsekin kiinnostuneeni eri maista ja kulttuureista. Silloin myös oma intoni matkustamista kohtaan heräsi. Samalla heräsi myös huoli lentomatkailun päästöistä, joista kirjoitan tänään.

Tänä päivänä, vaikka olen todella kiinnostunut matkustamisesta, en vieläkään matkusta maapalloa ristiin ja rastiin kuukausittain. En myöskään ole lentänyt koskaan kotimaan sisäisesti tai naapurimaihimme Viroon tai Ruotsiin, enkä muista milloin olisin matkustanut jonnekin "ilman syytä." Jos katson matkustushistoriaani vaikkapa viimeisen kymmenen vuoden ajalta, olen niiden aikana matkustanut tapaamaan sukulaisiani tai ystäviäni, sekä juhlimaan äitini häitä. Sen sijaan niitä vähemmän hyviä tekosyitä ovat olleet esimerkiksi extempore-matka Hampuriin sekä työmatkat blogini puolesta Itävaltoihin sekä Tanskaan. 

Toisaalta kaikki nämä matkat ja valinnat niiden suhteen on tehty oman budjetin ja arjen puitteissa ja jos lompakkoni olisi pohjaton sekä kalenterini tyhjä, olisin saattanut matkustaa ympäri maailmaa tuhoten maapalloamme huomattavasti enemmän. Voin myöntää, että kun rakastuin matkustamiseen, ei kyllä käynyt kertaakaan mielessä millaista tuhoa se pallollemme tekee. Sinänsä en voi siis sanoa tehneeni hienoja ekologisia valintoja matkustaessani niin niin harvoin, vaan voin vain olla iloinen siitä, että tekoni ovat pysyneet päästöjen suhteen maltillisissa mittasuhteissa.

Nata esitti blogissaan hyvän näkökulman siitä, että entä jos joku jota rakastaa onkin kaukana. Se sai minut miettimään paljon omaa matkustamistani, sillä esimerkiksi iso osa suvustani asuu toisessa maassa sekä kaipaavat minua ja minä heitä. Onko silloin itsekästä lähteä, vai jäädä? Vaikka lentopäästöt ja maapallon väistämötön tuhoutuminen ahdistavatkin, niin myönnän olevani sen verran itsekäs, että tuntuisi ihan hirveältä olla näkemättä heitä enää koskaan himmaillakseni päästöjä.

Ihminen tässä elämässä nimittäin sitten kuitenkin haluaa ajatella sen verran itsekkäästi, että haluasi kokea ja nähdä mahdollisimman paljon, vaikka sitä ei tahtoisikaan tehdä maapallon kustannuksella. Se on kai se kultainen keskitie, jota tulisi tavoitella ja löytää kohtuus siinä minkälaisia valintoja tekee. Loppujen lopuksi nimittäin kaikkein ekologisinta tälle maapallolle olisi varmaan vain kuolla pois, mutta kun ihmisenä sitä haluaa kuitenkin elää ja tehdä kaikenlaista. Siksi tärkeää olisikin, että edes pyrkisi eläessään tekemään edes jotenkin päin fiksuja valintoja.


Vaikka jokaisen meidän henkilökohtaiset vainnat ovat tosi tärkeitä, peräänkuuluttaisin myös tosi paljon yrityksien vastuuta ekologisissa valinnoissa, sillä heillä on mahdollisuus vaikuttaa niin laajaan toimintaan, etenkin jos on kyseessä iso yritys. Sara kertoi omassa postauksessaan aiheesta maksavansa nykyään päästöjen kompensointia ja alkavansa vaatimaan tätä myös asiakkailtaan. Se on mielestäni tosi hienoa!

Esimerkiksi (tämä poikkeaa nyt aika sivuraiteille tuosta lentämisestä, mutta koskee ekologisuutta kuitenkin) omassa päivätyössäni asiakkaat halusivat ennen aina ostoksilleen kassin. Vuoden vaihteessa yritys jolle työskentelen teki päätöksen, että järkevöittäksemme ostoskassien tuhlaamista, kaikista ostoiskasseistamme tulisi maksullisia. Ostoskassien menekki on pysähtynyt lähes kokonaan, sillä yhtäkkiä jokaiselta asiakkaalta löytyykin laukun pohjalta oma kestokassi tai itseltään kaksi tervettä kättä jolla he saavat ostokset kannettua ilman kassiakin.

Lisäksi moni asiakas on ollut jopa iloinen siitä, että kassit ovat muuttuneet maksullisiksi ja se on herättänyt paljon hyviä keskusteluja kestävästä kehityksestä. Keskivertokuluttaja tuntuu olevan vuosi vuodelta tietoisempi, ja on oikeastaan mielestäni tosi hienoa, että kuluttajat nykyään vaativat yritykseltä (ja yrittäjiltä) ekologisempia valintoja. Siksi ymmärrän myös lukijoiden suuttumuksen sekä painostuksen saada bloggaajat ottamaan tähänkin asiaan enemmän kantaa.

Kyllähän se ajatus minuakin suututtaa. Etenkin kun itseäni on lähivuosina alkanut kiinnostaa erilaiset upeat luontokohteet ulkomailla - tuntuu niin surulliselta ajatella, että päästäkseni niiden luo minun pitäisi mahdollisesti satuttaa juuri tätä rakasta palloamme niin radikaalisti. Ymmärrättekö mitä tarkoitan? Tuntuu niin äärimmäisen itsekkäältä ja nurinkuriselta ajatukselta ihailla jotain niin paljon, että on valmis tuhoamaan sen vain jotta voisi "saada sen itselleen."

Kuten edellisessä postauksessani mainitsinkin, ei kukaan voi olla kaikessa täydellinen. Silti voi aina kuitenkin pyrkiä edes kohti vähän parempia valintoja ihan omassa arjessa. Vaikkei lihasta luopuisikaan kokonaan, olisiko mahdollista syödä suurin osa viikosta kasvispainotteisesti? Olisiko muovipussin sijaan mahdollista kantaa arjessa mukana kestokassia? Vaikka matkustaminen olisi suurin intohimo, olisiko siinä mahdollista suosia muita siirtymäkeinoja kuin lentämistä tai edes pyrkiä lentämään vähän vähemmän kuin kymmenen kertaa vuodessa? Tai voisiko vaikkapa tehdä yhden hieman pidemmän reissun sen sijaan, että tekisi jatkuvasti pieniä viikonloppureissuja? Jos ei pysty tinkimään lentämisestä, pystyisikö luopumaan autosta? Jos tuotat sisältöä matkustamisesta, olisiko sitä mahdollista tuottaa toisella kulmalla? Olisiko mahdollista tuoda esiin enemmän kotimaan matkailua tai erilaisia vaihtoehtoja siirtymän toteuttamiseen esimerkiksi juna- tai vesireittejä hyödyntäen? Tai vaikkapa kirjoittaa road trippailusta ihan vain autolla?


Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kerran tai kaksi vuodessa jos matkustaa (lentäenkin) niin se on vielä kohtuullista vaikka epätoivottuja päästöjä siitä seuraakin. Toisaalta tämä on silti aika helppo mielipide laukaista omassa blogissa kun itse matkustaa muutenkin juuri sen 0-2 kertaa vuodessa, eikä samaistumispintaa ole esimerkiksi niihin ihmisiin joiden työssä matkustaminen tuntuu olevan elinehto.

Jos jaksoit lukea tänne asti, haluaisinkin kuulla sinun ajatuksiasi aiheesta ekologisuus ja matkustaminen! Mikä on mielestäsi kohtuullista? Mitkä ovat sinun vinkkisi oman hiilijalanjäljen pienentämiseen? Somessa voi käyttää Henriikan keksimää häsää #kestäväreissu!


Lue aiheesta myös täältä:



Ajatuksiani asioista, joita ei saisi ajatella julkisesti

3/12/2018

Minusta on ihan suunnattoman siistiä, että juuri nyt tällä hetkellä on jokaisella koko maailma vain ruudun ja näppäimistön päässä ja mahdollisuus saada oma äänensä kuuluviin. Monella bloggaajalla ja muillakin somevaikuttajalla on todella laaja seuraajakunta, joka monella vieläpä koostuu edelleen kasvavista, helposti muovattavista nuorista sekä nuorista aikuisista. Bloggaaminen ja vaikuttaminen on vahva markkinointityökalu, joten ensisijaisesti vaikuttajilla on mahdollisuus vaikuttaa seuraajiensa kulutustottumuksiin.

Laaja seuraajakunta tuo myös tietynlaisen vastuun. Tai no, ei puhuta vielä edes tuosta vastuusta, vaan sanotaan nyt ensin, että se tuo tietynlaisen uniikin ja mielettömän mahdollisuuden myös vaikuttaa kulutusta tärkeämpiin asioihin. Vaikuttajilla on mahdollisuus kyseenalaistaa asioita tai käyttää oma alusta yhteiskunnallisesti tärkeiden asioiden esille tuomiseen tai kyseenalaistamiseen.


Sinänsä ei siis ihme, jos lukijat joskus turhautuvat siihen jos vaikuttajat eivät nosta esille näitä astetta tärkeämpiä asioita. Ihan mieletön mahdollisuus ja se jätetään käyttämättä! On mielestäni mielenkiintoista välillä analysoida mihin vaikuttajat oikeasti vaikuttavat. Tässä palataan siihen aiemmin mainitsemaani vastuuseen; onko sisällöntuottajan vastuu ensisijaisesti nostaa esille näitä "tärkeämpiä" asioita? 

Mielestäni ei ole, sillä on täysin ymmärrettävää, että vaikkapa kauneuteen keskittyvä blogi ei halua kirjoittaa ihmiskaupasta. Mutta mielestäni jokaisen olisi kuitenkin hyvä kantaa vastuu siitä, että se sisältö mitä itse tuottaa olisi edes jotenkin vastuullista omalla aihealueellaan ja tukisi yhteistä hyvää. Etenkin jos vaikuttaminen ja sisällöntuottaminen on oma työ, eikä harrastus.

Olen aina äärimmäisen ylpeä, kun joku ystävistäni, jotka tekevät työkseen blogia, videoita tai somea, haluaa keskustella vastuullisuudesta sisältönsä toteuttamisessa tai kysyvät mielipidettäni siitä miten vaikkapa jotkut kamppisideat voisivat toteutuessaan vaikuttaa nuoriin seuraajiin. Se osoittaa vastuuntuntoisuutta, mikä on alalla mielestäni äärimmäisen tärkeää.

Sitä myös seuraajat tuntuvat vaativan vuosi vuodelta yhä enemmän. Väittäisin kuitenkin myös, että lähes jokainen vaikuttaja tietää kyllä mitkä ovat ne muurahaispesät joihin ei kannata kovin kevyesti tökkiä. Näitä aihealueita ovat mm. uskonto, politiikka, ekologisuus sekä raha ja kuluttaminen. Kynnys niiden kirjoittamiseen on huomattavasti suurempi, vaikka voisi kuvitella, että esimerkiksi kuluttamisen kritisointi voisi olla äärimmäisen luontevaa juuri siellä missä kuluttamista eniten markkinoidaan - mutta juuri siksi se ei ole.

Miksi ei? No, kommentointipolitiikka on nyt vuonna 2018 jo aika kärkästä joten miksi yksikään sisällöntuottaja haluaisi välttämättä asettaa itsensä tulilinjalle käsittelemällä niitä aiheita, joiden tietää herättävän tunteita laidasta laitaan niin, että itse jää keskelle maalitauluksi. Niin surullista kuin se onkin, on vain helpompaa kirjoittaa pinnallisemmista asioista kuten siitä mikä on ollut lähiaikoina oma suosikkihuulipuna, kuin ottaa kantaa vaikka Suomen maahanmuuttopolitiikkaan tai sote-uudistukseen. 

Sitä paitsi, metatasolla se huulipunakin saattaa lopulta olla paljon tärkeämpi kuin mitä ensin saattaa tuntua. Tyyli niin meikkien kuin vaatteidenkin kautta on monelle äärimmäisen tärkeä tapa ilmaista itseään, eikä sitäkään pidä vähätellä, sillä se voi antaa monelle paljon vaikka saattakin tuntua ajatuksena pinnalliselta. 

Siihen on nimitäin lopulta syynsä miksi niin moni kuluttaa "pinnallista" sisältöä ja miksi niin moni tekijä haluaa sellaista tuottaa. Kun aloitin itse tämän blogin aikoinaan kauneuteen keskittyneenä, sen oli tarkoituskin olla hengähdyspaikka omista arjen ongelmista ja kaikesta ikävästä mitä maailmassa tapahtuu. Joskus on ihanaa vain unohtaa kaikki ja kirjoittaa tuhat sanaa huulipunasta. Juuri se pinnallisuus oli tietyllä tavalla blogini päätarkoitus, vaikka sanana sillä onkin ikävä sävy. 

Kun palasin blogini ääreen tänä vuonna uudestaan, ovat tarkoitusperäni sen suhteen monella tapaa muuttuneet. Siinä missä ennen halusin saada ihmiset rentoutumaan ja unohtamaan ajattelun, on tavoitteenani nyt nimenomaan saada ihmiset ajattelemaan, ja kuulla ihmisten ajatuksia erilaisista aiheista.

Uskonkin, että parhaat kannanotot tärkeämmistä aiheista tulevat bloggaajilta ja muilta tekijöiltä itseltään luontevasti silloin kun siihen rohkaistaan ja annetaan tilaa, muttei vaadita kuin siihen oltaisiin automaattisesti oikeutettuja. On mielestäni ymmärrettävää, ettei joku halua kirjoittaa kulutustottumuksistaan jos yrittää niissä petrata vielä itsekin ja tietää, että matkaa on vielä paljon, tai jos ei halua ottaa kantaa esimerkiksi ajankohtaisiin poliittisiin aiheisiin, jos ei se ole oma vahvuusalue, eikä niistä osaa oikein argumentoida. Joskus on isompi teko jättää juuri ne tärkeät aiheet niille keillä on siitä enemmän sanottavaa, tietoa ja kokemusta.

Samalla mielestäni tämänhetkisessä vaikuttajakulttuurissa yleisesti kiinnostavinta on kuitenkin juuri se, että me olemme kaikki vain ihmisiä, niin tekijät kuin seuraajatkin, keskeneräisiä jokainen ja kaikki omalla matkallamme. Ei meidän tarvitse olla täydellisiä ja juuri sekös meissä kaikissa onkin niin mielenkiintoista. Hiljalleen jokaista meistä taitaa kiinnostaa enemmän se kuka niiden täydellisten instagram-kuvien takaa oikeasti löytyy, kuin ne täydelliset kuvat itsessään.

Siksi haluaisin rohkaista myös meitä tekijöitä ottamaan rohkeammin kantaa epäkohtiin, joihin meillä on mahdollisuus vaikuttaa! Uskon, että jokaisella sisällöntuottajalla on jokin myös laajemmassa mittasuhteessa merkityksellinen aihe, jonka käsitteleminen tuntuu luontevammalta. Toinen voisi varmasti paasata sivutolkulla sukupuolivähemmistöjen oikeuksista, vaikkei osaisikaan käsitellä turkistuotantoa tai Dubaita matkakohteena. Toisella taas voi mennä aivan toisin päin. Usein on tärkeä teko jo puhua omista kokemuksistaan, se voi tuoda sanoiksi sen, mitä joku toinen samaa kokenut ei ehkä aiemmin ole itse osannut jäsennellä sanoiksi.

Itse olen aina ollut intohimoinen tuomaan kanavissani esiin mielenterveysongelmia sekä kehopositiivisuutta. Ne ovat itselleni läheisiä aiheita, joista minulla on paljon sanottavaa ja se on antanut myös itselleni äärimmäisen paljon. Vaikka se ilahduttaakin ihan tosi paljon jos joku kommentoi, että on luottanut minun suositukseeni ja ostanut sen perusteella uuden ripsivärin, niin on ihan hiton paljon koskettavampaa kuulla, jos olen saanut jonkun hakemaan hoitoa masennukseensa. Ne ovat niitä tärkeitä ja äärimmäisen merkityksellisiä askelia, joihin vaikuttajien on mahdollista rohkaista seuraajiaan. 


Muutamia ajatuksiani asioista, joita ei saisi ajatella julkisesti



Uskonto:
Olen ollut uskonnosta niin montaa mieltä, etten osaisi käsitellä sitä blogissani mitenkään kompaktisti. Olen itse eronnut kirkosta heti kun se oli mahdollista, sillä en usko järjestäytyneisiin kirkkokuntiin enkä allekirjoita täysin mitään uskontoa. Minusta on hienoa jos joku saa uskosta vahvistusta parempaan moraaliin tai toivoa rankoissa elämäntilanteissa. Samalla en kuitenkaan hyväksy sitä millaisia asioita uskolla saatetaan oikeuttaa. Mielestäni myös yhteiskunta on liian järjestäytynyt kirkon ja sen historian mukaisesti. Olen itse kuulunut aikoinaan evankelisluterilaiseen kirkkoon ja sittemmin ortodoksiseen kirkkoon. Jälkimmäinen tuntui enemmän omalta, sellaiselta lämpimältä ja lempeältä. Ihailen sitä, kuinka Kreikassa (missä sukujuureni ovat) uskonto on arkinen osa arkea ja vaikkapa kauppamatkalla saatetaan käydä sytyttämässä kynttilä kirkossa ja keskittämässä itsensä tärkeisiin asioihin uskon äärellä. Suomessa ote uskontoon tuntuu pelottavammalta, en osaa selittää miksi.

Politiikka: Olen aina ollut utelias politiikasta, mutta todella huono ottamaan asioista selvää. Siksi en sitä ole myöskään käsitellyt koskaan missään kanavissani. Vaikuttamaan pyrin lähinnä äänestämällä kuntavaaleissa sekä presidentinvaaleissa. Jälkimmäisissä olen viime kierroksilla äänestänyt Pekka Haavistoa. Viimeisimpänä eniten tunteita on herättänyt Donald Trumpin valinta Yhdysvaltojen presidentiksi. Se on ehkä ensimmäinen kerta elämäni aikana kun mikään poliittinen tapahtuma on saanut minut tärisemään ja pidättelemään itkua, vaikka kyse ei ollut edes kotimaani politiikasta. Mielestäni surullisinta ei ollut se, että Trump on nyt Yhdysvaltojen presidentti vaan se, että niin moni äänesti häntä siitä huolimatta sen vuoksi millaista hänen kampanjointinsa oli. Koska kuitenkin tiedän politiikasta niin vähän, en keskustele siitä juuri koskaan, sillä argumentointini jäisi hyvin hataraksi.

Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt: Lähipiiriini on lapsesta asti kuulunut seksuaalivähemmistöjen edustajia ja olen aina pyrkinyt tukemaan näitä vähemmistöjä parhaani mukaan myös aikuisiällä. Myönnän etten aina ole tiennyt mikä siihen olisi ollut paras tapa minkä vuoksi en ole ollut niin aktiivinen kuin olisi mielestäni ideaalia. Minusta on hienoa, että myös sukupuolesta ja sen moninaisuudesta on viime vuosina alettu puhua huomattavasti enemmän julkisesti. Koen itse oppineeni siitä paljon, vaikka jotkut asiat ovat itsellenikin olleet hankalia sisäistää. Oppimiseen on auttanut se, että olen pyrkinyt ottamaan asioista enemmän selvää ja kuunnellut vähemmistöjen kokemuksia ja toiveita. Mielestäni ei haittaa, vaikka monet sukupuolta tai seksuaalisuutta koskevat asiat tuntuisivat itselle ensin vierailta, tärkeintä on olla kunnioittava ja pitää korvat auki valmiina oppimaan. Itse pyrin sisällössäni ottamaan nämä vähemmistöt huomioon siten, että jos sivuan kirjoittamassani sisällössä sukupuolia tai seksuaalisuutta, oikoluen tekstini vähintään yhdellä vähemmistöjen edustajalla toivoen heiltä palautetta tekstin parantamiseen. Suomessa on mielestäni päästy hienosti eteenpäin monessa näitä vähemmistöjä koskevassa asiassa, mutta parannettavaa löytyy vielä huimasti. Näistä ehkä päällimmäisenä mieleeni tulee translaki.

#metoo: Mielestäni on todella surullista, että seksuaalinen häirintä on kriminalisoitu vasta muutama vuosi sitten, mutta toisaalta se kertoo onneksi siitä, että jokin on muuttumassa. Minusta on hienoa, että seksuaalista häirintää on myös alettu käsitellä laajemmin julkisesti. Surullista on sen sijaan ollut nähdä millaisia kommentteja tai vastareaktioita se on joiltain osin herättänyt. Olin itse viime syksynä aktiivisesti osana erästä jupakkaa, jonka tiimoilta olin yhteydessä lukuisiin seksuaalista häirintää tai r*aiskauksen kokeneisiin naisiin päivittäin pyrkien olemaan heidän tukenaan. Se sai minut suhtautumaan vielä intohimoisemmin aiheeseen. Jokaisella ihmisellä tulisi mielestäni olla oikeus koskemattomuuteen sekä päätäntävalta omasta kehostaan sekä sen seksualisoinnista.

Mielenterveys:
Olen blogissani käsitellytkin masennustani niin avoimesti kuin olen kyennyt. Se tuntui aluksi vaikealta, mutta sen jälkeen äärimmäisen vapauttavalta ja olen onnellinen, että päätin tuoda sen julki. Tavallaan on harmi, että mielenterveyden ongelmat ovat vieläkin tabu, mutta on hienoa, että niitä on kuitenkin tuotu paljon enemmän esiin viime vuosina. Aluksi minua harmitti se, että masennusta ja muita mielenterveysongelmia käsiteltäessä puhutaan usein menestystarinana kun ongelma on selätetty, se tarjoaa toki toivoa muttei välttämättä vertaistukea. Sittemmin olen ymmärtänyt, että voin esimerkiksi omakohtaisesti masennuksen puolesta sanoa, että se on ajoittain niin rumaa ja raakaa, että siitä kirjoittaminen avoimesti reaaliajassa voisi olla liian triggeröivää. Olen itse pyrkinyt teksteissäni kulkemaan näiden näkökulmien välimaastossa, tuomaan esiin masentuneen raakaa arkea, kuitenkin samalla tarjoten toivoa ja kertoen parantumisestani. Tulevaisuudessa haluaisin käsitellä enemmän yksinäisyyttä.

Ruokavalio: Varsinkin ylipainoisena ihmisenä, en ole koskaan halunnut ottaa mitenkään näyttävästi kantaa ruokavaliooni, sillä minuthan revittäisiin palasiksi. Syön kuitenkin mielestäni pääosin terveellisesti. Olen sekasyöjä, mutta suosin paljon kasvispainotteisia ruokia sekä vegaanituotteita. Punaista lihaa en syö kovin usein. Pyrin pääasiassa syömään puhtaasti niin, että ruokaa olisi käsitelty mahdollisimman vähän. Olen kokenut sen ajatuksen omalla kohdallani kaikkein parhaimmaksi pohjaksi terveelliselle ruokavaliolle. Toivon, että tulevaisuudessa voisin siirtyä täysin vegaaniseen ruokavalioon, mutta tällä hetkellä minulla on niin paljon muita ongelmia syömisen kanssa, että minun pitää ensin keskittyä niiden hoitamiseen. Teen kuitenkin parhaani sen puitteissa minkä koen omassa arjessani mahdolliseksi, ja pyrin jatkuvasti oppimaan lisää ravinnosta.

Raha: Minä olen aina ollut ihan pirun huono rahan kanssa. Muuttaessani omilleni ei minulla ollut minkäänlaista kosketusta rahan viisaaseen käyttöön. Olin myös tuolloin aloittanut juuri bloggaamisen, jonka kulutuskeskeisyys vaikutti näin jälkikäteen mietittynä paljon siihen, kuinka käytin rahaa. Nyt kun katson taaksepäin aikuisikääni tähän asti, toivon etten olisi nuorena ollut rahan kanssa niin tyhmä kuin olen ollut. Se vaikuttaa elämääni edelleen sillä olen vasta nyt muodostamassa tervettä suhdetta rahaan ja oppimassa sen käyttöä järkevästi. Tästä haluaisin kirjoittaa enemmän joskus myöhemmin, sitten kun olen oppinut enemmän!

Kuluttaminen ja sen eettisyys: On ihan totta, että tässä maailmassa uhrataan ihan todella paljon liikaa turhan kuluttamisen vuoksi. Sivusinkin tuossa aiemmin, että olen itsekin ollut holtiton rahan kanssa, se on heijastunut tietenkin myös omaan kuluttamiseen mikä ei aina ole ollut kovin vastuullista. Nykyään suoraan sanottuna hävettää, kun miettii mihin kaikkeen on tullut rahaa välillä kulutettua. Nykyään pyrin tekemään kestävämpiä valintoja monella tapaa, ja saatan myös säästää rahaa pidempään saadakseni jonkun asian minkä todella haluan, sen sijaan, että ostaisin halvalla jonkun vähän samanlaisen tai esimerkiksi tukisin kiinakauppojen (Wish, eBay jne.) toimintaa. Pyrin oppimaan kuluttamisen eettisyydestä jatkuvasti lisää ja tiedostan, että omassa toiminnassani on vielä paljon parannettavaa.

Muu, mikä? Kysy kommenteissa!



Lue myös:



Latest Instagrams

© Joanna Hearts. Design by FCD.