Ajatuksiani asioista, joita ei saisi ajatella julkisesti

3/12/2018 Helsinki, Suomi

Minusta on ihan suunnattoman siistiä, että juuri nyt tällä hetkellä on jokaisella koko maailma vain ruudun ja näppäimistön päässä ja mahdollisuus saada oma äänensä kuuluviin. Monella bloggaajalla ja muillakin somevaikuttajalla on todella laaja seuraajakunta, joka monella vieläpä koostuu edelleen kasvavista, helposti muovattavista nuorista sekä nuorista aikuisista. Bloggaaminen ja vaikuttaminen on vahva markkinointityökalu, joten ensisijaisesti vaikuttajilla on mahdollisuus vaikuttaa seuraajiensa kulutustottumuksiin.

Laaja seuraajakunta tuo myös tietynlaisen vastuun. Tai no, ei puhuta vielä edes tuosta vastuusta, vaan sanotaan nyt ensin, että se tuo tietynlaisen uniikin ja mielettömän mahdollisuuden myös vaikuttaa kulutusta tärkeämpiin asioihin. Vaikuttajilla on mahdollisuus kyseenalaistaa asioita tai käyttää oma alusta yhteiskunnallisesti tärkeiden asioiden esille tuomiseen tai kyseenalaistamiseen.


Sinänsä ei siis ihme, jos lukijat joskus turhautuvat siihen jos vaikuttajat eivät nosta esille näitä astetta tärkeämpiä asioita. Ihan mieletön mahdollisuus ja se jätetään käyttämättä! On mielestäni mielenkiintoista välillä analysoida mihin vaikuttajat oikeasti vaikuttavat. Tässä palataan siihen aiemmin mainitsemaani vastuuseen; onko sisällöntuottajan vastuu ensisijaisesti nostaa esille näitä "tärkeämpiä" asioita? 

Mielestäni ei ole, sillä on täysin ymmärrettävää, että vaikkapa kauneuteen keskittyvä blogi ei halua kirjoittaa ihmiskaupasta. Mutta mielestäni jokaisen olisi kuitenkin hyvä kantaa vastuu siitä, että se sisältö mitä itse tuottaa olisi edes jotenkin vastuullista omalla aihealueellaan ja tukisi yhteistä hyvää. Etenkin jos vaikuttaminen ja sisällöntuottaminen on oma työ, eikä harrastus.

Olen aina äärimmäisen ylpeä, kun joku ystävistäni, jotka tekevät työkseen blogia, videoita tai somea, haluaa keskustella vastuullisuudesta sisältönsä toteuttamisessa tai kysyvät mielipidettäni siitä miten vaikkapa jotkut kamppisideat voisivat toteutuessaan vaikuttaa nuoriin seuraajiin. Se osoittaa vastuuntuntoisuutta, mikä on alalla mielestäni äärimmäisen tärkeää.

Sitä myös seuraajat tuntuvat vaativan vuosi vuodelta yhä enemmän. Väittäisin kuitenkin myös, että lähes jokainen vaikuttaja tietää kyllä mitkä ovat ne muurahaispesät joihin ei kannata kovin kevyesti tökkiä. Näitä aihealueita ovat mm. uskonto, politiikka, ekologisuus sekä raha ja kuluttaminen. Kynnys niiden kirjoittamiseen on huomattavasti suurempi, vaikka voisi kuvitella, että esimerkiksi kuluttamisen kritisointi voisi olla äärimmäisen luontevaa juuri siellä missä kuluttamista eniten markkinoidaan - mutta juuri siksi se ei ole.

Miksi ei? No, kommentointipolitiikka on nyt vuonna 2018 jo aika kärkästä joten miksi yksikään sisällöntuottaja haluaisi välttämättä asettaa itsensä tulilinjalle käsittelemällä niitä aiheita, joiden tietää herättävän tunteita laidasta laitaan niin, että itse jää keskelle maalitauluksi. Niin surullista kuin se onkin, on vain helpompaa kirjoittaa pinnallisemmista asioista kuten siitä mikä on ollut lähiaikoina oma suosikkihuulipuna, kuin ottaa kantaa vaikka Suomen maahanmuuttopolitiikkaan tai sote-uudistukseen. 

Sitä paitsi, metatasolla se huulipunakin saattaa lopulta olla paljon tärkeämpi kuin mitä ensin saattaa tuntua. Tyyli niin meikkien kuin vaatteidenkin kautta on monelle äärimmäisen tärkeä tapa ilmaista itseään, eikä sitäkään pidä vähätellä, sillä se voi antaa monelle paljon vaikka saattakin tuntua ajatuksena pinnalliselta. 

Siihen on nimitäin lopulta syynsä miksi niin moni kuluttaa "pinnallista" sisältöä ja miksi niin moni tekijä haluaa sellaista tuottaa. Kun aloitin itse tämän blogin aikoinaan kauneuteen keskittyneenä, sen oli tarkoituskin olla hengähdyspaikka omista arjen ongelmista ja kaikesta ikävästä mitä maailmassa tapahtuu. Joskus on ihanaa vain unohtaa kaikki ja kirjoittaa tuhat sanaa huulipunasta. Juuri se pinnallisuus oli tietyllä tavalla blogini päätarkoitus, vaikka sanana sillä onkin ikävä sävy. 

Kun palasin blogini ääreen tänä vuonna uudestaan, ovat tarkoitusperäni sen suhteen monella tapaa muuttuneet. Siinä missä ennen halusin saada ihmiset rentoutumaan ja unohtamaan ajattelun, on tavoitteenani nyt nimenomaan saada ihmiset ajattelemaan, ja kuulla ihmisten ajatuksia erilaisista aiheista.

Uskonkin, että parhaat kannanotot tärkeämmistä aiheista tulevat bloggaajilta ja muilta tekijöiltä itseltään luontevasti silloin kun siihen rohkaistaan ja annetaan tilaa, muttei vaadita kuin siihen oltaisiin automaattisesti oikeutettuja. On mielestäni ymmärrettävää, ettei joku halua kirjoittaa kulutustottumuksistaan jos yrittää niissä petrata vielä itsekin ja tietää, että matkaa on vielä paljon, tai jos ei halua ottaa kantaa esimerkiksi ajankohtaisiin poliittisiin aiheisiin, jos ei se ole oma vahvuusalue, eikä niistä osaa oikein argumentoida. Joskus on isompi teko jättää juuri ne tärkeät aiheet niille keillä on siitä enemmän sanottavaa, tietoa ja kokemusta.

Samalla mielestäni tämänhetkisessä vaikuttajakulttuurissa yleisesti kiinnostavinta on kuitenkin juuri se, että me olemme kaikki vain ihmisiä, niin tekijät kuin seuraajatkin, keskeneräisiä jokainen ja kaikki omalla matkallamme. Ei meidän tarvitse olla täydellisiä ja juuri sekös meissä kaikissa onkin niin mielenkiintoista. Hiljalleen jokaista meistä taitaa kiinnostaa enemmän se kuka niiden täydellisten instagram-kuvien takaa oikeasti löytyy, kuin ne täydelliset kuvat itsessään.

Siksi haluaisin rohkaista myös meitä tekijöitä ottamaan rohkeammin kantaa epäkohtiin, joihin meillä on mahdollisuus vaikuttaa! Uskon, että jokaisella sisällöntuottajalla on jokin myös laajemmassa mittasuhteessa merkityksellinen aihe, jonka käsitteleminen tuntuu luontevammalta. Toinen voisi varmasti paasata sivutolkulla sukupuolivähemmistöjen oikeuksista, vaikkei osaisikaan käsitellä turkistuotantoa tai Dubaita matkakohteena. Toisella taas voi mennä aivan toisin päin. Usein on tärkeä teko jo puhua omista kokemuksistaan, se voi tuoda sanoiksi sen, mitä joku toinen samaa kokenut ei ehkä aiemmin ole itse osannut jäsennellä sanoiksi.

Itse olen aina ollut intohimoinen tuomaan kanavissani esiin mielenterveysongelmia sekä kehopositiivisuutta. Ne ovat itselleni läheisiä aiheita, joista minulla on paljon sanottavaa ja se on antanut myös itselleni äärimmäisen paljon. Vaikka se ilahduttaakin ihan tosi paljon jos joku kommentoi, että on luottanut minun suositukseeni ja ostanut sen perusteella uuden ripsivärin, niin on ihan hiton paljon koskettavampaa kuulla, jos olen saanut jonkun hakemaan hoitoa masennukseensa. Ne ovat niitä tärkeitä ja äärimmäisen merkityksellisiä askelia, joihin vaikuttajien on mahdollista rohkaista seuraajiaan. 


Muutamia ajatuksiani asioista, joita ei saisi ajatella julkisesti



Uskonto:
Olen ollut uskonnosta niin montaa mieltä, etten osaisi käsitellä sitä blogissani mitenkään kompaktisti. Olen itse eronnut kirkosta heti kun se oli mahdollista, sillä en usko järjestäytyneisiin kirkkokuntiin enkä allekirjoita täysin mitään uskontoa. Minusta on hienoa jos joku saa uskosta vahvistusta parempaan moraaliin tai toivoa rankoissa elämäntilanteissa. Samalla en kuitenkaan hyväksy sitä millaisia asioita uskolla saatetaan oikeuttaa. Mielestäni myös yhteiskunta on liian järjestäytynyt kirkon ja sen historian mukaisesti. Olen itse kuulunut aikoinaan evankelisluterilaiseen kirkkoon ja sittemmin ortodoksiseen kirkkoon. Jälkimmäinen tuntui enemmän omalta, sellaiselta lämpimältä ja lempeältä. Ihailen sitä, kuinka Kreikassa (missä sukujuureni ovat) uskonto on arkinen osa arkea ja vaikkapa kauppamatkalla saatetaan käydä sytyttämässä kynttilä kirkossa ja keskittämässä itsensä tärkeisiin asioihin uskon äärellä. Suomessa ote uskontoon tuntuu pelottavammalta, en osaa selittää miksi.

Politiikka: Olen aina ollut utelias politiikasta, mutta todella huono ottamaan asioista selvää. Siksi en sitä ole myöskään käsitellyt koskaan missään kanavissani. Vaikuttamaan pyrin lähinnä äänestämällä kuntavaaleissa sekä presidentinvaaleissa. Jälkimmäisissä olen viime kierroksilla äänestänyt Pekka Haavistoa. Viimeisimpänä eniten tunteita on herättänyt Donald Trumpin valinta Yhdysvaltojen presidentiksi. Se on ehkä ensimmäinen kerta elämäni aikana kun mikään poliittinen tapahtuma on saanut minut tärisemään ja pidättelemään itkua, vaikka kyse ei ollut edes kotimaani politiikasta. Mielestäni surullisinta ei ollut se, että Trump on nyt Yhdysvaltojen presidentti vaan se, että niin moni äänesti häntä siitä huolimatta sen vuoksi millaista hänen kampanjointinsa oli. Koska kuitenkin tiedän politiikasta niin vähän, en keskustele siitä juuri koskaan, sillä argumentointini jäisi hyvin hataraksi.

Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt: Lähipiiriini on lapsesta asti kuulunut seksuaalivähemmistöjen edustajia ja olen aina pyrkinyt tukemaan näitä vähemmistöjä parhaani mukaan myös aikuisiällä. Myönnän etten aina ole tiennyt mikä siihen olisi ollut paras tapa minkä vuoksi en ole ollut niin aktiivinen kuin olisi mielestäni ideaalia. Minusta on hienoa, että myös sukupuolesta ja sen moninaisuudesta on viime vuosina alettu puhua huomattavasti enemmän julkisesti. Koen itse oppineeni siitä paljon, vaikka jotkut asiat ovat itsellenikin olleet hankalia sisäistää. Oppimiseen on auttanut se, että olen pyrkinyt ottamaan asioista enemmän selvää ja kuunnellut vähemmistöjen kokemuksia ja toiveita. Mielestäni ei haittaa, vaikka monet sukupuolta tai seksuaalisuutta koskevat asiat tuntuisivat itselle ensin vierailta, tärkeintä on olla kunnioittava ja pitää korvat auki valmiina oppimaan. Itse pyrin sisällössäni ottamaan nämä vähemmistöt huomioon siten, että jos sivuan kirjoittamassani sisällössä sukupuolia tai seksuaalisuutta, oikoluen tekstini vähintään yhdellä vähemmistöjen edustajalla toivoen heiltä palautetta tekstin parantamiseen. Suomessa on mielestäni päästy hienosti eteenpäin monessa näitä vähemmistöjä koskevassa asiassa, mutta parannettavaa löytyy vielä huimasti. Näistä ehkä päällimmäisenä mieleeni tulee translaki.

#metoo: Mielestäni on todella surullista, että seksuaalinen häirintä on kriminalisoitu vasta muutama vuosi sitten, mutta toisaalta se kertoo onneksi siitä, että jokin on muuttumassa. Minusta on hienoa, että seksuaalista häirintää on myös alettu käsitellä laajemmin julkisesti. Surullista on sen sijaan ollut nähdä millaisia kommentteja tai vastareaktioita se on joiltain osin herättänyt. Olin itse viime syksynä aktiivisesti osana erästä jupakkaa, jonka tiimoilta olin yhteydessä lukuisiin seksuaalista häirintää tai r*aiskauksen kokeneisiin naisiin päivittäin pyrkien olemaan heidän tukenaan. Se sai minut suhtautumaan vielä intohimoisemmin aiheeseen. Jokaisella ihmisellä tulisi mielestäni olla oikeus koskemattomuuteen sekä päätäntävalta omasta kehostaan sekä sen seksualisoinnista.

Mielenterveys:
Olen blogissani käsitellytkin masennustani niin avoimesti kuin olen kyennyt. Se tuntui aluksi vaikealta, mutta sen jälkeen äärimmäisen vapauttavalta ja olen onnellinen, että päätin tuoda sen julki. Tavallaan on harmi, että mielenterveyden ongelmat ovat vieläkin tabu, mutta on hienoa, että niitä on kuitenkin tuotu paljon enemmän esiin viime vuosina. Aluksi minua harmitti se, että masennusta ja muita mielenterveysongelmia käsiteltäessä puhutaan usein menestystarinana kun ongelma on selätetty, se tarjoaa toki toivoa muttei välttämättä vertaistukea. Sittemmin olen ymmärtänyt, että voin esimerkiksi omakohtaisesti masennuksen puolesta sanoa, että se on ajoittain niin rumaa ja raakaa, että siitä kirjoittaminen avoimesti reaaliajassa voisi olla liian triggeröivää. Olen itse pyrkinyt teksteissäni kulkemaan näiden näkökulmien välimaastossa, tuomaan esiin masentuneen raakaa arkea, kuitenkin samalla tarjoten toivoa ja kertoen parantumisestani. Tulevaisuudessa haluaisin käsitellä enemmän yksinäisyyttä.

Ruokavalio: Varsinkin ylipainoisena ihmisenä, en ole koskaan halunnut ottaa mitenkään näyttävästi kantaa ruokavaliooni, sillä minuthan revittäisiin palasiksi. Syön kuitenkin mielestäni pääosin terveellisesti. Olen sekasyöjä, mutta suosin paljon kasvispainotteisia ruokia sekä vegaanituotteita. Punaista lihaa en syö kovin usein. Pyrin pääasiassa syömään puhtaasti niin, että ruokaa olisi käsitelty mahdollisimman vähän. Olen kokenut sen ajatuksen omalla kohdallani kaikkein parhaimmaksi pohjaksi terveelliselle ruokavaliolle. Toivon, että tulevaisuudessa voisin siirtyä täysin vegaaniseen ruokavalioon, mutta tällä hetkellä minulla on niin paljon muita ongelmia syömisen kanssa, että minun pitää ensin keskittyä niiden hoitamiseen. Teen kuitenkin parhaani sen puitteissa minkä koen omassa arjessani mahdolliseksi, ja pyrin jatkuvasti oppimaan lisää ravinnosta.

Raha: Minä olen aina ollut ihan pirun huono rahan kanssa. Muuttaessani omilleni ei minulla ollut minkäänlaista kosketusta rahan viisaaseen käyttöön. Olin myös tuolloin aloittanut juuri bloggaamisen, jonka kulutuskeskeisyys vaikutti näin jälkikäteen mietittynä paljon siihen, kuinka käytin rahaa. Nyt kun katson taaksepäin aikuisikääni tähän asti, toivon etten olisi nuorena ollut rahan kanssa niin tyhmä kuin olen ollut. Se vaikuttaa elämääni edelleen sillä olen vasta nyt muodostamassa tervettä suhdetta rahaan ja oppimassa sen käyttöä järkevästi. Tästä haluaisin kirjoittaa enemmän joskus myöhemmin, sitten kun olen oppinut enemmän!

Kuluttaminen ja sen eettisyys: On ihan totta, että tässä maailmassa uhrataan ihan todella paljon liikaa turhan kuluttamisen vuoksi. Sivusinkin tuossa aiemmin, että olen itsekin ollut holtiton rahan kanssa, se on heijastunut tietenkin myös omaan kuluttamiseen mikä ei aina ole ollut kovin vastuullista. Nykyään suoraan sanottuna hävettää, kun miettii mihin kaikkeen on tullut rahaa välillä kulutettua. Nykyään pyrin tekemään kestävämpiä valintoja monella tapaa, ja saatan myös säästää rahaa pidempään saadakseni jonkun asian minkä todella haluan, sen sijaan, että ostaisin halvalla jonkun vähän samanlaisen tai esimerkiksi tukisin kiinakauppojen (Wish, eBay jne.) toimintaa. Pyrin oppimaan kuluttamisen eettisyydestä jatkuvasti lisää ja tiedostan, että omassa toiminnassani on vielä paljon parannettavaa.

Muu, mikä? Kysy kommenteissa!



Lue myös:



2 kommenttia

  1. Ihan mielettömän kiinnostava postaus. Kiitos Joanna loistavasta keskustelun avauksesta! :) Tässä tuli monia hyviä mietteitä siitä, miksi näihin haastaviin aiheisiin tarttuminen blogin tyyppisessä yhden henkilön ympärille rakentuvassa kanavassa ja mediassa on niin hankalaa. Samanaikaisesti koen itse myös tosi tärkeäksi sen, että nostetaan esille niitä teemoja, joista itse kokee osaavansa ja uskaltavansa puhua. Omalla kohdallani niitä ovat olleet esmerkiksi mielenterveyteen liittyvät teemat, työuupumus, raha, yksinäisyys, lastenhankintautelut sekä muut ihmissuhdeteemat, jotka ovat koskettaneet itseäni joskus henkilökohtaisesti.

    Vaikka blogin pitäminen on aikanaan alkanut harrastuksesta, nykyään se on työ ja kasvaneiden seuraajamäärien myötä oli jossain vaiheessa vain hyväksyttävä oma roolinsa jonkinlaisena esikuvana, vaikka tuollaista viittaa ei koskaan olisi vapaaehtoisesti harteilleen halunnutkaan. Siksi koen tärkeäksi sen, miten ja millaisista asioista blogissani kirjoitan. En silti mielelläni tartu sellaisiin teemoihin, joiden tiedän aiheuttavan kohua ja eripuraa, koska kuten sanoit, bloggaaja joutuu aina siinä eriävien mielipiteiden taistelussa myrskyn keskipisteeksi. Kaipaisin itse myös nettikeskusteluun sellaista keskeneräisyyden ja epätäydellisyyden sallivaa keskustelukulttuuria, jossa haastaviakin aiheita voisi pohdiskella ääneen ilman automaattista julkista lynkkausta, vaikkei itse välttämättä olisikaan vielä ajatuksissaan ihan valmis, valinnoissaan täydellinen tai mietteissään erehtymätön. Harvahan meistä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos pitkästä kommentista Jenni! ♥

      Musta on tavallaan hienoa, että lukijat osaavat vaatia nykyään bloggaajilta myös vastuullisuutta. Oikeastaan ihan tosi hienoa! Tavallaan lukijoilla ja tekijöillä on varmasti molemmilla toiveena, että myös tärkeitä asioita käsiteltäisiin. Mutta siinä mennään nopeasti metsään jos lukijoiden toiveesta päädytäänkin ratsastamaan tärkeän aiheen kustannuksella vaikka se ei oikeasti kiinnista, mutta halutaan olla kantaaottavia ja relevantteja - sen sijaan että nostettaisiin esiin niitä asioita jotka, kuten mainitsitkin, ovat koskettaneet itseä henkilökohtaisesti, jolloin kaikki voittavat!

      Siksi on välillä hassua kun kritisoidaan, että miksei joku bloggaaja kirjoita vaikkapa turkistarhauksesta. Miksipä kirjottaisi, jos siitä ei ole oikein mitään sanottavaa. Se ei tarkoita, että vaikkapa juuri tuo turkistarhaus ei olisi kyseisestä tekijästä kamalaa tai etteikö kyseinen tekijä sille uhraisi ajatuksiaan, mutta jos ei asiaa osaa omalla platformillaan juurikaan viedä eteenpäin niin onhan se aika fiksumpaa käyttää sellaisten tärkeiden asioiden käsittelemiseen, joihin on jotain sanottavaakin! ☺

      Olen samaa mieltä, että kaipaisin sellaista ei-kärkästä keskustelukulttuuria (kaikilta osapuolilta), jossa ajatuksia voitaisiin vaihtaa rauhallisissa merkeissä provosoitumatta vaikka oltaisiinkin eri mieltä! Vaikkei toisen kanssa olisikaan saama mieltä, voi toista silti aina yrittää ymmärtää. Kunnioituksesta ja ymmärryksestä syntyvät mielestäni kaikkein hedelmällisimmät keskustelut, vaikka osapuolet eivät olisikaan samaa mieltä! ☺

      Poista

Latest Instagrams

© Joanna Hearts. Design by FCD.