2018 | 01.

4/17/2018 Kallio

Tämä vuosi on lähtenyt liikkeelle jotenkin todella vauhdikkaasti. Elän vieläkin ihan vuodenvaihteessa, vaikka laskiaiset sekä pääsiäiset on jo juhlittu ja nyt eletään jo huhtikuuta. Hirveä kiire olisi myös eteenpäin. Päivittäin käyn selailemassa eri festareiden artistikattausta koska hinku olisi niin kova päästä jo viettämän kesää festareiden merkeissä. Lisäksi heinäkuun lopussa häämöttää parin viikon loma perheeni luona Kreikassa, mitä odotan kuin kuuta nousevaa.

































Minulla on ihan hirveän hyvä fiilis tästä vuodesta. Ei vain itseni vaan myös monien muiden puolesta. Tuntuu, että tämä on sellainen vuosi, että paljon hyvää tapahtuu hyville ihmisille. Että nyt on käsillä jotenkin sellainen vuosi, että ihmiset ammentavat jostain ihan hirveästi rohkeutta toteuttaa haluamiaan asioita ja järjestellä elämänsä sellaiseen uskoon kuin haluavat. Näitä seikkoja olen huomannut itsessäni ja omassa elämässäni, mutta olen myös nähnyt kuinka yhä useampi ihminen ympärilläni pääsee hiljalleen eteenpäin elämässään ja unelmissaan. Sitä on ollut tosi ihana ja inspiroiva seurata.

Myös itselläni on pari unelmaa, joita yritän tänä vuonna päästä toteuttamaan! Yksi niistä on valokuvaus, jota tahtoisin päästä tekemään enemmän. Olen kuvannut toki paljon aiemminkin, mutta kamerani tuli tiensä päähän viime vuonna ja olen kuumeisesti säästänyt rahaa saadakseni kalustoni uusittua. Kyllä oli ihan pirun palkitsevaa kun pääsin ostamaan vihdoin uuden kameran alkuvuodesta, ja nyt sydän on ihan sykkyrällä kun on päässyt taas kuvailemaan ja toteuttamaan itseään! Onneksi nyt kun päästään jo kevään puolelle, niin keikat lisääntyvät ja kohta onkin jo festareiden aika! Tässäkin ehkä yksi syy miksi odotan kesää niin innolla; pääsen taas kuvailemaan paljon!

Portfolioni löytyy tällä hetkellä täältä, mutta mietintämyssyssä on myös jonkun vielä järkevämmän ratkaisun rakentaminen.

Valokuvaamisen lisäksi energiaa on löytynyt muutenkin ihan eri tavalla kaikenlaisiin juttuihin kuin aiemmin. Juuri tässä keskustelinkin ystäväni kanssa taannoin siitä minkälaisen eron nään tämänhetkisen elämäni, ja pahempien masennuskausieni välillä arjessa. Itselleni se ero näkyy eniten siinä, että osaan ja uskallan ottaa vastuun omasta hyvinvoinnistani, mutta myös olla itselleni armollinen. 

Käytännössä se tarkoittaa sitä, että osaan pitää puoliani sekä korjata tai poistaa elämästäni sellaiset tekijät, jotka tuntuvat seisovan onneni tiellä. Masentuneena olin voimaton, koska en voinut vaikuttaa siihen miltä minusta tuntuu. Nyt kun mieli on terve, ovat käytännössä lähes kaikki hyvinvointiani haittaavat asiat sellaisia, joihin minulla on valta vaikuttaa. Siksi nyt uskallan ryhtyä tuumasta toimeen ollessani onneton, osaan pitää omia puoliani, ja sanoa ääneen mitä haluan. Samalla osaan kuitenkin olla myös armollinen itselleni silloin en uskallakaan tehdä niin. Nämä kaikki, (vastuu ja armollisuus) ovat sellaisia seikkoja, joita masentuneena en pystynyt ottamaan haltuun.

Kasvuvaraa tietysti on edelleen, ja tulee olemaan varmasti aina. Yleisesti on kuitenkin niin paljon tasapainoisempi olo ja elämä rullaa eteenpäin ihanan tasaisella tahdilla. Välillä liiankin tasaisella. Välillä tässä melkein tylsistyy! Onko tämä nyt sitten sitä aikuisuutta?

Huomaan, että mitä enemmän ikää (virheist oppii ja kokemust) karttuu, sitä analyyttisemmin suhtaudun jokaiseen elämässäni tapahtuvaan asiaan. Kritisoin ja puran päässäni jälkikäteen jokaisen konfliktin ja merkittävän (tai vähemmän merkittävän) tapahtuman ja mietin mitä siitä voi oppia, tai mitä olisin itse voinut tehdä toisin. Toisaalta se on tosi hyvä! Toisaalta... no, on hyvä oppia valitsemaan ne taistelut jotka ovat taistelun arvoisia. Ihan kaikkeen ei kannata tuhlata kaikkea energiaansa.













Lisäksi olen muuten iki-onnellinen sillä sain vihdoin vanhoja postauksiani siirrettyä tänne blogiin ja ihan kommenttien kera! Olen yrittänyt tosi monta kertaa siinä aina epäonnistuen (pieniä teknisiä haasteita...) mutta nyt onnistuin siinä vihdoin ja olen ihan haltioissani! Pelkästään se on vähän harmi, että omat kommenttini ovat hieman sekaisin, eli vanhojen postausten kommenttiosiossa vastaukseni eivät näy oikean kommentin alla, mutta sen kanssa voi hyvin elää.

Tarkoitus olisi ehkä myöhemmin tuoda lisää vanhoja postauksia tänne selattavaksi, mutta nyt sain tuotua ainakin ne kaikki itselleni tärkeimmät! Innostuin tästä niin paljon, että päätin alkaa aina tiistaisin ja torstaisin nostamaan Facebook-sivulleni #tbt -hengessä vanhoja postauksia niin kauan kun tavaraa vain riittää. Sinne siis jos kiinnostaa! 😊

Muutenkin ollut nyt todella insipiroitunut olo kaikesta viime aikoina! Olin viime viikonloppuna Indiedaysin matkassa Långvikissä viettämässä rentouttavaa inspiration weekendiä ennen lauantain Inspiration Awardsien meininkejä, ja pakko sanoa, että viikonloppu oli kyllä nimensä mukainen sillä inspiraatio on kukkinut sen jälkeen kovasti! Kevät on kyllä sen suhteen ihan parasta aikaa.

Lähetä kommentti

Latest Instagrams

© Joanna Hearts. Design by FCD.