SLIDER

JOANNA HEARTS


Helsinkiläinen musiikkibloggaaja ja internetin supersankari, jonka voi löytää valokuvaamasta festarilavojen kupeesta, fiilistelemästä keikkoja pikkuklubien takanurkasta, tai selailemasta Spotifyn uutuuksia yön pikkutunneilla.

UUTISKIRJE

 

Ajatuksia: Olympus E-M5 Mark II

*Yhteistyössä Olympus


Olen itse lähestynyt kuvaamista aina enemmän taiteellisesta kuin teknisestä näkökulmasta, ja siksi kameroiden tekninen puoli on minulle edelleen mystistä aluetta, josta opin lisää edelleen joka päivä. Kamera on tavallaan kuin pieni tietokone, jossa riittää huimasti opittavaa, jotta ruutuun saa lopputulokseksi juuri sellaisen kuvan kuin haluaa. Kirjoitan kuitenkin tänään uudesta kamerastani ihan "ihmisten kielellä" sillä siten ymmärrän itsekin kuvaamista parhaiten!

Teknisistä tiedoista voit lukea lisää täältä.


Olympus astui elämääni aikoinaan erään blogikamppiksen kautta vuosikausia sitten. Ihastuin jo silloin peilittömien Olympus-kameroiden pieneen kokoon sekä mielestäni helppoon ja loogiseen käyttöjärjestelmään. Olympuksesta tulikin tuolloin ehdoton suosikkini lifestyle -kuvaamisessa ja ennen kuin huomasinkaan, upouusi järjestelmäkamerani olikin jäänyt pölyttymään hyllyn perälle ja käytin sitä enää vain konsertteja kuvatessani. 

Samaan aikaan Olympuksen ilosanoma levisi bloggaajien keskuudessa muutenkin, ja siitä tuli niin ikään yleinen vitsi niin bloggaajienkin kuin lukijoidenkin keskuudessa, että kaikilla bloggaajilla on aina Olympuksen kamera. Erilaisissa tapahtumissa aina hihitytti, kun pöydällä oli rivissä jono samanlaisia Olympuksia.

Se ei kuitenkaan ollut mitään sattumaa. Näppärän kokonsa lisäksi Olympuksen kamerat tuntuivat jo tuolloin olevan aikaansa edellä, ja sopivat siksi bloggaajien käteen erinomaiseksi. Nyt, 5-6 vuotta myöhemmin, on Olympus mielestäni edelleen tietynlainen edelläkävijä niin kameran sisäisissä kuin ulkoisissakin ominaisuuksissa, joista mainittakoon esimerkiksi kattava "asuste"-valikoima (visuaalisesti kauniit kamerahihnat, kameralaukut jne.) ja sisäisistä ominaisuuksista esimerkiksi kameran sisäinen Wi-Fi ja virheettömästi pelittävä Olympus-appi (siitä lisää myöhemmin tässä postauksessa).

Vuosien saatossa olen aiemmin testannut (muistaakseni) neljää eri Olympuksen kameraa aktiivisesti ja joka kerta ollaan menty mielestäni parempaan suuntaan. Onkin ollut tosi hienoa päästä konkreettisesti näkemään ja kokemaan PEN- ja OM-D -kameroiden kehitys jo näinkin lyhyessä ajassa! E-M5 Mark II on nyt viides kokeilemani Olympuksen kamera, ja toistaiseksi se on mielestäni jälleen päihittänyt kaikki edeltäjänsä.


Olympus E-M5 Mark II 


Otin kameran käyttööni pari viikkoa sitten, ja päätin heti lähteä ulkoiluttamaan sitä Hernesaaren Rannassa muutamalla keikalla, johon en uskonut saavani ottaa järjestelmäkameraani ja muuta sen kalustoa mukaan. (Tästä kokeilusta postauksen lopussa muutama esimerkkikuva!)

Olen kokeillut aina välillä Olympusta keikkakuvaukseen, mutta en ole saanut sitä toimimaan itselläni. Jotenkin vanha tuttu järjestelmäkamera on vaan aina vienyt voiton ― nyt kuitenkin ensimmäistä kertaa tuntuikin siltä, että E-M5 Mark II peseekin järjestelmäkamerani ihan 6-0. Kuvaaminen tuntui niin käsittämättömän helpolta, ja kamera oli kuitenkin vielä kaiken lisäksi ensimmäistä kertaa käytössä ja siksi hieman vieras, vaikka Olympuksen kamerat ovatkin muuten itselleni entuudestaan tuttuja.

Kamera toimi tosi nopeasti, tarkennus tuntui suhteellisen helpolta, ja kamera antoi ihan käsittämättömän skarppia ja freesiä kuvaa jokaisella laukaisulla. Tuntui siltä kun kamera olisi melkein ajatellut puolestani, eikä minun tarvinnut hirveästi miettiä sitä teknisyyttä (josta postauksen alussa puhuin) ja asetusten säätämistä, vaan pystyin puhtaasti keskittymään siihen minkälaisia kuvia haluan muuten luoda.

Huippua kamerassa oli myös se, että (jo valmiiksi hiljaisen) suljinäänen saa halutessaan kokonaan pois! Tämä on ollutkin jo kaivattu ominaisuus ja tarpeellinen kuvatessa esimerkiksi säikkyjä eläimiä, tai muuten vain hiljaisessa tilassa (akustinen konsertti, haastattelu tms. tapahtuma) jolloin ei halua tuoda mitään ylimääräisiä häiriöitä tilanteeseen mahdollisesti pilaamaan kuvaa. Hiljensin itse laukaisimen heti, jottei se herättäisi huomiota keikan välispiikkien aikana.

Ihastuin kameraan heti ensikokeilulta niin paljon, että ensimmäistä kertaa koskaan mielessäni heräsi ajatus; mitä jos luopuisin järkkärikalustostani kokonaan ja vaihtaisinkin kokonaan vain tähän Olympuksen kameraan? Jos tämä kamera toimisi näin hyvin keikkakuvauksessa, tuntuu ajatus painavaan, työlääseen järjestelmäkameraan palaamisesta vain hölmöltä. Onko tulevaisuus todella peilittömissä kameroissa?

Hölmöä on myös pitää kahta eri kalustoa, jonka linssit eivät sovi toisilleen, kun voisin esimerkiksi myydä järkkärikalustoni ja hankkia niiden tilalle erilaisia Olympuksen herkkulinssejä. Olen kuitenkin pitänyt tätä tähän asti tarpeellisena, sillä järjestelmäkamerani on soveltunut erityisesti keikkakuvaukseen, ja Olympuksen settini taas on ollut ihan korvaamaton kaikkeen muuhun kuvailuun (ja huomattavasti kevyempi kantaa mukana). Nyt kuitenkin Olympus alkoi jo ensikokeilulla ottaa jalansijaa järjestelmäkamerani tontilta, ja vanha tuttu järkkärini alkoi jäädä vertailussa monessa seikassa alakynteen:

  • Järjestelmäkamerani painaa 1467g kun taas Olympus E-M5 Mark II 469g ― siis about kilon vähemmän!! Etenkin pidemmillä kuvausreissuilla (kuten monta päivää kestävillä festareilla) alkaa järjestelmäkamerani paino jo nykyään tuntua niskassa ja hartioissa.
  • Pienen kokonsa vuoksi sekä Olympuksen kamera, että isompikin linssikokoelma kulkisivat helposti mukana, verrattuna järkäle järjestelmäkameraani, jonka kanssa muutama painava linssikin jo tuntuu vähän vaivalloiselta.
  • Olympus tarjoaa ilmaiseksi Image Share -sovelluksen, joka on ollut itselläni käytössä jo vuosia. Sillä saa älypuhelimen yhdistettyä suoraan kameran Wi-Fiin, jolloin kuvat saa valittua ja tuotua nopeasti puhelimeen! Lisäksi appi toimii myös hyvänä kaukosäätimenä, sillä appia voi käyttää myös kauko-ohjaukseen niin, että aukkoa, suljinaikaa ja muita asetuksia voi säätää puhelimesta kameraan koskematta. Tästä on tullut itselleni korvaamaton ominaisuus, ja järjestelmäkamerani ei itsessään tarjoa Wi-Fiä tai mitään näistä työkaluista.
  • Lisäksi Olympuksen kuvanvakaaja on parantunut ihan huimasti! Poikkeuksellisesti rungossa sijaitseva kuvanvakaaja mahdollistaa sen, että kuvat eivät juuri tärähdä hämärässäkään, mikä on suuri apu esimerkiksi hämärillä klubikeikoilla!

Harkitsen siis vahvasti järjestelmäkamerastani luopumista ja lopullisesti siirtymistä Olympuksen maailmaan myös keikkakuvauksessa. Niin iso päätös kuitenkin kaipaa vielä pientä testailua alleen, joten E-M5 Mark II voisikin vielä kulkea kesän keikat mukana testissä ennen lopullista päätöstä. ☺ Ilmoitelkaa, jos lopullinen päätös kiinnostaa!


Esimerkkikuvia


Huom. Kuvat ovat poikkeuksellisesi postauksen luonteen vuoksi tällä kertaa alkuperäisessä muodossaan, joten isojen kuvien lataamisessa saattaa vierähtää tovi. Kannattaa klikata kuvat auki koko näytölle!


PS. Ennakkovaroitus kiusallisista lähikuvista Elias Kaskisen sekä Roope Salmisen kasvoista.



1.    




Kamera pääsi tosiaan ensimmäistä kertaa käyttöön Hernesaaren rannassa, jossa säät tarjosivat oikein mainiot olosuhteet valokuvaukseen valonsa puolesta. Vaikka valaistus olikin täydellinen, hämmennyin silti siitä kuinka suunnattoman tarkkoja kuvia sainkaan ihan yleisöstä käsin (yleensä olen kuvaajille tarkoitetussa photo pitissä lavan ja yleisön välissä, eli lähempänä).

Yllä oleva kuva on hyvä esimerkki kuvien tarkkuudesta, sillä zoomattuna siitä pystyy tarkastelemaan hyvinkin tarkasti kaikkea aina Kaskisen ihohuokosista ja alaripsistä erilaisiin silmien värin mielenkiintoisiin yksityiskohtiin. Kuva on otettu 45mm F1.8 -linssillä. EXIF.





2.





Toinen esimerkkikuva on samaiselta illalta. Vaikka ilta alkoikin jo hämärtyä, ei se juurikaan vaikuttanut kuvien laatuun. Roope Salmisen & Koirien keikan aikana aurinko oli juuri laskemassa ja tarjosi mielenkiintoista punertavaa hehkua myös valokuvaukseen. Punaisuus ei kuitenkaan syönyt kuvia laisinkaan ja kuvat pysyivät edelleen tosi skarppina.

Yllä oleva kuva näyttää jälleen hyvin sen, kuinka hyvin suoraan kamerasta vedetyt kuvat kestävät myös zoomausta! Tutkailtavissa on jälleen hienosti Salmisen silmien reagointi heijastavaan aurinkoon, sekä muut kasvojen mielenkiintoiset yksityiskohdat puhumattakaan yksittäisten hiussuortuvien tarkkuudesta. Kuva on otettu 45mm F1.8 -linssillä. EXIF.





3.





Koska Hernesaaren rannassa piti kuitenkin ottaa huomioon se, että kuvausolosuhteet olivat hyvän valonsa puolesta keikkakuvaukseen äärimmäisen helpot, tiesin, että kannattaisi kamera pistää vähän tiukempaan testiin vähäisemmässä valossa. Valo on valokuvauksen tärkein elementti, joten hämärämmät olosuhteet ovat valokuvauksessa kaikkein haastavimpia — keikoilla hämäriin kuvausolosuhteisiin joutuu kuitenkin jatkuvasti, eivätkä kuvausta ainakaan helpota jatkuvasti vaihtuvat valot ja savukoneet. Hernesaaren rannan kaltaisilla ulkoilmakeikoilla nämä seikat kuitenkin usein hukkuvat päivänvaloon, mikä tekee ulkoilmakeikkojen kuvaamisesta huomattavasti helpompaa.

Nappasin siis seuraavaksi kameran mukaani Lukas Leonin levynjulkkarikeikalle. Missäpä sen hämärämpää ja savuisempaa kuin legendaarisella Tavastialla. Myös pimeässä kamera pärjäsi kuitenkin hämmästyttävän hyvin, eikä edes kuvan kohina karannut mitenkään ihan täysin käsistä. Esimerkiksi yllä oleva kuva on "pimeydestään" huolimatta tarkka, mitä en koe, että olisin pystynyt saamaan aikaiseksi yhtä pimeässä järjestelmäkamerallani. Uskon, että mikäli olisin kuvannut sillä, kuva olisi ollut käyttökelvoton. Tämän kuvan sai kuitenkin helposti julkaisukelpoiseksi minimaalisella korjailulla. Kuva on otettu 75mm F1.8 -linssillä. EXIF,





4.





Hämärien kuvausolosuhteiden lisäksi toinen iso haastaja keikoilla ovat valot, jotka vaihtuvat jatkuvasti keikan aikana niin voimakkuudeltaan kuin väriltään. Usein etenkin erityisen voimakkaat värit kuten sininen tai punainen saattavat yksinään ahmaista kuvan kokonaan. Tällä kertaa en kuitenkaan kokenut sitä kovin ongelmalliseksi ja uskon, että saan kiittää siitä Olympuksen kameraani.

Yllä oleva kuva samalta illalta Herrasmiesliigan setistä ennen Lukas Leonia on lähes täysin hukkunut sinisen sävyihin, mutta siitä huolimatta se on kuitenkin suhteellisen tarkka ja helposti hahmotettavissa. Tämä oli siis ehdoton käyttis hauskasta hetkestä, vaikka usein järjestelmäkamerallani otetut liiaksi väriin hukkuneet kuvat lentävät suoraan roskiin. Kuva on otettu 17mm F2.8 -linssillä. EXIF.





5.



Tässä myös yksi valmis kuva, jonka otin tänään. Myös muotokuvaukseen kamera toimii siis tosi hyvin! Tosin sitä en ole erikseen vielä tämän enempää testaillut sillä siinä Olympus on pelittänyt mainiosti aina! Tämä kuva on otettu 45mm F1.8 -linssillä käyttäen apuna Olympus Image Share -appin kauko-ohjausta.


Mikäli joku tätä kamerasta innostuu, 
31.7. saakka 200€ CashBackin eli aika 
roiman bonuksen! Bonusta voi hakea  täältä




2 kommenttia

© Joanna Hearts • Theme by Maira G.